Harvinaisen Kärsivällinen Mies

käteni tahriutuneen vereen. Painoin nenäliinalla ruhjetta, ja tähystin mihin luihu von Frieldin oli hävinnyt. Olin nähnyt hänen uivan edelläni syöksyttyäni päin roistoa ja pudottuani veteen.
Vaimoni näkyi seisovan kasvot kalpeina kuun valossa, laivan kaiteeseen nojaten. Nostin käteni rauhoittavasti ja suuntasin vaatteet märkinä kaupungille.

Lämmin tuuli ehti kuivattaa ohuesta puuvillasta olevat shortsini, ja t-paidasta veri sekoittui kuvioihin, kun aukaisin baarin,...

"Dekkaristin erikoinen," tilasin tuntemattomalta kasvolta. Tuntematon juomasekoitus vaihtoi isäntää baaripöydän yli. Koira jalkaini juuressa heilutti häntäänsä kun siemaisin lasistani kokeilevan huikan. Se oli tassuttanut luokseni samalla kun olin pysähtynyt tiskin ääreen antamaan tilausta. Vilkaisin karvakuonoa, se kohotteli kulmiaan. Takkuisten kulmien alta katselivat koiran rehdit silmät.

Työnsin lompakon t-paidan sivutaskuun. Nyt oli kerättävä ajatukset. Tähän asti olin sulattanut tyynesti von Frieldin ja vaimoni suhteen. He olivat tapailleet toisiaan vuodesta 1973, tähän mennessä osapuilleen 40 vuotta. Vaimoni kauniiden kasvojen kalpeus välähti mieleeni, kun hörpin esanssijuomaa. Kumman puolta hän oli pitänyt nojaillessaan kaiteeseen kärhämän aikana - vaikea tietää. Ingrid oli arvoituksellinen nainen. ...