Minulla on ilmeisesti vakava kriisi meneillään ja en pysty siksi päättäämään mitä minä teen ja olisin kiitollinen mielipiteistä ja eri näkökulmista.
Täytin tänä vuonna 30 ja olen humanististen tieteiden kandidaatti. Sain noin kuukausi sitten (melkein vahingossa) vakituisen työn, joka on muuten ok, paitsi että ala ei oikein kiinnosta ja en saa hyödyntää minun osaamistani (esim. erittäin laaja kielitaito opiskelujen ja ulkomailla asumisen ansiosta.)
Nyt kuitenkin iski paniikki (varmaan 30 v kriisi?) ja minua rupesi kaduttamaan, että en ole maisteri. Ei olisi kuin 80 op jäljellä ja opinto-oikeuskin on minulla vielä voimassa. Minun pääaineeni on kyllä erittäin "epäkäytännöllinen" (kulttuuriin liittyvä) ja en välttämättä ole sairaan kiinnostunut siitä, MUTTA maisteri on kuitenkin maisteri ja kun opiskelu kaiken lisäksi on ilmaista täällä Suomessa. Olisihan se typerää unohtaa maisterinpapereista kun jäljellä on vain 80 op ja sivuaineena voisi opiskella jotakin "fiksua". Huomioidaanko muuten teidän mielestäänne tutkintojen sivuaineet työmarkkinoilla vai ei?
Nyt vain stressaan itseni kuoliaaksi kun mietin, että pitäisikö vain heti lopettaa minun työni ja mennä takaisin opintojen pariin? Opiskelupaikkani siis on eri kaupungissa kuin työpaikkani. Minun mielestäni on typerää lykätä opintoja sellaisen työn takia, jossa en näe itseäni työskenteleväni pitkään. Pelkään kuitenkin että sen jälkeen kun saan maisterinpaperit en koskaan saa näin ok-palkkaista duunia tai vakituista duunia ylipäätänsä. Samalla mietin miten aika vain menee ja siitä miten varmaan kannattaisi opiskella nyt kun aivot vielä toimii hyvin ja "sulautuisi" vielä jotenkuten yliopisto-ihmisten sekaan.
Tulevaisuudessa haluaisin asua ulkomailla, joten sekin sekoittaa pakkaa yhä enemmän.. Olin ensin ajatellut, että yritän työskennellä vuoden nykyisessä työpaikassani ja menen sitten opintovapaalle MUTTA samallahan tämä pitkittää ulkomaahanmuuttoa ja miksi menisin opintovapaan jälkeen takaisin työpaikalle joka ei kamalasti innosta jne. Teen itseni hulluksi ja en pysty päättämään. Onko kellään mitään vinkkejä tms? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Täytin tänä vuonna 30 ja olen humanististen tieteiden kandidaatti. Sain noin kuukausi sitten (melkein vahingossa) vakituisen työn, joka on muuten ok, paitsi että ala ei oikein kiinnosta ja en saa hyödyntää minun osaamistani (esim. erittäin laaja kielitaito opiskelujen ja ulkomailla asumisen ansiosta.)
Nyt kuitenkin iski paniikki (varmaan 30 v kriisi?) ja minua rupesi kaduttamaan, että en ole maisteri. Ei olisi kuin 80 op jäljellä ja opinto-oikeuskin on minulla vielä voimassa. Minun pääaineeni on kyllä erittäin "epäkäytännöllinen" (kulttuuriin liittyvä) ja en välttämättä ole sairaan kiinnostunut siitä, MUTTA maisteri on kuitenkin maisteri ja kun opiskelu kaiken lisäksi on ilmaista täällä Suomessa. Olisihan se typerää unohtaa maisterinpapereista kun jäljellä on vain 80 op ja sivuaineena voisi opiskella jotakin "fiksua". Huomioidaanko muuten teidän mielestäänne tutkintojen sivuaineet työmarkkinoilla vai ei?
Nyt vain stressaan itseni kuoliaaksi kun mietin, että pitäisikö vain heti lopettaa minun työni ja mennä takaisin opintojen pariin? Opiskelupaikkani siis on eri kaupungissa kuin työpaikkani. Minun mielestäni on typerää lykätä opintoja sellaisen työn takia, jossa en näe itseäni työskenteleväni pitkään. Pelkään kuitenkin että sen jälkeen kun saan maisterinpaperit en koskaan saa näin ok-palkkaista duunia tai vakituista duunia ylipäätänsä. Samalla mietin miten aika vain menee ja siitä miten varmaan kannattaisi opiskella nyt kun aivot vielä toimii hyvin ja "sulautuisi" vielä jotenkuten yliopisto-ihmisten sekaan.
Tulevaisuudessa haluaisin asua ulkomailla, joten sekin sekoittaa pakkaa yhä enemmän.. Olin ensin ajatellut, että yritän työskennellä vuoden nykyisessä työpaikassani ja menen sitten opintovapaalle MUTTA samallahan tämä pitkittää ulkomaahanmuuttoa ja miksi menisin opintovapaan jälkeen takaisin työpaikalle joka ei kamalasti innosta jne. Teen itseni hulluksi ja en pysty päättämään. Onko kellään mitään vinkkejä tms? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa nyt olisit vuoden töissä, kun se työpaikka nyt on ja palkkakin mukava. Vuodessa ehkä ehdit jo veetuuntua työhösi niin maan perusteellisesti, että opiskelu alkaa maistua hyvältä. 80 op teet sitten vuodessa, ja olet maisteri. Sitä et kadu. Tutkintoa voit sen jälkeen täydentää, jos siltä tuntuu.
Kiitos paljon kommenttistasi!
Mikäli tarvitset vastauksen akateemikolta, sitten vaan etsimään yhteystietoja. Suomessa on tällä hetkellä 12 elossa olevaa akateemikkoa (yliopistossa opiskelleena tiedät varmasti, että akateemikko ei ole sama asia kuin yliopistotutkinnon suorittanut).