Jos olette kokeneet nyt 50 iällä pettymyksiä uusissa ihmissuhteissa, oletteko muuttuneet ihmisinä niiden myötä?
Itse olen vasta aloittanut deittailun ja kokenut kaksi suurta pettymystä.
Nyt pelkään että menetän oman itsekunnioitukseni ja iloisen luonteeni ja tapani suhtautua positiivisesti jos vielä jatkan.
Itse olen vasta aloittanut deittailun ja kokenut kaksi suurta pettymystä.
Nyt pelkään että menetän oman itsekunnioitukseni ja iloisen luonteeni ja tapani suhtautua positiivisesti jos vielä jatkan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kaikenlaista on tullut koettua.
Vihattuakin mutta sitten huomasin että ainoa joka kärsii olin minä. Toinen vaan nautti elämästä.
Paras kosto on näissä ihmissuhteissa kun unohtaa sen joka on loukannut ja jatkaa omaa elämää mahdollisimman tyytyväisenä elämäänsä.
Mietin sitäkin että kovin nopeasti ei kannata varmaan uutta metsästää. Anna ajan kulua.
Kiitos vastauksestasi. Tuota vähän pelkäänkin, tähän ikään mennessä en ole tuntenut vihan tunnetta, astuuko sellainen tunne nyt elämääni, en haluaisi sittenhän minusta tulisi sellainen katkera akka.
Ja toinen juttu on tuo kosto, tähän asti on selvinnyt inhottavista sanomisista ihan sarkasmilla, mutta ei kai tuokaan ole huono vaihtoehto.
No nyt kyllä annan tuon deittailun jäädä historiaan ja jatkan onnnellista elämäänin niillä asioilla ja eväillä joista olen tähänkin asti saanut nauttia.
Totuus on ikävä, vanhana viisikymppistä pidetään jo yli-kypsänä, joten parasta on tottua pettymyksiin,
harva yli viisikymppinen enään löytää oikean kestävää laatua olevan sydänystävää,,
jos on eronnu nainen,
voi alkaa totutteleen yksinäiseen ikääntyvän ihmisen elämään,
se on vääjämätön tosiseikka.
Voi ei, tuo on varmaan totta. Mut jos ihmiset oikeesti katsoo ikää numeroina on sitten ihan järkyttävää kuinka oletukset ovat vanhan aikaisia.
Tämän päivän 50 kymppiset naiset joita tunnen ovat ihan eri luokkaa kuin 20 vuotta sitten. Johtuuko tiedon ja taidon lisääntymisestä.
Moni meistä on oikeasti vähän niinkuin parhaimmillaan "aikuiseen" ihmissuhteeseen.
Meistä ei tehdä kyökkipiikoja vaan me halutaan nauttia elämästä täysin rinnoin.
No täytyy kyllä myyöntää että varmaan meissä kuten ikäluokkamme miehissäkin on myös "vanhan" ajan keskiikäisiä.
No oliskohan mun pitänyt Deitti profiilissa valehdella ikäni vaik - 10 V?
Voi juma joo,50v muka on jo elämänsä elänyt vai?
Kannattaa miettiä haluaako muuttaa itseään suhteen vuoksi, onko se sen arvoista?
Itse en ole kovin paljon valmis muuttamaan. Jos minuun ihastutaan positiivisuuteni, iloisuuteni, avoimuuteni ja energisyyteni tiedostaneena, niin miksi rakkauden tullessa kuvaan minun pitäisi muuttua vakavaksi pessimisti tuppisuuksi joka ei saa enää avoimesti nauraa ja jutella muiden ihmisten lanssa, saati sitten olla energinen.
En ole valmis muuttumaan sohvaperunaksi toisen potun vierelle..
Kyllä ne vetää mielen matalaksi, ei kannata varmaankaan kovin montaa iskua ottaa. Tankkaa välillä mielesi täyteen hyvillä ja kauniilla asioilla. Ikään kuin päivitä ihmisarvoasi :)) Ja kun löydät sen tytön itsessäsi taas, voit kokeilla uudemman kerran.
En muista mistä sen olen lukenut, mutta sen mukaan jokaisen sisällä löytyy pieni tyttö/poika, se sama joka olit pienenä. Sun tehtävä aikuisena on suojella ja ravita häntä, katsoa että hän voi hyvin. Minusta se on herttainen ja kaunis ajatus. Niin usein unohdamme itseämme ja omaa hyvinvointia.
Mikä siinä lienee, että suuren pettymyksen kohdanneita naisia on niin paljon.
Onko syynä, että naiset joukkorakastuu sellaisiin miehiin, jotka suhtautuvat asioihin keveemmällä asenteella.
Muuten niitä pettyneitä naisia ja miehiä olisi yhtä paljon.
On niitä esimerkkejä, joku poliisimurhaaja sai vankilaan kirjetulvan, samoin joskusmuinoin virolaiset koruliikkeenryöstäjät.. Mitä sellaisesta suhteesta on odotettavissa muuta kun pettymys.
On Nykäsellä jo ties kuinka mones kierroksessa, ja aina uusi löytyy, nykyisenkin jälkeen.. Kuinka monta naista tuntee pettyneeksi. Nykänen ei ole laisinkaan pettyneen oloinen.
Ehkä se on parempi näin, jos jonkun täytyy pettyä, naiset kestää ne pettymykset paremmin,
Aloittajalle toivoisin iloista mieltä eteenpäin, maailma on mukava elää, kun naiset on iloisia.
Iso Kiitos kaikille
Joo joskus pelotttaa kun olen oikeasti ihan oma itteni, sekö lie peloittaa miehiä?
No ainakaan en toiminut arvojeni vastaisesti.
Suljin deitti profiilini ja siirryn tuonne elävään elämään, juuri sellaisena "tyttönä" kuin olen, kelpasin tai en.
Kyllä me naiset ollaan varmaan tunteikkaampia tuossa ihastumis vaiheessa, ollaan pää pilvissä ja jysähdetään alas, miehet kai on realistisempia.
No toivon että löydän jonkun vähemmän realistisen ja rohkean jolla on myös se "pikku poika" takataskussa.
Kaksinhan on kuitenkin hauskempaa temmeltää.
Kotton, luulen että miehet pettyvät ihan yhtä lailla, ette vaan pidä mölyä siitä. Me naiset ollaan suuna päänä, meillä on lupa siihen :) Miesten pitää perinteisesti niellä kyyneleet ja turhautumiset. Ei saa puhua tunteista.
Vähän ristiriitaista siksi, että naiset yleensä kaatuu kuin keilat silloin jos mies avautuu. Jos on vielä huumoria mukana, niin huh ;) Aattele vaikka Tommy Tabermann, Gary Moore, Vesa-Matti Loiri... ulkonäkö ei oikein kehuttava, mutta naiset ovat aina olleet lääpällään.
Sitä olen myös joskus ihmetellyt, että naiset ei näe koko kuvaa noista Hurmureista. Ja sitten lankesin minäkin sellaiseen. Se on jotain käsittämätöntä kun toinen ihminen antaa sulle jotain mitä et edes tiennyt puuttuvan. Tavallaan näkee sut paremmin kuin sinä itse, ja tietää missä kohti se reikä on sinussa ja lisäksi täyttää sen. En minä osaa sen paremmin sitä selittää. Jospa heillä on joku antamisen lahja :)
Ja tottakai tulee aina kaiken jälkeen pettymys, mutta ei sen tarvi jäädä siihen. Sen voi kääntää kiitollisuudeksikin, kaikesta mitä on saanut. Ei kaikkea kaunista tarvitse saada itselleen, multakin puuttuu edelleen de tomaso panthera ja afgaanin vinttikoira :)))
Leuka pystyyn, tottakai Sinä kelpaat.
Tuohon en osaa sanoa, mikä pelottaa miehiä.
Meitä on niin monenlaisia, ja monenlaisissa elämäntilanteissa.
Se vaan niiden henkilökemioiden on sovittava vanhemmalla iällä paremmin yhteen kun nuorempana.
Joo, miehet vetää pettymykseen pullon viinaa, tai onnettomimmat narun kaulaansa.
Ei minun tarvitse kuuluisuuksia ihmetellä, on niitä suvussakin hurmureita.
Yhteinen piirre, Enemmän tai vähemmän renttuja, hyvä tanssitaito mutkaton käytös naisten parissa, tyhjä lompsa.
Kun tällainen mies ottaa perskännit, niin naisten hoivavietti muljauttaa niiden sydämen nurin.
Se täytyy olla se hoivavietti.
Miehet on glopaalimpia näissä ihastusjutuissa. Varmaan puolet maailman miehistä jumaloi Marilyn Monroun huulia ja takamusta, eikä niistä suuria sieluntuskia liene jäänyt. Tämänpäivän seksipommeista en tiedä
Ei ole tarvinnut solmia uusia ihmissuhteita nyt reippaasti päälle 5-kymppisenä eukkona, kun tämä 27 vuotta vanha ihmissuhde on yhä toiminut niin hyvin, ettei ole tarvinnut erota.
Kiitos Aikuinen liitto
Tuo oli tosi empaattinen kommentti tahän ketjuun
Pettymykset missä iässä tahansa voivat muuttaa ihmistä tai ihmisen käytöstä. Ainakin vähäksi aikaa. Ihminen voi esimerkiksi tulla varovaisemmaksi ja epäluuloisemmaksi. Elämän jatkuessa ja palatessa arkisiin uomiinsa pettymys vähitellen unohtuu, ja sen vaikutukset näkyvät harvemmin ja harvemmin. Ihmisen muisti toimii niin: sitä mitä muistot eivät kultaa, sen ne haalistavat.
Deittailu on toki kivaa, mutta entisen suhteen tai suhteentyngän pölyjen kannattaa antaa laskeutua ennen seuraavaan siirtymistä. Deittailussahan osapuolten pitäisi tuoda toistensa eloon ja oloon jotain lisää, hyvää ja myönteistä. Jos ihminen ei viihdy itsensä kanssa tai kykene olemaan oma positiivinen itsensä, ei hänellä ole suhteeseenkaan kovin paljon annettavaa ....
Rakkaus on universaali elementti ja sen ilmentymä miehen ja naisen välillä yksi elämään kuuluvista osasista. Maallinen rakkaus on kaunis, mutta siinä alkua seuraa aina loppu. Universaalista puuttuu kumpikin.
Kyllä pettymykset ovat muuttaneet minua mutta mulla onkin ollut miehiin liittyviä pettymyksiä koko aikuisikäni. Pakko olla varovaisempi ja suojella itseään, ei voi vain suinpäin rakastua koska pelkää haavoittumista.
Mutta joskus on pakko ottaa riski jos miessuhteita ylipäätään haluaa. Joskus on onnea, joskus ei. Minun toipumiseni pettymyksistä on yleensä niin työlästä että kovin usein en enää uskalla rakastua. Valitettavasti!
Rohkaisen kaikkia kuitenkin yrittämään. Tutustukaa kunnolla ennen kuin annatte itsenne rakastua kybällä.
Sorry että meikästä kuulostaa siltä kuin asenne olisi väärä, jos pettymysten antaa muuttaa itsensä katkeraksi, passiiviseksi ja elämättömäksi.
Pettymykset koulivat, niitten on tarkoitus opettaa jotain elämästä eikä lakkauttaa ja lopettaa sitä. Eikö aloittaja pysty ajattelemaan pettymyksiään järkiperäisesti ja panemaan niitä sinne minne ne kuuluvat; kankkulan kaivoon sitten kun se oppi on imetty niistä irti.
Henkinen kasvu on ollut vääjämätöntä kohdallani kun olen pettynyt, olen tullut myös asiassa kun asiassa varoisemmaksi.
Uudempi suhteeni joka sekin on kestänyt jo ainakin 16 vuotta on ollut ihan hyvä ilman suurempia pettymyksiä. Olemme molemmat hyvin sponttaaneja luonteeltamme.
Olen kokenut pettymyksiä kaikenlaisia pitkin ikääni. Onneksi ne ovat muuttaneet minua, useimmiten kyllä parempaan suuntaan, joskus kyllä huonompaan suuntaan.