Miten/Koska kertoa lapselle etten ole hänen biologinen isänsä?

Mikä on totuus? Ja mikä on isä? Isiähän on monenlaisia: biologisia isiä, kasvatti isiä, ihan vain isiä. Itse ajattelen niin että se joka lapsestaa kantaa vastuuta ja haluaa olla osa hänen elämäänsä, se johon lapsella syntyy tunneside, se on hänen isänsä. Siis rakkaus on kaiken a ja o. Jos lapsen biologinen isä ei ole/halua olla osa lapsen elämää, niin onko se sitten yksin kertaisempaa vai monimutkaisempaa...
Tärkeää ei liene se milloin lapselle kerrotaan asioista vaan miten niistä kerrotaan, ikätasolle sopivasti ja ketään soimaamatta.
Useinhan syy siihen ettei biologinen isä ole kuvioissa on se että vanhemmille on tullut erimielisyyksiä ja siksi on tahdottu elää erillään tai että rakkaus kuoli eikä se siitä enää elpynyt. Ja niin vaan elämässä joskus käy ja sitä voi sitten tarkemmin eritellä kun lapsi on vanhempi tai tarvinneeko tuota enemmän edes eritellä, riippunee tilanteesta. Lapselle herää tietysti kysymyksiä biologisesta isästään. Luulen että aluksi pienelle lapselle voi riittää tieto isän etunimestä, valokuva ja muutama iloinen nippelitieto "isäsi on hyvä matikassa, kuten sinäkin" sitten niitä vaikeita kysymyksiä: voiko isän tavata? Haluaako isä tavata? Miksi isä jätti minut? Miten näihin voi vastata... Selväähän se on ettei totuutta isyysasioissa voi iät ajat piilotella. Se on niin monesta seikasta kiinni minkä ikäiselle voi mitäkin puhua. Yhden asian voitte mielestäni ainakin tuon ikäiselle lapselle puhua ihan yleisenä tietona: perheitä on erilaisia. Joskus perheissä vanhemmat erovat ja silloin voi käydä niin että perheeseen jääkin lapsen/lapsien kanssa vain äiti tai isä, mutta sitten voi käydä niinkin että myöhemmin perheeseen tulee uusi aikuinen jonka tehtävä voi olla perheessä isänä tai äitinä. Tuohan on hieno tilanne: saat olla isänä 6 vuotialle pojalle, vaalikaa ja iloitkaa suhteestanne, rakasta pojua kuin omaasi ja tee se hänelle selväksi.

no tarvinneeko ihan vielä kertoakkaan, kai aiot tavata häntä myös? Lapsi tarvitsee miehen mallia ja sen voit antaa hänelle. Ja sitten...kun on sopiva tilanne, voit kertoa. Kerro vaikka, että olipa kerran mies joka tapasi naisen jolla oli ihana pikku vauva...ja sitten asioita joita olette tehneet yhdessä.
Ja voit sanoa kuten tuo ed kirjoitti että ON monenlaisia isiä..ei ole olemassa yhtä oikeaa isää!
Älä jätä pikkumiestä!

Yleensä tuollaiset asiat kerrotaan, kun lapsi lähestyy murrosikää. Kerro vaikkapa 5:n tai 6:n vuoden kuluttua.