Olemme valmistautumassa aikamiespoikani muuttoon takaisin kotiin, tosin pihamökkiin jossa hänellä tulee olemaan oma rauha, mutta jaamme oleskelutilat, keittiön ja kylpyhuneet kolmen kesken. Lapseni otti ja kyllästyi pätkätöihin ja olemaan reppufirmoilla ja päätti lukea opettajaksi, haki ja pääsi korkeakouluun meidän lähikaupungissamme, tulee asumaan opiskeluaikanaan ilmaiseksi kotonamme, kulkee junalla kouluun (n. 30 km) hyvät yhteydet ja osallistuu talonpitoon ja juokseviin kuluihin. Olen samalla innoissani tästä suuresta elämänmuutoksesta ja hieman peloissani miten tulemme pärjäämään tällä koostumuksella uudessa perhetilanteessa. Lutunen on todella positiivinen ja toivottaa lapseni tervetulleeksi, minä olen enemmän huolissani.
Samanaikaisesti, mieheni poika muuttaa minun poikani asuntoon (lähellä Tukholmaa ja hänen yliopistoaan) ja saamme alkaa siivoamaan ja laittamaan hänen taloaan myyntiin. Tulee kiireinen syksy :)
Onko kenelläkään kokemuksia aikuisten lasten kotiinmuutosta (vaikka vain tilapäisesti. ) ?
Samanaikaisesti, mieheni poika muuttaa minun poikani asuntoon (lähellä Tukholmaa ja hänen yliopistoaan) ja saamme alkaa siivoamaan ja laittamaan hänen taloaan myyntiin. Tulee kiireinen syksy :)
Onko kenelläkään kokemuksia aikuisten lasten kotiinmuutosta (vaikka vain tilapäisesti. ) ?
Vastaukset 62
Vanhimmat
"Paloma.se.co"
Ettet nyt vaan lukenut kommenttiani kodista ja sen merkityksestä.
Niin keino-tekoiselta aloituksesi tuntuu.
Eipä minulla muuta.
Tai joo, nykyinen asuntosi ei ole lapsesi koti.
H.
Kotisi on siellä, missä hammasharjasi on.
En ole lukenut kommenttiasi, missä ketjussa se on. Mitä keinotekoista on tosielämästä suoraan otettu tilanne josta haluaisin kuulla muiden kokemuksia?
Kyllä me molemmat paeriaatteessa pidämme yhteisen kotimme ovia avoimina myös kummankin lapsille, lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Tällä kertaa kysymys voi olla muutamasta vuodesta ja ellei toimi niin sitten täytyy katsoa jotain muuta ratkaisua, opiskelija-asuntoa, vuokrahuonetta tai mahdollisesti pientä insatsia lähistöltä jonka voisi sitten myydä tai vuokrata edelleen. Hän haluaa pitää oman asuntonsa koska se on lähellä kaupunkia.
Tässä elämäntilanteessa en enää jaksaisi elää aikuisen lapseni kanssa.
Lapseni on aika vaikea luoneeltaan, saattaisi tulla yhteentörmäyksiä.
Kotihan on siellä, missä moukari on.
On on, n. 10 vuotta sitten vanhemman tyttäremme perhe muutti meille tilapäisesti, kaksi lasta, 3 ja kaksivuotiaat tuli mukana :)
He myivät talonsa pääkaupunkiseudulta ja ostivat talon täältä aivan maaseudulta, peltojen keskeltä, mutta he eivät päässeet muuttamaan heti siihen, siksi siis kotimme oli heille välilasku paikkana . He asuivat yönseudun aitassa, ja päivät yhteistaloudessa kanssamme. Oli mukavaa, kun saatiin taloon pikkulapsia vähäksi aikaa :)
Vajaan kesän meillä asuivat.
Oli varmasti ihan kivaa ja luulen että oikeesti hankalampi käytännössä kuin sinkkupoika joka opiskelee ja nukkuu pihamökissä.
Tää olis nyt ihan koko opiskeluajan aikainen järjestely ja voi olla tietenkin niin että alku voi olla hankalampaa ja sitten kun elämä on jo alkanut rullaamaan tuntuu helpommalle. Sopeutumista se varmaan kyllä vaatii, puolin ja toisin.
Luulisi hyvin menevän kun pojallasi kuitenkin on oma valtakuntansa siinä pihamökissä. Tietenkin jos hän odottaa pääsevänsä täyshoitoon, niin voi olla kinkkisempää. Toisaalta hän on sitten talonvahtina kun itse olette poissa.
Ymmärsin varmaan väärin, että Lutunen ja sinä siivoatte ja laitatte Lutusen pojan talon myyntikuntoon.
Oletan että poika osallistuu huusholliin, siis siivoukseen ja ruuanlaittoon (hän on hyvä tekemään ruokaa) ja pihatöihin kuten nurmikon leikkaamiseen ja talvella lumenluontiin. Vaatteet pesen meidän omien vaatteiden kaa samalla.
Tarjosimme pojalleni tällaista ekonomisesti helppoa ratkaisua opiskeluajaksi koska halusimme saada Lutusen talon myyntiin ja molemmille pojille heitä lähellä olevat opiskelija-asunnot. lutusen talo on puoliksi hänen aikuisen poikansa nimissä, mutta hänestä ei ole pitämään taloa ja talo on ränsistymässä ja siitä olisi päästävä eroon. Kun talo on myyty poika saa omalla osuudellaan ostaa oman asunnon (jos haluaa) ja me maksamme pois pikkuruisen talonvelkamme tästä yhteisestä talostamme.
Nyt kuulostaa ihan järkevältä. Voi näen sieluni silmin syksyisen illan kun istutte kynttilöiden valossa punaviinilasillisella ja saat elää poikasi opiskelijaelämää. Itse vietin kesällä muutaman päivän tyttäreni opiskelupaikkakunnalla hänen luonaan. Iltaiset hetket takapihalla säkkituolien päällä istuksien olivat varsin mukavia, kun minua vielä passattiinkin-
Kyllä minulle tuli mieleen omat opiskeluaikani ja kollasin koulun nettisivuja ja mun tuli kauheen ikävä niitä nuoruuden aikoja Turussa. Ainoa asia mitä olen oikeesti katunut elämässäni etten lukenut valmiiksi filkandiani vaan lähdin humputtelemaan maailmalle.
Joo, olen miettinyt niitä plussa-ja miinuspuolia ja plussaksi koen sen että saan ottaa hieman lomaa ruuanlaitosta silloin tällöin, kun poikani haluaa varmasti kokata. Miinukseksi kun tarvii kuunnella hänen politiikanpuhumistaan (poikani on poliittisesti aktiivi)
Siinä se on vääntämistä, kun poliittisesti aktiivinen aikamiespoika suoltaa tulenpalavaa poliittista puhettaan ja iskee makkaraperunoita mikrouuniin.
Tuskin mitään herkkuaterioita ja suuren maailman ruokafantasioita ryhtyy äheltämään.
Yleensä aikuisen lapsen kotiinpaluu aiheuttaa vain tappelua ja välien kiristystä.
Lapset tulevat kotiin helpomman elämän toivossa, eivät miksikään kotipiiaksi.
tämä on nähty....niin, teillä
Uskomattoman katkera vastaus sinulta Palomalle ja ehkä toisillekkin?
Meillä asui "aika mies" tyttö kotona yli 20v, mutta kun lähti, niin lähti ikuisesti ulokomaille. Nuorempi muutti sitten kerran kotiin ja asui noin pari kk, lähti siskonsa luokse ulkomaille ja palasi avokkinsa luokse.
Meillä on myös asunut useampiakin sukulaisia aika`ajoin, koska talossamme on tilaa ja tietenkin on edelleen! Mihin ne olisi kadonneet?
Koskaan ei tullut mitään ongelmia ruokailussa, sillä minä laitoin syötävät ja tarvetta ei ollut "laskea", kuka maksoi mitä ja mitkä kuka?
Huvittaa tuo ounastelu politiikan puhumisesta! Mieheni olisi ainakin sanonut, että "Pekka Vennamo"! Nyt voisi sanoa että Timo Soini? Ainakin siellä kotiseudulla, jotka oli vannoutuneita Kepulaisia! Hän puhui aina kaiken "läskiksi"
"tämä on nähty"
minä voin kokata "makkaraperunoita" mutta poikani valmistaa kyllä ruokaa ihan raaka-aineista ja osaa sekä tekniikan että mausteiden käytön. Että se siitä :)
Hyvin tulee menemään. Älä huolehdi yhtään. Kaiken lisäksi tuo, että hänellä tulee olemaan se pihamökki käytössään.
Minulla on monien vuosien kokemus siitä aikuisten lasten edestakaisin muutosta tähän pieneen kaksiooni. Kyllä muutamatkin kerrat on hinattu sänkyäni makuuhuoneesta olohuoneeseen ja taas takaisin, kunnes asettuivat viimeiseltään aloilleen omiinsa. Pakkauslaatikkotorneja huoneitten nurkissa. Ei niin kovin pitkiä aikoja yhtä kyytiä, että vuositolkulla, mutta joskus lähelle vuosikin. Kyllä sopu sijaa antaa.
En minäkään niiltä vuokraa ottanut, koska saman vuokran olisin joutunut maksamaan yksinkin. Juokseviin talouskuluihin meillä oli keittiön ikkunapenkillä purkki, mihin kumpikin laitettiin samanverran rahaa. Siitä sitten kukin otettiin, kuka nyt mitäkin kävi kaupasta, mitä huushollista alkoi loppumaan.
Aikansa kutakin. Varmaan se tulee onnistumaan, mutta jos ei, niin eihän siinä ole muuta kuin muuttaa sitten muualle. Opettajaksi opiskeluaika on kuitenkin melko pitkä, eikähän sitä tiedä mitä kaikkea sinä aikana voi tapahtua. Saattaa vaikka perustaa perheen ja muuttaa muutenkin.
Uskon myös että kun alkuhankaluuksista päästään ja elämä asettuu urilleen niin kyllä se siitä sujuu. Oli minulla joskus tytärkin tilapäisesti kotona muutaman kuukauden, mutta tilanne oli eri hän oli juuri nipinnapin päälle kahdenkymmenen ja asuin yksin vuokralla. Hyvin se meni, muistaakseni :)
Huoneita nyt meillä riittää mutta hän itse valitsi pihamökin joka on kyllä alkeellinen, mutta lämmin ja on siellä hyvä runkosänky ja uudet patjat. Minä ehdotin vierashuonetta yläkerrassa joka maalattiin ja laitettiin uuteen uskoon hiukan yli vuosi sitten, mutta hän saa itse sitten katsoa jos muuttaa sisälle, kun vessaa eikä nettiä ole mökissä, ei myöskään keittiötä.
Olen laskenut kolme-neljä vuotta, mutta voi mennä nopeamminkin, koska hänellä on kait jo jotain pisteitä aikaisemmista opinnoista ja pääaine englannin kieli jonka hän hallitsee täysin. Mutta kuten sanoit, mitä tahansa voi tapahtua näiden vuosien aikana.
Kyllä minusta voi ihan hyvin nelikymppisenä vaihtaa alaa. Jos entinen työ tuntuu tympäisevän on vain hyvä että on uskallusta opiskella muulle alalle.
Minulla on kaksi huonetta tyhjillään ja mökki. Kyllä lapseni voisi yrittää yhtesasumista. Ollaan molemmat itsepäisiä ja itsenäisiä, aika näyttäisi kuinka käy.
Totta ihmeessä voi ja vanhempanakin. Minä olin jo 49, kun vaihdoin alaa ja opiskelin siivoojaksi.
Olet onnellinen Paloma.ce-co. kun saat poikasi luoksesi vaikka vain väliaikaisesti. Itse haaveilen, kuinka ihanaa olisi saada pikkuiseni vielä luokseni. Taitaa olla turha toivo, ovat liian itsenäisiä.
En tietenkään jaksaisi täysylläpitoa pitää, mutta kaipaan heitä niiiin paljon, koska asuvatkin niin kaukana.
Olen nyt lähinnä jännittynyt ja kyllä minusta on toisaalta mukavaa kun hän tulee meidän luo asumaan, vaikka se ehkä edellyttääkin tietynlaista sopeutumista puolin ja toisin, mutta ennenkaikkea hänen puoleltaan. Iso elämänmuutos jättää oma koti ja oma huusholli ja sanoa itsensä irti työpaikasta (it-alalla) ja vaihtaa koko eläminen uuteen kuosiin.
Oma tupa oma lupa, kun pihapiirissä pienessä mökissä asuu. Ei sitä opiskelija jouda koko aikaa pihapiirissä nyhjäämään vaan kampus vie oman aikansa ja kaikki muu sen ohessa, Opettajillehan verkostot ovat tärkeitä ja monipuolinen harrastaminen. Hyvin se elo tulee sujumaan. :-))
Näin mekin se laskettiin. Poikani on erittäin sosiaalinen ja en usko hänen olevan kovin paljoa edes kotona.
Esikoiseni vietti kolme lomaviikkoa luonani ja olisin pitänyt kauemminkin. Ikävä tuli kun taas lähti. Pojalla oli mukana WLAN- laite. Käytin samaa internetyhteyttä enkä tarvinnut läppäriini mokkulaa lainkaan.
Se on varmaan teillekin paras ratkaisu internetin tehokkaaseen käyttöön.
Otin juuri mustikkapiirakan uunissa tein sen saman reseptin mukaan kuin esikoinen teki itse poimimistaan lakoista.
Lähden kuun lopulla ihastelemaan hänen uutta kotia Hesaan.
Olet onnen tyttö kun saat lapsesi luoksesi. Onhan minulla tämä kuopus tässä lähietäisyydellä asuu kerrosta alenpana joten rakkautta ja kiukuttelua riittää tasaisesti. Ei tule elo liian yskitoikkoiseksi.
Nyt piipahdan taloyhtiön saunassa, pitää pesta hiukset, huomenna kampaajalle.
Arvelinkin että ainakin sinä pidät tällaista järjestelyä positiivisena asiana pidät itsekin tiukkaa yhteyttä ja viihdytte hyvin jälkikasvun kanssa, sama täällä. Meillä on toi wi-fi juttu kotona, katsotaan riittääkö se mökkiin saakka. Ellei, niin tarvii katsoa joku toinen ratkaisu.
Paloma
Järjestelynne tuntuu oikein järkevältä.
Lapsi on vanhemmille aina lapsi, riippumatta ikävuosista, joten on aivan luonnollista avustaa varsinkin, kun kysymyksessä on elämässä eteenpäinmeno (opiskelu).
Noin minäkin tekisin.
Ai niin, yksi asia joka hieman vaikeuttaa on erikielisyys. Puhun englantia poikani kanssa ja suomea mieheni kanssa. Vaihdamme todennäköisesti ruotsiin ainakin kun kaikki kolme ovat paikalla koska poikani ei puhu suomea ja mieheni englanti ei ole samalla tasolla kuin poikani.
No, ajatellaan positiivisesti :) Uudet rutiinit piristävät ja pitävät aivot virkeinä ;)
Meidän perheen kieliongelmat on ratkaistu siten, että kun esim. olemme me suomen sukuhaara yhdessä niin minun kun Petzenkin lapset istumassa iltaa puhumme englantia vaikka me muut olemmekin suomenkielisiä Petze ei pysy aina mukana joten se on luontevin ratkaisu. Hollanissa minä puhun Petzen pojan kanssa suomea ja muiden kanssa englantia.
Ei kai kotiin, vaan naapuriin, Paloma?
Meidän pojat ovat asuneet aikuisina lyhyitä aikoja minun ja eronneen puolisoni luona. Toinen opiskelun, toinen asunnon putkiremontin vuoksi. Meillä on molemmilla sellaiset asunnot, että suht. itsenäinen asuminen oli mahdollista heille.
Eivät he mitenkään taantuneilta vaikuttaneet asumisen päätyttyä..))
Minusta on vain hyvä, että perhe joustaa, ei jumitu tiettyihin asetelmiin...
Luonne-erot voivat tietysti kärjistyä, kun ollaan lähellä, mutta aikuisten kesken kaikki on kuitenkin helpompaa. "Kasvatusvastuu" ei paina enää...
Hän käy naapurissa vessassa ja syömässä, ei tavallinen ratkaisu naapurusten kesken.
Nyt on lapseni aloittanut jo koulun, tänään eka päivä. Olin ylhäällä kun hän lähti seitsemän junalla kaupunkiin. Olen kuin olisin aloittanut itse opiskelemaan uudelleen :).
Luulen että hänen päätökseensä on vaikuttanut se seikka että hänen työpaikassaan ovat kaikki vakituiset entisiä opettajia, jotka ovat sitten siirtyneet tekemään näkövammaisten koulumateriaalia ja hän koki omat mahdollisuutensa vaikuttaa työhönsä olemattomina: vuokrattuna apuna häneltä odotettiin vain tuntimääräistä työpanosta ja se ei riittänyt hänelle vaan aiheutti turhautumista. Työtoverit olivat tukeneet kovin hänen päätöstään. Uskon että tämä on tärkeä askel hänen elämässään ja avaa paljon uusia ovia.
Joku mainitsikin että ennenvanhaan karjalaiset suurperheet asuivat kolhoosissa ja samaa koin omasta lapsuudestani jossa veljekset ja isovanhemmat asuivat kaikki samalla mäellä toki omassa huushollissa, mutta aivan ensimmäisinä vuosina yhteistaloudessa jossa mummo oli emäntä Äiti inhosi asua "kolhoosissa" mutta me lapset olimme vain iloisia siitä että meillä oli serkut leikkikavereina. Mummo hemmotteli, äijä samoin :)). Latinalais-Amerikassa suurperhettä edelleenkin tapaa, etenkin maaseudulla, jossa sukupolvet usein asuvat yhdessä. Näin oli meilläkin varmaan vielä vuosisadan alussa. Agraariyhteiskunta hoiti lapset ja vanhukset, ilman yhteiskunnan tukia, halvalla, usein tosi huonosti, riippuen perheen varallisuudesta, mutta hoiti kuitenkin.
No, minä ajattelin noin maantieteellisesti..))
Tässä ajassa on minusta hyvää se, että saa alkaa alusta. (Paloma)
Nuorempi poikani opiskelee parhaillaan kolmatta ammattitutkintoaan.
Kun korkeakouluopiskelijoiden tulevaisuus on usein pätkätöiden tai erilaisten projektien kanssa sinnittelyä on minusta hyvä, että on toinen tutkinto varalla.
Joustavuus on valttia, sitä edellytetään melkein joka tehtävässä tänä päivänä.
Tavallaan DW on oikeassa. Miehenä hän näkee asian karskin realistisesti, kuten hänellä on tapana. On myös toisenlaisia miehiä. On myös vaikeita elämäntilanteita,
Kyllä tyttäreni voi tulla luokseni jos hän on avun tarpeessa, voin antaa hänelle
tukeni, olenhan vielä elossa. Ennen perheet elivät yhdessä suurissa taloissa,
Karjalassa. Miksi ei nytkin voisi olla niin, tulisi lapset ja vanhukset hoidettua ihan
luontevasti. Jotain hyvää oli ennen.
Siksi kun emme enää elä agraarissa.
Talot ovat suurempia kuin koskaan ennen mutta sinne ei mahdu enää ihmiset.
Hienot kalusteet vievät tilan.
Mielikille, demeterille, epulle, sinihilkalle ja kaikille muillekin jotka olette vastanneet, enkä ole erikseen vastannut....kiitos tosi paljon tukemisesta. Jatkoa seuraa....
Vaikka emme elä agraarissa, voisi vanhasta ajasta ottaa hyvät puolet, luulen, sekin aika tulee vielä kun perheet yhdistävät voimansa. Lapset ja vanhukset hoidetaan
yhteisessä kodissa, tietotekniikka mahdollistaa kaiken. Koulujakaan ei sitten
tarvita.
'Ei aika mennyt koskaan palaa.'
Saahan sitä unelmoida, muistaisit sinäkin nykyisen ajan hyviäkin puolia.
Ennen tosiaan kotona hoidettiin keuhkotautiset sedät ja mummot, jotka levittivät ysköksillään tautia eteenpäin.
Äidit nääntyivät jatkuvaan lastentekoon, ja aamusta iltamyöhään tehtävään talousurakkaan.
Isät hoitivat pientilaa, talvet raatoivat savotassa.
" Koulujakaan ei sitten tarvita. "
Tarkoitatko, että oppimattomat vanhemmat opettaisivat lapsiaan, vai lopetettaisiinko lukemisen oppimisen jälkeen kaikki opetus?
"ovi lukossa"
Eihän sitä keuhkotautia tarvitse sieltä ottaa.
Mitähän sinäkin mahdat tarkoittaa??
Minusta tuo Paloman järjestely tuntuu aina vain paremmalta. Olen melkein kade ;)
Jään odottamaan lisäkuulumisia.
Sanos muuta mollis, samat sanat, mieki olen melkein kade..:)
Ja minä (olen kade). Täällä missä minä asun, monet naapurit ovat jakaneet ison tonttinsa lapsensa/lastensa kanssa - eli sukua asuu samassa pihapiirissä. Ihan kuin ennen vanhaan. Varmasti sekään ei ole ihan niin ihanteellista kuin voisi kuvitella, mutta mikäpä täällä olisi ?
Ihmeen sitkeästi vain elää tuo streotypia. että juurille paluu olisi jotenkin sen merkki, ettei pärjännyt muualla, että edelleen tarvitsee lapsuudenperheen tukea. Ikään kuin aikuinen lapsi taantuisi vanhempansa seurassa ja perheen antama tuki olisi häpeällisempää kuin vaikka yhteiskunnalta saatu.
Ja ainakin meillä Suomessa ollaan mielestäni selkeästi menossa kohti aikaa, jolloin perhe nousee taas entiseen arvoonsa yhteiskunnan perusyksikkönä ja sen tehtäviä ja velvoitteita on pakko asettaa uudelleen tarkasteluun... "Kun ei rahat riitä jukolauta"..
Demeter1, meillä päin näkyy olevan samanlaista tendenssiä. Vanhemmat jakavat isot tonttinsa ja pojat tai tyttäret rakentavat oman talon tontille, pihapiiriin. Kylässä jossa asun ovat monet talot hyvin suuria ja tontit samoin ja kun ei kaikki nuoremmat varsinkaan jaksa tai ei kiinnosta puutarhat ja kasvimaat ja perunapellot niin pihojen ei tarvitse olla niin suuria. Muutenkin yhteishenki naapurien kanssa loistava ja lapset on vähän niinkuin kaikkien yhteisiä, juoksevat talosta taloon ja ovet ovat auki.
On kokemusta, pelkästää lähes positiivista. Parhaillaankin tyttäremme poika asuu luonamme. Opiskelun ohessa hän auttaa pihatöissä ja toimii kuskina kauppareissuilla.
Kovin siivo poika, tämä järjestely nyt jo kolmatta vuotta.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ketju on täynnä positiivista palautetta ja vaikka uskonkin että meidän kimppa-asumisesta voi löytyä karikkojakin niin luovitaan sitten niiden väliltä. Minä olen kanssa ajatellut että pihan ja puutarhan hoitoon hän voisi osallistua ja uskon että haluaakin tehdä hieman ruumiillista työtä kun muuten on ollut tietokonealan miehiä ja paikallaan olevaa elämää.
Tyttärenpojastanne on varmasti seuraa ja iloa ja myös apua. Kiva juttu.
Siis kaipasitko positiivista palautetta? Miksi? Luulisi teidän nyt saavan elämänne järjestettyä ilmankin että toimiinne haluat täältä kysellä muiden mielipiteitä ja odotat vieraiden ihmisten hymistelevän elämäänne.
et taida ymmärtää tämän palstan olevan tarkoitetun keskusteluun?
tiedoksesi, keskustelu on muutakin kuin ilkeilyä ja toisten pilkkaamista.
mielestäni hän kaipasi kokemuksia, eikä varmaankaan ole kysyjän vika jos kokemukset ovat olleet valtaosaltaan positiivisia.
"kivi kengässä?"
Vasta-painona kommenttiisi huomautan:
Keskustelijan pitää pystyä myös ymmärtämään että ajatuksiinsa saa hyvin usein
vasta-ajatuksia.
Eivätkä silloin rumat, kovat ilkeät sanat aina ole kohdistettu henkilöön itseensä.
Tällaisella palstalla säälittävintä on, että poistaa/tattaa saamansa kommentit.
Jotka eivät riittävän myönteisesti hymistele.
H.
Minulla ei ainakaan ole mitään syytä hymistellä suotte kenenkään toisen elämää. Paloma halusi kuulla, onko toisilla kokemusta aikuisten lasten nurkissaan pitämisestä. Minulla on.
Omaa elämääni minä hymistelin, sillä meillä se onnistui ainakin hyvin. Johtuneeko sitten tästä joustavasta ja kärsivällisestä luonteenlaadustani, joka on periytynyt lapsillenikin, mutta kokemusteni pohjalta olettaisin sen onnistuvan Palomankin perheessä yhtä hyvin.
Rautalangasta/muovailuvahasta/ vai pitääkö piirtää oikein kuva. Ei mee perille.
Et edes lukenut mitä =DW= kirjoitti, muuten tietäisit että ne oli todella henkilökohtaisesti tarkoitettu ja hän loukkasi ja pilkkasi paitsi minua, lastani ja myös Lutusta.
Minusta on säälittävää että leikkii kovanaamaa ja ottaa mitä tahansa skeidaa vastaan keltä tahansa edes protestoimatta.
En kaipaa hymistelyjä Haluan myös eriäviä mielipiteitä. Tarvitsen keskustelua.
Meillä on varmaan aivan eri käsitystä miltä useamman aikuisen, normaalilahjakkuksilla ja valmiuksilla varustetun yksilön ajatustenvaihto voi kuullostaa.
"Paloma.se.co"
Kyllä minä luin ne kaikki.
Huomasin siinä samalla että teevee on tarttunut minuun.
Oikeastaan minä olen tartuttanut hänet.
Tulin hieman surulliseksi kun huomasin että hän ei ole kuitenkaan oppinut
kirjoittamaan ilkeitä kommentteja sivistyneesti.
Kirjoitti kuin nälvivä Colorado-kuoriainen.
Terävästi arvosteleva kommentti on yksi vaikeimmista taiteen-lajeista.
Palstalla olemme huomanneet että niin monet, joiden ei pitäisi, yrittävät,
surkeasti epä-onnistuen.
Omasta puolestani pyydän anteeksi, jos olen ohjannut typeryksiä harha-teille.
Keskustelu-tekniikastani en muuta koskaan mieltäni.
Sattuu tai ei.
Opetatko pojan kutomaan perhoja? :)
(yst.)
H.
En minä ole varmaan koskaan reagoinut sinun kielenkäyttöösi. Ei se ole mielestäni ollut loukkaavaa, ainoastaa vaikeasti hahmotettavaa.
En ole kyllä koskaan tuntenut mitään aitoa vihamielisyyttä kirjoituksissasi samalla tapaa kuin tämän toisen.
Keskustella voi muustakin kuin vain sinusta ja sinun ongelmistasi Paloma.
Olet hyvin täynnä itseäsi ja kaipaat hyväksyntää tuntemattomilta ihmisiltä. Miksi?
Jotain puuttuu elämästäsi, olisikohan tasapainoisuus ja -------------.
Ikävältä vaikuttaa, kun tietokoneen ääressä näytät viettävän suurimman osan päivästäsi.
Voithan jättää väliin minun aloitukseni. Ne ovat usein jostain juuri minua askarruttavasta asiasta.
Minun ajankäyttöni ei pitäisi olla kenenkään muun ongelma ;) Kotijoukoilta ei ole tullut valituksia ei edes pikkukavereilta jotka ovat mummolassa hoidossa nyt tänään ja huomenna.
Koti on siellä missä äitikin, poikien sielussa. Ja onhan tuossa välissä elettyä elämää ja napanuorakin katkaistu henkisessä mielessä. Aikuinen poika joka on nyt kouluttautumassa vaativaan ammattiin ja pikaisuus on varmasti yksi ojennusnuora. Pihamökissä on oma rauha ja muualla varmasti monta rautaa tulessa. Lisäksi arjenpyörityksessä kannustimena on tuoreena muistona työhistoriikki jonka sellaisenaan jatkuvuus loi miellen kriittisyyttä ja sysäisi eteenpäin. Liike on parempi kuin turtumus.
"helmiah56"
Varmasti, ehkä, jos ja kun.
Nuo sanat eivät ole koskaan kovinkaan vakuuttavia.
Lausui ne sitten äiti tai kummin-kaima.
Aina pitää olla tarkka ajoituksessa, milloin sanoo varmoin äänen-painoin:
Poikani/tyttäreni on yli-oppilas.
Jo esi-koulu-ikäisestä alkaen.
H.
Pöh sie Hunksz. Opi kuuntelmaan silmilläsi.
Ei ole kokemusta, mutta ihan järkevältä ratkaisulta tuntuu. Poikanne saa opiskella rauhassa ja on päättänyt hankkia kunnon ammatin. Kun aikaa kuluu, niin voihan sitten vaikka ottaa jälleen asunnon toisaalta jos ei viihdy kotona tai löytää vaikka elämänkumppanin.
Hän pitää samalla lähellä Tukholmaa sijaitsevan kaksionsa jonne mieheni poika nyt muuttaa opiskeluajakseen. Hänen yliopistonsa on Tukholmassa ja matka huomattavasti lyhyempi. Samalla mieheni talo vapautuu kun poika muuttaa pois kotoa ja saame sen myytyä ja ekonomisesti hyötyvät kaikki osapuolet.
Poikani meille muutto opiskeluajaksi oli lähtöisin mieheltäni. Elämänkumppanin löytyminen olisi myös toivottavaa.
Meillä ratkaistiin asia näin, kun tyttäreni pieni perhe joutui ahdinkoon miehen työttömyyden alkaessa: Talomme pihassa oli autokatos varastoineen, talossa autotalli romua täynnä. Tyttären huone tyhjillään. Niinpä tyhjensimme autotallin, tyttären huone liitettiin autotalliin, oviaukot kiinni, autotalliin rakennettiin pesuhuone suihkuineen, seinustalle keittiö, jäipä pienelle olohuoneellekin tilaa. Seinään piti puhkaista isohko ikkuna ja autotallin oven tilalle rakentaa seinä ja ulko-ovi. Pieni kaksio toimi erinomaisena asuntona pari vuotta tälle perheelle, töitäkin löytyi ja saivat kasattua pesämunan oman asunnon ostoon. Myöhemmin tämä asunto toimi toisen tyttären opiskelukämppänä usean vuoden ajan. Kun tuli aika myydä tämä talo, oli erillinen pikkuasunto hyvä myyntivaltti. Taloon muutti perhe, jonka vanhukset tulivat siihen asumaan. Muuten, mitään riitaa en muista tästä asumismuodosta syntyneen, kaikilla oli kuitenkin oma rauha ja tila.
Olipa kiva lukea kuinka järjestätte elämäänne --- ja hyvinhän se tuntuukin menevän-- onnea vaan Palomalle -- olet ihana ihminen . Olen niin monenlaisia elämänhistoriaa jo näissä kirjoituksissa lukenut , mutta harvoin näin selkeää ja mukavaa kirjoittelua --kun nyt -
Oli melkei pikku pakosta ,tultava lukemaan tänne --kun Suomi 24 70 on jotenkin sekasin . Pääsen sinne kun otan ensin 80 -- mutta jotain häikkää on nyt -- joku sanoo että näitä Suomi24 skeskustelusivuja " remontoidaan" mutta nyt nukkumaan ja Natti ,natti --hyvää yötä -