Spondyloosi

Löytyykö kokemuksia?

Hienoa, Suomesta ei löydy enää ainuttakaan koiraa, varsinkaan saksanpaimenta, joka ei kärsisi spondyloosista.

Ei leikata. Spondyloosia eli etenevää selkärangan rappeumasairautta potevat koirat lopetetaan. Niillä suuri halvaantumisriski.

Täällä Helsingissä leikataan, jos on esim. yksi hermojuurta painava piikki selkärangassa. Lopettamispäätös on omistajan tehtävä, eläinlääkäri ei sitä päätä. Eläinlääkäri vain tekee sen mitä pyydetään, ainakin täälläpäin. Eläinlääkäri kertoi, että näitä leikkauksia tehdään, eikä ole mistään kovin pienestä ja tuntemattomasta eläinlääkäriasemasta kyse. Halvaantumisriski on suuri ilman leikkausta.

Jotkut kerran tietää: Miten monta hermojuurta tai piikkiä tarvitaan, että se uloste ei tuppaa tulemaan ulos?

Spondyloosan aiheuttamaa? Entäs sitten onko köyristyvä selkä hauraampaa kuin tavallinen selkäluu? Vai onko yhtä vankkaa?

Tuota noin. Koirallani on on diagnosoitu spondyloosi 4 vuoden ikäisenä, tällä hetkellä koira on 12 vuotta eikä spondyloosi ole sen elämää sen kummemmin haitannut koskaan. Kippuja ei ole ilmennyt, koira ei koskaan ole syönyt yhtäkään kortisonikuuria, minkä vuoksi se on huipputerve mm. sisäelimiltään.

Jos piikki on väärässä paikassa, voi se vaikuttaa ulostamiskykyyn. Useimmiten kuitenkin luupiikit luutuvat ilman, että koira kärsii kivuista selkärankaa koskien, minkä jälkeen elämä jatkuu normaalisti.
Omalla koirallani ei ole kipuja, vaikka sillä spondyloosimuutoksia selkärangassa onkin.Testasimme asian yhden maamme tunnetuimman eläinlääkäriaseman eläinlääkärin kanssa.

Ihan sama minkä muotoinen selkäranka on, samaa luuta se on mallista riippumatta. Muoto ei kerro luun hauraudesta yhtään mitään vaan se kokonaisuus eli koiran luuranko.

Eli lähdetäänpä siitä alkuasetelmasta liikkeelle, että saksanpaimenkoiralla tulisi olla etu- sekä takapää täysin kunnossa ( AA/OO), mikä on kaiken perusta. Sen jälkeen lähdetään tutkimaan selkää sekä kartoittamaan muita mahdollisia perinnöllisiä sairauksia,mihin myös luusto-ongelmat kuuluvat olennaisena osana. Jos koira on AA/OO ja perimästä ei löydy muita elämää haittaavia fyysisiä sairauksia eikä puutteellisuuksia hermorakenteessa, koira mielestäni on jalostuskelpoinen. Mikäli jonkinlaisia selkäongelmia suvussa ilmenee, koira on siitä huolimatta jalostuskelpoinen, mikäli ne eivät ole niin pahoja, että aiheuttavat kipua koiralle tai haittaavat sen normaalia koiranelämää. Meillä kaikilla esiintyy jos jonkinlaista vaivaa ja varsinkin vanhemmiten mm. selässä, mikä pitää vain hyväksyä osana elämää; kukaan ei ole täydellinen eikä säästy elämänsä aikana sairauksilta, myöskään täydellistä sukua ei ole, jossa ei esiintyisi minkäänlaista geneettistä poikkeavuutta.

Itselläni on spondyloosi sakemanni. Ikää neidillä on 5v2kk. Sairaus todettiin 2013. Ei ole leikattu (selkää). Eikä sitä lopeteta. Lonkat neidillä on A/A ja kyynäreet 0/2. Neidillä ei ole kipuja. Elää tällähetkellä ihan normaalia koiran elämää.

Tämä on vähän eri juttu mutta vinttikoiran kyynärpäässä ollut luupiikki suli homeopaattisella Silicealla. Tosin ei röntgattu jälkeen mutta ennen hoitoa todettiin rtg-kuvalla. Oireet lakkasivat ja jäivät pois koiran loppuiäksi. Kannattaa ehkä ottaa yht. koulutettuun eläinhomeopaattiin.

Minulla 5.5 vuotias sakemanni uros, ennen harrastuskoirana PK puolella, saimme spondyloosi diagnoosin 1, 2 ja 3 nikaman kohdalla silloittumat. koira oireillut hyppyhaluttomuutena, ei muuten. Me elelemme ihan normaalia elämää tästä eteenpäin, huomioiden vain ettei koiraa hyppyytetä tai heitellä mitään palloja jne. metsässä minun puolesta saa juosta ja loikkia niin paljon kuin pystyy ja kykenenee. Kipuilu näkyny hieman ärtyisyytenä toiselle koiralle, ei muuten...