Vauvakuume on valtaisa sekä mulla että miehelläni. Olemme 21 ja 23..Mulla on vielä 3-4 vuotta yliopistoa jäljellä. Mieheni on vakituisessa työpaikassa. Tiedän että opinnot jäävät kesken, mutta tällä hetkellä minulla ei ole edes motivaatiota niihin kun kaikki pyörii perheen perustamisen ympärillä. Onko teidän mielestä silti liian aikaista?
Tosiaalta minun ei tarvitsisi hyvällä onnella olla kuin vuosi pois, ja jos vauva on ns helppo vauva, pystyisin varmasti suoittamaan joitakin kirjatenttejä äitiysloman aikana.
Olen varmasti liian nuori äidiksi tässä yhteiskunnassa, missä opiskelun merkitystä painotetaan paljon. Tiedän että tuottaisin pettymyksen esim. vanhemmilleni, joiden mielestä perhe kuuluu perustaa vasta reilusti uraputken jälkeen.
Minulla on myös pelko etten saa lapsia. Kuukautiskiertoni on aika epäsäännöllinen, ja esim siskoni ei voi saada lapsia. Nyt olisi hedelmällisin ikäkin..
Jos alkaa liikaa pohtia, ei lasta varmaan kuulu ikinä. Mutta olenko mielestänne liian sinisilmäinen tämän asian suhteen...tietysti haluan että tulemme taloudellisesti toimeen yms, mutta eiköhän sitä aina selviä? mielipiteitä?
Tosiaalta minun ei tarvitsisi hyvällä onnella olla kuin vuosi pois, ja jos vauva on ns helppo vauva, pystyisin varmasti suoittamaan joitakin kirjatenttejä äitiysloman aikana.
Olen varmasti liian nuori äidiksi tässä yhteiskunnassa, missä opiskelun merkitystä painotetaan paljon. Tiedän että tuottaisin pettymyksen esim. vanhemmilleni, joiden mielestä perhe kuuluu perustaa vasta reilusti uraputken jälkeen.
Minulla on myös pelko etten saa lapsia. Kuukautiskiertoni on aika epäsäännöllinen, ja esim siskoni ei voi saada lapsia. Nyt olisi hedelmällisin ikäkin..
Jos alkaa liikaa pohtia, ei lasta varmaan kuulu ikinä. Mutta olenko mielestänne liian sinisilmäinen tämän asian suhteen...tietysti haluan että tulemme taloudellisesti toimeen yms, mutta eiköhän sitä aina selviä? mielipiteitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole mielestäni liian nuori äidiksi mutta kieltämättä elämäntilanne on vähän huono.. Onko poikaystäväsi töissä?
Vauva vie ison summan rahaa kuukausittain ja pelkillä opiskelijan äitiyspäivärahalla ei pötkitä pitkälle.
Vaikutat kuitenkin huolestuneelta asian suhteen itsekin joten ehkä olisi hyvä jos odottelisitte muutaman vuoden vielä.
Hedelmällisin aika ei ole JUURI NYT vaan kyllä se jatkuu vielä useamman vuoden..:)
Ja totta, ei ole niin sanottu että niitä lapsia edes siunautuisi mutta uskon, että muutama vuosi ei ratkaise asiaa.
Iso päätös, toivottavasti teet itsellesi oikean valinnan:)
Op-tuki mieheni tulot kuukaudessa ovat nyt n. 1800e, ja siitä 400 vuokraan ja auton maksut. Keskimääräistä paremmin tulemme toimeen juuri sen takia että mieheni ei opiskele enää.
Tiedän kyllä että pitäisi kai käyttää enemmän järkeä ja pohtia tulevaisuutta...mutta tuntuu että menee ajatukset entistä enemmän sekaisin. Tietääkö sitä lopulta ikinä mikä on "oikea" vaihtoehto. Monet vaihtoehdot voivat olla oikeita, riippuu vain siitä minkä valitsee. Toivottavasti yön hiljaiset tunnit toisivat joskus vastauksia :)
minustakaan et ole lainkaan liian nuori alottamaan perheen perustamista.
itse kannatan ajatusta hankkia lapset nuorina! (olen saman ikäinen kun sinä, mutta jo työssä käyvä ja lasta yritetään)
aamulehdessäkin oli joku aika sitten negatiivinen kirjotus siitä kun yhteiskunta luo nuorille aikuisille paineita perheen perustamisen lykkäämiseen...nykymaailma on niin opiskelu ja ura keskeistä ja työsopimuksiakin tehdään vaan pätkä töiksi ja nuoria ei päästetä vaki hommiin helpolla...siinähän se perheen perustaminen lykkääntyy!
itse ajattelen asioita niin että entäs jos jotain sattuu vuosien varrella jos tässä kauan vielä odottelen (kun olen hyvin kypsä ja halukas äidiksi, samoin aviomieheni isäksi)ja sitten se olisikin myöhästä tai jopa mahdotonta.
jos olette valmiita ja täysin halukkaita vanhemmiksi ja lapsen tuomaan muutokseen elämään niin KANNATAN HYVIN PALJON PERHEEN PERUSTAMISTA =)
siinä vain minun mielipide =)
Siitä vaan -kyllä ehdit vielä opiskellakin ja jos ei paljon kaipaa materiaa niin uskon että toimeenkin tulee. Olen itse 22- ja poikaystäväni 24. Meille ei vauvaa tule varmaan vielä aikoihin mutta se on poikaystävän päätös.
Toisaalta jos tahtoisit noin nopeasti jatkaa opintoja, niin silloin voisit ehkä odottaa opintojen loppuun samantien. Mielestäni yksivuotias ei kuulu päivähoitoon vaan oman äidin lähelle tai oikeammin yksivuotiaan äiti ei kuulu luennoille vaan lapsensa luokse.
jos opiskeluja mietit niin ei vauva ole opiskelun este. minä sain esikoiseni ollessani lukion toisella. pidin nätisti äippäloman (puolitoista vuotta) ja jatkoin koulua. nyt viime keväänä kirjoitin ylioppilaaksi. nyt pidän välivuotta ja luen lääkiksen pääsykokeisiin (nyt toinen raskaus, rv9 3). tuon lopun lukion suoritin yksinhuoltajana, ja silti sain ihan hyvät paperit (4xM ja 1xE). nykyään avoliitossa maailman ihanimman miehen kanssa ja miehelläni on vakituinen työ. toimeen tullaan vaikka palaankin opiskelemaan. en koskaan ikinä ole katunut pojan saamista. mielestäni lapset pitä tehdä silloin kun vielä jaksaa ja kun niitä eniten haluaa :). onnea sinne jos päätätte yrittää..