Sain eilen suruviestin ja vanha 90v setäni on menehtynyt. Otin asian hyvin mitään sanomattomin elkein, eli iäkäs ja siksi sitä hyväksyy pois menon paremmin, kun on jo vanhakin.
Jäin miettimään asiaa, että olenko tunteeton ja miksi en tunne surua, vaikka yhteistä kanssakäymistä on ollut vuosien varrella pikku pojasta lähtien, mutta ei mitenkään jatkuvaa, vaan silloin tällöin kyläilyjen tai sukujuhlien takia.
Aamulla herätessäni sedän pois meno oli kuitenkin mielessä ja ilmeisesti jollain tavoin olen asiaan reakoinnut. koska ensimmäisenä ajatuksissa oli hän.
Jäin miettimään asiaa, että olenko tunteeton ja miksi en tunne surua, vaikka yhteistä kanssakäymistä on ollut vuosien varrella pikku pojasta lähtien, mutta ei mitenkään jatkuvaa, vaan silloin tällöin kyläilyjen tai sukujuhlien takia.
Aamulla herätessäni sedän pois meno oli kuitenkin mielessä ja ilmeisesti jollain tavoin olen asiaan reakoinnut. koska ensimmäisenä ajatuksissa oli hän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
no ei, suru ja itku tulee vasta hautajaisissa
En minä sure ikivanhojen setieni poismuuttamista kovin kovasti.
Ovat eläneet pitkän ja hyvän elämän.
En tunne tunteettomuutta, synnytään ja kuollaan, kuka aiemmin, kuka myöhemmin.
Läheisemmät surevat enemmän.
Juu, kyllä se näin on myös omalla kohdallani, että jollain tavoin sitä on etäinen, koska ei lähipiiriin kuulu, vaikka tietynlaisia siteitä on kuitenkin.
Vastaan edelliselle kirjoittajalle tässä samalla, että saattaa hautajaiset herkistää ja tilanne on uusi. Tällä hetkellä on hyvin hyväksyvä ja rauhallinen mieli, mutta ei koskaan tiedä etukäteen miten mieli muuttuu.
Kuolemaan suhtautuu aina sen mukaan miten läheinen ja millainen oli kuolleen olotila ennen lähtöä.
Korkeintaan kerran niistät sillä se menee ,muistotilaisuuressa voit jopa hymyillä vainajan parhaille tempauksille.
Suru on kaikille aina uusi kokemus – ei siihen mitenkään voi varautua.
Omituinen oma olotila surun mieltämisessä on kaikille erilainen. Unesi kertoo enemmän kuin itse edes tiedostat ’valveilla’. Suret, vaikka et sitä edes itse tiedä!!!
Osanottoni!
Varmaan vinha perä siinä, että suru on uusi kokemus ja saattaa vaikuttaa mieleen siten, kuinka läheisestä ihmisestä on kysymys.
Hyvin vaikea on eritellä surun asteita, eli surra voi heti tai tuntea surua myöhemminkin, eli mielestäni miten on elämäänsä viettänyt pois menneen ihmisen kanssa,
Mielestäni läheisyys toimii jonkinlaisena mittarina surun asteita mitattessa.