Minkähän verran palstalla mahtaa olla Jon 30:lla purjehtivia?
Olisi nimittäin mukava vaihtaa käytännön vinkkejä muiden paatin omistajien kanssa. Päällimmäisenä on mielessä veneen nosto talviteloille syksyllä. Joninhan voi nostaa kölistä, jossa on varta vasten sitä varten nostokohta ja kannessa reikä, josta nostoketjun saa sisään. Onko kukaan antanut nostaa venettään tuolla tavalla?
Toinen erikoisuus on babystaagin alla oleva vaijerin paikka kannen alapuolella, josta saisi vaijerin pohjaan kiinni tukemaan babystaagia. Onko tullut tarpeeseen?
Ja vielä, sattuuko kellään olemaan tallella Jon 30:n omistajan käsikirjaa? Onko sen mukana alunperin edes tullut sellaista?
Aloittelevana Jonin omistajana muutkin kokemukset tietysti enempi kuin tervetulleita.
Olisi nimittäin mukava vaihtaa käytännön vinkkejä muiden paatin omistajien kanssa. Päällimmäisenä on mielessä veneen nosto talviteloille syksyllä. Joninhan voi nostaa kölistä, jossa on varta vasten sitä varten nostokohta ja kannessa reikä, josta nostoketjun saa sisään. Onko kukaan antanut nostaa venettään tuolla tavalla?
Toinen erikoisuus on babystaagin alla oleva vaijerin paikka kannen alapuolella, josta saisi vaijerin pohjaan kiinni tukemaan babystaagia. Onko tullut tarpeeseen?
Ja vielä, sattuuko kellään olemaan tallella Jon 30:n omistajan käsikirjaa? Onko sen mukana alunperin edes tullut sellaista?
Aloittelevana Jonin omistajana muutkin kokemukset tietysti enempi kuin tervetulleita.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Yksi tuttu Jon 30 ainakin nostetaan aina siitä yhdestä nostopisteestä kolissä.
Muunnoksia pikkujoneissa. Perusero alkuun - onko läpikannen masto vai kannelle tuettu. Voisi puhua vaikka nykykielellä cr/rc malleista. Läpikannen masto on joltisestikin pitempi. Pinnaohjattuja - yleisempi ja ruoripelejä. Kari Wilenin legendaarinen Vene-lehden testi joskus ad 75 ehdotti siirtämään joko mastoa tai köliä havaitsemansa luovikärkkäyden vuoksi, mutta myös myönsi tämän olevan ensimmäinen ruoriohjattu hänen kokemuksissaan. Ja kuvissa näytti, että mennään laitatuuleen purjeet tiukasti skuutattuna. Peräsin kuulemma kavitoi:-) Senaikaiseksi pullukka runko kurvaa kyllä kallistuessaan ja noin pieneen veneeseen oudolle laitettu ruoriohjaus hoitaa loput.
Syväpilssinen, eväkölinen, skegillä varustettu joni seilaa oikealla purjetrimmillä sopivan loivaan kryssiin pinna vapaana vaikka maailman tappiin ja ohjautuu purjeita säätämällä. Se siitä balanssista tai sen puutteesta.
Babystaagin tuenta, no tukevat rakenteet, mutta ainakin omassa kapineessa on kannessa poikittainen jäykkäri ja tarvittaessa peräharuksen tunkilla (hydraulinen kiristin) puhelintolppa taipuu ja keulaharus kiristyy.
Sellaisiakin olen nähnyt, missä on nostopiste kölipulteissa, mutta yleensä saa irroittaa luukkutallin. Kotisataman 33 nousee sillälailla siististi:-) ja oma liinoilla, levittäjiä ei tarvita...
Meillä on läpikannen masto, taitaa olla 14 metriä korkeutta, eli ilmeisesti korkeammalla rikillä oleva malli.
Veneen mukana tuli ruori ja tolppa, mutta en ole keksinyt vielä mitään tarvetta vaihtaa pinnaa siihen. Luovikärkkäydestä tuli nähtyä paljon mainintoja etukäteen, mutta ei sitä kiusaksi asti ole ollut, kunhan vähän viitsii trimmata. Useammin saa mennä pinna vapaana kuin rystyset valkoisena kamppaillen.
Kolmekymppisiä Joneja tehtiin jotain puolensataa, kaukaisimmat (myynti-ilmoituksista) bongatut on Thaimaasta ja Austraaliasta, mutta valtaosa seilaa Suomen vesillä toisin kuin nuo uudemman version 4 kymppiset, joita voi kuolata ulkomaiden myyntipalstoilta. Pallonkiertäneestä kolmekymppisestä olen koittanut löytää jälkeä huonolla menestyksellä, oliko joku ulkomainen jolle venemallille ei ollut niin merkitystä... Tai?
Eihän ruoriohjaus aiheuta luovikärkkäyttä!
(Olettaen siis että peräsin on samassa paikassa ja saman kokoinen& mallinen sekä ruori että pinna ohjauksissa)
Ehkä testaaja ei saanut ratista hyvää tuntumaa kuten pinnasta saa. Peräsimen asennonkin tietää pinnassa aina.
40 kymppisistä Joneista vielä...
http://www.yachtworld.fi/veneet/1986/Jonmeri-40-2444251/country.kanada
Kelpais varmaan Onnetar?!
Luulen, että vielä 1970-luvulla kaikissa veneissä oli ruori eli peräsin, jota käänneltiin joko ruoripinnalla tai ratilla. Ruorihan on suomennos termeistä roder (ruotsi), rudder (engl) jne. Vuonna 1863 julkaistu Merisanakirja totesi ruorin olevan "perävantaassa saranoissaan ja tapeissaan kulkemaan kiinnipantu ase, joka on tehty vahvasta värkkipuusta ja jonka aseen kumminkin puolin kääntelemällä aluksen kulkusuunta ruoripinnalla mieltä myöten hallitaan".
Yhä kai puhutaan esim. ruorijuoppoudesta, kun tarkoitetaan veneen ohjaamista kännissä. Promilleraja on sama, olkoon pinna tai ratti. Ehkä Venelehti alkoi nimittää ruorirattia ruoriksi ja sai uuden terminsä juurtumaan lukijoittensa mieliin?
No olí miten oli, ruorikoneisto on usein sellainen, että se tekee ratin kääntelyn aika tunnottomaksi verrattuna pinnaohjaukseen. Luovikärkkäyttä ei kenties tunne yhtä herkästi ratista kuin pinnasta. En usko, että se koskaan olisi toisinpäin. Luovikärkkäys ei tietenkään johdu ratista eikä pinnasta!
On niin: ratti-, tanko-, ruori- ja pinnajuoppoja;-)
Mutta ihan selvinpäin on havaintoja miten rattiohjaukseen autossa/veneessä tottuneen on vaikea mieltää pinnaohjausta ja myös toisinpäin, jos on kokemuksia vain pinnasta vaan ei minkäänlaisia kokemuksia ratista.
Näiltä sijoilta on huonompi ymmärtää heittoa miten ohjauskoneisto voisi vaikuttaa veneen balanssiin - ei tietenkään, mutta ohjaustuntumaan, herkkyyteen ja liikenopeuteen sekä myös pinnaohjauksen välittömään infoon missä kulmassa peräsin on, kuten useammassa viestissä tarkennettiin.
Rattiohjauksia tietysti on hyviä ja vähemmän hyviä ja saahan noihin vaikka peräsinkulman näytön (tai rusetin rattiin), mutta tuossa testijutussa tuntui, että moitteet meni testaajan tottumattomuuden piikkiin kun ei Jonin rattiohjauskaan niin huonoimmasta päästä ole. Jon Nyman niin mielensä testilausumasta pahoitti ettei Joneja senkoommin testailtu, vasta takavuosina vanhaa 33:sta...
Tavallaan Jorma Nymanin mielensäpahoittaminen oli ymmärrettävää, koska siihen aikaan Vene-lehden testijuttuilla oli uskottavuutta ja sitä kautta vaikutusta venebisnekseen.
Rattiohjaus ei koskaan ole rakenteellisesti niin yksinkertainen kuin pinnaohjaus. Jostain syystä purjeveneiden rateista tuli muoti ja imagokysymys. Sen takia rattiohjaus yleistyi siihenkin kokoluokkaan, jossa pinnaohjaus olisi ollut luontevampi vaihtoehto.
Tuntuman välittömyyden ja selkeyden takia en ole edes miettinyt pinnan vaihtamista rattiin, vaikka Jonin mukana tuli tarvittava kalusto sitä varten. Ei tule mieleen muita hyviä syitä pinnistä rattiin vaihtamiseen kuin tavallaan hieman lisää tilaa istumalaatikkoon.
Ei varmaankaan ole syytä vaihtaa ehjää ja toimivaa rattiohjausta pinnaan, mutta varapinnan toimivuus on syytä kokeilla. Ei ole harvinaisuus, että hätäohjaukseen tarkoitettu varapinna ei mahdukaan kääntymään tai pitääkin asettaa poikkisuuntaan tai ei sovi ollenkaan.
Vaihtoehto pinna tai ratti on oleellinen kysymys venettä valitessa, tuskin enää sen jälkeen.
Yksi tärkeä ero pinna- ja rattiveneen välillä on autopilotti. Rattiveneessä parhaiten toimiva on sellainen, jossa työyksikkö on liitetty kvadranttiin tai peräsinakseliin (eikä ole hihnavedolla ratissa tai ratin akselissa). Sellaisen systeemipilotin hinta on huomattavasti korkeampi ja asennustyö isompi kuin pinnapiloteissa.
Myös tuuliperäsimen voimansiirto peräsimeen on yksinkertaisempi pinnaveneessä kuin rattiveneessa - jos kysymys on servolapaisesta tuuliperäsimestä. Tämä pointti ei tosin ole oleellinen kuin kaukopurjehtijoille.
olipas hieno tuo Onnetar! Ja kiitettävästi kuvia!
Itse asiassa menee toisin päin, eli nyt veneessä on pinna. Ratti tolppineen on varastossa. Parempi näin päin.
Hyvä pointti varapinnasta. Sellainen on veneessä, mutta ei ole tullut sovitettua mahtuuko se edes paikoilleen, puhumattakaan kääntösäteestä.
Kerronpa tositarinan. Joku oli asentanut Eikka Antinojan tekemään 30-jalkaiseen S&S-veneeseen pinnan tilalle rattiohjauksen. Eikka Antinoja murahti: "no sitten se vene on sitä myöten pilalla".
Tietysti jokainen tekee niitä ratkaisuja, jotka itse on nähnyt omiin tarkoituksiinsa parhaaksi.
Taitaa olla aika karaktääri tämä Eikka kun hänen sanomisiaan siteerataan yhtä paljon kuin tekemisiä!?...
Onko hänestä kirjoitettu mitään kirjaa?
Jon 30 vuotavat kölistä..
Ei kannata sotkeentua niihin...
3 kpl on nettiveneessä kaupan ja kauan.
Toi on kyllä puppua että vuotaa kölistä....köli on lyijyä ja kestää kivilleajon. Omalla vedin kuutta solmua jote kylkiluut murtui muiden mustelmien lisäksi. Sen verran oli köli nitkahtanut että köliliitoksen maalissa oli hiushalkeama. Lasikuitua on n. 5 cm kölin kohdalla, lokiläpivienti 38 mm, perästeevi 17 mm. Umpilaminaattia. Rinnakkaiset kölipultit 24 mm. Nostolenkki pulteissa. Kaikki happoterästä, Aisi 316L. Aivan tajuttoman luja runko.
Lisäksi, ainakin näin ulkopuolisen silmin, useissa 70-80 -luvun veneissä ratti on todella pieni jolloin voisin myös tuntuman olevan aika huono. Isommat ratit taisivat tulla muotiin vasta 1980-luvun lopulla?
Ei nyt ihan noinkaan. Pieni ratti merkitsi yleensä sitä, että laidalta ohjaaminen oli ulottumisen takia hankalaa. Isompi ratti kevensi ratin kääntöön tarvittavaa voimaa ja teki virtauslankojen näkemisen helpommaksi. Samalla iso ratti haittasi istuinlaatikossa liikkumista ja esim. ulottumista vinsseihin. Tietysti pieni ratti on tunnoton, jos ohjauksen välitys edellyttää useita kierroksia laidasta laitaan.
Nythän pienemmät ratit ovat palanneet muotiin! Niitä pitää olla tuplasti, koska veneistä on tullut yhä leveäperäisempiä.
Olisikohan pinnaohjauskin palaamassa siihen kokoluokkaaan, jossa ratti ei ole ohjailuvoimien takia välttämätön (ks Pogo ym)?
Onko bolla saanut Jonin käsikirjan?
Miksiköhän Jonissa ei voisi olla ohjekirjaa? Omassa Balladissani sellainen on, toki tuotantomäärät Albin Marinilla olivat hiukkasen suurempia.
Lapsonen meni meripartioon ja siellä näyttäis olevan käytössä Jon 331. En löytänyt sellaista netistä. Olisko se vain tuon kolmikymppisen erikoisversio, ilmeisesti kuitenkin ihan soiva peli.
Jon 33 jos on. Eri vene kuin 30.