Ollaan vähän yli parikymppinen avioliitossa elävä pari, lapsiakin meille on jo ehtinyt siunaantua.
Sen verran on elämä potkinut hyvin että töitä saa tehdä, ja rahaa tulee, tietysti pankki vie ensin asuntolainan, ja loput vaimo. Kaverit ovat häipyneet elämästä, sen verran nuoria kun ollaan, ja hyvin toimeen tulevia että rahalla saa ja taksilla pääsee. Toisten vielä opiskellessa me käymme töissä, ei ole ihme jos kaverit häipyvät elämästä
Mikäpäs tässä elellessä, mutta kaikki muuttuu jossain vaiheessa, sen huomasin eräs päivä kun vaimo tuli kotiin.
Eleltiin syyskuun alkua, oltiin käyty mökillä (vanhempieni) ja reissaamassa ympärisuomea, vaimoani askarrutti jokin, en vain tiennyt mikä. Kotiin palattuamme kysyin vaimoltani mikä on?
- Tarttisin oman auton.
Asiahan on sillai että vaimollani ei ole autoa, ja ainoa auto joka meillä on käytössä on minun käytössäni vm 93 camry. Onhan se mukava auto, mutta vaimo ei pääsee töihin jos minä olen autolla liikenteessä.
Selvähän se. Hankitaan sulle auto, sanoin. -Mennään heti lauantaina autoliikkeeseen katsomaan.
Olisinhan vaan tiennyt mikä päivä tuostakin tulee niin en olisi sopinut yhtään mitään.
Lauantai saapui ja muksut mummolaan, suunta auto kauppaan.
Katseltiin siinä autoja, niin uusia kuin käytettyjä, kunnes myyjä saapui paikalle. Voin sanoa että vaimoni ilme kirkastui erikoisesti, myyjä oli nuori, hoikka ja (naiset tietävät)
Vaimoni ihannoi tuota tummaa, voimakasta, ja niin suloista autoa katseellaan, ja minä en tiennyt mitä tehdä, vaimoni halusi tummaa. Olin avuton.
No kaupat tehtiin ja nyt vaimoni ajelee tummalla Saabilla, minä joudun olemaan kotona päivät pitkät kun vaimoni ajelee Saabilla, no mikäs siinä, hyvä että vaimo on tyytyväinen
Sen verran on elämä potkinut hyvin että töitä saa tehdä, ja rahaa tulee, tietysti pankki vie ensin asuntolainan, ja loput vaimo. Kaverit ovat häipyneet elämästä, sen verran nuoria kun ollaan, ja hyvin toimeen tulevia että rahalla saa ja taksilla pääsee. Toisten vielä opiskellessa me käymme töissä, ei ole ihme jos kaverit häipyvät elämästä
Mikäpäs tässä elellessä, mutta kaikki muuttuu jossain vaiheessa, sen huomasin eräs päivä kun vaimo tuli kotiin.
Eleltiin syyskuun alkua, oltiin käyty mökillä (vanhempieni) ja reissaamassa ympärisuomea, vaimoani askarrutti jokin, en vain tiennyt mikä. Kotiin palattuamme kysyin vaimoltani mikä on?
- Tarttisin oman auton.
Asiahan on sillai että vaimollani ei ole autoa, ja ainoa auto joka meillä on käytössä on minun käytössäni vm 93 camry. Onhan se mukava auto, mutta vaimo ei pääsee töihin jos minä olen autolla liikenteessä.
Selvähän se. Hankitaan sulle auto, sanoin. -Mennään heti lauantaina autoliikkeeseen katsomaan.
Olisinhan vaan tiennyt mikä päivä tuostakin tulee niin en olisi sopinut yhtään mitään.
Lauantai saapui ja muksut mummolaan, suunta auto kauppaan.
Katseltiin siinä autoja, niin uusia kuin käytettyjä, kunnes myyjä saapui paikalle. Voin sanoa että vaimoni ilme kirkastui erikoisesti, myyjä oli nuori, hoikka ja (naiset tietävät)
Vaimoni ihannoi tuota tummaa, voimakasta, ja niin suloista autoa katseellaan, ja minä en tiennyt mitä tehdä, vaimoni halusi tummaa. Olin avuton.
No kaupat tehtiin ja nyt vaimoni ajelee tummalla Saabilla, minä joudun olemaan kotona päivät pitkät kun vaimoni ajelee Saabilla, no mikäs siinä, hyvä että vaimo on tyytyväinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
vm 93 camry katosi???
..on elämä potkinut,vai? Ajelet toistakymmentä vuotta vanhalla japsilla, etkä omista edes kesämökkiä?
Onpa elämä hyvin potkinut juu. Ans kun arvaan millaisella saabilla vaimosi ajelee? -82 99:llä?
.... alkaa olla tylsää luettavaa, aina sama juttu.
ja vaimo... ei se ole vaimo vaan "likkafrendi", jos tuollaista käy.
JES, katsos, yleensä se on sellaien epälooginen/epätosi mustakyrpä jättiläinen kusipää tarina joten en lukenut yhtään, mutta tämä pisti niitä tarinoita halvalla.
Eli luin kuitenkin
Hieno tarina :P
ja pysy kotona, että vaimosi saa kunnolla tummaa!
Koko tarina kaikkine rönsyineen on saatu taitavasti pidettyä kasassa. Kirjoittaja on todella taitavasti minimalisoinut tarinan rungon ja aiheen. Hyvälle mielelle tulee myös sanan käytön arkisuudesta - jopa yksinkertaistamisesta. Ei ole varmaan ollut helppoa kirjoittaa noin vähillä sanoilla ja ajatuksilla.
Lopputulos on kuitenkin äärimmäisellä perspeketiivillä katsottuna minimalisoitunut tarina, jopa suppea. Hauskaa, että näinkin yksinkertaista proosaa voidaan kirjoittaa - uskallan sanoa ilman tietoa kirjoittamisen tulevaisuudesta ja ilman tietoa perhe-elämän tavoitteista. Se on kirjailijan arkea.