missä mennään oikein?

Kyllä mua näin jo omat lapset aikuisikään kasvattaneena ihmetyttää tämä nykyinen vallalla oleva trendi vai mikä lie.
Kauhea itkeminen siitä että voi kun ei tarvitsis lasten kanssa tai lasten puolesta tehdä mitään. Päiväkotiin vaan pitää päästä vaikkei töissäkään olis. kasvattakoot siellä, mä tartten omaa aikaa. ja sitten koulu jatkaa kasvatusta. nyt ei läksyjä enää kotiin, puhumattakaan tästä väninästä kun koulukirjat pitäis muovittaa, Voi herranen aika sentään. Mikä helvetin oma aika? Minun oma aika oli lenkillä illalla yksin tai ystävän kanssa, joskus kaksin ilta miehen kanssa. Elämäni paras aika on ollut yhdessä lasten kanssa. Sen takia ne on maailmaan saattanut ja omaan elämään kasvattanut. Kysymys kuuluukin miksi lapsia tehdään kun tuntuu olevan vallalla vaan tämä minä, minä, minä en jaksa nyt , hoitakoot muut.