Auttakaa mua

Minun tyttäreni on ollut uhmakas siitä asti, kun pääläki synnytys salissa näkyi. Nyt alkaa helpottamaan, kun on muuttamassa pois kotoota. On nyt 18-v.
Monet taistelut on siihen mahtunut.

Hei nuoriäiti!

Ensinnäkin onneksi olkoon, että olet saanut lapsen, joka osaa ilmaista itseään ja vaikuttaa kehittyvän juuri niin kuin lapsen tuleekin!
Kirjoitat tuntemuksistasi, joihin varmaan lähes kaikki pienten lasten vanhemmat voivat ainakin ajoittain samastua. Lapsi koettelee, haastaa ja repii pinnaa. Se vain kuuluu pakettiin. Lasten kuten vanhempienkin temperamentit ovat erilaisia ja jokainen äitikin kypsyy eri asioihin eri aikana, kenen pinna nyt mitäkin parhaiten joustaa.

Vanhemman ei tietenkään kuulukaan ehkä riemusta kiljua kuraleikkien vieressä. Se kuitenkin auttaa jaksamaan katsella hiekkakakkuja, että tajuat sen motivaation: tarjoat lapsellesi siinä parhaillaan oivan oppimis- ja kehtysympäristön sekä normaalia lapsuuden olomuotoa. Leikkien mahdollistaminen on yhtä tärkeää kuin ruuan, lämmön jne tarjoaminen.

Viestistäsi kuitenkin kuultaa se, että lepojaksoja sinulle itsesi lataamiseen tuntuu olevan kovin vähän. Onko lapsen is'ä mukana arjessanne? Entä muut aikuiset? Miten voisit aikaansaada itsellesi sopivaa rentoutumisaikaa lapsen tarpeisiin vastaamisen seassa? Kuka voisi hoitaa lasta, että pääset vaikka jumppaan kerran viikossa?

Lapsi muuttuu ja kasvaa koko ajan, niin sinäkin. Muutaman vuoden kuluttua se jo viilettää tukka leuhuten fillarilla kyläteitä ja toivot, että vielä saisit sen syliisi tuhisemaan. Anna tunteiden tulla, mutta anna niiden myös mennä (tuo pitkävihaisuus). Pyri asennoitumaan niin, että kiukkuja ja harmeja tulee koska ihminen on tunteva olento mutta ne muuttuvat hetken päästä tarpeettomiksi

Vertaistuki on myös todella tärkeää. Liity muiden äitien joukkoon vaikkapa seurakuntien perhekerhoissa tai muissa kokoontumispaikoissa joissa on lapsesi ikäisiä ja saat itse liittyä äitien joukkoon - äitien, jotka ovat huokailleet samoja tuntemuksia kuin sinä ihmiskunnan alkuajoista asti. Äitiyteen liittyy syvää rakkautta, kuten kuvailit, mutta myös ajoittaista ärtymystä, surua, huolta jne. Se kaikki on normaalia.

Voit myös puhua tunteistasi neuvolassa tai esim. seurakunnan diakonia- tai perhetyöntekijälle. Usein auttaa, kun saa tuulettaa tuntemuksiaan esiin.

Kaikkea hyvää pienokaisellesi ja sinulle!
diakoni Meiju

Älä kysy lapselta onko jano vaan sano että nyt voisit juoda. Kannattaa antaa juotavaa siinäkin kohtaa kun huomaat että kohta alkaa vinkuminen. Juodessa on paha kitistä :) Jos olet lapsen kanssa kotona niin käy avoimissa kerhoissa. 3-vuotiaana menee kerhoon jo yksinään niin saat omaa aikaa. Ota lapsi myös mukaan sellaseen mitä itse tykkäät tehdä :) Itselläni on 4v, 3v ja 4kk lapset. Hermoja se vaatii, mutta on myös ihanaa nähdä onnistumisen iloa.

ole onnellinen terveestä lapsesta...mieti sitä kun oikein pinnaa kiristää. Oma lapseni oli tosi voimakastahtoinen. Jos ei saanut tahtoaan läpi, itki ja raivosi parikin tuntia, oksenteli huudosta johtuen ja nukahti aina lopuksi. Pahinta oli viisivuotiaaksi asti. Älä kuitenkaan anna kiukunpuuskien pelossa pitää omaa tahtoaan:) Kun jaksat olla kärsivällinen, se palkitaan kyllä. Nyt minulla fiksu teini...joka vieläkin joskus ihan vaan tahallaan koettelee äitinsä hermoja:)

ps. älä kuuntele liikaa, että pitäisi olla "omaa aikaa"
pienen lapsen äitillä ei sitä ole, tulee vain turhia paineita, kun miettii, mistä sitä omaa aikaa saisi

Lapsia pitäis laittaa sen verran kun jaksaa hoitaa ja elättää.Toisille sopii vaan yksi jos hermot ei kestä,toisilla on taloudellisesti varaa hankkia useampikin lapsi ja hoitoapuakin joten voi lapsilukua lisätäkin.Lapsi vaatii paljon ensimmäisinä kahtena vuotena on avuton ja valvontaa vaativa.Omaa aikaa vanhemmilla ei ole jos lasta hoidetaan.Kaikki apuvälineet on tätäpäivää pyykinpesukone pesee pyykit ja tiskikone tiskaa tiskit ne on kuitenkin ylellisyyttä monelle uusperheelle.

fghjklö

"ps. älä kuuntele liikaa, että pitäisi olla "omaa aikaa"
pienen lapsen äitillä ei sitä ole, tulee vain turhia paineita, kun miettii, mistä sitä omaa aikaa saisi"

tämä on hieno vastaus.
pitää vain todeta, että nyt hoidetaan lasta oli mikä oli, välittämättä kuka naapuri tai vanhempi ajattelee mitä. Lapsi on sinun ja pitäkää yhdessä hauskaa!!! Mitä pienistä seikoista!!! Vettä on kraanassa ja ruoka kaupassa, rahat tilillä - tuet. Älä huoli. Kaikk mitä sinulta vaaditaan on olla hyvä äiti. Ajattelee vaikk että lapsitukirahat ovat sinun palkkas, jos sukulaisten valitus ei lakkaa. Pidä hauskaa.

Menkää yhdessä jumppaamaan eikä yksin. Tehkää jotakin hullua yhdessä mutta turvallista. Jos olet nuori, sinulla on paljon enemmän intoa liikkua. Mistä sinä tykkäät?

Tutkikaa, opiskelkaa, menkää jonnekin, jotta lapsellakin on kivaa!!! Jos olet nuori, voit olla lapsellesi ei vain äiti vaan myös hyvä kaveri.