3v poika

Minä olisin vain tyytyväinen jos lapsi saa apua puheenkehitykseen. Meillä 4v ei osaa kaikkia kirjaimia, vaikka puhuukin kaikenmaailman jutut. Pelkäsin, että häntä aletaan kiusata myöhemmin puheen epäselvyyden takia kirjainpuutteiden takia, mutta jouduin "tappelemaan" ja ahdistelemaan puheterapeutteja ennenkun lapsi pääsi puheterapeutin juttusille. Nyt käydään harvakseltaan kontrollikäynneillä, aktiivista puheterapiaa ei saatu, mutta onneksi puhetta seurataan kokoajan.
Uskon, että ammattilaiset pystyvät auttamaan lastasi puheenkehityksessä ja ottaisin avun vastaan kiitollisena. Eikä puheenkehitys tietysti ole sinun vikasi, lapsesi vain oppii myöhemmin kuin muut. Meille sanottiin, että toiset lapset vain oppivat kuuntelemaan omaa puhettaan myöhemmin, eikä esim. oma lapseni "kuule" että hänen puheensa on erilaista kuin muiden.

Sori vaan,

mutta oppimisvaikeus ja puheen oppimisen hitaus eivät ole tuollaista draamaa vaativa tragedia. Ennenkuin ripottelet tuhkaa päällesi, ota selvää asioista. "Dysfastia, autismi tai vielä parempi adhd" ... anna mun kaikki kestää.

"Musta päivä tuli eteen". Voi herranpieksut!

Tässähän ei ole kyse SINUSTA, eikä SINUN äitiydestäsi. Tässä on kyse sinun lapsesi tulevaisuudesta. Jos hän tarvitsee tukea puheenkehityksessänsä, anna ammattilaisten auttaa. Vai olisiko parempi, että jätettäisiin auttamatta, ettei vaan äidille tulisi paha mieli?

Jäitä hattuun nyt.

Sä ja sun perhe ootte tärkeitä ihmisiä. Varmasti on olemassa ihmisiä jotka aidostikin välittävät teistä. Niitä on vaan vaikea löytää kun piirit on yleensä aika pienet arjen pyörityksen keskellä. Arvosta itseäsi ja poikaasi sellaisina kuin olette äläkä luovu toivosta oikeiden ystävien löytymiselle. Kuka kissan hännän nostaa jos ei kissa itse?

Muutenkin jokainen perhe itse on se joka määrittelee mikä on normaalia ja luo sitä yhteishenkeä missä lapsetkin kasvavat. Otollisinta maaperää kiusaamiselle ja jatkuvalle epävarmuudelle omasta itsestä on se, että yrittää muokkautua jonkun mallin mukaiseksi, josta ei edes aina tiedä minkälainen se malli kulloinkin on. Ole sinä omalta osaltasi näyttämässä että meidän poika on hyvä sellaisena kuin on ja me hyväksymme myös muut sellaisina kuin he ovat. Aina joskus löytyy joku muukin joka innostuu siitä vapaudesta minkä tämä periaate luo. Tärkeintä on kuitenkin että itse rakastaa itseään sellaisena kuin on ja pitää omaa arvokkuuttaan yllä.

Kiitos...varsinkin ensimmäiselle kommentoijalle.Sain sen mitä kaipasinkin ;) Tapanani on suurennella asioita päässäni ja näin juuri kävi,et tein ite suuremman mörön tästä asiasta mitä ois ollu tarvetta.Ollaan pojan kans otettu vähä opetteluun puhetta ja nyt jo hoksasin mistä kiikastaa.Helppo lähteä jatkamaan ;) Monesti mietitään,ettei voi sanoa suoraan,mutta tässä tapauksessa oli enemmän hyötyä kuin haittaa.Ja tosiaan,otin vielä iha tarkkailluun pojan puheen ja nyt on helppo avata se lukko.Poika ku ei oo ikinä tehny mitään puolittain,tekee sitten kun hoksaa täysin sen jutun..Tästä eteenpäin!Kiitos!

On hyvä, että puheeseen ja muuhun kehitykseen lapsi saa tarvittaessa apua. Löytyy niitäkin vanhempia, jotka eivät halua lapselleen apua, vaikka siihen saattaisi olla todella tarvetta. Vanhemmat saattavat ajatella, että eihän meidän lapsessa vikaa. Ja lapsessa ei ole vikaa vaan voidaan ajatella, että lapsella on eityistarpeita joihin voidaan saada tukea. Omalla lapsellani oli ikätasoon nähden viivettä motorisessakehityksessä. Hän kävi integroidussa ryhmässä eskarin ja toisen vuoden eskaria tavallisessa ryhmässä. Aloitti koulun pienessä luokassa, jossa kävi kaksi ensimmäistä kouluvuottaan ja nyt on käynyt kaksi vuotta koulua lähikoulussaan. Onneksi hän sai hyvän pohjan aloittaa opintiensä, siitä oli todellakin hyötyä. Tiedän yhden perheen jossa vanhemmat vähättelivät lapsen tuen tarvetta ja nyt on ilmennyt paljon pulmia koulussa. Pudotus on isompi jos syystä tai toisesta lapsi siirretään omasta lähikoulustaan toiseen kouluun jossa pienempi ryhmä.
Äiti ja poika, yksin... muista, että äidin kuuluu olla äiti, sinun ei tarvitse erikseen "opettaa" puhetta/puhumista jos se ei syystä tai toisesta kehity normaalisti, siihen on olemassa ammatti-ihmisiä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ota apu vastaan kun sitä tarjotaan. Diagnoosin tarkoitus ei ole se, että sillä leimattaisiin lasta vaan se, että lapsi saa kaiken mahdollisen tuen ja häntä ja hänen käytöstään pystytään ymmärtämään paremmin.