Toisen koiran ohitus.

Jos saanen korjata, niin pienenä pentuna sosialistettu, koska pentuhan tää vielä on. :)

Jos jotain vinkkiä haluat, olisi tärkeää tietää rotu.

Sekarotuinen itäsiperianlaika.

"Olen lukenut eräästä opuksesta, että koirat eivät saisi koskaan esim. leikkiä hihnassa."

- Tuo johtuu vain siitä että jos hihnat menee ristiin, erityisesti samaa sukupuolta olevilla, niin silloin antavat toisilleen ja väliin härkkiville omistajilleen hammasta. Aika huoletta voi antaa leikkiä eri sukupuolta olevien kanssa. Tietysti hihnojen on myös mahdollistettava se(eli fleksi).

- Vaikka koira ei sitä katsekontaktia millään maltakaan ottaa, niin se voi hyvin kuunnella sinua kuitenkin. Kannattaa opettaa koiralle vasen ja oikea(sekä suoraan), niin että se on selkäytimessä. Tällöin voit ohjata koiran haluamallesi puolelle tietä eikä vekku tuki koko väylää. Mun koirani ei nuorena varmaan koskaan ottanut katsekontaktia mutta totteli kerrasta kun yhteistyömme alkoi pelittää. Nyt kuulo tainnut jo vähän heikentyä kun joskus kääntyy tarkistamaan että sanoinko oikea vai jotain muutako höpötän. Aina ei silloinkaan, ja vasta nyökkäyksen jälkeen lähtee kalppimaan osoitettuun suuntaan.

Luonteista se toimeentuleminen riippuu, koulutuksesta ja sosiaalistamisesta, miten koirat leikkivät toisten koirien kanssa. Ja versinkin siitä, kuka on siellä hihnan toisessa päässä.
Sosialistaminen ei pääty pikkupentukauteen, vaan sitä pitää jatkaa kaiken ikää; painotus on yleensä nuorella koiralla koulutusvaiheessa. Kovapäisimmillä sitä tehdään senioriksi asti: koiralla pitää olla toisia koiria leikkikaverina, ja myös lenkkikaverina, jotta tottuu olemaan myös rauhallisesti yhdessä.

Pentu 11kk:tta ja rohkeasti on oppinut tutustumaan ulkomaailmaan ....hyvä, hyvä.

Nyt on se ikä, jolloin pitäisi alkaa vaatimaan tottelevaisuutta. En antaisi tilaisuutta koiran omille aikomuksille. En myöskään vaatisi katsekontaktia, enkä tekisi ohitus tilanteista koiralle erikoisia , nami/lelu tarjoiluita. Tärkeää on, että omistaja tekee ohitukset hiljaa, mitään huomioimatta. Ei myöskään jutteluhetket toisten kanssa ole koulutusvaiheessa olevan koiran kannalta oikein.

Koiran vietti nousee heti, kun se huomaa kiinnostavan hajun tai kohteen. Omistaja ei silloin vielä edes tiedä, mitä koiran turkin alla hyrrää. Vasta riuhtaisuvaiheessa koira näyttää viettinsä. Jos siinä vaiheessa namitetaan tai leikitään, koira yhdistää sen viettitavoitteeseensa ja yrittää entistä enemmän. Mitä useammin koira onnistuu, sitä varmemmin siitä jää opittu tapa. Siksi tätä viettiä ei saa palkita, vaan vaatia koiralta sen tuhahduttamista.

Eli koira tien reunassa, joten vastaan tulevat ihmiset ohittavat toisensa. Remmi lyhyellä ja kaulapanta löysällä. "Seuraa" käskyä toistaen ohi. Ohituksen jälkeen "hyvä" sanalla osoitetaan koiralle oikea suoritus. Tilanteessa täytyy olla tosi tarkka, että pystyy estämään koiran aloituksen tervehtimään. Kun koira huomaa yritykset turhiksi, se aikaa myöten hyväksyy (tottelee) sen ja ohitukset sujuvat.

Koirasi nuoruuden takia olisi parempi harjoitella ohitukset ensin varmoiksi kauempaa. Eli luodaan tilanteet, joissa ohitettava kulkee kadun vastakkaisella puolella. Ja kun tämä sujuu, niin vasta sitten siirrytään samalle kadulle.

Kiitos avartavista ja hyvistä vastauksista.

Pentua toki sosialistetaan edelleen, oli aikomukseni sanoa, että se aloitettiin jo pienestä pitäen. Kavereitakin on kourallisen verran, joiden kanssa saa leikkiä ja ihmetellä.

Normaalistihan me vielä kävelläänkin toisella puolella katua ja mikäli kulman takaa tullaan, niin katson vaivihkaa onko katu tyhjä vai kummalle puolelle mentäis, jotta ei tulisi sitä lähikontaktin mahdollisuutta, kun ei ole vielä valmis siihen.

Iltasumppia juodessani kävi mielessä, että kaikista vähiten käytöstä ruokkiva tapa olisi varmaan ollut kääntyä vaan pois päin ja jatkaa matkaa toiseen suuntaan heti kun riuhtaisu kävi. Vai? Siinä kun oli runsasta autojen kulkua, sadepisarat piiskas silmiin ja tilanne eteni niin nopeasti, etten tajunnut kiinnittää huomiota tarpeeksi ajoissa.

Juttelin myös ystäväni kanssa ja pyysin häntä auttamaan rusettirinnan antamalla neuvolla. Menee myös nuo "oikea", "vasen" ja "suoraan" opetuslistaan ihan ajan kanssa.

Vielä on paljon opittavaa hihnan molemmissa päissä. :)

Jos huomaa, että kierrokset alkaa lisääntymään tai koira alkaa tuijottamaan, niin suunnan vaihto on paras. Aina pitää yrittää välttää nuoren koiran joutumasta liian lähitilanteeseen.

Palloleikit kiihdyttää, joten kannattaa miettiä haluaako että koira on jo valmiiksi kiihtynyt.
Palloleikit nostaa stressitasoa ja stressitason laskuun tarvitaan muutamia päivä. Jos joka päivä heittelee koiralleen niin se stressitaso vaan nousee, koira ei pääse koskaan rauhoittumaan.

Kun harjoittelee ihan mitä tahansa, niin pitää aloittaa helposta, niin että koira pääsee onnistumaan. Ei mennä treenailemaan sinne missä häiriö on suurin, kuten olet huomannut se ei onnistu, koira on liian kiinnostunut ympäristöstään.
Treenit aloitetaan ensin vaikka kotona, kun koira pystyy keskittymään ja onnistumisille on mahdollisuus.

Täyskäännös merkitsee koiralle rauhaa, väistämistä, jos kävelyvauhti pysyy samana.

Jos omistaja nopeuttaa vauhtia, ettei taakse jäänyt koira tavoita, voi arka koira yhdistää sen paoksi. Varsinkin, jos omistaja kiskoo remmistä taakseen katsovaa koiraa.

Minun koirani tekee juuri noin, eli jää jumittamaan minun ja takana tulevan koiran väliin. Minä sitten yritän kulkea normaalivauhtia eteen päin ja kiskon koiraa perässäni. Koirani ei ole arka, se ei ole suojamuurina eikä kuvittele, että minä pakenen, vaan koira yrittää tehdä tuttavuutta takana tulevan koiran kanssa. Jos kuljen eteen päin, en voi vaihtaa suuntaa, koska silloin mentäisiin koiran mielen mukaan takana tulevan koiran luokse. En myöskään viitsisi hypätä pusikkoon piiloon. Jos jään odottamaan toista koiraa ideana antaa sen mennä ohi, annan silloinkin mielestäni koiralleni periksi, tai vaihtoehtoisesti suututan toisen koiran omistajan (ja ehkä koirankin) jäämällä "kyttäämään".
Siis, mitä tahansa tässä teen, teen väärin. Mitä siis pitäisi tehdä?
Koira tottelee mukavasti yleisesti ottaen, mutta se on hyvin koirasosiaalinen ja haluaa tervehtiä lajitoveriaan.

Asumme kaupunkialueella ja on ihan mahdotonta kulkea lenkillä kohtaamatta toisia koiria; siis jos aina vaihtaisin suuntaa, niin toisia koiria tulisi joka tapauksessa vastaan, enkä ikinä pääsisi päämääränä olevalle ulkoilutusalueelle vaan kävelisin siksakkia pitkin pusikoita.