takaisin mä pääse en nyt
kaipaan usein menneen lumoon
maailma kun heitti kumoon.
Mä lapsuuteni päiviin kuljen
totuudelta silmät suljen
ohi on jo aika parhain
vanhuus tuli liian varhain.
En sopeutunut toisten joukkoon
kiinni juutuin tähän loukkoon
elämä on pelkkää yötä
oman mielen mustaa työtä.
Nyt edessä on taival outo
toiseen paikkaan täältä nouto
tuntematon ottaa mukaan
kaipaamaan ei jää kai kukaan.
Ei reilua oo kulku elon
palkaksi sain tuskat, pelon
kurkkuun kuivaan juuttuu sanat
poskillani kyynelvanat.
On pikkuhiljaa tultu tähän
aikaa on niin kovin vähän
kohta alkaa Joutsenlaulu
ilmeetön kuin naamataulu.
Ja talvella, kun sataa lunta
nukun kylmää kalman unta
jättänyt oon taaksein kivut
sulkenut nää vihkon sivut.
kaipaan usein menneen lumoon
maailma kun heitti kumoon.
Mä lapsuuteni päiviin kuljen
totuudelta silmät suljen
ohi on jo aika parhain
vanhuus tuli liian varhain.
En sopeutunut toisten joukkoon
kiinni juutuin tähän loukkoon
elämä on pelkkää yötä
oman mielen mustaa työtä.
Nyt edessä on taival outo
toiseen paikkaan täältä nouto
tuntematon ottaa mukaan
kaipaamaan ei jää kai kukaan.
Ei reilua oo kulku elon
palkaksi sain tuskat, pelon
kurkkuun kuivaan juuttuu sanat
poskillani kyynelvanat.
On pikkuhiljaa tultu tähän
aikaa on niin kovin vähän
kohta alkaa Joutsenlaulu
ilmeetön kuin naamataulu.
Ja talvella, kun sataa lunta
nukun kylmää kalman unta
jättänyt oon taaksein kivut
sulkenut nää vihkon sivut.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jos oot tilassa mis noutaja saapuu
silmäsi sulkee ja pukee sut
valkeaan kaapuun
Mitäpä siihen sanoa vois
ei mitään sellaista
mikä lohtua tois
Kaikkihan me lähdemme kerran
sinä edellä,himpun verran
ehkäpä jossain pastalaiset
kohtaavat kerran
Itse olen tehnyt selviksi tilit
suorat on saumat ja tyhjät rivit
en minäkään haluais lähteä pois
mut minne menis kun eräänä aamuna
kuulet miten pasuunat sois
Mailman vanhinkin uskoo elävänsä ainakin yhden päivän vielä.
Kuinka surullista, voimia sinulle.
´´Olen kuullut, on valkoinen puku...´´
Sanoihisi vaikea vastata on,
tuntuu kuin oisin ihan sanaton.
Mietteesi kovin tutut on mulle,
niistä ei varmaan loppua tulle.
Palkkaa ei maksa elämä tää,
yksin meistä jokainen sisimpäänsä jää.
Pelko ja toivo keskenään kinaa,
epätoivo suurta möykkyä hinaa.
Tulkoon mitä tulee, on mottoni nyt.
Jo liiankin kauan olen pelännyt.
Kiitos näistä palstan parhaista paloista,
niissä aukeaa teemat elämän saloista.
.
"On elämä lyhyt
kuin lapsella paita"
kirjaavaa on ollu elämä
kuin räsymaton raita
mutt sydämmellä
mattoihin on elänänkirjo kudottu
räiskyvää värien iloa
mustaa muretta ja suurta surua
siinä ne lattialla tallotaan loppuun
samoin kuin ihminen kuluu liian hoppuun
alkaa tuonen kellot soida
vaikka vastaan taistelemme
emme voita
puolisoni nukkuu jo nurmen alla
sinne olen myös itse matkalla
elämä on ollu lopulta hyvä
olkoon kiitos luojalle suuri ja syvä
'mies menneisyydestä'
Upea riimitys taas kerran - mietinkin monta kertaa että olet jo tainnut lennähtää tuonpuoleisiin... onneksi et ihan vielä. Kiitos tästä hienosta runosta!
Kyllähän me muutkin runoriimejä yritellään mutta e h k ä hiukan huonommalla menestyksellä kuin sinä ;-//. Kirjoitathan vielä lisää?
Ehkäpä joku lähipiiristäsi joskus kerää runosi ja julkaisee ne? Tai jospa teet sen itse?
Ei täällä kilpailla, ei jokainen ainakaan.
Ei kilpailla, kaikki ovat yhtä hyviä, omalla tavallaan ja kyvyillään.
saimaantaka
miksi kirjoitat elävälle, tuntevalle ihmiselle kuin vainajalle? Mistä sinä tiedät kuka meistä lähtee ensimmäisenä. Älä leiki Jumalaa.
Ohhoh, olipa outo vastaanotto. Kai täällä saa mielipiteensä ilmaista, vai eikö? Mies menneisyydestä kirjoittaa mielestäni erittäin hyvin. Saa olla eri mieltä!
Ja jos se jonkun sielua helpottaa niin kerronpa vielä että lähinnä omia riimejäni aloittajan runoon vertailin ;-).
Olisit ilmaissut itsesi ymmärrettävästi.
Ja tämäkin vielä!
Luepas uudestaan, ja aloittajan 'runohistoriaankin' voisit tutustua.
Pitikö tämäkin ketju rikkoa?
saimaantaka
Minä kyllä ymmärsin kommenttisi ihan asialliseksi mielipiteeksi.
"kaipaamaan ei jää kai kukaan"
No minä ainakin jään kaipaamaan - ja ilmeisesti moni muutkin.
Minäkin ajattelin kysyä, onko runojasi julkaistu. Sitten äkkäsin, että ainakin täällä "julkaistut" löytynevät vielä arkistosta.
Kiitos tästäkin runosta ja voimia...
Minne nuoruus hävisi, iho kaunis katosi.
Miksi ikä virnistää, kenelle vanhus irvistää.
Iloko illoista puuttuu, kivuistako keho muuttuu.
Jalkako liikkuu hiljakseen, eteenpäinkö mennäkseen.
Ei toki eteenpäin
Sänkyyn kaatuu vanhus nyt, sulkee silmät väsynyt.
Ei oo eessä kuin ehtoo ei oo paluuta kehtoon.
Mandi
Tämäkään ei ole oma, löysin blogspot.fi -sivustolta ja tekstin mukaan se on kiertänyt Facebookissa ties kuinka kauan. Kolahti ainakin minuun.
Grande Finale! Tekijästä ei siis tietoa:
Matkalla aurinkoon
"Älä elä vaisusti,
älä rakasta laimeasti.
Syöksy pää edellä elämään.
Ota riski.
Siinä voi käydä huonostikin.
Rakkauden kanssa käy usein huonosti.
Mutta mitä sillä on väliä.
Elämä ja kuolema ovat kaksosia.
Ihmisen täytyy murtautua
ulos omasta vankilastaan.
Astua aurinkoon
ja hengittää syvään."
Hieno runo, vaikka noita samoja elämänohjeita sataa vähän joka puolelta.
Sarkiakin oli samalla asialla, mutta synkemmin, väkevämmin:
"Elon maljasta juovu..."
Minua on aina kiinostanut se et missä sielun ja ruumiin voimissa säkeitten kirjoittaja on ollut.
Tulis enemän syvyyttä säkeitten ymmärtämiseen
Jaa-a. Minä olen aina ajatellut, että syvältä koskettavien runojen kirjoittaja on jotenkin särkynyt sielu. Eheä ihminen pystyy raapaisemaan vain pintaa...
Sarkiahan oli yksi aikansa tuberkuloosia sairastavista runoilijoista.
Kuolema oli varmasti aina vieressä.
Vietti pitkiä aikoja parantoloissa.
Niin minäkin muistelen II--II. Taisi vielä olla äitinsä avioton lapsi. Kohtalo sekin, siihen aikaan...
Monet hyvät runoilijat ovat kuolleet melko nuorina
Piian avioton poika. Äiti kuoli, kun Kaarlo oli vasta vähän yli 10 vuotta.
Erikoinen elämänkaari, johon varmasti mahtui juhlaa ja karua arkea.
Rakkauden hakemista.
Siihen maailman aikaan kielletyn rakkauden...
Olen vain tieronhaluinen kun opiskeluvuoret meni mulla elämiseen,nyt kun on aikaa niin tulee luettua kaikenlaista .
Toisinaan tulee vastaan säkeitä joista voi melkein haistaa kirjoittajan tuskan ja eletyn kokemuksen.
Aivan: piian avioton poika. Hän taisi kirjoittaa runonkin äidistään ja tämän kohtalosta.
Ehkä Sarkia oli kuitenkin rakkauden hedelmä, julman rakkauden...
Ja tuo tuberkuloosi. Edith Södergran, Saima Harmaja ja keitä muita vielä ?
Tiedonhalu on minusta lahja - ja samaistumisen taito, jonka avulla voi elää monta elämää... (k/k)
"Elämän" minäkin valitsin pitkien opiskeluvuosien sijasta. Joskus on harmittanut, mutta ehkä kaikki kuitenkin meni niin kuin oli minulle parasta..
Kaikille ei viitti paljastaa tyhmyyttään ja kaikilta ei uskalla kysyä, mun haittapuoliin voi lukea salamannopeat miksi ja mitä varten kysymykset?
Pirän suunattomana siunauksena nettiä ja sen käänöskonetta, ihan vähän tajuan tekstiä sen avulla.
Uuno Kailas, Edith Södergran, aiemmin Aleksis Kivi.
Nyt lukaisin Kivestä, hän kuolikin ehkä borrelioosiin??
Sama täällä, k/k. Miksi ja minkä vuoksi ? on pistänyt minut tyhmän ja lapsellisen kirjoihin monet kerrat, etenkin työelämässä. Eivät kaikki kysy, tekevät vain...
Vai niin, että borrelioosiin olisi Kivi kuollut ? Ei taidettu olla
diagnoosien kanssa niin tarkkoja silloin ?
Saima Harmaja kuoli hyvin nuorena myös. Tuberkuloosin kai hänkin. Katri Vala nelikymppisenä? Lauri Viitakin oli vain keski-ikäinen kuollessaan. Oliko se auto-onnettomuus, vai? Eino Leinokaan ei tainnut olla viittäkymmentä kuollessaan.
Nuoria meihin verrattuina.
Mihin he olisivatkaan yltäneet, jos olisivat saaneet elää.
Niin, ja ehtikö Pentti Saarikoskikaan täyttää viittäkymmentä ? Paljon heitä tosiaan on, nuorena nukkuneita...
Toisaalta, onhan myös näitä, jotka ovat eläneet vanhemmiksi, mutta kadottaneet luomisvoimansa. Riipaisevin esimerkki taitaa olla Mika Waltari, joka on sitä avoimesti tilittänytkin.
Christer Kihlman on ollut vaiti monet vuodet, jossakin lehdessä oli hänen haastattelunsa...
Moniko suomalainen taiteilija on ollut eläessään suuri ja mahtava.
Yleensäkin kun kuolo korjaa taiteilijan hänestä tulee arvostettu. Ja mitä nuorenpana taiteilija kuolee sitä suuremman arvon hän saa.
Huokaillaan mihinkähän hän olisikaan yltänyt jos olisi saanut elää ; )
Häh? Miten meinaat?
On niitä paljon hengissäolevia arvostettuja taiteilijoita nytkin, muusikkoja, laulajia, runoilijoita, näyttelijöitä, kirjailijoita...
Sinua nyt ei kai ole näkynyt vielä huipulla, mutta ehkä sinunkin aikasi vielä koittaa, jos ei nyt elämäsi aikana, niin ...
Nythän kirjoittelitte kuolleista taiteilijoistamme. Nykytaiteilijoista ei vielä osaa sanoa kuka nousee Alvar Aallon tasolle tai Eino Leinon. Tulleko uusi Tove Jonsson tai Armi Ratia. Onko Krista Kosonen uusi Ansa Ikonen vai laulaako Jussi Vatanen Taunon Palon suohon.
Nythän esim. lempikirjailijani Arto Paasilinna on menettänyt otteensa kirjoittamiseen. Ollaan ikään, odotetaan. Jonakin päivänä hän nousee yhdeksi parhaimmista aikamme kirjailijoista.
Arto Paasilinna ON jo yksi parhaista aikamme kirjailijoista. Ollut kauan muittenkin kuin sinun mielestäsi. Kuuluisa monessa monessa muussakin maassa kuin Suomessa.
Ei tarvitse hänen kuolemaansa odottaa, että hänestä tulisi kuuluisa. Etkö arvosta korkealle ketään suomalaista elossa olevaa näyttelijää? Vai onko mielestäsi Ansa Ikonen parempi kuin kukaan nykyinen elossa oleva näyttelijä?
Ansa syntyi Pietarissa. Hieno näyttelijä, kuin miehensäkin.
Paasilinna on erityisen kuuluisa Ranskassa, ollut jo kauan.
Arvostus nousee aina kuoleman jälkeen. Taiteilija ei enää tuota.
Eihän Rembrandtikaan rypenyt rahoissa saati ollut maailman kuulu eläissään.
Ilmeisesti uusi nouseva runoilijamme Jenni Haukio tullaan yhdistämään tämän hetken kuuluisimpiin runoilijattariin.
Miksi olette noin agressiivisia jos kerron mielipiteeni kuoleman jälkeen kuuluisuuteen nausemiseen. Mielestäni koko ketju ole kuoleman sävyinen.
Siivooja meni henkilökohtaisuuksiin kuten sinäkin. Keskustelkaa asiasta.
Arto Paasilinnasta vaijetaan, ollaan hiljaa. Suurista taiteilijoistahan pitäisi kirjoittaa heidän eläessään ylevästi ja kunnioittaen.
Tämän päivän nuoret eivät tiedä kuka on Armi Kuusela tai Ansa Ikonen. He tekevät omat taideidolinsa jotka he tuunistavat tulevaisuudessa Träppiä ja Graffitia.
Ajatteles, korppis, jos vaikka F.E.Sillanpää olisi kuollut nuorena, niin eikö olisi ollut aiheellista huokailla: mihinkähän hän olisi yltänyt jos olisi saanut elää. Nyt onneksi saatiin nähdä, mihin hän ylti. Laskiko hänen arvonsa silmissäsi siitään kun hän ei kuollutkaan nuorena?
Jäniksen vuosi on käännetty parillekymmenelle eri kielelle. Tunnetaan Japanissakin.
Siitäkin huolimatta, että Paasilinna elää.
Korppis kai kuvittelee, että hänestä tulee kuuluisa kirjailija sitten kuoltuaan, vaikka nyt ei oikein ota tuulta alle. Syy siihen menestyksen puutteeseen lienee varmaankin, että hän on vielä elossa.
No joo joo, sinusta tulee kuuluisa kuolemasi jälkeen. Me pidetään siitä huoli. Viedään kustantamoon kaikki palstakirjoituksesi.
Niinpä, sanopas muuta.
Kun kuolla kupsahdan tulen ainakin Suomi24 ikäihmiset palstalla saamaan kuolemattoman nimen ja jätän uskomattoman aukon, jota on vaikea kenenkään täyttää.
Muistuupa mieleeni aika eräässä työpaikassa. Olin kesälomalla, taloon oli tullut uusi tarjoilija. Meistä tuli myöhemmin parhaat kaverit, miksikö, no juuri siksi, että häntä alkoi kiinnostamaan tuo erikoinen korppis, josta kerrottiin kaikenlaisia juttuja.
Lue kommenttini ylenpää, osaan näet arvata etukäteen mitä tulee seuraavaksi ; )
Se on jo hyvä alku kuuluisuuteen se.
Hyvää yötä ja toivotaan, että herätään vielä huomenna siis ollaan vielä kuolemattomia.
Uskallanpa väittää, että ainakin Salvador Dali oli kuuluisa ja arvostettu jo eläessään, taiteilijoista puheenollen.
En osaa runoja, kuitenkin olen hyvin tyytyväinen elämään.
Satoi ja kellari täyttyi paskavedellä.
Tosin tänään näyttää hyvältä.
Sinulla ainakin on positiivinen elämänasenne.
Aina positiivinen elämään, vaikka unelmiin ei ole rahaa---vesi-- sain yli tuhat euroa tekemättä mitään, sillä kuin monella on kellari paskaa täynnä.
Nyt on tyhjennys kellarissa.
ysti
Ulkohuussiko on siinä kellarin vieressä???
Rakensitko ihan ite?
Taisi tulla suunnitteluvirhe.
https://www.youtube.com/watch?v=lRSe0FcQNHg
sanat kauniit katoaa
mitä kertoisin
senkö että rakastin
vai senkö
unohdin
tuli vanhuus
tuli sairaus
uupui ihminen
oli kerran nuoruus
sinä minä ja rakkaus
nyt on muisto vain
Johannes Takanen oli joka osasi asian, ei muuta kuin sukunimi.
" tuntematon" ei ole Johannes Takanen ,
" tuntematon" on vanha nainen ,,,,,
runojani on arkistosta kerätty pois ilman lupaa, tuntuu pahalta,,
jospa luoja tuo ne vielä takasi, kaikki oli tarkotettu palstalaisten iloksi.
Pamauta hyvä mies nyt nyrkki pöytään, potkaise pöytä kumoon, juokse peilin ääreen, sano että nyt saa tämä surkuttelu loppua. Irvistä kuvallesi ja mene parturiin, osta kaupasta uudet vaatteet ja tyhjennä pääsi negatiivisuus paperille yksittäisinä sanoina. Pyydä mahdollista ystävää keksimään sanoille positiivinen vastasana. Katsele taivaan pilviä ja heitä jokaiselle pilvelle yksi negatiivinen ja sanoi, hei hei ikuisesti. Sitten haet lehden ja teet ison taulun kaikista niistä positiivisista sanoista mitä sait. Yksi sana per kuvakollaasi. Kollaasissa täytyy olla paljon värejä, pastillia ja ruskaakin. Kyllä se siitä alkaa asenne muokkaantua ja ilokin pilkahdella ja huomaat että olet joku itsllesikin, ihan oikeasti :-)) joku, etkä vaan eräs.:-(.
Aikaansa ei tiedä kukaan. Juu, näin ei saa tuntemattomille asiasta tietämättömänä sanoa, joten tee kuitenkin vain kuin itse tahdot.
IP.N20
kelle sinä tuossa neuvosi jakelet, alotuksentekijällekkö ?? vai kenelle,
Kaikki loistavat runoilijat eivät kuole nuorena:
"Miksi vanhana miehenä laulaisin naurun
Tehdä itseni ivaksi nuoren miehen.
Nuori mies saa laulaa mitä vain laulaa
vanhan aika on vanhasta olla hiljaa.
Siks ma laulan siitä mitä on nyt
mitä elämä minulle tyrkännyt.
Miks' vääntäisin Leinona vieläkin suuta
kalvaana luutana kalvaisin luuta.
Miks' ma antaisin vatsani vanhoja velloa
Jollekin Onervalle soita kelloa
Minä olen kuin Kivi konsanaan
eläen uudestaan huutonaan.
Minä elän! en huutaa toisin voisi
vanhuksen riimejä tyhjiä loisi"
H.
Onko sinulla vakava ja parantumaton sairaus, mies menneisyydestä?
Sellaisesta hän on jo aikaisemmin kirjoittanut. Silloin kun sai tietää sairaudestaan. Siinä mielessä melko roisia tekstiä tuolta IP.N20:ltä.
Siis noin vuosi sitten hän kirjoitti näin:
17.8.2013 18:10 9
kohtalo on jälleen julma
nilkuttelin koko kesän
kasvain teki selkään pesään.
Mä pian olen kodin vanki
selkä niin kuin rautakanki
vakava on mulla huoli
kohta alla pyörätuoli.
Nyt synkeä on runoniekka
pääni päällä heiluu miekka
valmistuen lyöntiin hurjaan
upotakseen uhriin kurjaan.
Jo turtunut on mulla mieli
riimejä ei käännä kieli
tulevaisuus täysin mustaa
runoja en varmaan rustaa.
Mä kaksi rimaa yhteen pistin
muodostaa ne hienon ristin
alla Arkin tammilaudan
menneisyyden mies saa haudan.
En periksi voi silti antaa
runohepo mua kantaa
yhdessä me aina oomme
sidottuna kohtaloomme.
Siis ollaan vaan ja irvistellään
elämälle hirvistellään
katsotaan kun koittaa huomen
uskaltaako nostaa luomen?
Tuohon tuskin saadaan ikinä vastausta tällä palstalla.
Jokainen voi varmasti hänen runoistaan päätellä itselleen sopivan vaihtoehdon.
Kaikki me elämme kalmanlehdon esikartanoissa. Tunnen monta pyörätuoliin joutunutta. Paras naapurini, mies hänkin, on aamulla ensimmäisenä pyörätuolillaan tutkailemassa autonsa moottoria, tavaratilaa jne ja on varsin tyytyväinen osaansa. Monta tarinaa olisi, mutta turha niitä on jaella tuntemattomille. Tarviiko ihmisen mädäntyä sisäisesti pystyyn ja muiden heittää päälleen, elossa kun ja kenties vailla toivoa, tuhkaa ja matoja. Joku vastasi kysymykseen: mitä teet jos saat tietää, että kuolet huomenna. Muistat varmasti vastauksen.
En muuten ala lukemaan täällä olleita vastauksia ajalta jolloin en ole ollut täällä, enkä pahemmin nykyisiäkään.
Pyörätuolissa voi olla niin monesta syystä...
Rakkautta elämältäni hain.
Niin mitä mä hain ja mitä mä sain.
Onnea koin pienen palan,
kuin myös petoksen viillot ja salan.
Ei ollut helppoa rinnalla sun,
sinäkin kärsit, kuihduit vierellä mun.
Mitä mä haen mitä mä haluun,
eheän elämän takaisin paluun.
Mut ei ole paluuta vuosien päähän,
tunteiden virta on peittynyt jäähän.
Sitä jäätä ei pysty särkemään kukaan,
reppu on tyhjä, mut otan sen mukaan.
Mies matkaan käy ei lopu tie,
Minne se kuljettaa minne se vie.
Tyhjä reppu