Naisurologin vastaanotolla

Istuin käytävän nahkaisella penkillä jonottamassa. Pläräsin hermostuneena viereisen lehtikojun lehtiä: Me Naiset, Anna, Kotivinkki, Elektroniikan maailma. Huokaisin, ja annoin lehtien olla. Käytävän kello näytti jo varttia vailla kuutta: vastaanottoni piti olla jo viisi minuuttia sitten. Käytävät kumisivat tyhjyyttään ja kauempana käytävällä käveli silloin tällöin henkilökunnan jäseniä valmiina kotimatkaa varten. Suoraan sanottuna minullakin on hemmetisti parempaa tekemistä perjantai-iltana kuin odottaa lääkärin vastaanottoa. Tilanteesta ei sinänsä sen miellyttävämpää tehnyt se, että olin menossa naisurologille. Varmasti jälleen ylipainoinen ja vanha eukko kyseessä, jolla ei ole mitään käsitystä miehisistä ongelmista.

Aikani tuijotettuani muovilattian pintakuvioita viereinen ovi vihdoin avautui ja terävä naisääni sanoi: "Numminen." Otin vieressäni olevan urheilukassini käteeni ja nousin ylös odotuspenkiltä. Samassa katseeni kohottui varpaista kasvoihin asti ovella olevaan lääkäriin: Tiukkoihin sinisiin farkkuihin, mustaan toppiin ja valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut lyhyehkö ja hoikka nuori nainen. Kävelin lääkärin luokse.ja tervehdin häntä. "Salonen", esittäytyi nainen. Yritin kätellä häntä, mutta nainen totesi hymyillen, että he yrittävät välttää kättelyä tautien leviämisen vuoksi.

Kävelin sisään ja jätin urheilulaukkuni vaatekoukkujen alle. Istuuduin lääkärin vieressä olevalle tuolille samalla kun hän istui viereeni, asettaen jalkansa ristikkäin. "Anteeksi, aikataulut ovat olleet tänään hieman tiukat, joten aikasi myöhästyi hieman. No mutta, mikäs sinua vaivaa?" Salonen kääntyi naputtelemaan selostustani tietokoneelle samalla kun kerroin hänelle vaivaani: lyhyesti sanottuna olin havahtunut kiveksissäni erikoiseen tunteeseen, jota en ollut havainnut aikaisemmin. Naisen kirjoittaessani kertomusta tietokoneelle tutkailin häntä ikään kuin huomaamattomasti sivusilmällä. Valkoinen lääkärintakki oli auki, ja muodokkaat rinnat puskivat mustaa toppipaitaa takinliepeiden ohi. Blondi tukka oli sidottu tiukalle poninhännälle ylhäälle.

Pian näpytys tietokoneella loppui. "No niin, eli nyt voisit ottaa housut pois ja asettaa ne vaikka tähän tuolille." Minua alkoi punastuttaa. Vaikka olinkin ammattilääkärin luona, minua rupesi silti ujostuttaa. Muita aikoja ei kuitenkaan tälle viikolle ollut tarjolla kuin tämä peruutusaika. Napitin shortsini auki, ja vedin vetoketjun alas, ja annoin shortsini valua nilkkoihin. "Ja sitten myös alushousut voit ottaa pois." Nielaisin ja vastasin hieman epäselvästi "juu." Pujotin bokserini pois jaloistani. Vaatimattomasti mutta silti rehellisesti sanottuna kookas munani hypähti näkyviin boksereiden sisältä niiden tipahtaessa maahan. Päälleni jäi kireä valkoinen t-paita.

"No niin... nyt voisit asettua tuonne makuulleen", sanoi Salonen ja viittilöin sängyn kaltaisen hoitotason luokse. Kävelin pakarat paljaina hoitotason luokse, ja asetuin pitkäkseni odottamaan Salosta. Hän ei varmasti ollut vielä edes 30-vuotias. Yhtäkkiä naisurologin vastaanotolla oleminen ei enää tuntunutkaan niin pahalta idealta. Salonen tuli luokseni. "Eli sä sanoit, että vasemmassa kiveksessä on tuntunut omistuiselta?" Ynähdin vastaukseksi ja suljin silmäni. "Katsotaas sitten..." Salonen tunnusteli vasenta kivestäni sormillaan ja ynähteli myöntyvästi ikään kuin diagnoosia tehden. Hän siirtyi toiseen kivekseeni ja teki saman tunnustelun sille. Avasin silmäni, ja näin kuinka Salonen oli nojautunut hieman eteenpäin tehdäkseen tunnusteluja, samalla vilauttaen rintavakoaan minua päin. En saanut katsettani pois siitä.

"Ei näissä tunnu mitään normaalista poikkeavaa. Olet kuitenkin terveen tuntuinen 19-vuotias nuori mies, mutta on kuitenkin hyvä itse tarkistaa säännöllisin väliajoin kivekset ja oppia tuntemaan, miltä terve kives tuntuu. Onko sun penis tuntunut ihan normaalilta?"

Hätkähdin. "M-m-mitä?" kysyin häkeltyneenä.
"Niin, että tarvitseeko katsoa, onko sun penis kunnossa."
Vastasin myöntävästi: "Kai senkin voi katsoa..."