Telttailu retkeilynä

Tuoreena muistui mieleen telttailu partio-ohjaaja aikanani. Sudenpennut olivat 7-11 v. poikia, reippaita ja innokkaita meripartio Vikingeissä. Vanhalla kuunarilla teimme 2 viikon telttaretken Helsingin ulkopuolella olevaan saareen, jossa oli perinteinen lupa retkeillä. Armeijan suuri teltta oli 20 rykmälle kaminoineen, joskin me 2 ohjaajaa yövyimme vaatimattomassa mökissä lavereilla.

Ihania päiviä ohjelmineen, joita jouduimme suunnittelemaan, kalastusta toki ja illat nuotiolla kalasaaliin kypsentämistä voipaperiin ja sanomalehteen käärittynä. Monet huvittavatkin seikkailut ja kurinpito tempauksetkin kuuluivat leirilomaan mm. kiusanhegen heivaaminen yllättäen vaatteineen mereen,...iso köriläs olikin:D emme me muuten olisi saaneet häntä kiinni, mutta järjestys palautui.

Vanhemmatkin kävivät sunnuntai vierailulla nuorempien tähden, jotka monet oli ensi kertaa pois kotoa.

Kilpailut uimiset ja lauluvaellukset pitkin saaren kallioita ovat jääneet mieluisiin muistoihin. Samoin kenttäkeittiössä valmistetut hernerokat ja puuroateriat. Kaakaohetket välipalana,kerran melkoisen pullataikinan tein yhtenä sunnuntaiaamuna, paistaen 4x pienellä pellillä vain 12 kerralla, pyöräyttäen lopusta taikinasta 2 Bostonkakkua. Päivässä ne hupeni, sain kiireesti "jömmattua" 2 palaa Bostonkakkua aamukahvimme kanssa. Näkkileipää ja juustoa riitti kyllä koko leirin ajaksi!
Lettujen paiston jätin kyllä apuohjaajalle tuon pullaurakan jälkeen !!!

Nyt Emmerdal-in kylään:)

Telttailua jonkun verran kokeilin kuusikymmentä luvun puolen välin jälkeen mutta pelotti...kotimme pihamaalla ensin.

Asuin tuolloin vielä vanhempieni luona Vihdissä ennen kuin muutin Helsinkiin 16 vuotiaana...Bodomin murhat Espoossa olivat mielessä niin voimakkaasti että jäi telttailut.

Telttailtua on tullut 70 ja 80 -luvuilla. Suomessa, Ruotsissa, olikohan Norjassakin? Länsi-Saksassa, Itävallassa, Jugoslaviassa, Unkarissa. Enimmäkseen yksin, joskus harvoin kaksinkin. Pääasiassa leirintäalueilla.
Tuolla se on varastossa vieläkin. Ei ole tullut pariin vuosikymmeneen katsottua, vieläkö olisi käyttökunnossa.
Satunnaisesti olen yöpynyt ihan vaan auton penkillä kaikissa Pohjoismaissa, Länsi-Saksassa, Belgiassa ja muistaakseni Hollannissa ja olinkohan vielä Luxemburgissakin, en ole varma.

Kerron omat tämä kesän idean telttailusta.
Tokmanni myi 55e metsästäjän telttoja 2m korkea ja lattia maata. Se oli ihana suihkuhuone ratkaisu minulle tänäkeänä.
Iso saavi letkulla täyteen vettä välillä vaihtaen.
Kauhalla päälleni huitelin omassa rauhassa,itseni helteestä puhtaaksi,olihan ihana ratkaisu,olin suojassa,kun maantie on
näköetäisyydellä.. UUsi ja paras keksintö tähän ikään.
Luukissa siellä Helsingin aikana , perheeni kanssa telttailin.
Rekisterissä muistot säilyvät... Kaikki aika sillä hetkellä on hyvä....

Kyllä se meilläkin oli iso harjateltta, yövyimme missä milloinkin ko perhe, joskus mukana sukulaisiakin.
Sitten hankimme asuntovaunun, vaihdoimme senkin isompaan ja leirien pystyttäminen oli helppoa. Leirintäalueista tuli tuttuja, mutta erämaat jäivät koluamatta, telttaillen ne olivat ikäänkuin selviö, mutta ei kaikkiin korpiin päässyt autolla ja olihan meillä nyt niin mukava vaunu.

Ilman telttaa reissaan nykyisin, yövyn joskus autossakin, mutta jalkaudun kyllä makuupusseineni luontoonkin. Nyt alkaa olla suuri vaara karhuistakin, enkä minä ennen osnnut tuntea ihmisiä uhkana, nyt tuntuu ettei kaikkiin ihmisiinkään voi luottaa, ei edes auton kanssa liikkuessaan.

Teltasta on moneksi, kuten Merihuiskun hauska idea kertoo. Uimarannoilla olen nähnyt vaatteidenvaihtotelttoja , ja joskus olen itse vanhan pussilakanan suojissa uikkaireihin vaihtanut. Lapsethan rakastavat telttaleikkejä, jos jonkinmoista viritystä meilläkin oli marjapensaiden välissä kotipihalla, siihen kelpasi vanhat sängynpeitot ja matot. Kesäöinä parhaan tyttökaverin kanssa nukuttiinkin teltassamme joskus, vietiin mehua, pullaa ja herneenpalkoja evääksi. Elokuussa iltojen pimennyttyä luotiin varjokuvaesityksiä taskulampun avulla, ja muistan elävästi kihelmöivän pelon tunteen, kun risahteli ja rasahateli, yksinäinen yölintu huhuili ja kissa tunki itseään seuraksi makuuksille.

Minäkin olin aikoinaan partiolainen, ja samantapaisia leirikokemuksia on kuin Sini-sirkulla puolijoukkueteltassa. Iltaiset lipunlaskut jäivät syvänä kokemuksena mieleen, johtaja soitti trumpetilla iltavesperin.Tikkupullaa paistettiin nuotiolla, laulettiin Meill on metsässä nuotiopiiri, ja iltavirsikin. Suoritettiin merkkien edellyttämiä tehtäviä, koko päivä oli reipasta ohjelmaa, ja illalla uni tuli houkuttelematta silmiin. Ainakin yhdellä leirillä oli käymälänä riukula, ja oli telttasaunakin. Kokouksista ja leireistä pidettiin päiväkirjaa, missähän lienevät nuo dokumentit nyt.

Varmastikin meillä kaikilla on nuorenparin ihania telttamuistoja... ei voi kuin hymyillä : oi niitä aikoja . :)))

Parhaimmat muistot kuten aloituksessa mainitsin olivat Lapin rinkka-, telttailu- reissut. En kuitenkaan voi olla muistelematta monia partioleirejä joissa teltoissa nukuimme, iltaisin kikattelimme leirin johtajan määräyksestä huolimatta, lopuksi aina uni voitti.

Mieleeni palauttaa tämä Lauta-Jaskan Kauneimmat laulut esitys, sellaista elämä on, jokaisella on oma kohtalon tie:

https://www.youtube.com/watch?v=i0ALV_s21IQ

Usvaisen, sateisen aamun keskeltä kaikille onnellista tiistai päivää.

Telttailu matkailussa. Kotimaan 1958 aloittamistani telttareisuista en viitsi mainitakaan.

1971 teimme ensimmäisen auto / teltta reisun Etelä-Eurooppaan.
4,5-viikkoa oli minun ja vaimoni asumuksena 4h sopu.
Kilometrejä kertyi n. 9000km ja auto tuli SOS:n vakuutuksella Köpiksestä kuormurin lavalla työpaikkani portille.

Penskojen synnyttyä teimme jokainen vuosi samalla periaatteella reisun.
Ensin 2-viikkoa Ruotsissa ja Tanskassa.
Sittemmin ulotimme reisut Keski-Eurooppaan ja silloisiin blokkimaihin.

1981 aloimme käyttää teltan rinnalla myös leirintäalueiden kiinteitä asuntovaunuja ja sen jälkeen jätimme telta kotiin.

Kotimaassa teimme vielä lähivuosina muutaman telttareisun.

Kotiuduttuani armeijasat 1964 vannoin, etten teltassa yövy, en aja fillarilla enkä syö alumiiniastiasta. Joka kohdasta ripesin melko npeasti.

Telttailimme paljon tulevan mieheni kanssa ennen lasten syntymistä. Muun muassa lähellä Nordkappia yövyimme. Piti vielä verestää noitta muistoja kunhan molemmat olisimme eläkkeellä, mutta sitä aikaa en saanut kokea. Miesystävän kanssa ehdimme reissata mm. Suomessa paljon. Yövyimme hotellissa. Olen myös yöpynyt suuressa teltassa, jossa oli kamina keskellä.

Teillä on hyviä muistoja, nuoruudessamme se oli yleistä ja niitä mullakin polvenkorkuisesta asti.
Ette taida enään niitä tehdä, minäpä olen nukkunut tänäkin kesänä toistakymmentä yötä ja jos ilmat sallii ensi viikolla suunitteilla vajaa viikon reissu saareen saimaalla.

Eilen oli todella ikimuistoinen päivä kun virkasisar tuli yllätyskäynnille suoraan Norjan Alta´sta. Jäädessään eläkkeelle 60v hakeutui Norjalaiseen sairaalaan töihin. Kuinka ollakaan, ihka oikea sydänkäpynen löytyi hiukan vanhemmasta kalastaja miehestä, siellä on vierähtänyt jo yli 15v. Oikein vekkuli kaveri on kalastaja.

Muistan miten me 2 lapsen kanssa retkeilimme kalottialueella, yövyttiin satunnaisissa majataloissa ja teltassa. Koko alue on yhtä samaa käkkyräistä vaivaiskoivu aluetta, meren rannoilla puurakenteisia kalastajien koteja, ikkunoissa roikkui 3 kynttilää jotka tervehtivät syyspimeällä palaavia kalstajia koteihin. Koirat haukkuivat pihoilla.

Matka jatkui aina Hammerfestiin saakka, oli silloin aika pienen oloinen puu rakenteinen kaupunki.Ei paljon viihdyttänyt kaupunki, tulihan sekin nähdyksi.
Oma maa mansikka, paluumatkalla vietimme Sodankylässä pari päivää, lapset olivat täysin kyllästyneitä koko matkaan. Päätimme ajaa Rovaniemelle josta matkustimme makuuvaunussa Riihimäelle noin 12 tuntia.

Tällaiselle koettelemusten reissulle eivät lapset enää halunneet lähteä.Joten retkikohteet muuttuivat partio-, ja jalkapalloleireiksi.
Lapin luontoa olen usein ruska-aikaan ja talvisilla hiihto retkillä käynyt ihailemassa.kevät talven tykkylumiset puut, ovat ihailtavia puhumattakaan syksyn ruskan väriloistosta.

Virkasisar viihtyy mainiosti kullannuppunsa kainalossa Altassa, ei ole haluja palata synnyinseudulle.

https://www.youtube.com/watch?v=xIuUzZ27wi0

Tosin nuotioilla on aikaa vietetty aikoinaan, Trangia keitin ollut kovassa käytössä, porokahveja keitelty, mukava on kaivaa menneiden reissujen muistoja mieleen.

Kun kansa vaurastui, matkaperävaunuja alkoi tulla loma-aikoina teille, joskus ihan letkaksi asti. Tien tukoiksi niita manasivat. Niistä oli kuitenkin enemmän turvaa vaikka pienemmän trombin sattuessa.
Tänäkin kesänä sellainen hajotti leirintä-alueen Keski-Suomessa päin. Kun puita alkaa kaatumaan matkaperävaunun tai vetovaunujen päälle, sehän on katastrofi