Tapauksesta on aikaa kymmeniä vuosia.
Isäukko meni enon maalaistaloon tekeen lattianeristystä tai oikeammin katsoon mitä se edelleen tuntuu kylmältä ja vetosalta vaikka eno oli teettänyt kalliin eristyksen jokusia vuosia aikaisemmin.
Isäukko oli ottanut muutaman lattialankun auki ja todennut ettei siellä ole mitään muuta kuin alkuperäinen multa - maa - sammal -eristys ja siellä täällä nyrkinkokoisia kellertäviä pallukoita.
Eno oli teettänyt remontin kaverilta joka poraili lattialankkuihin reikiä ja sujutteli niistä sitten lankkujen alle polyuretaania (tai jotain vastaavaa).
Ei ole tietoa oliko aineet levinnyt hyvin, mutta jäljellä niistä ei ollut kuin ne kellertävät pallurat.
Isäukko meni enon maalaistaloon tekeen lattianeristystä tai oikeammin katsoon mitä se edelleen tuntuu kylmältä ja vetosalta vaikka eno oli teettänyt kalliin eristyksen jokusia vuosia aikaisemmin.
Isäukko oli ottanut muutaman lattialankun auki ja todennut ettei siellä ole mitään muuta kuin alkuperäinen multa - maa - sammal -eristys ja siellä täällä nyrkinkokoisia kellertäviä pallukoita.
Eno oli teettänyt remontin kaverilta joka poraili lattialankkuihin reikiä ja sujutteli niistä sitten lankkujen alle polyuretaania (tai jotain vastaavaa).
Ei ole tietoa oliko aineet levinnyt hyvin, mutta jäljellä niistä ei ollut kuin ne kellertävät pallurat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ainakin yksi tuollainen tuote tulee mieleeni joskus 1960-luvun loppuvuosilta. Tankkiautolla kiersivät vanhoja puutaloalueita ja vaahdottivat kai pääasiassa ulkoseiniä. UF-Eriste - nimellä tuotetta myytiin. Saattoi toki olla muitakin tuotemerkkejä, mutta tuo oli ainakin meilläpäin yleinen. Homma toimi niin, että ulkovuoriin porattiin 20 mm:n reikiä noin 0,5 metrin jaolla ja niistä sitten ruiskutettiin rakenteeseen vettä, johon oli sekoitettu jotain pulverimaista kemikaaliyhdistettä. Tämä sitten vaahtosi kovinkin, mutta ei sillä ollut sellaista voimaa kuin nykyajan vaahdoissa. Jos seinässä oli aivan tyhjää, niin kyllä se jollakin tavalla saattoi täyttyäkin. Purujen sekaan muoodstui vain nyrkin kokoinen klomppi sitä helposti murenevaa vaahtoa.
Kyllä tuohon vaahtoon vieläkin satunnaisesti törmää korjausneuvontaa tehdessä. Suurin osa alkaa kyllä olla jo jälkeenkin korjattuja.
Silloin 1960-luvulla jäi jossain päin Suomea sitten kiinni vähän nokkelampikin vaahdotusporukka. Olivat sekoittaneet veteen jotain pyykkipulveria ja kyllähän vaahtoa piisasi. Kun ulkovuorissa oleva reikä oli tulpattu, niin vaahdolla oli aikaa laskeutua. Niissä seinissä eristeestä ei sitten myöhemmin ole löytynyt jälkeäkään.