No., Tää kaikki alko n. puolisen vuotta sitten. Mun bestis soitti mulle ja sano että yks jätkä oli pyytäny sitä yhtee. Mä olin sillon tosi onnellinen että sille tapahtu sen pitkän viiltely ja itsetuhoisuus kauden jälkeen jotain hyvääkin. No mun bestis alko sen kanssa. No nyt on menny niillä hyvin. Meillä taas ei. Se mun bestis ei nykyisin vietä mun kanssa ollenkaan aikaa.. Mitä nyt viikonloppusin ollaan toisetemme luona yötä, ja mitä nyt joskus messengerissä päivisin jutellaan. Se meijän juttelu ja keskustelu ja kaikki se, ne ei oo enää läheskään samanlaista. Joko me puhutaan sen jätkäfrendistä ja jostain muusta mikä liittyy siihen. Mä oon sairaan mustasukkanen siitä että joudun jakaan mun parhaan kaverini, parhaan ja sen ainoon kaverini mikä mulla on. Mä oon yrittäny saada tätä asiaa ees vähän selvemmäks mun päässä ja olla sopeutuvainen. Mutta mä en oo onnistunu, musta tunutuu että mut on syrjäytetty, mua ei enää tarvita. Mun bestis rakastaa sitä jätkää ja mä oon onnellinen niitten puolesta. Musta tuntuu että mua ei enää tarvita.. Mutta mulla ei oo kavereita. Oon aina halunnu omistautua vaan yhelle ihmiselle. Just tässä taitteessa vaihdoin koulua ja koska mulla oli jo paras kaveri en päästäny ketään lähelle vaan pidin kaikki meijän luokalta etäisinä mulle. Nyt on enää myöhästä. Mä en tiedä mitä mun pitäs tehä. Mä alan kohta väsyä tähän iän ikuiseen kamppailuun että mä saisin olla edes yhden päivän VAIN ja ainoastaan mun entisen parhaan ystäväni kanssa. Sellasen kun se oli ennen. Mun piti järjestää sille yllätys synttärit, olin sanonu sille että se on mun kanssa perjantaina. No näinhän se sitten oli. Se tuli meille ja kaikki oli ok. Ensin me syötiin kakkua jonka mä olin aikasemmin päivällä tehny. Sitten kun meijän piti lähtee leffaan (se ei tienny koko jutusta) se sano että menee sen poikaystävälle.. Mulle tuli koko jutusta tosi paha mieli. Mä olin nähny vaivaa, suunnitellu kaiken... Toisaalta se oli mun oma vika etten ollu sanonu koko asiasta mut silti mua suututti... Mun bestis on joka päivä sen poikaystävän kanssa... Viikolla mä en edes nää sitä kertaakaan. Sen poikaystävä on mustasukkanen siitä että se viettää aikaa mun kanssa. Sen poikaystävä on mustasukkanen siitä kun sen pöydältä löytyy hius. Sen poikaystävä on mustasukkanen............ Kuulostan kiittämättömältä kakaralta? Sitä mä oonkin. Mutta mä katon tätä asiaa monelta kannalta. Toisaalta mä oon ilonen että niillä menee hyvin, mutta mä en pysty oleen sitä oman iloni kustannuksella..
Tunnontuskia
Murtunut
4315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä hauku itseäsi "kiittämättömäksi kakaraksi" tms.. Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu.
Iman "vihjailujakin" (tai että kerrot suoraan bestiksellesi) hänen pitäisi tajuta jo. Itse en olisi noin mustasukkaisen kundin kanssa. Mielestäni suhteen yksi sääntö on että molemmilla täytyy olla myös aikaa ja "vapautta" ystävilleen ja harrastuksilleen. Kauanko bestiksesi ja se kundi ovat seurustelleet? (en muista mainitsitko
Ja niinhän se sanonta on että; Poikaystävät tulevat ja menevät mutta Ystävät ovat ikuisia!!
Lankesin eilen valittamaan kurjaa maailmaani näin yleisesti. Olotilani oli vaan niin syvältä sillon. Olen tuntenut bestikseni 14 vuotta ja ollemme olleet melkeimpä koko ajan parhaita ystäviä. Bestikseni on poikaystävänsä kanssa samalla luokalla ja minä kokonaan eri koulussa. Bestikseni hengaa vain ja ainoastaan poikkeuksetta jätkänsä kanssa, frendini valittavat asiasta jatkuvasti.. On vähän vaikee suhtautua tähän asiaan. Sen lisäksi että bestikseni on koko ajan koulussa jätkäsä kanssa, he näkevät meilekin 4 päivänä viikossa koulun jälkeen(yleinsä useammin) bestikseni viettää viikonloput KOKONAAN jätkällään.. Heillä menee hyvin. Bestikseni on sanonu ettei hänelle ole koskaan tapahtunut parempaa ja jätkä on hänelle koko maailma. Uskon sen. Ja kuten kysyit niin näin tiiviisti he ovat seurustelleet yli puolivuotta.. Mun ei pitäis valittaa, vaan hankkii muita ystäviä. Mut se on nyt jo vähän liian myöhästä.. Anteeks vielä kun valitan, on vaan vaikee sopeutua tän asian kanssa. Mä luulin ensin että tää on sitä "alkuhuumaa" mistä puhuit.. Mutta ei., Tää on pysyvää-..
heh, no sulla on ainakin se hyvä puoli että juttelette ja yökyläilette vielä toistenne luona. minulla oli/on kaveri jonka olen tuntenut joku 16 vuotta ja kun hän sai tämän viimeisen tyttöystävänsä hän ei ole enää ikinä minun kanssani. kaiken aikaa hän on tämän tyttöystävän kanssa. kyllä se välillä tuppaa harmittamaan kun hyvä kaveri on vähä niinku jättäny. ja mikä eniten harmittaa nii kun tämä tyttöystävä on poissa tämä kaveri ottaa minuun yhteyttä ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. hän on puolivuotta putkeen tyttöystävänsä kanssa ja sitten kun tyttöystävä ei oo paikalla hän ottaa minuun yhteyttä ja on kaveria. hmm... noh, onneks mulla on muitakin kavereita enkä siksi ole kanssasi samassa tilanteessa mutta tiedän kyllä että sulla on olo perseestä.