väärä valinta

Itsekin olen toista kertaa aviossa. Ei ole ruusuilla tanssimista ollut tämä uusperhe-elämä. Jos olisin ensimmäisessä avioliitossani yrittänyt yhtä paljon venyä ja sietää, koskaan ei olisi tullut ensimmäistä eroa. Joten vaikeammaksi meni, minulla ainakin. Eri asia, jos ei ole kummallakaan lapsia aiemmista avioliitoista.

Varmasti jokainen joskus miettii, onko tullut tehtyä väärä valinta. Useimmat pariskunnat kuitenkin houtuvat ja hitsautuvat yhteen, kun lasten vuoksi ei haluta erota. Kun lapset ovat isoja, monet rakastuvat tulisesti uudelleen kumppaniinsa.

Kun katselen tällä hetkellä vapaana olevia ikäisiäni sinkkuja, en missään nimessä vaihtaisi puolisoani yhteenkään heistä. Minulla on parempi.

Minä olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja nyt olen ollut jo n. 10 vuotta avoliitossa. Naimisiin sitten joskus...

En kadu menneitä. Kaduin joskus nuorempana, kun tunsin jotenkin häpeää kahdesta erosta nuorella iällä. Päälle vielä kolmas ero kihlautumisesta. Mutta kun ikää tuli lisää, itsetuntoni kasvoi. Elin elämääni niin, etten enää tehnyt niin vääriä valintoja yms. Opin luottamaan itseeni ja arvostamaan sitä, minkälainen ihminen minusta kasvoi. Huomasin kuinka mahtavia ystäviä minulla oli kaikkien vaikeuksienkin läpi ollut yms.

Enää en siis todellakaan kadu. Ne ns. virheet tekivät minusta sellaisen, mitä olen nykyään. Ymmärrän enemmän, olen armollisempi, kokeneempi, kypsempi. Tiedän mitä haluan, ja mitä en halua. Tiedän mihin pystyn, ja mihin en pysty. Rinnallani on mies, joka arvostaa minua juuri tällaisena.

Aikoinaan sinkkuna ollessani huomasin, että ei mihiä tuntunut haittaavan se, että olin useamman kerran eronnut. Sekin silloin alussa helpotti häpeääni. Vientiä riitti fiksujen, hyvien miesten parissa, vaikka minulla oli jo ryppyjä historiassani. Loppupeleissä se on kuitenkin ihmisen persoona, joka vaikuttaa siihen, mitä hänestä ajattelee ne, jotka häneen tutustuvat. Ja vain niillä tutuilla onkin merkitystä.

Sain yhden lapsen toisesta avioliitostani ja yhden lapsen kihlattuni kanssa. Nykyisellä puolisollani on myös lapsi. Tosin kaikki kolme perheen lasta ovat jo melko isoja... Nuorin on nyt 13v.

Jos kadut menneitä, sinun kannattaa käsitellä asiat paremmin. Mieti miksi asiat meni niin kuin meni. Mieti miksi ajauduit toimimattomaan suhteeseen, ja mitä voit nyt tehdä toisin.

ei tarvitse katua asioita joita ei voi etu käteen tietää.joten kyllähän jälkikäteen voi olla "viisas" ja siten sadatella tapahtunutta.mutta ei mitään mennyttä voi muuttaa.
ajatellaan vaan eteenpäin niinhän se elämä menee kunnes päättyy...

Kun ensin tarpeeksi kauan seurustelee ja sen aikana tutustuu toisen tapaan elää, oppii tuntemaan kaveripiirin ja näkee miten toimivat, missä aikaansa viettävät ja näkee myös toisen tavan käyttää rahaa ja tärkein miten arvostaa kotia, viihtyykö kotosalla vai pitääkö jatkuvasti olla menossa.

Jos tuon viisi vuotta seurustelee ja seksiin ei hönkätä heti ensitapaamisilla ihan varmasti olet varmemmin selvillä, sovitteko yhteen perheenä.
Jatkuva meno ei nimittäin lopu perheen perustamiseen, vaikka kuinka ajattelisit että olet niin tärkeä, et sitä kuitenkaan koskaan tule olemaan. Menevän meno jatkuu, oletko valmis yksin istumaan kotosalla ja hoitamaan perhettäsi.

Minusta ihmisellä pitää olla melko määrä itsetuntemusta ja arvostelukykyä ennen kuin se kykenee ottamaan vastuun pienestä ja avuttomasta ihmisestä. Pieni lapsi ei saa olla ensisijainen elämän harjoittelukappale. Leikkikää kunnolla keskenänne ennen kuin lapsia hankitte. Ja sekin vielä, että kaikista ei vaan ole vanhemmiksi. Tuntekaa itsenne ja tehkää vastuullisia päätöksiä. Miettikää millaisia seurausmahdollisuuksia valinnoillanne on. Oli ne valinnat sitten oikeita tai vääriä.