tottelevaisuusongelmia puolidppperin kaa

Yritä lisätä henkistä aktiviteettia. Et sinä tuollaista juoksuttamalla saa väsyneeksi.

Menkää jäljestämään. Ei tarvitse olla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tehty jälki, jossa on kaikki kulmat juuri oikein. Joku kävelee metsään jäljen ja jättää sinne päähän koiralle mieluisan lelun tai purkkiin nameja. Vetäkää verijälkeä. Siinäkään ei tarvitse pulata minkään veristen sienien tai rättien kanssa. Veri urheilujuomapulloon, missä on juomanokka, pullo käteen ylösalaisin ja veri tippasee itsestään juuri sopivin välein sinne maastoon. Päähän taas koiralle kiva palkka. Jos koira tai te ette ole koskaan ennen jäljestäneet, niin aloittakaa lyhyellä suoralla jäljellä, johon voi laittaa muutaman askelen välein nameja, että koira älyää pitää kuononsa maassa. Alusta asti vaatikaa rauhallista etenemistä. Jäljellä siis ei juosta.

Tehkää esine-etsintää. Aloittakaa koiralle mieluisalla lelulla, heittäkää pöpelikköön ja antakaa koiran etsiä. Alkakaa vaatia siltä paikallaan istumista, kunnes esine on osunut maahan ja koiralle annetaan lupa lähteä. Vähitellen laajennatte etsittävää aluetta ja pienennätte esineiden kokoa.

Tehkää kaikenmaailman temppuja. Koiratanssissa on paljon hyviä juttuja, mitä voi käyttää, vaikka ei ikinä lajia harrastaisi. Temppujen suhteen on rajana taivas, ja suomenkielistäkin kirjallisuutta löytyy aiheesta.

Antakaa koiralle ruoka aktivointipallosta tai heitelkää kuivaruoat pitkin pihaa koiran etsittäväksi.

Näiden lisäksi vielä tietysti sitä liikuntaa: canicrossia, vapaata juoksemista kun siihen on mahdollisuus, uintia, kicksparkia, pyörän vierellä juoksemista, talvella vetohommia jne.

Kotona asettakaa rajat rauhallisesti ja kiihtymättä, mutta myöskään yhtään periksi antamatta. Makkarin oveen lapsiportti tai salpa, jolla oven saa kiinni niin, ettei koira pääse huoneeseen itse. Keittiön pöydän suhteen teette Cesarin harrastaman tilanvaltauksen, eli menet koiran ja pöydän väliin ja painostat koiran kauemmaksi. Sillä ei ole mitään asiaa tulla lähelle pöytää, kun ihmiset ovat keittiössä.

Paljon onnea harjoitteluun! Hyvä siitä tulee.

Itsellä dopperi joka välillä tuntuu venyttelevän sääntöjä ja rajoja. Koiran ja omistajan suhteita (eli myös omistajan johtajan roolia) voi koittaa vahvistaa myös ruualla. Itse sain vinkkinä että ruokaa ei anneta ilman että koira tekee sen eteen jotakin. Jo parin viikon tehokuuri ruuan suhteen palauttaa meillä hurtan paikoilleen :) Kolmannes ruuasta pois ja meillä ruokaa sai vain kädestä tottelevaisuutta vastaan, esim. paikka-tänne käskyjen palkintona. Pidemmällä ajalla tulokset myös paremmat. En sano että tämä toimii teidän tilanteessa mutta voisi olla kokeilemisen arvoinen, helppo kikka :)

Edelliset neuvot olivat hyviä. Mulla on tällä hetkellä 5kk pentu, joka käyttää pienenkin ylimääräisen energiansa tuhoamiseen ja rajojen uhmaamiseen. Liikunta on hyvä, mutta et varmaan halua koiraasi niin hyväön kuntoon, ettei sitä saa enään väsytettyä normaaleilla lenkeillä? Itse oon ostanut aktiivi lelun, minne laitan namipaloja. Lenkillä myöskin annan haistella paljon maassa olevia hajuja, koska pelkästään se aivotyöskentely jo vie energiaa koiralta.
Koirallasi on varmasti myös henkisesti rankka vaihe menossa suurien muutosten takia ja uudet pelisäännöt voi olla hankala sisäistää. Itse käytän komennuksessa porras menetelmää. Eli aloitan sanallisella kiellolla, jos se ei toimi muutaman toiston jälkeen siirryn sormien napsautukseen tai käsien yhteen taputukseen kieltosanan kera. Jos ei toimi otan niskasta kiinni kieltosanan kera. Jos sekään ei toimi kannan koiran ihan säälittä niskasta omalle paikalle. Siitä syntyy huutoa ja vinkunaa, mutta koiralta on pakko ottaa luulot pois ja tehtävä säännöt selviksi. Jos jotain siltä pyydät tai komennat, et saa antaa periksi ennen kuin koira tekee kuten haluat.
Pahaltahan se tuntuu jos täytyy mennä äärikeinoihin, mutta joskus on vain pakko.

Toinen mikä tuli mieleen, onko koira ollut sen jälkeen kun se teille tuli, eläinlääkärissä? Jos koiralla on kipuja se voi yksilöstä riippuen muuttua todella vaikeaksi ja vinkuu. Aristaako/muriseeko jos koskettelet sitä? Vääntääkö se itsensä notkolle tai köyryyn? Tarkkaile sen liikkumista lenkillä, onko sille istuminen epämiellyttävää, läähättäökö paljon juoko paljon? Kannattaa myös tuo vaihtoehto pitää mielessä. Jotkut taas peittävät kipunsa hyvin, kun touset taas rääkyvät jo ampiaisen pistosta kuin olisivat kuolemassa.

Joka tapauksessa, kuria, periksiantamattomuutta ja rakkautta. Uskon että tilanne rauhouttuu ajan kanssa.

Appivanhempien koira on meillä aika paljon hoidossa.
Koiralla ei ole kotona kuria ja tekee kaiken pahan ja pureskelee ihmisiä, pidetään lyhyessä narussa ja se murisee ja kuolaa ja meinaa hyökätä vieraisiin ihmisiin.
Kun sama koira meillä mökillä ilman omistajia, se on minulla vapaana komennuksen alla kuitenkin, ei kerjää pöydästä, vieraat saa kulkea vapaasti, sitä ei edes kiinnosta varsinaisesti. Mieheni serkku kysyi, "Kenen koira teillä on?", kun ei tunnistanut käytöksestä samaksi.
Kaikessa on kyse siitä, kuka on pomo.
En hakkaa, mutta vaadin hyvää käytöstä ja tottelevaisuutta, minun kanssani tulee toimeen hyvin, pääsee paljon lenkeille ja tehdään kaikkea mukavaa, kun ei käyttäydy huonosti. Koko ajan pitää olla täsmälleen samat säännöt, yhtään en tingi. En korota ääntä, terävä urahdus, kun koira tekee väärin ja hymyilen kun menee hyvin. Koira tarkkailee ilmeitäni ja seuraanko sitä, yhtään en minäkään voi hellittää, vaikka näytän ehkä siltä, kuin en tarkkailisi.
Mutta kun appiukko näkyy, niin koira muuttuu täysin ja välittömästi. Kuulo pois päältä, eikä se enää muka tiedä kuinka pitää käyttäytyä.