Ennen ei ollut välituntivalvojia ( ei niistä ole mitään apua nykyisinkään). Välitunnilla
vallitsi vahvemman oikeus. Serkkuni Erkki Mämmi oli kova kiusaamaan minua.
Se odotti ulkovessassa kahden yläluokkalaisen kanssa minua kun menin
"asialle". Yläluokkalaiset pitivät minua käsistä kiinni, kun Erkki mätki turpiin.
Opettajalle ei uskaltanut sanoa eikä kotona sitäkään vähää. Nykyisin näyttää
siltä, että henkinen väkivalta ajaa lapset jopa itsemurhiin. Pitäisi ottaa kovat
keinot käyttöön: koulukoti, vankeus ja sakot. Opettajat eivät välitä tarkkailla
lapsia. Ne seisovat katoksessa ja kyttäävät kelloa, että milloin pääsee sisälle.
Rehtori ehdottaa kiusatulle koulun vaihtoa ja silittää kiusaajan päätä.
vallitsi vahvemman oikeus. Serkkuni Erkki Mämmi oli kova kiusaamaan minua.
Se odotti ulkovessassa kahden yläluokkalaisen kanssa minua kun menin
"asialle". Yläluokkalaiset pitivät minua käsistä kiinni, kun Erkki mätki turpiin.
Opettajalle ei uskaltanut sanoa eikä kotona sitäkään vähää. Nykyisin näyttää
siltä, että henkinen väkivalta ajaa lapset jopa itsemurhiin. Pitäisi ottaa kovat
keinot käyttöön: koulukoti, vankeus ja sakot. Opettajat eivät välitä tarkkailla
lapsia. Ne seisovat katoksessa ja kyttäävät kelloa, että milloin pääsee sisälle.
Rehtori ehdottaa kiusatulle koulun vaihtoa ja silittää kiusaajan päätä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän valtaosa kuitenkin ole ihan rauhassa välitunnillakin, annat kuvan kuin kaikki olisivat peloissaan.
Nythän on monella taholla kampanjoita, joissa kiusatun puolelle menevät oppilaat ovat sankareita, ja näitä tukevat myös opettajat!
Kasvatusvastuu on kodilla. Koulu tekee voitavansa kiusaamisen poistamiseksi, kyseessä on koko yhteiskunnan ongelma. Mene sinä Eetu kouluun pitämään jöötä ja opettamaan, kun tiedät missä ongelman syylliset.
Kenen lapsia kiusaajat
Kiusaaminen kotona kouluissa ja työpaikoilla on paha ongelma; ei sitä pidä kenenkään vähätellä. Pitkäaikainen, sovittelematon kiusaaminen on johtanut moneen itsemurhaan ja moneen veritekoon aikuisiällä.
Minulla oli sukulaispoika, joka kiusasi. Kiusaamisestaan on kulunut jo 60v. mutta pätkisin tuota tyyppiä turpaan, jos tietäisin missä se asuu
Kaikki kiusaaminen on rikollista, myös netissä tapahtuva.
Aina sitä on tapahtunut, jonkinlaisena sosiaalisena kamppailuna. Keinot vaan niin ala-arvoisia, ettei voi nuorilta odottaa niihin osaavan vastata. Kiusaajat provosoivat kamppailua, pojilla suorastaan nyrkein selvitettävää, mutta heikoimmat kärsivät sen sitten nahoissaan.
Syytä olisi kovemmin ottein puuttua niihin luokkien terroristeihin, ja saada heidät itsekin tajuamaan oman apina-alkeellisuutensa. Ainakin joukon tuki voisi saada kiusaajan tajuamaan tyhmyytensä.
Muistan HS:n piirrossarja Masin tältä viikolta: Kessu ja vänr. Nappula seisovat rinnakkain. Edessään stm Masi.
- luulet olevasi kovakin kaveri, mutta et sinä ole. Masi kuuntelee yrmynä. Tekee täyskäännöksen ja marssii pois.
- harmillista että pystyy antamaa takaisin samalla mitalla sanomatta sanaakaan.
(veti naamain muikeaan virneeseen)
Aika hyvä :D Noinhan se on, eleet ja ilmeet täydentävät kanssakäymistä, liekö sama riemuntunne minullakin, kun lupauduin puolentoista viikon vierailulle Porvoon saaristoon, koirulin kaveriksi, tutun isäntäväen lähtiessä matkalleen.
Kyllä tuttuun maisemaan vaihdos hyvältä tuntuu, irtiotto näistä rutiineista. Kanttarellejäkin ovat jo löytäneet.
Hyvät kesän jatkot vaan!
Huomenta.
Aamuaurinko vielä paistaa kirkkaasti eikä ukkospilviä täällä vieä ainakaan näy. Tuli sitten peruutus, ikävän välikohtauksen sattuessa siellä tuttavaperheessä. Setteriä oli kyy pistänyt eilen kuonoon, ja joutuvat nyt matkansa myöhäistämään.
Turvotus on eläinlääkärin käynnistä jo rassukalla alentunut, mutta ikääkin kun on jo lemmikillään.Tavallaan olen helpottunut, kun pari muutakin menoa on loppukuusta.
Aloituksen aiheeseen kiusaamisesta ei taida oikein sopia, muuten kuin varmaan kiusallisen kipeä on kyynkäärmeen pistos koiraparalla ollut.
Minun lapsuudessani kiusaamisesta ei voinut kertoa aikuisille, koska se oli kantelemista. Kantelu oli rumaa, ja ilman muuta oli niin, että mitäs itse oli ensiksi tehnyt, että joutui kiusatuksi. "Kantelupukki se kaakattaa, kun ei saa rauhassa maatakkaa".
Jos nyt sitten kuitenkin kertoi aikuisille, niin vastaukset olivat varmat:
Eihän kukaan toista kiusaa ilman syytä! Ja jos joutui, niin ei pidä välittää! Ne ovat ilkeitä ja huonosti kasvatettuja, ja kiusatun ehdoton valtti oli, ettei vastannut samalla tavalla. Näytti kiusaajille, että oli fiksumpi ja viisaampi ja parempikäytöksinen. Ei ikinä pidä näyttää, että suututti tai itketti. Silloin oli hävinnyt kamppailun. Ei niiden kanssa pidä yrittääkään olla, ole yksiksesi mieluummin.
Omalla kohdallani vaikenin, kun sain nämä ylväät neuvot. Turhaan aikuisille mitään puhui, koska lasten maailma ei kerta kaikkiaan ole sama kuin aikuisten. Tulihan se todistetuksikin sitten myöhemmin, kun äitini kysyi minulta vuosien päästä, olinko puhunut totta kun oli kertonut niistä kiusaajista. Hänestä se oli ollut niin uskomatonta.
Se jäi kaivelemaan ja ihmetytti, miksi äitini ei minua uskonut, sillä ei hän muissa asioissa epäillyt rehellisyyttäni. Miksi hän oli ajatellut, että valehtelen? Kolme vuotta jouduin kestämään, enkä koskaan niiden vuosien jälkeen ole ollut kiusaajieni kanssa missään tekemisissä.
Olen ajatellut, että oli helpompaa olla uskomatta ja lähettää lapsi kiusattavaksi joka arkiaamu, kuin ottaa yhteyttä kiusaajien vanhempiin ja selvittää aikuisten tasolla asia. Siihen aikaan vielä oltiin siinä vakaumuksessa, että lapsi kyllä sopeutuu ja unohtaa, jos ei asioista puhuta.