Onko kukaan ollut (tai on) tilanteessa, jossa miehellä on jo aikuisiin lapsiinsa ja heidän perheisiinsä samoin kuin vanhempiinsa ja sisaruksiinsa niin tiiviit ja läheiset suhteet, että uusi puolisko (siis uusi vaimoehdokas) tuntee olevansa täysin ulkopuolinen? Aina on oltava vähintään 2 yötä yökylässä, että voi sanoa, että on edes "nähty". Puhutellaan toisia rakkaiksi ja kullaksi..ja uusi puolisoehdokas (siis minä morsmaikko) vaan seuraa sivusta, että mihinkäs minä oikeiastaan kuulunkaan..vai kuulunko mihinkään eli ainakaan ko. tilanteissa en kuulu. Tällainen tunne oli ollut kuulemma edelliselläkin "emopuolella" eli jotain kummallista kai tuossa isän ja lasten sekä muun suvun tiiviissä yhteydessä on. Aivan kuin muuri, jota ei voi rikkoa eikä päästä sisäpuolelle, vaikka kaikki ovatkin sinänsä ystävällisiä, mutta jokin näkymätön seinä siinä vaan tuntuu olevan. Asiasta on kyllä puhuttu paljonkin, mutta eihän se tosiasia puhumalla miksikään muutu. Emme asu vielä saman katon alla ja pohdin kovasti, pitäisikö jäädä kahden eri kodin asumisjärjestelyyn, koska lapsenlapset vaan lisääntyvät ja kaikkien halu elää "kolhoosissa" mahdollisimman usein ei katoa mihinkään.
Ulkopuolinen uusi
Minun paikkani?
85360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
No ulkopuolinenhan sinä olet! Sulla ei ole mitään sijaa kenenkään muun perheessä, Et kuulu siihen perheeseen etkä sukuun, ja ihan turha kuvitella semmoista.
Pareas kun hyväksyt sen että olet ulkopuolinen ja etsit omasta suvusta ne läheiset ihmiset jotka kuuluu.
Miksi sun pitäisi sotkea toisten perhe ja suku, eihän miehenkään sukulaiset tule tunkeutumaan sinun sukuusi.
Et oikein ymmärtänyt. En todellakaan halua sokea kenenkään perhettä enkä sukua, siksi pohdinkin, olisiko jopa kahden kodin malli meille parempi. Minut siis halutaan kyllä perheeseen eli on esim. pyytämällä pyydetty yhteisiin juhliin (esim. valmistujaiset), jotka on exän kotona ja ihan hyvin tullaan juttuun siellä. Mulle ehkä vaanon liikaa aika ajoin miehen läheinen suhde paitsi sukuun ja lapsiin, niin myös exään ja tämän uuteen mieheen. Mitä tulee sukuun tunkeutumiseen, en siin todellakaan halua sinne tunkeutua, kysymys on siitä, että minun oletetaan haluavan esim. yöpyä lähestulkoon siskonpedissä miehen vanhempian luona!
Hieman outo tuo aloittajan tilanne, mutta jokainen elää tyylilään.
Ratkaisevassa asemassa lienee mitä sinä haluat.
Jos olet yksin viihtyvää tyyppiä, niin voit antaa miehesi kyläillä ja saat "omaa aikaa".
Voit vaatia että sinun suvullasi kyläillään yhtä paljon kuin miehesi suvulla. Ehkä pointtisi menee perille...
Missä lasten äiti on?
Juu, näinhän se on. Olen sanonutkin, että viihdyn kyllä yksinkin, enkä välttämättä halua olla mukana joka "kissanristiäisissä" ja mies hyväksyy sen. Ainakin puheen tasolla, mutta vaistoan, että "ylisosiaalisena" hänestä on outoa, jos puoliso ei osallistu kaikkiin perhetapaamisiin. Minusta on ihan ok, jos ei aina olla kirjaimellisesti halailemassa sukua. Sukua ei voi valita, mutta ystävät voi. Miksipä ei toisen suvun yhteisenä aikana toinen voisi nauttia vaikka omien ystäviensä seurasta? Pysyisikö parisuhde näin lujempana vai johtaisiko vähin erin etääntymiseen?
Pelkkää provosoivaa kirjoittamista, kohdistettu täysillä miehen ex vaimoon ja hänen tunteisiin, samoin lasten. Veikkaan että tarkoitus on saada riitaa aiakseksi ja kovaa keskustelua ja exien haukkumista.
Kuinkas tässä näin kävi. Taas sait ex:n pääosaan. Tuossa ei ollut kyse ex:stä, ei sinne päinkään. Mee sää vaan ex sinne lähiökuppilaan etsimään miestä jolta saisit ilmaset kaljat, sillä siihenhän sinä joudat kun olet vienyt lapsesi päiväkotiin ja kouluun.
Nyt vaadit isää hylkäämään lapsensa ja läheisensä vuoksesi. Olet mustankipeä.
Jos isä viihtyy lastensa ja sukulaistensa luona, ei se ole sinulta pois eikä ole pahanteossa .
Uusperhe on erilainen, siinä on paljon erilaisia jännitteitä ja suhteita. Olen suorastaan onnellinen että tämä isä pitää yhteyttä sukuunsa lapsiinsa ja tiiviisti, sillä tulee aika että yhteys katkeaa.
Anna tämä aika näille lapsille ja suvulle ja ilman sinua, sillä heillä on sellainen yhteys ja paljon asioita, jotka eivät todellakaan kuulu sinulle, heillä on yhteinen menneisyys joka vaatii jatkamaan tällä tavoin.
Se onkin suuri ongelma, että tämä uusi ihminen yrittää tunkeutua kaikkeen. Jospa kaikki uusikot yrittäisivät ymmärtää antaa puolison elää lastensa ja sukunsa kanssa, sillä eivät he heistä ole eronneet, vaikka uusikot tuntuvat vaativan, että kaikki pitää jättää heidän vuokseen. Ja vielä niin, että ei todellakaan vaadi pääsy mukaan tapaamisiin, koska lapsilla ja sukulaisilla on omat tapansa jo elämässä ja todellakaan niiden ei pitäisi koskaan katketa puoliosta eron takia.
Uusikot vain tuntuvat vaativan, että pitää erota kaikesta entisestä, se on niin väärinkuin olla voi. Uusikko on enemmän vain se sänkykamarin viihde, joka on yksi osa elämää, ei muuta.
Meillä ei koskaan lapsia pakotettu näkemään ex isän sutturoita, ei koskaan ole tulleet meille emmekä me menneet sitä katsomaan. Miksi perheenrikkoja pitäisi ottaa kotiinsa ja alkaa kaveeraamaan semmoisen kanssa? En ymmärrä.
Eihän se exä ja lapset mitenkään kuulu sen naikkosen elmään, minusta täysin hullua että pitäisi alkaa kahvittelemaan perheenrikojan kanssa. Johan lapsetkin saavat väärän kuvan siitä että perheen voi jättää koska tahansa ja vaihtaa sutturoihin.
Hyi kauhee ajatusksenakin, kyllä meillä lapet olisivat meneet pilalle jos meille olisi tullut ex isän ex miehen naikkoset haukkumaan ja sotkemaan, onneksi meis piti sutturat kaukana meistä.
Mihin sitä naikkosta tarvii? Emme ole koskaan ennenkäänt arvinneet ketään ulkopuolista ihmistä perheessämme, miksi nyt?
Jos rikkoo toisten pehreen luulisi että se hävettää, miestä ainkin että suostui vaihtamaan lapset naikkosiin, ei ole koskaan kehdannut tuoda sutturoita meille eikä asettaa mtiään vaatimuksia meille, aina on tehnyt niinkuin me sanomme.
Tottakai se hävettää mutta nyt saa hävetäkin, takasin ei oel tulemista eikä saa meitlä yhtään mitää lahjaksi ja tulla hakemaan.
Mutta kunhan hällä joku on, että on ruokaa ja pyykki pesty ja siivottu,. Siitä olen ollut tarkka, että elarit tulee ajallaan niin muusta viis.. vähänhän mies maksoi aikanaan, muta sekin hyvä niin ei saanut suttra kaljaa, se oli hyvä.
Mies snaookin että hänen naikoset on meille ollut aina huonoa seuraa, sen tähdne ei ole tuonut heitä meille, onneksi olemme säästyneetmonilta lisä ongelmilta.. lapset ei saa toista isää se on harmi, mutta parempi ilman kuin isä joka vaithaa omat lapset perheenrikkojiin.
Meillä ei ole koskaan katsottu ulkopuoolisia ex puolisoita... ...ex:t ei koskaan ole pääässeet säätämään sotkemaan meidän kotia perhettä
Taas toi hullu kirjottelee tänne onnen ydin perhe, voi tana tana. Se on han sairas akka. Minä ymmärrän sinua aloittaja ja tiedän mitä tunnet, tunnen ja tunsin aikaajoin samaa. Mulla oli aina vähän samanlainen fiilis kun menin mieheni suvun kissanristiäisiin. Meillä vaan oli semmosta että mieheni ei halunkut mennä mihinkään sukunsa juhliin ilman minua eli jos en lähtenyt niin ei miehenikään mennyt. Lähdin usein vaan siksi koska mieheni halusi mennä. Jotenkin vaan aina tunsin ja tunnen olevani ulkopuolinen. Olen vaan hänen vaimonsa ja yksi syy on varmaan just se että meillä ei ole yhteisiä lapsia, jos olisi niin ehkä olisin kumminkin uuden sukulaisen äiti.
Ihanaa, kun edes yksi tässä ketjussa oikeasti on ymmärtänyt lukemansa :) En siis ole rikkonut kenenkään perhettä, vaan mies on eronnut ennen tutustumistamme. En tunge kenenkään perhejuhliin, vaan, kuten sinutkin, mies haluaa minut mukaan. En vaadi miestä luopumaan lapsistaan enkä suvustaan, mutta koska tunnen itseni ulkopuoliseksi, pohdin, olisiko minun parempi jäädä pois heidän yhteisistä riennoistaan, vaikka he kuinka minua mukaan pyytävätkin. Olemme sen ikäisiä, että yhteisiä lapsia meille ei tule. Viitsisitkö, nimin. hämmästyttää, kummastuttaa, kertoa minulle lisää omasta tilanteestasi ja kokemuksistasi? Miten olette ratkaisseet sinun ulkopuolisuuden tuntemuksesi ja ymmärtääkö miehesi ja hänen sukunsa sitä?
Siinä tapauksessa kaikki on hulluja, jotka tänne kirjoittelee. Niinkö?
Lissu on erittäin fiksu, lukenut psykolotiaa, ymmärtää ihmisen sisintään, ja ymmärtää ihmisiä, on oiakeudenmukainen. Siitä voimme kaikki oppia, myös sinäkin.
Kun luet niitä kirjoituksia, huomaat että jos kaikki ajattelisi noin, elämä olisi parempaa.
Minä ja monet muut ovat saaneet paljon ohjeita ja voimaa hänen kirjoituksistaan.
Tiedätkös mitä lässy.
Luulen ettei KUKAAN haluaisi ajatella niinkuin sinä.
sinun elämäsi on pelkkää yksinäisyyttä sekä katkeraa mieltä, menneisyydessä kieriskelemistä vuodesta toiseen.
Et osaa tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa mantraasi "sutturoista", "naakoista" ja "perheenrikkojista".
Tuollainenko ajattelutapa tekee elämästä parempaa????
Ja että oikein psykolotiaa lukenut... Just. Opettelisit edes kirjoittamaan.
Mitäs varten niiden sutturoiden teille pitäisi tulla. Eihän heillä ole teille mitään asiaa, samoin kuin sinulla entisen miehesi kotiin.
Vai sänkykamarin viihde. Taitaa olla sinun harhaluulojasi.
Ainakin minut on mieheni suku toivottanut täysin tervetulleeksi. Alussahan se on vähän arkailua mutta kun aikaa menee niin eikun vain paranee.
Olemme myös miehen kanssa yhtä-aikaa lasten kanssa olleet hänen sukulaisissaan ja mummolassa ei siinä ole senkummenpaa ongelmaa. Nyt kun lapset ovat aikuisia ja heillä omia lapsia ovat lapset olleet hoidossa meillä jos on sattunut vaikkapa hoitotäti sairastumaan tai muuten vain tuodaan lapset meille.
AP:lle Ulkopuolisuuden tunne helpottaa ajan kanssa! Kun miehesi lapset näkevät, että olet miehellesi tärkeä ja olet tullut jäädäksen, niin kyllä he sinut päästävät elämääsi. Miehelläsi on ollut aiemminkin kumppaneita, jotka ovat lähteneet.. ehkä tämän takia lapset tarkkailevat, että oletko ohi kulkumatkalla vai oletko tullut jäädäkseen.
Ette vielä asu yhdessä. Mutta kun asutte, teidän koti on sinun ja miehesi koti. Miehesi lapset ovat tervetulleita vain silloin kuin se teille KUMMALLEKIN SOPII! Kenelläkään ei ole oikein kävellä sinun ylitsesi. Jos et halua näitä yövierailuja, niin teet sen miehellesi selväksi. Jos hän sinusta välittää, niin hän kyllä ymmärtää sinua. Sinä olet sinun kotisi emäntä, jota tulee kuunnella ja kunnioittaa. Jos et halua olla miesten lasten kanssa niin paljon tekemisissä kuin miehesi, niin miehesi voi vierailla lasten luonaan ja viettää näin enemmän aikaa heidän kanssaan.
Tottakai on hyvä, että miehesi ja lasten välit ovat hyvät. Mutta jos he ovat siinä nurkissa ihan yhtenään, niin kyllä alkaa ketä tahansa häiritsemään!! Silloin ei ole aikuiset lapset irtaantuneet isästään. Aikuiset lapset voivat myös olla mustasukkaisia isänsä uudesta kumppanista!
Jos miehen lapset haluavat tuoda lapsia teille hoitoon, niin se asia kuuluu teille kummallekin. Te keskustelette asiasta yhdessä! Yrittäkää löytää kompromissi asioissa.
Lukee psykolotiaa. Se on varmasti kehittävää. Heik, heh,heh
En kyllä ymmärrä, Lapset ja sukulaiset, no ei kai uudet vaimot ala kieltämään miehensä sukulaisiinsa menemistä, mistä niin luulet ? Eihän siinä ole mitään järkeä. Tottakai lapset ja isä saa käydä toisissaan ja sukuloimassa.
Tuossahan ap:n kirjoituksessa ei kielletä isää/miestä käymästä missään , ainoa asia on että hän itse kirjoittaa että hän ei haluaisi niin kovasti miehen sukulaisiin.
Ja tuosta sänkykamarin viihteestä joka on yksi osa, totta. Mutta on siellä varmasti muutakin, rakkautta ennekaikkea ja yhteenpuhaltamisen meinikiä.
Muuten kun puhut noin, niin ei tainnut siellä sinun sänkykamarissasi paljon tapahtua. Ehkä siinäkin yksi syy kun sanottiin godbye.
Hyvin tuttua. Miehelläni vanhempiinsa ja sisaruksiinsa sekä tietty aikuisiin lapsiin heidän kumppaneihin todella tiiviit välit. En ole koskaan löytänyt omaa paikkaani uutena vaimona siinä. Aluksi toki yritin, mutta tajusin, ettei näin tiivis tunnelma oikein sovi minulle. Meillä asiat ovat puhumisesta vain kärjistyneet helposti mökötykseen, joten jätin näiden asioiden puhumisen kokonaan. Kyllä tämä asia on ainakin minun puoleltani vaikuttanut mieheni ja minun väleihin, etenkin kun vastaavasti "omaa" sukuani hän tapaa vain todella harvoin. Joko yrität hyväksyä tilanteen ja vietät aikaa omien ystävien/ harrastuksien kanssa tai jäät vielä miettimään, kannattaako ollenkaan yrittää sopeutua johonkin, joka jostain syystä tuntuu vieraalta. Omassa asunnossa on se hyvä puoli, että pääset sinne omaan rauhaan niin halutessasi ja uskoisin, että parisuhdekin säilyy virkeämpänä.
Ethän sinä edes kuulu siihen sukuun miksi tunkisit itsesi sekoittamaan jo nkun perheen tai suvun? Sen verran pitää olla vastuuta ettei mene sotkemaan kenenkään perettä. Ulet ulkopuolinen siinä suvussa ja perheessä.
Jos perhen haluat tee semmonen, muta älä tee sitä mitä et haluisi itsellesikäänt ekevän.
Rikkoa muiden perheitä.
Hmmm. Jos seurustelee ja on esim. Kihloissa niin kovasti on jo menossa siihen sukuun ja on ihan normaalia että siinä vaiheessa jo tutustuu kumppanisa sukuun/perheseen (ja enempi tämä uusi puoliso kuuluu sukuun kuin ex).
Väärässä luulossa elät, ex:ä on sukuun kuulunut ja monesti perheellä on lapsia. Näiden kautta ex kuuluu sukuun ikuisesti.
Uusi puoliso ei tätä paikkaa voi saada, joskus voivat hyväksyä jollakin tasolla, mutta enää sukukaan ei luota yhteenkään uuteen tulijaan, siksi pajoin erot haavoittavat sukuakin ja suku yrittää tukea entisen liiton lapsia elämässä. Ristiriita on todella suuri , joten sinä uusikko olet aina jäävä eräällä tavalla ulkopuoliseksi.
Hämmästyttää, kummastuttaa kyllä nämä kommentit. Mies on ottanut minut rakkaudesta puolisokseni ja tiedän että mieheni tulee kääntämään selkänsä suvulleen jos tarvitsee. Hän tulee olemaan aina minun puolellani koska rakastaa minua suuresti eikä tule koskaan luopumaan minusta. Lapsilta en isää vie, saa olla heidän kanssaan niin paljon kun haluaa muttei enää kauheasti tarvitse koska ovat jo omillaan. Mieheni suku ei ole koskaan sanonut minulle mitään pahaa koskaan mutta ei vaan tunnu olo heidän luonaan kotoisalta. En niin kauheasti pidä väliäkään, tärkeempi on meidän avioliitto joka on kestänyt yli 15v.
Ja vielä ulkopuolinen uusi...Jos haluat jatkaa elämää miehesi kanssa niin kehoittaisin olemaan välittämättä tästä kaikesta, jos heidän väliset suhteet ovat mielestäsi kummallisia niin älä välitä. Tärkeintä on teidän väliset suhteet. Rakastaako, kunnioittaa, arvostaa.Olisi kiva tietää minkä ikäisiä olette n.suurinpiirtein. Meillä on jonkun verran keskusteltu asiasta ja mieheni ymmärtää minua täysin.
Hmmmm. Ei ex puolisoa enään eron jälkeen kutsuttu meidän suvun juhliin sen paikan sai mun uusi kumppani
Täys kaheli toi perheenrikkoja, suttura tyyppi. Sama virsi joka ainoassa viestiketjussa. Kirjottanut tota samaa soopaa kymmeniä vuosia. Katkera elämälle.
Järkyttävää että lapset menettää mummot vaarit ja sukunsa siksi että perheenrikkoja rikkoo heidän perheen???
Miksi niin pitää tehdä?
Ei se perheenrikkoja kuulu siihen sukuun vaikka niin haluisi, ensin hajottaa perheen sitten hajottaa miehen ja ex vaimon suvun jottei lapset nää toisia sukulaisia eikä mummojaan... miksi ptiää kostaa oma elmä miehen sukuun ja lapsiin?
Kuules ääliö lapset tapaavat minun sukulaisia ollessa minulla eikä siinä ex puolisoa tarvita ja äitinsä sukua tapaavat ollesaan äidillään
EI KAIKKI NYXÄT OO PERHEENRIKKOJIA EI SUTTUROITA, OOT TÄYS KAHELI. SAAKO JOSSAIN SULJETULLA OSASTOLLA KIRJOTTAA TÄNNE NOIN VAPAASTI, SIELLÄHÄN PAIKKASI ON.
Toivon ettei olisi... mutta täällä näyttää että heitä on, ainakin semmoisia jotka ei halua että mies olisi lastensa kanssa ja eänsä kanssa hyvissä väleissä. Uusikko tuhoaa niin nopeesti sen ettei kukaan ehdi kissaa sanoa.
Miksi pitää olla katkera sille, että mies on osannut pitää lapset ja exän kansas hyvät välit? Uusikoilla on mieli niin musta ja katkeruus että pelkää.
Se ei kuulu yhtään sille uusiolle, ketä miehen kotona käy.
Täysin ääliö tuo tuo muistappa se.
Kyllähän se mun vaimolle kuuluu ketä meillä käy! Ero vei ex:tä kaikki oikeudet mun talouteen / elämään
Hyvin kirjoitettu hämmästyttää kummastuttaa. Tärkein on teidän avioliitto ja teidänvälinen rakkaus ja luottamus.
Ei tarvitse riidellä lapsista kun he saavat olla isänsä kanssa ja sinä et puutu siihen. Käyvät varmaan sitten vielä aikuisinakin.
Ei niiden lasten tarvitse menettää mummoja , vaareja ja sukuaan. Saattaapi olla että sinä estät itse lapsiasi menemästä vaarien ja mummojen luo ja näin ilmeisesti on.
Sama juttu täällä. MInä olen miehelle se tärkein ihminen hänen elämässään. Hänen sukunsa, vanhempansa tai lapsensa eivät mene meidän suhteemme hyvinvoinnin edelle. Mieheni ei ole mikään erityisen lapsirakas, mutta ihan hyvät välit hänellä on lapsiinsa. Kun lapset aikuistuvat, niin kyllä se kumppanin arvo ja tärkeys menee omien lapsienkin edelle.. ja se on aivan luonnollista.
Miehen suku on suhtautunut minuun hyvin, miksi ei olisi?? Olenhan kaikin puolin mukava ja sosiaalinen ihminen. Mieheni vanhemmille minä olen se tärkein miniä. Lasten äidin kanssa he ovat tekemisissä, jos on ihan pakko. Minusta näin se kuuluu asian ollakin. Ex naisen kuuluu väistyä uuden kumppanin tieltä ja ex ottaa sen aseman mikä hänelle kuuluu.
No ei tarvis, mutta jos se miehen uusio niin päättää ja hankaloittaa miestä näkemästä omia lapsiaan ja haukkuu lasen exän ja koko suvun, niin kuka exä ja lapset menee isän ja meihen luokse? Monesti ne mumot ja ukin joutuu uusion kässkyvallan alle ja pakotetaan unohtamaan lapsenlapset ja lapset menettää mummot ja koko suvun.
No 1/1000 voi olla semmoinen että on nöyrä ja pysyy etäällä miehen exellisestä perheestä exästä ja lapsista, mutta ne on tosiaan harvassa. He kun haluavat estää lapsia ja exää olemasta miehen kanssa tekemisissä.
Jotenkin tuo pitäisi laittaa kuriin, koska miehen perhe ja suku ei kuulu tälle ulkopuoliselle katkeroituneelle naikkoselle. Mutta tunkee itsensä pakolla toisten elämää sotkemaan.
Oot väärässä ei meille ketään tunkenut vaan sovittiin yhteen muutosta ! Ja ex on osannut olla poissa meiltä eron jälkeen ! Ja lapset tapaa mun puolen sukulaiset ja vaimoni sukulaisia ollessaan mun luona ja äidin sukulaisia ollessaan äidillä
Mihin ne uusikot on syyllisiä. Sinun kurjaan elämääsikö ?
Sekö sinua mättää että sinun entinen miehesi elää onnellista elämää tahollaan ja sinä olet jäänyt pikku-umpioosi ruikuttamaan.
Et sinä pysty määräämään minne se exäsi vie uuden vaimonsa. Et sinä pysty estämään heidän vierailujaan sukulaisten luokse. Ehkä jopa nämä sukulaiset pitävät enemmän tästä uudesta vaimosta ja sekös sinua keljuttaa.
Koeta nyt hyvä ihminen tajut a että kaikki nämä "uusikot" eivät ole perheen rikkojia vaan tavanneet miehensä vuosien kuluttua miehen erosta.
Tietenkin sinä olet suruissasi jos joku nainen on väkisin tukenut teidän elämään ja vienyt miehesi, mutta suurin syyllinen se mies on, ei nainen. Olet vihainen ja sen huomaa. Vaikee sanoo vieraana mikä teidänkin elämässä meni pieleen.
Mikä sua katkekrottaa? Olen sanonut ettei meitä kiinnosta miehen sutturat, ihmettelemme vaan miksi katkera epätoivoinen ihminen rikkoo lapsiperheen? Se on asia jota kukaan ei voi käsitttää.
Tottakai olemme surullisia kaikki, onhan se mielenvikainen toiminta, että haluaa rikkoa toisten perheen ja varsinkin jos on lapsia, miksi ksotaa omaa pahaa oloaan toisten lapsiin? Eikö ole apua saatavilla, vai miksi, ehkä lapset ovat niin helppo kohde, heitä sattuu ja he ilmaisevat sen että vieras ulokopuolinen ihmenen rikkoo heidän perheen ja vie isän.
Miksi sellainen pitisi hyväksyä? Ehkä sulle ei ole niin tapahtunut tai sitten olet itse se perheenrikkoja, sillloin ei voi käsittää mitä mies menettää, häneen sattuu myös ja paljon, mutta kunhan uusikko saa kaljat ja pääsee elämään siivellä, muut asiat unohtuu.
Olemme koko perhe, suku ja tuttavat todellakin pahoillamme tapahtuneesta, emmekä huolisi miestä enää ikinä sukuumme takasin, emme ole sutturoita nähneet ja he varmaankin tietävät että tekisimme siitä ykisytisyyden loukkaus ilmoituksen häirinnästä, jos tunkeutusivat meille, mutta onneksi mies onpitänyt sutturat poissa, niinpaljon kunnioittaa meitä, ettei päästä perheenrikkojia sukuumme ja lasten lähelle.
Ei et sinä käsitä paljon muutakaan... ...ensinnä ei ketään kiinnosta miehen ex vaimo ja lapset isä tapaa omassa kodissa ei ex:n luona!
Eikä isän uusi vaimo ole perheen rikkoja jos on vasta vuosia eron jälkeen tutustunut mieheen. Eikä eroon tarvita läheskään aina3.osapuolta. Erosin narsisti naisesta ihan oman terveyden/hyvinvoinnin takia.
Kolmas usein rikkoo toisten perheen, mutta tyhmät sitä ei huomaa rikkojan eduksi.
En voisi kuvitellakaan että olisimme ottaneet miehen sutturat meille kahvittelemaan tai haukkumaan lapsiamme, sen verran mieskin tajuaa ettei tuonut ikinä sutturoita meille. Miksi lisi tuonut? Mihinm e olisimme heitä tarvinneet?
Me ei oltaisi suvun ja perheen kanssa enää koossa, jos semmoinen ulkopuolinen suttura olisi vielä tullut meille sotkemaan sukumme ja ydinperheemme, jos miehen veivät sitten veivät, huonon vievät.
Miksi ulkopuolisen sutturan itisi miehen lisäksi saada vielä muutkin suvun ihmiset haukutuksi ja valtaansa? eikö tosiaan riitä että mies alsituu aj sutturan omat suvun jäsenet, pitääkö muidenkin perheet ja suvut haukkua ja kohdella kaltoin?
EI SE MIEHESI NAINEN OLLUT KOSKAAN TULOSSA TEILLE SINUN KOTIISI YMMÄRRÄ SE JO 1001 KERRAN JÄLKEEN . EIKÄ EX MIEHEN UUSIKKO OLE HAUKKUJA SEN ENEMPÄÄ KUIN SINÄKÄÄN EI EDES NIIN PALJON KUIN SINÄ.
JA SE ETTÄ ISÄ TAPAA LAPSIAAN OMASSA KODISSA ON NORMAALIA JA ISÄ ON TASAVERTAINEN JA VASTUULLINEN PÄÄTTÄMÄÄN KETÄ LAPSET TAPAA LASTEN OLLESSA HÄNELLÄ
Voi olla ja voi olla että ei, ei voi tietää.. mutta mies laittoi sutturan kuriin ja sanoi ettei meille ole tulemista. Onneksi jätti meidät rauhaan eikä ole kiusannut meitä ja haukkunut lapsia, emmehän mekään ole menneet sitä sutturaa katsomaan.
Miksi sen pitäisi meille tulla? Jos rikkoo perheen niin ei luulisi edes ajattelvankaan että tulisi meille haukkumaan meitä.
Onneksi olemme säästynet moiselta sutturalta, eikä laspetkaan ole joutuneet semmosien kynsiin.
Kun rikkoo toisten perheen luulisi häpeevän ja olevan nöyrä. Mieskin häpee eikä oel koskaan vaatinut meitä näkeään sutturoitaan, ei kehtaa, koska häpee mitä teki ettei ole edes oiekutta vaatia että sutturat tulisi meille.
Emmehän me edes lasten kanssa tuntisie enää toisiamme jos mies olisi pakottanut lapset näkemään sutturat, mun omat lapset olisi menneet täysin pilalle ja huonoilla teilla, siihen ei meiskään suostunut vaan kielti sutturoiden mielle tulon.
Ei kuule, meillä ei onnistu. Oikeastaan sinulle ei pitäisi vastata, tai oikeammin jättää nuo kirjoituksesi huomiotta. Sinä et tosiaan ymmärrä vaikka väännettäisiin rautalangasta.
Olet varmaan hyvin yksinäinen ihminen, katkera siitä mitä sinulle on tehty.. Keskity nyt vaikka hoitamaan lapsiasi ja kotiasi. Käännä katkeruutesi voitoksi. Kyllä se vielä aurinko paistaa.
Oletko ajatellut että ottaisit uuden miehen ja aloittaisit alusta. Eihän sitä tiedä milloin vastaan tulee sopiva mies. Mutta muista että hän ei ole vaan eronnut ja hänellä on lapsia, silloin sinä olet suttura-uusikko ja tunkeudut toisten sukuun.
Ei se niin mennyt oot ihan ääliö "suttura" kieltäytyi vapaa ehtosesti tulemasta teille...
...teillä kummallakaan ole valtaa "sutturaan" paskat se välittää sun mielipiteestä
Kiitos, taas viesteistäsi. Me ollaan n. 50-v molemmat ja lapset kaikki aikuisia. Ei mullakaan suoraan miehen suku ole pahaa sanonut, mutta mies kertoi ihan avoimesti äitinsä keskusteluista miehen sisarusten kanssa ja äiti todellakin pyrkii suojelemaan pikkupoikaansa naisilta. Hän haluaisi pitää pojan omanaan, vaikka toisaalta ymmärtää itsekin, että poika on jo aikuinen mies ja on ihan itse tehnyt omat virheensä eikä kukaan nainen ole hänen elämäänsä pilannut. Perhe vaan pitää niin yhtä, että esim. miehen entisessä liitossaan tekemä aviorikos on unohdettu ja anteeksiannettu ja poika puhdas pulmunen, jota pahat naiset vaanivat. Mies rakastaa kyllä minua, mutta en usko, että hän koskaan kääntäisi selkäänsä "omilleen" vuokseni, jos joutuisi valitsemaan. Enkä tietenkään halua häntä sellaiseen tilanteeseen saattaakaan. Haluan vain olla onnellinen, mutta kai minusta noissa yhteisissä tilaisuuksissa tuntuu, että mies on samanlainen kuin suku ja siksi tuntuu pahalta ja pelottavaltakin, kun päästän mieleeni ajatuksen, että olen ypöyksin. Asiasta on puhuttu paljon, ja mies on sanonut, että ota vaan kädestä kiinni ihan missä tilanteessa tahansa ja hän on aina valmis tukemaan minua ja ymmärtää minua erinomaisesti. On mukava tietää, että teidän liittonne on kestänyt jo 15 v, vaikka et vieläkään tunne kuuluvasi joukkoon. Kai minun pitää vaan antaa ajan kulua ja sopeutua siihen, ettei minun tarvitsekaan tuntea oloani kotoisaksi heidän seurassaan, vaan ihana aika, jonka olemme kahden, riittää. Kuinka paljon miehen lapset teillä vierailevat? Onko miehellä lapsenlapsia ja millaiset pelisäännöt teillä vierailuilla on? Vai onko koti mullin mallin heidän käyntinsä jälkeen? Tulevatko lapset teille kuin kotiinsa vai ikään kuin vieraaksi, koska ovat jo omillaan?
Kyllä se uusi puolisi tulee kuulumaan/ kuuluu kumppaninsa sukuun ihan samoin kuin entinen aikoinaan. Yhteisten lasten kautta ja liiton kautta.
Ei sitä paikkaa ole mitenkään korvamerkitty sille yhdelle.
Kuulutaan samaan sukuun exät ja nyxät, parisuhteen kautta.
Biologiseen geneettiseen sukuun kuulumme vain omaamme, emme sen aviopuolison.
Kannattaa pitää oma asunto niin ei tarvitse kaikkea omaa alkaa jakamaan. Joutuisit vain piiaksi ja palvelijaksi miehen suvulle. Miehen suku on sinulle vieraita ja mieti kestätkö jatkuvasti vieraita päivä ja yö kaupalla sekä pieniä lapsenlapsia paimentamassa. Siivota ja passata niitä. Huonekalusi ja kodinkoneesi kulutetaan sököiksi ja kun saat tarpeeksi ja lähdet niin niillä ei tee enää mitään, loppuun kulutettuja. Jos sinulla ei ole kolhoosieläjän luonnetta niin siitä ei tule mitään vaikka väkisin koittaisi yrittää. Jos et ole aina mielinkielin heille ja aina vastaanottavainen ovet auki niin he kääntyvät äkkiä sinua vastaan ja olet paha ihminen. Äkkiä voi sitten olla omassa kodissa olla ihan ulkopuolinen, pelkkä siivooja ja palvelija. Ja sitten rahapuoli, mitä se maksaa jatkuva hotellinpitäminen vieraille, joutuisitko osallistumaan kustannuksiin? Kannattaa miettiä ja punnita tarkkaan ennen kuin alkaa hynttyitä yhteen lyömään.
Kiitos hyvistä kommenteista. Noin ajattelen pimeimpinä hetkinä otsekin. Minähän se ruuanlaittaja enimmäkseen olen ja pesen ne räkä- ja sormenjäljet ikkunoista. Ja huonekaluistahan ei kaikki aina lähdekään. Mies tosin koettaa edes imuroida ja auttaa ruokahommissa ja maksaa ruuat. Mutta kolhoosieläjä kun en ole luonteeltani, niin minkäs teet. Toistaiseksi ainakin tosiaan pidän oman asuntoni, johon voin vetäytyä ja jonne minun ei ole pakko kutsua ketään. Toivon vaan, että mies tämän ymmärtää jatkossa yhtä hyvin kuin nyt, vaikka mieluiten hän näkisi minut telmimässä lastenlastensa kanssa ym.ym. Paha en halua kenellekään olla, en myöskään itselleni. Miellyttämishaluisena ihmisenä saattaisin joutua siihen sudenkuoppaan, jota hyvin kuvasit..siivousta, passausta, loppuunkuluneita tavaroita ja huonekaluja..
Kyllä sinä miehesi luona voit ottaa "äidin" roolin ja käskeä pyytää auttamaan kodin hoitoa... ...ei sillä tavalla missä käskeminen on pääasia
Jep. Hyvä valinta tuo pitää oma asunto ja näin ehkä voi pitää loitolla miehen sukulaisetkin. Pystyt hoitamaan omat menosi ja miehesi omansa.
tä juknispelle on aika idiootti... asuu varmaanyksin ja haaveilee nais seurasta... tai sitten se on teini joka opettelee leikkimään miestä täällä.
Itse oot pelle jollet ymmärrä sitä mitä olen yrittänyt kertoa 1. Lapset ovat tärkeitä 2.vaimoni on tärkeä mun elämän kumppani 3.vaimoni ei kiusaa/dominoi mun lapsia (minä käsken minä määrään tyyppi ei meillä asustele/viihdy erosin sellaisesta) 4. Ero tarkoittaa eroa joten minulla ei ole mitään mikä kuuluisi ex puolisolle joten miksi välittäisin , viettäisin aika ja kylilisin/kestitsisin ex puolisoa... ...en yksin kertaisesti halua nähdä häntä 10 vuotta narsismia.
Kiitos, jukni 69. Huomaan, että rakastat uutta puolisoasi ja kykenet pitämään tasapainon sekä hänen että lapsiesi välillä. Olen iloinen puolestasi ja toivotan onnea uudelle liitollesi. Ehkäpä minäkin vielä löydän paikkani :)
Näin se tosiaan tässä vaiheessa parhaalta tuntuu, vaikka olin jo etsimässä yhteistä kotia. HUomasin, että tuntisin olevani häkissä ja kun niitä lapsiakin riiiitttääää..ja itsellä on talous kunnossa, mutta toisella ei, niin näin vältän mahdollisen katkeroitumisen tiukan paikan tullen. Voi tietysti sanoa, että otan vain rusinat pullasta, mutta ehkä se on parasta, mitä voi tehdä.. Uusperhe ei koskaan voi olla samanlainen kuin se alkuperäinen, ja ehkäpä olemme kaikki väärässä kuvitellessamme, että niin voisi olla. Yhteiskunta vaan olettaa, pitää toimia niin ja niin ja koettaa ikään kuin palauttaa se, mikä kuitenkin on ikiajoiksi menetetty. Mielestäni uusparien pitää uskaltaa tehdä valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, jos se heille parhaiten sopii. Nykyisin kai kahden talouden parisuhteita on jo paljon, ja taitavat toimia aika hyvin. Olisikin mukava saada kuulla, millaisia ratkaisuja itse kukin on löytänyt. Valitettavasti tällä palstalla vaan näyttää keskustelu menevän aivan väärille raiteille eikä rakentavia asiallisia puheenvuoroja juuri näy. Mutta tuhannet kiitokset tosiaan niille, jotka ovat asiani ymmärtäneet ja tuoneet uusia näkökulmia :)
Ota aikalisä ainakin tuon yhteisasumisen suhteen. Tuli tosin sellainenkin mieleen, että eihän tässä kyse ole sinällään uusperheen ongelmista vaan ihan vain teidän puolisoiden erilaisesta suhtautumisesta lähisukuun ja vanhempiin.
Vai ymmärsinkö oikein että 50vee miehesi on vielä äidissäänkin kiinni?
Onko sinulla omia lapsia, lähisukua? Miten tiiviisti te tapaatte?
Meillä miehen ex yritti uuden kumppaninsa kanssa alussa myös oudon tiiivuistä kaveerausta, pyyteli uuden kotinsa talkoisiin jne. Minä silloin jo alussa sanoin (miehelle) että minulla on jo ihan riittävästi omiakin kavereita/sukua, joita en ehdi tapaamaan niin usein kuin haluaisin. Mies ymmärsi ja torppasi pyynnöt. Siitä sitten alettiin luomaan sitä meidän omaa juttua, johon kuuluu kyllä miehen lapsi, mutta ei enää tämän äiti ja uusi puoliso.
Oikeasti vika on miehessäsi, jos hän ei itse ota sinua täysivaltaisena - ja tasa-arvoisena - omaan elämääsi. Tai tee sitä niin, että myös sinä koet niin. Kuvitteleeko hän, että sinä olet vain hänen elämänsä täydentäjä? Miten hän täydentää sinun elämääsi ja osallistuu sinun sukusi juhliin tms.?32
Niin hyvin, niin hyvin sanottu, "hänen elämänsä täydentäjä ", laittaa ajattelemaan.
Kiitoksia viisaista sanoista. Olet varmaan hyvinkin oikeassa siinä , että ainakin osittain olenkin vain hänen elämänsä täydentäjä. Toisaalta kai puolisot ovat toistensa täydentäjiä.. Hän haluaa kovasti minun olevan mukana kaikessa hänen elämäänsä kuuluvassa ja kyllä toki itsekin sosiaalisena osallistuu mielellään minun sukuni tapahtumin , niitä vain on niin harvoin. Hänellä on 4 lasta ja pian saman verram lapsenlapsia , minulla vain yksi lapsi , joka on todella itsenäinem eikä edes halua tulla yökyläilemään eikä muutenkaan. Silti meillä on lämmim suhde , hän vaan viihtyy paremmin omien kavereidensa ja poikaystävänsä seursassa. Muutenkaan emme tapaile kovin usein muuta sukua eikä se tarkoita huonoja välejä. Totta , että ongelma on erilaisesta perhekulttuurista. Puolison aikuiset lapset huutelevat "isi , "isi" kuin pikkuiset konsanaan. Lapsenlapsille ei voi asettaa mitään rajoja , se kuuluu vain heidän vanhemmilleen ja jos lapsi haluaa juosta multapellolta kurakumpparit jalassa matolle ja huomautan asiasta , niin ilmapiiri kiristyy ja minä olen siihem syyllinen. Muuten mies kyllä ottaa minut täysvertaisena ,mutta tämä jälkikasvun kanssa "peuhaaminen" on jotenkin sellainen alue , että minun pitäisi vain sopeutua ja kiristellä hiljaa hampaitani. Muutenkin viesti perheen taholta on se , että "tämmöisiä me olemme ja ihan mahdottoman ihania juuri tällaisina ja opi sinäkin tällaiseksi ". Ei tietenkään juuri näin sanoin , mutta sidältö on tämä. Minä en kuitenkaan voi persoonaani muuttaa ja jotenkin minusta olisi kohtuullista , että molemmin puolin joustettaisi. Itse lapsena ajattelisin , että nyt kun iskä on löytänyt sen oikean (noin hän on kovasti julistanut), niin koetan omalla käytökselläni antaa tilaa ja aikaa rakkaudelle. Ehkä minä olen itsekäs.. Minun perhekäsitys vaan on sellainen , että jo omilleen lähteneet lapset tulevat käymään vamhempiensa luona vähän kuin kylään ja ovat "maassa maan tavalla". Omassa kotonaan voivat sitten olla vaikka kuim pellossa. Vielä tuosta elämän täydentäjän roolista..mies on hyvillään , kun "edustan" hänen rinnallaan ja kotona taas huolehdin ruuanlaitosta ja herkuttelusta..olen kuulemma täydellinen. Asumisratkaisusta on puhuttu ja näillä näkymin kaksi kotia on paras vaihtoehto. En sitten tiedä , miten suhteeseem vaikuttaa pitemmän päälle se , ettei minun kotini ole jälkikasvun tapaamis -ja temmellyspaikka , vaan aikuisten pesä. Mies ei varsinaisesti ole kiinni omissa vanhemmissaan sillä tavalla , että kysyisi lupaa tehdä jotain , mutta yrittää kyllä miellyttää heitä parhaansa mukaan , kuten jälkikasvuaankin.
Tee sinä omein kanssa miten lystäät, mutta älä tyrkytä omia tapoja toisten ihmsten elämään ja lapsiin. he tekevät juuri niinkuin omat vanhemmat ovat opettaneet.
Ei sinun tapasi ole se yksi ja ainoa oikea että toisten pitää ehdä samoin ja sitten vasta ovat loistoporukkaa.
Sinä teet kuin itse haluat ja muut miten itse haluavt. Kumma että uusiot yrittää aina käntää miehen lapset ja miehen omiin tapoihin... voi että oelt katkera.
Sinä olet itsekäs kateellinen ja epätoivoinen ihminen. Et osaa hyväksyä erilaisuutta ja toisten tapoja. Käännä sinä itsesi ja lapset miehen tavoille, ja katso toimiiko kun pakotetaan olemaan semmoinen jota ei ole!
Mutta katkerana idioottina et edes pysty, haluat vaan savustaa lapset miehen elämästä, ja olet onnistunutkin, Katkera katkera.
Ei ole tyrkyttämistä se, että haluaa kotinsa pitää siistinä ja lastenlasten käyttäytyvän mukavasti. Se on normaalin vastuulliseen ja tasapainoiseen elämään opettamista.
Kenenkään kotona ei saa possulauma mellastaa. Lapsilla pitää olla rakkautta ja asialliset rajat.
Ilmeisesti sinä lissulässy et pitänyt kotiasia siistinä, opettanut lapsiasi tavoille ja nyt naperot ovat kuin sikalauma. Syytä siitä vain itseäsi ja pidä possutapasi, me muut näytämme lasille hyvää esimerkkiä.
Kuules lissu kyllä lapset tekevät isän ja hänen vaimon koton niin kuin he pyytävät ja noudattavat talon tapoja !
No ei tee jos mies yhtään lapsiaan rakastaa, ei anna sutturan haukkua ja kiusata omia lapsiaan. Mutta jos muita ei saa ja tämä on ainoa nainen minkä saa, niin tottakai mies antaa hänen pompottaa lapsiaan, ettei jää yksin.
Monet eivät välitä lapsistaan, vaan siivooja on tärkeempi.
Ei kunnon isät anna lapsiaan kenenkään kiusata.
Niin ainoa joka lapsia kiusaa olet sinä !!! Joo erosin ja eroaisin uudelleen narsisti akasta ! Ja kyllä lapset tekee niin kuin asunnon omistajat/haltijat sanoo ja noudattaa talon sääntöjä... ...jopa sinä teet meillä niin kuin vaimoni tai minä sanon . Ja meillä vaimoni ei ole ulkopuolinen eikä vieras ei omassa kodissa. Eikä meillä lapsia kiusata vaikka harhoinesi sellaista kuvittelet etkä voi tietää muusta kuin omastasi tapauksesta... ...ja silloinkin todennäköisesti mies erosi päsmäri narsistista joka osasi vain käskyttää ei vahingossakaan osannut pyytyää nätisti.
Sinä voit pitää sydänystävänäsi vaikka kaikki vastaantulijat, me emme.
Meille ei miehen sutturat ole koskaan tulleet, emmekä me menneet heitä katsomaan. Emme tarvi semmosiia perheenrikkojia mihinkään, meitä ei haukuta eikä sotketa kotiamme.
Sinä olet vaan katkera sitiä, ette ole pystynyt omiasi suojelemaan vaan olet joutunut kärsimään sen että puolisosi uusi suhde kohtelee lapsiasi huonosti.
Minä en ole semmoinen äiti, ja sepä sua riivaa.
Jos sinusta lasten suojelemeinen on pahasta, kiusaa sitten omiasi.
Minä en. Siksi olenkin maailman paras äiti.
HULLU!
USKO JO ETTEI OLE TULOSSA TEILLE !!!
Omassa kodissa ex miehesi ja hänen uusi nainen tapaa lapsia tahdoitpa tai et ja siella sinä olet vieras ulkopuolinen.
JUU EI TULE MEILLE KUN EMME ANNA SUTTUROIDEN TULLA! Sehän olisi perherauhan rikkomista...noh perheemmehän he ovat jo rikkoneet, mutta miedän kotiimme ei ole mitään asiaa.
Ei ole miehen suttura koskaan saanut nähdämeidän lapsia, miski pitäisi saada nähdä?? Meidän lapset eivät koskaan ole joutuneet isänsä sutturoiden kynsiin haukuttaviksi ja kiusattavaksi, ei ksokaan. Siitä olemme pitäneet huolen etteivät päässeet meidän elämää sotkemaan.
Mikä kumma joillakin miesten naikkosilla on nähdä miehen lapset ja exät? On kumma että pitä alkaa heitäkin haukkumaan ja kiusaamaan, eikö riitä että rikkoivat perheen?
Saa....an tyhmä jankuttaja, ei teille ole ylipäänsä kukaan tulossakaan, sun päässäsi on sellainen pakkomielle, että teille nyt joku olis tulemassa, kyllä tuolaasen hullujen huushollin kaikki kiertää kaukaa.
Ei ole" naikkoset"ja ketkään muutkaan teille tulossa, sen kun homehdut sinne pirttiisi yksinäinen hullu ämmä.
On se onni, että meillä minä estin miehen tuomasta uusia naikkosia meille, ja lasten lähelle. En olisi jaksanut tapella tuollalailla kuin täällä ovat ihmiset tapelleet.
Meillä ei koskaan ole riidelty lapsista eikä ole tarvinnut pelätä että sutturat kohtelisi heitä huonosti ja haukkusii sekä tulisi meille sotkemaan kotimme.
Ei koskaan, lapset ovat saaneet olla turvallisesti omassa kotonaan, eikä me olla menty sutturoita katsomaan eikä ne ole tulleet meille.
Nyt tajuaa miten helpolla olemme päässeet ja oikeat ratkaisut tehneet, kun kielsimme ex miehen ex isän tuomasta naikkosia meille. Miksi perheenrikkojat olisi pitänyt meille tuoda meitä haukkumaan? Mihin olisimme niitä tarvinneet?
Jos mies lapsensa vaihtoi sutturoihin, niin kyllä varmasti hävettää moinen teko eikä ole kehdannut edes vaatia että ottaisimme hänen sutturat vastaan tai menisimme niitä katsomaan, ja luojan kiitos, lapset ovat saaneet olla rauhassa, eikä ole sutturoita tavinnut nähdä.
Jos olisin päästänyt naikkoset meille, niin aivan varmasti meillä olisi samanlaisia taisteluja kuin täällä monet joutuvat kärsimään, aivan hirveitä juttuja.
Ihmettelen suuresti, miten lasten omat vanhemmat antavat näin tapahtua omille lapsilleen? Siis minusta se on julmaa.
Minusta olisi kauheeta, jos joku vieras ulkopuolinen naikkonen alkaisi haukkumaan että mun lapset haisee, ovat hulluja idiootteja, varastelevat ym hirveetä täysin perättömiä syytöksiä... Eikö kenenkään vanhmmatn kellot soi että suojelisi omat lapset?
On se luojan kiitos, että olemme säästyneet näiltä asioilta mitä täällä lukee, en äitinä ikinä olisi itselleni anteeksi antanut, jos mun lapset olisivat joutuneet tuommoseen kohteluun isänsä luona!!! Huh huh...
Siksi olenkin maailman paras äiti, ja lasten suusta kuulee totuuden.
En tiedä itkeäkö vai nauraa? Miltä lapsista tuntuu, kun omat vanhemmat antavat vieraiden ihmisten kohdella heitä miten sattuu, haukkua ja kiusata? Siis oikeesti... onko nämä jutut täällä edes tosia? Paha sanoa, kun meillä ei moiseen ole lapsia koksaan päästetty, ei koskaan, siksi ovat erittäin onnekkaita.
Et sinä kunnon äiti olet pelkkä äidin kuvatus !!! Eikä se ole sinun vallassasi ollut ettei miehesi uusikko tullut teille vaan se oli hänen oma päätös
Olet vaan katkera omasta kohtalostasi. Nyt kostat omille lapsillesi että ex vaimosi jätti sut.
Syytä muita omista ongelmistasi. Ota ihminen vastuu mitä teet!
Minun vallaassani on kaikki mikä kuuluu meille, minä päätin lasteni hyvinvoinnista ja estin sen ettei kukaan ulkopuolinen vieras ihmisnen kiusaa ja kohtele kaltoin minun lapsiani. Kohdelkoot omia, toisten ei. Ja se oli paras päätös ikinä.
Sinä se kiusaaja olet... ...ja minä se olin joka otti eron huonosta ihmisestä narsistista
Tais vastata exä.
Kopio tuo oma tekstisi niin ei tarvii enää päivästä toiseen,monesti, samaa paskaa , eri paketissa vääntää. Pääset ähkimisestä helpommin.
Miksi rikoit toisten perheen ja nyt petyit että olet ulkopuolinen? No juuri siksi, siinä on vastuskin jo.
Missä sanottiin että rikkoi perheen??? Kyllä ex aviopuolisot voi aloittaa seurustelun ja mennä naimisiin erottuaan.
Voi hyvät hyssykät sentään ,aikuiset ihmiset kinaa kuka rikko mitäkin ja kenen kanssa,kuka saa tavata ketäkin millon ja missä .Oiskohan syytä katsoa peiliin itse kunkin.
On se hyvä että minä osasin jo ennakoida, ja estin että mies toisi naikkoset meille, meitä haukkumaan ja sotkemaan kotimme. Emme ole koskaan nähneet mihen sutturoita, jotka rikkoivat perheemme ja jättivät lapsemme isättömiksi.
On onni, että estin naikkosten meille tulon emmehän mekään mene niitä naikkosia katsomaan, miksi heidän pitäisi meille tulla?
Lapset olisivat minulle varmasti tuntemattomia, jos olisivat joutuneet pakosti isän luo asumaan ja sen sutturoiden. En kehtaisi lapsiani silmiin katsoa jos olisin suostunut siihen, että lapset näkisivät sutturat jotka heitä haukkuu ja kiusaa. En voisi edes itselleni anteeksi antaa.
Onneksi estin ja meis oli itsekin sitä mieltä että hänen naikkoset ovat meille erittäin huonoa seuraa. Ei ole koskaan tunut niitä katkeria emakoita meille. Onneksi.
Olisihan se järkyttävääe ttä lapset ei tuntisi omaa äitiä, mutta rahallisesti olisi kannattanut, mutta ennemmin lapset, sillä ei olisi tarvinnut ostella joululahjoja eikä mitään matkoja eikä rahaa olisi mennyt niin paljon. Mutta olisi ikävä tullut monesti jos en olisi enää lapsiani tuntenut. Onneksi meillä on nyt asiat hyvin. Enemmän se mies menetti, lapset ja lastenlapset, ja koko perheen ja sukunsa. Meillä on kaikki tallessa. On ihanaa kun emme menettäneet kuin miehen ja lapset isän.
Olemme niin etuoikeutettuja, kun mies piti sutturat piilossa eikä päästänyt niitä meitä haukkumaan ja kiusaamaan.
Mihin olisimme heitä tarvinneet? Ei meillä koskaan kokonaisessa perheessäkään käynyt ketään sotkemassa ja kiusaamasas, miksi nyt pitäisi?
Pitätkööt mies siivoojansa ja sukan pesijän kanssa , minä olen pärjännyt yksin lasten kanssa, ja todella hyvin.
Takasin emme moista miestä huoli, vaikka kuinka itkisi, likainen on hän... hyi, en voisi ikinä edes koskea semmoiseen mieheen joka hylkää perheensä ja vaihtaa lapsensa naikkosiin. Ei semmoinen ole isä ollenkaan.
Onnellinen sun exä on kun on päässyt susta eroon. Kysy vaikka joskus, kyllä hän varmaan ihmettelee miten yleensä on tommosen sutturan kanssa lapsenaa tehnyt. Nyt varmaan ikionnellinen kaukana sinusta.
No ehkä on että pääsi minusta ja lapsistaan eroon, jos se on onnea niin sitten se hänelle on. Emme tarvi huonoa misestä elämäämme, jolle naikkoset ovat tärkeimmät kuin oma perhe ja lapset. Se on surullista.
Mekin olemme ikionnellisia, että pääsimme eroon moisesta miehestä joka omat lapset vaihtaa sutturoihin, mitä ihmettä me olemme hänessä nähneet?
Mutta toisaalta sutturat teki palveluksen, jota me emme edes ymmärtäneet, millainen mies, joka vaihtaa lapsensa???? Rakkaus on sokea, harmi.
Ei ex miehesi pääsi sinusta eroon ja sinä erotit lapset isästä!!! Sinä olet ulkopuolinen ex mihesi ja hänen naisen elämässä ei sinulla ole heihin sananvaltaa yhtää
Miksi sinä hullu ämmä sit olleskaan menit naimisiin, kun nyt on niin hyvä olla ilman sitä ukkoa?
Kyllä se on pelkkää sanan helinää sun onnesi, täällä joka Jumalan päivä parut ja kitiset vuodesta vuoteen tota "onnellisuuttasi"joka on pelkkää harhaa..kaipaat niin per.....leesti sitä ukkoasi ja sen "sutturan haluaisit nähdä, mutta se ei haluu sinua hullua nähdä.
Sinut vaihdettiin parempaan ja sinä vaihdoit lapsesi ittellesi kostaaksesi ukolles, kun sinut uskalsi jättää.
Pas-kat sinä ole rakastanut muuta kun ittees, ukkos on onnellinen, kun sai terveen rakastavan ihmisen puolisokseen, hän on oikeen onnen pekka.
Sinut vaihdettiin ääliö, älä syytä lapsiasi erostasi, kato peiliin siellähän se itsekäs pas-ka on joka hyljättiin.
Niin, jos et pidä itsestäsi et voi rakastaa muitakaan. Juu aivan aivan... meidät vaihdettiin harmi... harmi jos ei osaa elää elämäänsä perheellisenä ja uskoo perheenrikkojiin, itse siinä katuu entien ja kärsii... mies parka.. menetti kaikki kun vaihtoi lapsensa naikkosiin...
Voi kyllä hän voi olla onnen pekka, kun pääsi eroon lapsista... mikäs sen parempaa kuin lapseton elämä, kun tietää että äiti ei koskaan jätä lapsiaan.
Niin meidät vaihdettiin... mutta toisaalta se oli onni meille, päästiin eroon miehestä joka ei sisimmässään ole edes isä, harmi harmi..