Sitä sun tätä

Joskus käy haukkakin fasaanin kimppuun, olen sen nähnyt kevätalvella lumen yli noustessaan pellolta lentoon fasaani kynsissään.
Ei sitten kettu tai muu onnistunut, kun kuulit tuon kovan rääkäisyn joka todella saa menemään ikkunaan ihmettelemään sitä metelöintiä:D

Sipoossa olen isolle kivelle puutarhassa tehnyt sementistä linnun n. 15 senttisen ja maalannut sen siniseksi, ja sekös oli harmin aihe komealle fasaanikukolle!
Taisteluhuudot sai ikkunaan seuraamaan tilannetta, ja vaikka koreampi lintu kuinka yeitti saada huomiota siniseltä lintuseltä, niin ylväästi se vain katsoi pellolle:D Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun kukko hyppäsi raskaasti kivelle, ja nokkaisi patsasta
päähän:D Sen jälkeen se rääkäisi vielä enemmän, ja leyhytteli siivillään lujasti metelöiden.
Vaan palasi se rauha yhteenoton jälkeen pihapiiriin, siellä se tepasteli kanojen kanssa fasaanikin, nokkien pihanurmella niin kuin ennenkin:)

Maistoin omenaa, vielä ei aivan mehukkaita, mutten ala leipomaankaan.
Metsään suuntaan vain tykötarvikkeet mukaan ja menox!

Luvassa iltapäivällä sadekuuroja ennen sadetta pitää kokea hetkiä luonnonhelmassa kuvaten ja kulkien.

Näin vähän apeannäköisen fasaaniherran kävelevän ajotieltä ojaan. Sen pyrstö oli oudon lyhyt.
Jaha, sanoin hänelle, se on sitten sulkasadonaika. Uusia pyrstöhöyhenia alkaa kehittymään vähä vähltä uutta ensi kevään rääkäisykautta varten.

On luvattu iltapäivälle jopa 23 astetta. Lehden tietojen mukaan pimeys alkaa klo 22.04 ja päättyy klo 4.29. Hiukan eriävät ajat Helsingin horisonttiin nähden.

Auringonnousu tänään 5:32. Auringonlasku tänään 21:17. Päivän pituus on 15 h 45 min, sinulla valoisampaa tunti illasta tunti aamusta.

Ei metsässä ollut viihtyisää, paarmoja ja hyttysiä, kuuma ja kastetta melko reilusti eikä tuulenvirettä.
Olisi ollut parempi mennä kallioille joka on tutumpi, mutta kun tuo jalka ei ole vielä tullut kuntoon, tässä vielä tämä kuukausi fysikaalista ja eiköhän sitten jo kalliokävelyt luonnistu.

Niin se voi tämä 'minun'kin fasaani kärsiä sulkasadosta, oli se taas aamupalalla ja muuten juttelee hiljaisesti kun syö ja välillä vilkuilee minua.
On se niin liikuttavaa kun saa tuollaisen ystävän, siellä kalliometsässä on minun tuttu palokärki, olen pari kertaa tänä kesänä käynyt istahtamassa männyn rungolla,
alkuun ei tullut lähelle, jonkun ajan kuluttua tuli tanssahtelemaan tutun omaisesti männyn rungolle

Tällä hetkellä 24 varjossa.

Täällähän puhutaan palokärjestä. Onko nyt joku aika jolloin palokärjen ääni metsässä kiirii. En ollut vuosiin kuullut palokärkeä, mutta eilisellä metsälenkillä tuttu ääni kiiri korvaani.
Itse lintua en nähnyt sillä yhdellä korvalla ei pysty äänen suuntaa oikein tietämään. Se kuuluu aina vain kuulevan korvan puolelta ja vaihtuu päätä käännellessä.
Ennen sanottiin että palokärjen huuto tietää sadetta ja syksyn tuloa, sitäkö se onkin.
Vai ilmoittiko se minulle että kohta saat kanttarellejä, sillä aivan yllättäin edessäni oli neliömetrin alueella kauniin keltaisia puhtaita kanttarellejä.
Tulipa niistä maittava sienimuhennos. Nytpä pitää käydä tarkastamassa kaikki tietämäni kanttarellipaikat. Jonkunverran tulee poljettavaa.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/palokarki

piti laittaa tuo palokärjen ääni, kyllä se joskus ääntelee, tuo 'haukkamainen' vinkuna tuntuu tutulta.

Ei tämä 'minun metsä' ole kaupunkia, Skogbyntien - Lepsämäjoentien varrella ovat nämä mahtavat kalliot ja sieltä se metsäkaveri ilmestyy aina mukaan.
Kun olen luonnon ystävä juttelen sille niitä näitä rauhallisesti ja välillä jään katselemaan sen kiiltävän mustaa pukua, kaunista ylvästä asentoa kun se kiinnittyy puun kylkeen.

Ktlja kertoili kanttarelleista, on kai mentävä huomenissa jo tarkastamaan omat paikkani niillä kun on tapana kasvaa samoilla paikoilla.
Huomiset sateetkin ennustettu iltapäivään hyvää aikaa mennä repun kanssa ja eväät tietysti ja kamera mukaan.

ILta on tullut Kaakonkulmille ja tummia sadepilviä taivaalle. Todella kuiva kausi on kestänyt pientä sadekuuroa lukuunottamatta jo pitkään, nyt saadaan sadetta oikein rapsakasti.

Illalla TV 1 tulee klaus Härön ohjaama elokuva Postia pappi Jaakobille. Elokuva tuo esille sukupolvien välisen eron, erittäin nuoren vankilasta vapautuneen Leilan tullessa yksinäisen, ei enää täysissä voimissaan olevan papin ns omaishoitajaksi. Yrmeät katseet ja kohtelu jota sokea pappi saa osakseen päivästä toiseen Leilalta. Kannattaa katsoa vaikka toiseen kertaan ja ne Leilan mulkoilevat halveksivat katseet ovat näkemisen arvoisia.

Tämä se on jokaisen vanhenevan henkilön kohtalo, pidetään toistaitoisena vaikka ikääntyvä voi olla täysissä voimissaan. Tällainen kohtelu on enempi tapa kuin poikkeus. Puolensa on osattava pitää.

Kaupoissa oli tänään puoleen hintaan Valion maitotaloustuotteita suoraan Valion varastoilta. Sellainen kuhina kävi maitotaloustuotteiden kohdalla, nyt olimme me suomalaiset hamstraajina.

Otsikko oli sitä sun tätä, niin myös tämä juttu.

Nurmijärven maaseutumaisemissa ei ole ihme palokärjenkin viihtyvän. Muistan aina autoillessamme kumpuilevia teitä Raalan kartanon jälkeen, jolloin valkohäntä peurat loikkivat siroina ryppäinä yli tien. Näky oli kaunis ja tuntui harvinaiselta, Sipoossa kun saattoi nähdä vain hirvilaumoja yöpyvän pellolla. Yksitoista hirveä laskin kerran, niiden noustessa hitaasti jaloilleen tullessani tuvan ovesta pihalle:D

Täällä Espoon maisemissa ei suurriistaa näe, kettu korkeintaan voi majailla Auroran metsässä sorsapaistia kuolatessaan. Lintuja sitävastoin käy pihallani, mustarastas temmelsi hauskasti tänäänkin puussa, eikä tuntunut piittaavan minustakaan.

Sienestäminen jäi haaveeksi Vessölandetissa, eikä siellä ilmeisesti kuuman kesän vuoksi yhtä paljon ole kuin silloin kesiä siellä viettäessäni:D Voi hyvä ihme, kun lasten sinkkinen kylpyamme oli otettava huuhtomiseen, ja levitettävä lakanalle hetkeksi, ennen ryöppäämistä. Monet 3 ltr purkit toin kotiin elokuun lopulla, jotka riittivät koko talveksi.
Nyt en suolasienistä enää välittäisi liotella, mutta silloin se oli hyvinkin tarpeellinen ruuanlisä taloudessa. Onneksi tuli pakastimet:D

Olen nähnyt tämän elokuvan Postia pappi Jaakobille, tosi hauskasti se etenee, pappi on tosissaan ja apulainen heittelee osan kirjeistä kaivoon, kai se sillä pääsee helpommalla.
Näyttelijätyöt ensiluokkaisia henkilösuorituksia, suosittelen minäkin katsomista, minun katsomiseni voi päättyä luomien lupsahdettua umpeen!

Voi se Raalan kartano on päässyt ränsistymään rajusti muutamassa vuodessa, kaunis vauraan näköinen oli vielä muutama vuosi sitten.
Upea onkohan se tammikuja, joku isokokoinen puulaji kuja on päässyt villiintymään kasvussa, lienee jo niin tuuhea ettei sitä päätietä kartanolle voi käyttää.
Kuljen sitä tietä mielelläni kun on sinne suuntaan menoa, ajan Siippoon läpi, sekin pieni kylä mutta tosi vaurasta peltoineen ja kauniine rakennuksineen.
Tänään oli usealla pellolla puimuri, sellainen kartanorakennuksen kokoinen, sillä kerätään viljaa nopeasti, eivätkä enää olkia ota paljon, vain tähkät kelpaa ;-).

Tänään ei ole satanut täällä, mutta ukkosrintama kulki melko läheltä.

Alkua näin, ehti apulainen tulla sisälle matkalaukkuineen, toiminnot hitaita paljon puhuvia, uni oli nopeampi.
Sänkyyn kuitenkin pääsin, nukuttu on pitkä yö.
Aamu on kaunis kuin satu, aurinkoa tyyntä taivas virheettömän sininen ei pilven hattaraa, ja kuten asiaan elokuussa kuuluu, on runsas kaste.

Tänään istutan loput päivänkakkarat tuohon rinteeseen ja toivon että ensi kesänä ne kukkivat kauniimmin kuin siemenistä kylvetyt, joita pitää kastella joka päivä, siihen kastelemiseen minä väsyin.

Sibeliuksen viulukonserton alkuteema soi mielessäni kuunneltuani sen Päivä on valjennut niin kirkkaana, se myötäilee tuota melodiaa, puiden lehvistössä, auringon pilkahduksissakin! Silmät iloitsee ihan kauneudesta!

Lauantaiaamu, ei mitäänn välttämätöntä tiedossa, vain suihkussa käyminen, eikä silläkään ole kiirettä:D Toki ne tulee päivän mittaan, käynti Isossa Ompussa ehkä tänään, tai huomenna,...tuliaisen valinta lapsiperheelle ens viikonlopuksi,..ei havahduta aamuhetken sävelten lumouksesta mikään.

Lueskelin aamun lehtiä ja silmiini osui mielenkiintoinen uutinen.
Armi Kuusela tuli miehensä kanssa Suomeen viettämään 80v päivää, lämpimiä halauksia oli saatu videolle.
Miten silloin nuorena tuli seurattua tuota satumaista tarinaa Suomen olymppiavuonna kruunattiin suomalainen Miss Universumiksi.

Kuvia oli päivittäin Armista ja myöhemmin Armista ja Gil'istä, sadulta se tuntui. mutta varmasti oli raskasta kulkea näytiltä näytille.

Armi Kuusela s.20.8. 1934 Muhos, kertoo Wikipedia. On siis Muhoksen mimmi.

Muhoksempa mimmiä aina aatellessa syömmeni väräjää
mä vieläkin muistan sen sen sekajunavaunun kuinka se täräjää

Niin aina, Muhokselta, mistähän tuo anoppini sanonta 'niin aina' tupsahti
Ihan söpö juttu tämä on levytetty jo 1951, mutta olihan kai Suomen neito valittu hyvissä ajoin.

https://www.youtube.com/watch?v=C_uxewmG6hk&list=PLQdhxXPGNjIIH2NJf7_91PQoMDwmubj0o

KIITOS!
Pitkästä aikaa tuon sävelmänkin sain kuunnella.
Täällä on aina joku joka tietää ja hyvä että korjataan pienet erehdykset.

Kai se Muhoksen mimmi kappale jotenkin sivuaa Armia.

Ei mitenkään liity Muhoksen mimmi Armi Kuuselaan.

http://muhoksenmimmi.com/mimmin-tarina/

Armi syntyi ja kasvoi Pohjanmaalla, mutta kävi oppikoulunsa = Porvoon naisopiston, etelässä.

Kyllä kukkis tietää ilma tyhmiä kuuletuksia !!

Tapelkaa,tapelkaa ni saatte tupakkaa.

Armi Kuusela 1952 jolloin maassamme oli Olympiakisat. Vanhempi sisko niihin pääsi, minua eivät vanhemmat pääst'äneet mukaan. Kun sisko tuli kavereittensa kanssa kisoista kotiin, meillä kuului jokapäivä sama biisi sisaren suusta, Tula-tul-lalal-laa, possket pullollaan, oli nimittäin niin ihastunut DElta rhytm boys kvartettiin. Kerto miten nauravia, hymyileviä, iloisia tummia poikia ne olivat!

https://www.youtube.com/watch?v=0UM3lpJOM6c

Vuosi oli myös Armi Kuuselan vuosi, ja se avoauto jolla Armia vietiin suuri ruusupuska kainalossa. Kyllä hän oli Olympia vuoden PR-nainen ah niin kaunis ja viehättävä.

armin tultua valituksi sävelsi joku laulun -ken on maassa kaunein-ja joka kerta kun miss suomi valitaan soi voittajalle tämä kipale.

Nuoriso pyrähti laittamaan minulle verhot viime viikolla tämä komppania otti verhot ikkunoista pyynnöstäni että pääsin pesemään nuo ruudut.
Ihanaa mutta kun piti paistaa lettuja!
Ison taikinan tuossa väänsivät ja pari pannua hellalle, olihan se melkoinen urakka mutta kannatti, minä olen voitolla kun nuo ikkunat saivat uuden katseen.
Nuorimmainen vintiö on kiinnostunut huuliharpusta ja musiikkia tuli pyytämättä,
jazzz ia tuli tulvimalla.

Nyt on hiljaista ja letut pakkasin mukaan.

Tämä on nyt varmasti yhtä ja toista.

Onhan hayúskasti todettu, hieman lakonisesti, yhtä ja toista:D Sait hymyn syttymään tuolla rehellisellä ilmaisulla. Yhtä ja toita mahtuu päiviimme, joskus vallan hiljaista tyhjäkäyntiäkin, eikä se pahitteeksi ole. Aina jotakin uutta tapahtuu mielessämme, olkoon se TV:n tuoma ajatus, tai kirjan, puhumattakaan oman elämämme kartoittamisessa. Sillä en tarkoita menneisyyttä, vaan ajankohtaisia tapaamiamme ihmisiä, palstalaisiakin saatamme yrittää ymmärtää.
Kaikki se kuuluu elämään, ja jos jotakin voimme oivaltaa, edistääksemme keskinäistä ymmärrystä kanssaihmisiimme, ei se hukkaan ole heitetty.
Jo seuraavassa kohtaamisessa näissä kirjoitustemme polulla, on ehkä meilläkin antaa oman oivalluksemme kypsyttämiä ajatuksia.
Sitä ainakin toivon!

Mukavia kirjoituksia on kiva lukea.
Varsinkin kun itsellänikin on Fasaaneista muistoja .
Ne linnut oli meidänkin pihapiirin somistajia . Ja ruokaa laitettiin .
Niinkun kaikki olettekin jo huomanneet ,olen erikoisesti eläin ystävä. Se meidän Fasaani tuli keittiön lintulaudaltakin ottaan jos oli unohdettu antaa sille ulos ruokaa . On ne komeita lintuja .

Ja muhoksen mimmi ei ole sama kun Armi Kuusela joka syntyi samana vuonna kun minäkin -- muhoksella niitä Mimmiä kun oli muitakin . Mutta Armi oli kaunein

Kukkahame puhui tutuista paikoista, Lepsämänjoki, on toki Nurmijärvellä, sieltä se Lepsämän kylän halki virtaa kohti Vantaanjokea.
Samoin Raalan kartano on Nurmijärvellä, isäntä kuoli muutamia vuosia sitten, eikä pojasta tainut olla kartanon pitäjäksi. Sieltää Siippoonkautta pääsee Raalantielle kartanon kohdalle, ja siitä Nukarille. Palho piti hyvää huolta kartanostaan.
Tunsin hyvin Akronoomi Palhon. Nurmijärvenkin jotenkuten kuten olen asunut siellä 80 vuotta.
Nykyisinhän pitäjämme on muuttunut paljon, asukasluku moninkertaistunut siitä kun itse aloin jotakin muistamaan.
Ajattelin, uskaltaa tähän jotain kirjoittaa, kun joitakin tuttuja tässä Sitä Sun Tätä aloituksessa muitakin on mukana.
Palasin torstaina illalla Pohjois- Karjalasta, toista viikkoa siellä meni. Mukava oli taas käydä.

LateVaan
Muutin yli 10 v sitten Klaukkalaan ja taajama on kasvanut melkoisesti asukasluvultaa sekä rakennuksiltaa, liiketiloja unohtamatta lisää rakennetaan kaiken aikaa.
CutyMarketin notkoon nousee Prisma ja muita liikekeskuksia, jotain luvissa kuulema mättää, odotellaan.

Hyvin olen viihtynyt kun alkujaan olen maalaistalon tyttäriä, nautin suunnattomasti näistä viljavista maisemista kesäisin, liikun paljon ja talletan näkemääni pitkän talven varalle muisteluosastoon ;-)),
Nyt kun kesä vaihtuu syksyyn on nuo viljapellot ja niiden valtoimenaan lainehtiva tuotanto suurta ihailuni kohdetta, mieluista ja nautinnollista seurattavaa.
Eilen näin suuren kaurislauman viljapellon laidalla, nyt ne alkavat erottua kun osa viljasta on puitu, eivät kokonaan peity pienet kauniit eläimet.

Molemmat lasteni perheet ovat tässä lähellä naapurikaupungissa.

P-Karjalassa olin keväällä sisareni ja suuri sukulaisten määrä kun on niissä maisemissa, jonkun vuosijuhlassa saa heistäkin useita tavata.

Hyvä kun ''uskalsit'' ja toistekin tervetuloa!

Aamuinen koiralenkki kulki tänäänkin ensin tuleentuneen viljapellon laidan kävelytietä, kääntyi metsätielle. Vanhaa sammalpohjaista kuusimetsää, jossa korppipari asustaa ja raakkuen tervehtii , ja kallionnyppylä käkkyrämäntyineen. Sitten polkua pitkin salaiselle kanttarellipaikalle ( ei vieläkään mitään ), jatketaan metsää ja heinäniittyä rajaavalle ojalle, jossa koira rypi innoissaan, sitten kipin kapin meren rantaan puhdistautumaan. Merelle on aikomus päiväretkelle tänäänkin, voisi kokeilla, joko ahvenet nappaisivat helteiden jälkeen. Joka päivä meri näyttää erilaiselta, tuuli tulee tutuksi, vesilinnut läheisiksi.

Tämä vakioreitti sisältää sielunmaisemani, täällä viihdyn enkä haluaisi koskaan muuttaa muualle. Meidänkin lapset perheineen asuvat melko lähellä, voidaan tarvittaessa vaikka lapsia hakea koulusta ja viedä harrastuksiinsa ja paljon vieteään aikaa lastenlasten kanssa täällä mummolassa ja luonnossa.

Ymmärrän hyvin kaipuun Pohjois-Karjalan juurillenne, olenhan täälläkin kertonut, miten Pielisen seutuun täna kesänä ihastuttiin. Outokummun ohi jo melkein ajettiin, mutta käväistiin katsomassa kaivosmuseota, komea rakennus kuin linna kalliolla. Kaivoskäytäväretki vähän houkutti, mutta aikaa oli vähän, nappasin vain valokuvan miehestäni ison malmikiven kupeella. Pohjois-Savon tyttöjä olen, järven rannalla kasvanut, metsiin kiintymyksen perinyt. Kotimatkalla käytiin vanhempieni haudalla ...synnyinseutu on toinen sielunkotini.

Laulun sanat pisti miettimään, missä on minun kotiseutuni?
Varmasti monessakin paikka, olen helposti sopeutunut uuteen paikkaan ja entisiä asuinympäristöjä ja vanhoja muistoja herättelen käymällä muistelemassa menneitä.
On monta paikkaa ja paikkakuntaa Suomessa mitä voin hyvällä syyllä sanoa kotiseudukseni, silloin elämä oli helppoa sisarusteni ja vanhempieni mukana kulkea, todellisuus aikuisten mielestä aivan käsittämätöntä kunnes asetuimme saatuamme paikan.

Eläköitymisen jälkeen olen muuttanut pari kertaa, ensin Helsinkiin kun luulin sen olevan parasta minulle, vaan eipä ollut.
Sairauteni eteneminen teki levottomaksi ja apua ei kaupungin taholta saanut, maahanmuuttajien vastaanottokeskus teki asuinpaikkani rauhattomaksi ja pelottavaksi monellakin tavalla ja taas muutin.
Muutettuani tänne asiat ovat loksahtaneet kohdilleen ja ainahan jotain vikaa ilmenee mutta onhan se elämän merkki kun on tuntemuksia ;-)).

Elämä voittaa aina.

Samaa mietin minäkin aamupäivällä lukiessani kotiseutukeskustelua. Maaseutu on jäänyt pysyvästi rakkaaksi, jo varhain Ruotsin vuosilta, jo pienestä pitäen kesät Hämeessä ja sitten vielä Sipoon aika, joka oli yli 30 vuotta kestävä ajanjakso.
Samoin saaristoelämä toistakymmentä vuotta, on syvällä minussa.

Sitten muistui kuitenkin mieleen kotitalo Helsingissä, näkymät merelle parvekkeelta, ja lähellä jo Merimiehenkadun loppupäässä, koko keskustan tuttuus, joten siellä on tavallaan se syke, josta pidän vilkkaudessa ja ihmismäärässä.

Nyt olen jo juurtunut tähänkin luonnonläheisyyteen, metsiin, järveen ja eniten kotiini lähes 20 vuotta asuttuani, mutta muuttoakaan en vierastaisi, vaikka en sitä toivo. Jouduin oppimaan monien muuttojen jälkeen, että koti on siellä missä sen kodikkaaksi ympärilleni teen.

Kupsehdin tuossa ulkona jotain, ja yht'äkkiä tuli niin voimakas tuulenpuuska että olin vähällä saada sadevesiastian päälleni, vettä kun on nyt tullut reippaasti ja on kannettava pois tästä omasta pihasta.
Pilviä varmaan nostaa tuo tuuli, kurkistin sääkartalle ja kokonaista kolme tippaa tulee pian alas!
Nyt tuli jo keltaisia lehtiäkin, syksyä tietää vaikka onhan kesä ollut kuiva kallioiden reunamilla näkee jo kuivuneita puita ja pensaita, vesi on tärkeä muttei nämä sateet jo kuivuneisiin kasveihin enää vaikuta eikä elvytä.

Taisi se tuuli jäädä iso vaahterakin nyökkäilee tuulen voimasta, toivonmukaan omenat jäävät oksiin kypsymään vielä pariksi viikoksi.

Uusi viikko alkanut ja mukava muistella viikonvaidetta näin jälkeenpäin .
Sain olla lastenlastenikanssa . Mirjami , 1v Elis .6v ja Lisa 8v .
Heidän koti on täälä riotsissa T:holman seutuvilla
Suomessa on vielä 3 lisää . Heitä tapaan kanssa aina sillontällön .

Sisarukset Lisa ja Elis ovat Mirjamille serkut.
Ja kivasti leikki sujui , pikkunen ottaanyt ensiaskeleita -- Ja Jerry tykkää katsella sivusta --mutta sitä pikkusta on pidettävä silmällä . Ja ovatkin hyvät kaverit jo. Ei enään mustasukkasuutta Jerryllä . On otettu meidän joukkoon

Ilma tuntuu viilentyneen kovasti -- äkkiä se ilman-ala muuttuu --täälä tuulee melkein aina --joskus aikaisin aamulla on meidän järvi tyyni , kun ollaan jerryn kanssa aamulenkillä .
Tunttu että minäkin voin kirjoitella tänne ,kun jutut on niin mukavia ja lukemista näin mukavista aiheista -- toivottavasti ----Jatkoa seuraa !-----

Mielenkiintoisia juttuja onkin tullut tänne sillä välin kun olin fysikaalisessa, siellä on tullut käytyä nyt 3 kk 2x viikossa.
Olen varmaan täällä jo kertonut tuon sairauskertomuksen mutta kerron sen kuitenkin.
Joulun maissa iskias alkoi rajuna, siinä meni muutama kuukausi ja sitten sain iskiashermoa rauhoittavaa lääkettä, n 10 pv aikana se lääke teki minusta melkein liikuntakyvyttömän, kunnes tajusin että mikään muu kuin se särkylää ei voi tehdä tätä.
Ei voimia jaloissa ei käsissä mutta särky tallella, otin yhteyttä lääkettä määränneeseen lääkäriin ja sain tietää että juuri tuo lääke voi aiheuttaa tuota, siinä oltiin, vaiheessa.

Nyt alan jo kävellä oikeassa asennossa, ja kaikin puolin alkaa elämä taas tarjoamaan parastaan, rappujen alastulo on ainoa jossa on tunne että polvet eivät pidä.

Onhan tässä ollut jos jonkinlaista mutta kaikista selvitty, liekö tämä nyt viimeinen koettelemus ja alkaa ''hyvät ajat'' tästä eteenpäin ;-)).

Tuuli on voimakasta, tuolla peltoaukeilla tuli pelko että lähteekö auto lentoon, ravistuksia oli kovin.

Miten onkaan eläimet vaistoavat lapset, monesti antavat anteeksi kovat käsittelyt ja lopuksi menevät kuitenkin hiukan kauemmaksi seuraamaan voiko mukaan vielä mennä.
Kissa ainakin haluaa olla lasten kanssa sen panin merkille silloin vuosia sitten, nyt nuo bunukat jo nuorinkin 17, mukavaa niitä oli seurata, nyt on menoja niin paljon ja opiskelua ettei monestikaan voi häiritä, kyllä ne ilmottautuu itse.

Bunukka on karjalankieltä, en ole varma tarkoittaako se sana kaikkia lapsia vaiko vain lapsenlapsia, on se, lapsenlapsi löysin mielenkiintoiset sivut,,,tässä!

http://www.salmi.org/Aunuksen_Livvi_sanasto.pdf

Jospa se on päänsärky? Katselin tuota listaa ja totesin se olevan kahden kielen yhtyminen osittain, aivan kuin Rauman giel Suomea ja Ruotsia. Raja-alueella se onkin luonnollista, mutta Raumalla taas merimiestenkin tuomaa englantiakin on jäänyt sanastoon, liekö muutakin:D

Ohimoviasta ei ole mitään käsitystä :-)), savolaisillakin on suuri varasto sanoja murteessaan olisi tarpeellista olla sanakirja siinäkin murteessa.
Nyt pitäisi olla velivainaani anoppivainaa, hänellä oli savonmurre hallussa, vaan kun ei ole.

Eihän se savolaisukon ohim vika tietysti tämä ollut, joka minulle ensimmäiseksi mieleen juolahti tämä kiusallinen sairaus ja sanon sen kumminkin.
Ohimovaltimon tulehdus (temporaaliarteriitti)

Tuolla kahvipirtissä on yksi mainio savonmurteen taitaja, hän usein kirjoittaa savonmurteella pitkän primsun.
Paulamaria eli rouva ylikypsä.
Äitini oli Pielavedeltä kotoisin, mutta ei paljon savonmurretta kotona käyttänyt .Ei tainnut oikein sopia kielet isä oli Hämeestä
sanoivat hänen olleen kova puhumaan, ei ollut hidas hämäläinen.
Minä en siitä tiedä mitään, olin kolmen vanha kun isäni kuoli.
Jossain seilaa täällä kuvani jossa olen äitini sylissä kolmivuotiaana. sini-sirkku on tainut nähdäkkin kuvan pellavapäästä.

Vaen ossoon minnäe huastoo, kooluva kävin Savonsyvämmessä, toin totta ee se enne oekkeen suju. lopettoo pittää.
Taitais stadin slangi tulla paremmin ;-)))

Kumma kyllä on murteita jotka palautuu hyvin mieleen kun vain vaikka lukee jotain hyvin kirjoitettua murrejuttua.

Säätiedotus lupasi runsaita sateita loppuviikoksi, ja minä kun suunnittelin huomiselle mustikkametsään menoa, löysin viikonloppuna hyvän marjapaikan. Kökkö!

Kun kysyin niin vastaan. Savolaismies tarkoitti ohimovialla nivustyrää joka hänellä oli. Aika metka ilmaus sinänsä, miehen otsanseutua minäkin alkuunsa katselin "sillä silmällä", lopuksi mies huomasi minun olevan aivan pihalla hänen ongelmasta joten selventämä vastaus tuli mieheltä.

Murresanat toisinaan laittavat miettimään mitä ilmaisu oikein tarkoittaa, Hämeessä tuima on liian suolaista ruokaa, täällä Etelä-Karjalassa taas suolatonta.

Älytöntä kielellistä sekasotkua! Tyytyköön savolaiset sitten siihen;
että melkoinen häpeä se on, olla savolainen!

Onneksi nykykieli on muuttunut -- mielestäni ei saa juuttua mihinkään -- aika kulkee ilman että joku voisi sen seisauttaa---niinmyös kieli ja kulttuurit sekaantuu -- ei siihenkään rasistinen mielipide voi mitään -
Eletään nyt tätä aikaa ja kehitytään joka hetki parempaan - eikö vaan ?

Vai ollaanko myös toista mieltä -- jossain asiassa ei ole ihminen kehittynyt .

Hyppäänkin eri asiaan kun sattumalta erehdyin vanhasta tottumuksesta lukenaan aamun uutisia -- ei ole ihminen kehittänyt jollaintaholla ollenkaan ---aina vaan pahempia sotia käydään .
Sotateollisuus --on valtava mahti näissä suurvaltioissa --nimiä mainitsematta --koska se ulottuu koko maapallolle nykyää , Sotaa ei käydä ainoastaan raja valtioiden kanssa -- nyt on kaikki mahdollisyuudet ottaa kohde vaikka toiselta puolelta maapalloa .
Kansojen omien päättäjien valta on kadonnut kokonaan -- se on vaan nimellistä - Raha on se mahti joka nykyään päättää. Loppupäässä ainakin -:=(

Lueskelin iltalehdet ja silmääni kävi venäläinen ruokakaupan hylly?
Tyhjyyttään ammottaa, vaikka oli kissan kokoisin kirjainin otsikot kuinka venäjän kansalaiset ovat riemuissaan että kotimaan hyvät ruuat tulevat kauppoihin, siis ei ongelmaa.
Propagandaa viljellään suuressa määrin naapurissa, varmaankin vuoden päästä kun nämä ostoestot loppuu ei ole enää hyllyjäkään.

Minä citymarketin kahviossa juttelin vastapäätä istuvan miehen kanssa. Tuli juttua hinnoista ja mies näytti ostamiaan Putin-juustoja, sanoi jemmanneensa niitä kolme pakkausta. Ne olikin aika pienen kokoisia Oltermanneja, jotain1.20 € kappale olivat maksaneet. Yksineläjälle sopivan kokoisia.

Kosteat Huomenet
Olipa kunnon kuuro yöllä, ja ukkosen puuska vielä aamutunneilla.
Kaukana tuo jyrinä kuului salamat välähteli näyttävästi, nyt on vettä tullut ja säätiedotteet lupaa lisää, tummaa pilveä pukkaa taivaalla tietää siis sateen jatkoa.

Meidän suunnalla en ole huomannut näitä ruskijuustoja olleen kaupan, joku kyllä kertoi ostaneensa noita ja sanoi eroavat vain päällisen kielellisestä tekstistä.

Nyt pujotan saappaat jalkaan ja haen omenoita, nyt kun ne eivät ole vielä aivan kypsiä ne hajoavat helposti ja tulee hyvää sosetta, käyttö hyvin moninainen.

Entinen Oltermann juusto oli lopussa, ostin neukkujen tekstillä olevan pienemmän juustokiekon. Aivan saman makusuista kuten entinenkin säilyvyysaika oli hieman pidempi. Hyvältä maistui aamukahvin kanssa leivän päällysenä.

Todellakin näillä seuduilla oli ajoittaisia rankkoja sade-,ja ukkoskuuroja pitkin iltaan saakka. Nyt sai luonto kunnon kastelukuurin jota oli kaivattukin.

Illalla Tangokuningatar musisoi paikallisessa ravintolassa. Maria on hyvin viehättävä, osaava laulaja häntä on ilo kuunnella. Uskon monen henkilön rientävän tanssimaan ja kuuntelemaan Marian sointuvaa ääntä.

Katselin illalla tangokuningas ja kuningatar luettelon vuosien varrelta, vain aniharva on ensiyrittämällä kruunuun yltänyt. Tämän päivän mittelöt ovat ammattilaisten kilpailut, koulutusta ja kokemusta pitää olla kilpailijoilla. lahjakkuuden lisäksi.

jk. Onko musiikkilinkkien laitto palstalle kielletty vai minkä vuoksi niitä ei näy?

Kokeilen kai tänne voi linkittää musiikkia

https://www.youtube.com/watch?v=5TBRv8PBKwQ

Eila Pellinen....Nyt Sataa, täällä kyllä ukkostaa kans.

Oletteko nähneet tämän filmin silloin 50--luvulla.
https://www.youtube.com/watch?v=D1ZYhVpdXbQ

Oma ketju näille, ei tänne pitkän kukkiksen emännöimän ketjun hännille. Ei silti, kiva ketju mutta ei kaikki käy lukemassa.
Lorena oot hyvä musan tuntija , aloita sinä, kiitosss!

pliiiiiis vaan sullekin.

Lukee tai ei en ole musiikkia vastaan, kiitos linkeistä

Internet tekee elämän entistä yksinäisemmäksi, monikin istuu monta tuntia päivässä.
Joskus viihtyy löydettyä jonkun mielenkiintoisen kohteen joskus suorastaan ällistyy ja silloin on valmis lähtemään vaikka Kuala Lumpuriin lumpustelemaan, eihän se kaukana ole tuossa lähellä ja helpon matkan päässä.
Koneeseen vaan istuuntuu ja matka taittuu, ruokaa ja juomaa tulee kun vain tilaa.

Eilen panin merkille kuinka kyllästyminen käy jo voimille, olisi varmaan kehon vuoro saada muutakin kuin kuluttaa housun persauksia, eikä ole tarkoitus vain miehille tuo, housuja naisetkin käyttää ja persuuksillaan istuvat.

Katkeruutta, kateutta ja ilkeilyä siinäpä ne pääasiallisemmat mitä monesti täälläkin saa lukea, ikävää sanon!
Vapaata kun on niin jo vapaa-ajan harrastuskin on saanut perin konun lajin, tullaan niin itserakkaaksi että vain omat ajatukset on jotain, silloin pitäisi jo kellojen soida.

Kaltaisteni sisarien ja veljien olisi tehtävä palvelus itselleen ja alettava hoitamaan ''terveyttään'', edes jollain konstin.
Vaikka sinne ostarille ja laukoa ääneen samalla mitalla kuin purkaa tänne sisuaan.

Aamun epistola oli tässä, päivällä sitten muut mielessä tai pielessä, voi lukea valiten.

Otanpas jotaki minäki ossaa tuohon murteisiin, ku minusta on koko kielen rikkaus ku puhutaan murteita. Saa sitäkirijakielen ottaa käyttöönsä ku puhhuu virallisista juttuista.

Savon murrekki on ihan selekiää ku sitä kuuntelee ja puhhuu, kirijotettunaki ihan kivvaa lujettavaa, vaan en saa tolokkua nuista murteit.ten raiskaajista jokka luulee osaavansa vaikka tuota meän kieltä. Sitä ku kuulee aitojen murrepuhujien suusta, siitä nautti, siitä kielen rikkauvesta ja sanojen moninaisuuvesta.

Läpit sanaki, suuresti ihimettelin senki tarkotusta ku sanan kuulin vuosia sitte.

Minneen ennää ossaa puhtaana omaakaan murrettani, aikojen päästä aina tullee mieleen lapsuuvesta joku semmonen sana jonka olin unehtanu. Kiva ku pääsee lapsuuven maille sillon töllön kuuntelemmaan aitua murretta.

Kukkahame tuosa kirijottaa noita riijoista ja siittää miten neki vois purkaa johonki muualle ku tänne tai lähheisiinsä jokka pakosta joutuu kokkeen kaikki mitä pahaniliman lintu millonki iloimoille laskee. Pyrstäsulisa voi olla piilosa hyvvääki, se pittää vai tuua esiin seki, ei pelkästään niitä huonoja.

Ettäkö savolaisten pittäis hävetä olemasaolloonsa ja murrettaan, em minä oo sammaa mieltä. Kaikkien kans tullee toimeen ku ottaa itelleenki sen savolaisten lupsakkuuven joka joskus on kaksimielisyyttäki, vaan ei siittä piä ihteensä ottaa, se on niitten tapa ja ei ne pilikaksi sanojansa lauo nekkään.
Ossaavatpa vaan ikkäänku sallaa olla vastavirtaan uimasa vaikka luulee niitten uivan samaan suuntaan.

Tääläki olis parrei olla enempi toisten mukkaan kulukeva, ei nurkan takkaa kyttäävä sallaa sivusta ampuva pahalainen. Niitäki vaan tääläki on, vaikka kuinka vastaan harraavat tätäki asiaa. Joku kohta sannoo että täälähä on nii hyvä henki ja mukavaa porukkaa. Nii onki. Vaan ku sejasa on niitä jokka ei halua olla sejasa sotimata jotaki mielipijettä vastaan ja jotaki kirijottajaa moittimata. Antaa olla sejasa niittenki, vaan voisivat ottaa vaikka hyvvää mieltä evvääksi ku tänne kirijottavat.

Hyvvää satteistaki päivää. Se alakaa allakanki mukkaan kohta se syksy kurkistella pimiöinä öinä akkunoista ja kyllä se tullee kylymänä ilimavirtabna ovellaki vastaan ku ulospäin kulijet.

Voi hyvän tähen!
Olipa mukavaa lukea tuota sujuvaa murrejuttua tietty 'asialla maustettuna', vai olisiko ihan toisin päin.
Olen lapsuudessani asunut Pohjois-Savossa ja murra oli kyllä aivan toisenlaista, lewweetä ja höystettynä jos jonkinlaisilla tehosteilla.
Mitä siitä murteet elää vaikka paljon on myös murteissa tullut muutoksia koulujen ja etenkin netin välityksellä kirjoitellaan suurin piirtein kirjakieltä.

Samaa mieltä olen kanssasi, parempi olla toisten mukana kulkeva, ei kyttäävä.
Monesti selvää ilkeyttä käyttäen hyökätään turhan päiväisesti, onhan se anteeksipyyntökin esitetty, mutta sillä ei ole merkitystä kun on saanut jo tuta asiattomuutta.

Näillä mennään tänäänkin, sateessa ja tuulessa.

Mie se en oo allerkine murteil ensikää saatikka et miun lukemistain ne haittais. Ymmärrän sujuvast kaikkia suomalaisia murteita, jos joku sana on vieras ni eihä se asiayhteyten ymmärtämistä haittaa.
Puhe ja murteen käyttö on tilannekohtaista. Se on automaattisesti "päälle kytkeytyvä", riippuu kenen kanssa puhuu.
Minulla on näissä ympyröissäni kaksi vaihtoehtoa, se on karjalaist tai sit turkulaist nii ja kirjakiält.
Läheisteni ja sukulaisteni kanssa puhumme karjalan murretta ja turkulaisten tuttujen kanssa turkulaista. Turun murretta en kuitenkaan osaa puhua oikeaoppisesti. Taitaa sen kuitenkin puheesta huomata, kun esim matkoilla kysyvät että Turustako olet :).
Palstalla enimmäkseen jonkinmoisella kirjakielellä tulee kirjoiteltua, mitä nyt joskus mieleen tulee hieman pelleillä näitte murteitten kans.
Mää tykkään kaikest enite savon murttest, se on musiikkia mun korvillen. Ja sitä mää en ossa matkia en sit millää. Oikke tul ikävä mun naapuritan, joka sitä osas. Hän sano et se johtus siit ku hän kävi Savos syntymäs.

Voi miten kaunis kesäpäivä sukeutuikaan tuossa suvun tapaamisessa. Omakotitalon isilla terassilla pystyi syömään isännän grillaamaa lohta. viime tingassa kun varsinainen emäntä sairastui nuhakuumeeseen, opettaja kun on, niin tartunta sattui heti ryhmien kokoontumisen alkuun.
Olihan hyvä, kun olisin lähtenyt väärään taloon tuliaisteni kanssa, kun sain kyydin kaukaisemmalta tulijalta, joka oli tilanteen jo kuullut:D Hauska tunnelma oli jo autossa, ja voi sitä kuulumisten vaihtoa ja puheensorinaa 5 tunnin aikana, ihan on kodin rauhakin suloista.
Se mikä aina viehättää on nähdä pienten lasten kehitystä ja kasvua, pikkunen tyttölapsikin tarttui ihan hihaani, ja halusi minun huomaavan hänet,...alle vuoden ikäinen, vaalea ja hellyyttävä tyttölapsi. Hymyn sain jutellessani, mutta tukkaa kun silitin silloin hieman ujosteli, mutta äidin sylissä taas veikisteli sydämensä halusta.

Ensi vuonna onkin tapaaminen Mäntyharjulla, on hyvä kun kaipaan käydä rantasaunalla, mihin läheisyyteen mieheni tuhka on siroteltu, muistoissani näen vielä ruusujen terälehtien peittämän aluskasvillisuuden.

Kauniin illan hetkiä palstallekin!

Vilkasin tänne ja huomasin että YLIUPSEERI oli laittanut minun lempi kappaleeni Eila Pellisen Nyt sataa -- Ja lopussa itkee sydämmein .
Ikävää kun ei täälä ole niitä hyymiöitä --laittaisin sen joka itkee.

Huomenta illan virkuille aamuvirkulta, olen illantorkku yhdeksätä jo alkaa olla niin väsy olo että peiton alle vaa.
Heräsin ajoissa tänäkin aamuna 12 oli lämpöasteet, siitä vaan suihkuun ja kahvin keittoon ja voileivät maistuivat niin kuin joka aamu.
Eilinen olikin erilainen, sain koneeni tyhjennettyä ja nyt on sitten palautusten aika, pojan lapset ovat luvanneet tulla auttamaan, on tämä kokemus siinä missä uuden asian oppiminenkin.
Sanovat että vahingosta viisastuu, näinköhän on ties vaikka kokeilymielessä tulee vielä räplättyä ''että näinköhän se kävi''?

Uusia kokemuksia teidänkin päiväänne! ;-DD

Viikonvaihteessa todettiin, että ma.25.8 sää muuttuu syksyiseksi. Pilvistä ja tihkusadetta meillä, kaakon rajoilla. Ensi maanantaina jo syyskuun 1 päivä.
Nyt ei tarvitse herätä hikisenä lämpötilojen laskiessa tavanomaisille asteille vuodenaikaan verrattúna.
Näistä asetelmista sitä lähdetään elokuun viimeistä viikkoa viilettämään, kuka missäkin tunnelmissa.

Ei ole tipaton ensi viikkokaan eikä 20 nouse enää mittarien luvut meilläkään, syksyä tekee lämpötiloilla vaan luonto on säilynyt kuivuudesta huolimatta hyvin, ei ole keltaisia lehtiä vaikka eihän ajankohtakaan sitä edellytä.
Kävin apteekissa ja vettä satoi niin että istuin hetken sisätiloissa, oikeasti säälitti kun ihmiset juoksi suojaan kuka minnekin, näitä pieniä pippurisia kuuroja on koko päivän taivaalla seikkaillut.

Liikenne on vilkastunut hurjasti koulut alkoivat ja perheet palanneet mökeiltään, kesälomatkin taitaa suurimmalla osalla työssäkävijöillä pidetty.

Ollaan voimissaan kauniin kesän hemmottelemina.