Onko täällä paljonkin teitä, jotka tiedätte, mitä osaatte tehdä, mutta teillä olisi ollut enemmänkin kykyjä toteuttaa luovuuttaanne, taipumuksianne. Jostain syystä ette ole tuoneet, saaneet, ei ole ollut mahdollisuuksia tuoda kaikkea tai edes jotain ilmi.
Piti ruveta ihan heti kirjoittamaan tätä, kun satuin katsomaan just minulle sopivan ohjelman Zokrollah ( tai jotain sinne päin) Aram Aflatunin isä. Ihana vapaamuotoinen näyte siitä, että luovuutta jää rutkasti käyttämättä, kun ei uskalleta.
Luovuus = riskinotto kokeilla sitä sun tätä rohkeasti, vaikka jotain menisi pieleenkin, ei haittaa. Kokeilee taas muuta. Mitä kaikkea tästäkin palstan joukosta löytyisi, jos olisi uskaltanut ja uskaltaisi. Se spontaanius on tässä tärkeä sana, tehdä jotain sen enempää tarkkaan harkitsematta. Luovuuden kätköistä saattaisi löytyä vaikka mitä. Uskaltaa heittäytyä johonkin mukaan.
Jotain, jota on halunnut kokeilla.
No sekavasti tietysti tätä nyt tässä innokkaana haastelen, ottakaa ite tarkemmin selvää, mitä tarkoitan. Kaiken ei tarvitse olla nenän eessä valmiina ymmärrettävänä tekstinä.
Itsestään on tietysti helpoin kertoa, onko ollut riskinottaja, spontaani, uskalias.
Täytyy myös olla itseluottamusta ja jonkin verran hulluuttakin.
Tähän hätään muistan vain rohkeuteni laulamisessa. Ei minulla ole mikään koulutettu ääni, mutta monta kertaa olen heittäytynyt laulamaan ranskalaisia
chansoneja, saksalaisia vanhoja schlagereita tai operettisävelmiä, vähänhän niitä esityskelpoisia enää muistissa. Sopivan matala ääni minulla on, myös sävelkorvaa.Aina olen valmis esiintymään. Olen jopa näissä palvelubusseissa mikrofonin kanssa tai ilman lauleskellut. Uskonette, että vastaanotto on kuulijoilla ollut iloinen.
No sen enempää harkitsematta, spontaanisti, painan nappia lähetä. Nyt muistuu mieleeni kyllä muitakin juttuja, mutta ne olkoot siellä salaisen luovuuden peitossa.
Piti ruveta ihan heti kirjoittamaan tätä, kun satuin katsomaan just minulle sopivan ohjelman Zokrollah ( tai jotain sinne päin) Aram Aflatunin isä. Ihana vapaamuotoinen näyte siitä, että luovuutta jää rutkasti käyttämättä, kun ei uskalleta.
Luovuus = riskinotto kokeilla sitä sun tätä rohkeasti, vaikka jotain menisi pieleenkin, ei haittaa. Kokeilee taas muuta. Mitä kaikkea tästäkin palstan joukosta löytyisi, jos olisi uskaltanut ja uskaltaisi. Se spontaanius on tässä tärkeä sana, tehdä jotain sen enempää tarkkaan harkitsematta. Luovuuden kätköistä saattaisi löytyä vaikka mitä. Uskaltaa heittäytyä johonkin mukaan.
Jotain, jota on halunnut kokeilla.
No sekavasti tietysti tätä nyt tässä innokkaana haastelen, ottakaa ite tarkemmin selvää, mitä tarkoitan. Kaiken ei tarvitse olla nenän eessä valmiina ymmärrettävänä tekstinä.
Itsestään on tietysti helpoin kertoa, onko ollut riskinottaja, spontaani, uskalias.
Täytyy myös olla itseluottamusta ja jonkin verran hulluuttakin.
Tähän hätään muistan vain rohkeuteni laulamisessa. Ei minulla ole mikään koulutettu ääni, mutta monta kertaa olen heittäytynyt laulamaan ranskalaisia
chansoneja, saksalaisia vanhoja schlagereita tai operettisävelmiä, vähänhän niitä esityskelpoisia enää muistissa. Sopivan matala ääni minulla on, myös sävelkorvaa.Aina olen valmis esiintymään. Olen jopa näissä palvelubusseissa mikrofonin kanssa tai ilman lauleskellut. Uskonette, että vastaanotto on kuulijoilla ollut iloinen.
No sen enempää harkitsematta, spontaanisti, painan nappia lähetä. Nyt muistuu mieleeni kyllä muitakin juttuja, mutta ne olkoot siellä salaisen luovuuden peitossa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Täälä sataa ,tuntuu etäämeillä täälä sataa aina ,ja ostin kumisaappaat , kirkkaan keltaset
Teen paljon sellasta mitä muutihmettelee -- olen kokoaika jotain tekemässä .
Korjasin ihanan vanhan hameen ja Pleiserin juuri , ne on ollut kaapissa jo n 30v
Olen tyytyväinen itseeni -- kun muutin ihan Spontaanisti tänne 51v vaikka työssä sanottiin ,että et enään noin vanhana 51v tule vieraassa maassa viihymään .
Tätäkään en ole katunut. Yleensä täytän toiveeni --- jos se suinkin on mahdollista .
Taas spontaanisesti hyppäsin ihan toisiin asioihin juuri sellainen olenkin --- mutta kun piti näistä keltasista saappaista kertoa -
Olin niillä ulkona ja varrenkorkeus oli sellanen että ei sovi minun jalkaani , no mikäs sen helpompaa kun ottaa vaan terävä puukko ja katkasin varret itselleni sopivaksi
Nyt lopetan taikka kerron pian sellaista mitä ei pitäis :=)
Kiva sus. kun laitoit kivan aloituksen ,
Samaa ihmettelin ohjelman päätteeksi, kuin iranilaissyntyisen Zekrollah Aflatunin poika, Aram, miten isän luovuus, ulospäinsuutautuneisuus ja ilo ei ollut puhjennut täällä meillä, jossa hän sentään asui 30 vuotta.
Kiinassa voitti kisan, joka on tehnyt hänestä maankuulun taitajan.
Tarttuiko häneen meidän kansanluonnettamme, pitää latistaa, ei saa osata, jos yrittää, alennetaan liian usein?
Itse en ole rohkea, paremminkin takarivin taavi.
http://www.yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/20/tosi-tarina-isani-zekrollah
Maan hyvinvoinnin kannalta on erittäin huono asia, että hyvät, älykkäät ja luovat ihmiset joutuvat muuttamaan kotimaastaan kuten monet Iranistakin.
Hyvät tyypit menestyvät missä vaan kuten iranilaisnuoret suomessa. Mainitsen tässä 2 hyvää Alia. Räätäliksi suomessa opiskellut.
Hän on tehnyt myös laadukkaita tv-reportaaseja, joita arvostan suuresti.
Toinen Ali, Yle-radion Teemalla esiintyvä mies. Sukunimiään en muista, mutta hattuani nostan heille.
Aivovuoto on ikävä asia.
Meillähän sitä on paljon, kun köyhistä maista tullaan tänne opiskelemaan, ja tutkinnon suoritettuaan ihmiset muuttavat yleensä lännemmäs.
Tiedän Alit, minäkään en sukunimiään muista, ovat hyviä tyyppejä.
Heitä ajatellen mietin, onko heidän perheensä olleet paljon monipäisempiä, kuin vaikka minun, ainokaisen? Kun ei ole tarvinnut pitää puoliaan, eikä korottaa ääntään kuuluakseen, olenko tullut nynnyksi?
Koulu ei ainakaan minulle luonut avointa esiintymisfoorumia.
Esitelmän pito oli painajainen.
Vaikka minulla oli lauluääntä, en uskaltanut suutani avata luokan edessä. Välttävän silti sain. Kansakoulussa alkoi menemään yhä huonommin.
Puutöissäkin ehdot. Se on suomenennätys alallaan, etten edes vasaran vartta saanut lukukaudessa tehdyksi. Kiville ajoista myöhemmin tuli tapa.
En kuitenkaan koskaan rohjennut ottaa sitä pelastavaa hyppyä - naru kaulassa.
Nyt sanon, että mitä tässä, eletetään ja höllötetään kuin lämpimässä suonsilmäkkeessä. Se on taas moro.
En tiedä, miksi kidutukseksi oli tarkoitettu laulukokeet?
Oman tulkintani mukaan, se oli aikaa, kun ei älytty, että lapsikin oli ymmärtävä ihminen.
Nyt osaan laulaa kovaa ja korkealta, mutta muistaakseni koulun laulukokeessa ääni särkyi ja hengitys salpautui,
Toivottavasti samaa ei enää sovelleta nykylapsiin.
Moro, osta poro, ollaan ölövästi.
"miksi kidutukseksi oli tarkoitettu laulukokeet?"
Onhan se tänäkin päivänä "kidutusta" jokin aine joillekin.
Yksityis laulu ei sujunut minultakaan koulukavereiden kuullen mutta nykyään ei ole mitään pelkoa lauleskella karaokessa, vaikka en niin hyvä olekaan lauleleen.
Ojakkalan kansakoulussa aloitin kouluni...3 luokalla tuli "yllättäen" vahvuuteni esille esim. koulun hiihto kilpailuissa. Siihen aikaan sai keväällä koulun paras hiihtäjä (poika ja tyttö) sukset koulusta ansioistaan. Olin 3,4 ja 5 luokalla koko koulun tytöistä paras hiihtäjä ja koskaan en niitä suksia saanut koska ne annettiin heille ketkä lopettivat koulun ja siirtyivät kansalaiskouluun. Keväällä (5 luokka)ennen suksien "jakoa" omat ainoat Järviseni kuluivat puhki ja poikkesivat...isä oli sitä mieltä että olin jo niin iso tyttö etten suksia tarvinnut. Siihen tyssäsi hiihdot.
Ollessani 15 vuotias minua soitettiin (isälleni soitettiin) eräisiin hiihdon viestiin, isäni oli sanonut ettei minulla ole suksia...lupasivat lainasukset. Viesti on minun viimeinen kilpailuni eikä ole ollut kilpailuihin mieli tehnyt viimeiseen 46 vuoteen vaikka on kuinka houkuteltu...myös ovat ihmetelleet että miksi en halua kilpailla! Olen vain vastannut ette minun tarvitse kilpailla missään lajissa.
No...hevosten kanssa olen kyllä saanut lapsuudessani touhuta...olihan se isäni rakas harrastus, ja sen isä minullekin "hyväksyi". Olen esim. ohjastanut Haminassa raveissa teini-iässä...mutta sitten tuli muutto Helsinkiin 16 vuotiaana.
Muuten urheilussa/liikunnassa minulla oli arvosana 6 sen jälkeen kun Ojakkalasta siirryin yhteiskouluun...minä tein stopin koululiikunnalle!
Liikunta on yhäkin hauskaa minulle...joillekin se taas ei ole, oli lapsi tai aikuinen.
Taide/taitoaineita ei yleisesti ottaen edes pitäisi arvostella.
Teini-iässä olin vahva jalkainen ja nopea...hiihdin ja juoksin, olisin halunnut voimistella mutta se haave jäi. Meidän perheessä oli usea lapsi joten ei ollut vanhemmillani aikaa ja rahaakaan keskittyä lapsien harrastuksiin.
Muutin 16 vuotiaana Helsinkiin ja jäi 7 vuodeksi kaiken näköinen liikunnan harrastelu vapaa-ajalla. 23 vuotiaana ostin elämäni ensimmäiset lenkkari ja aloitin lenkkeilyn...fillarointi tuli myös kuvaan.
Erosin alle nelikymppisenä ja sitten alkoi löytymään uusia harrastuksia. Voimailua/paritanssit...opettelin nelikymppisenä hyppäämään Kisahallissa täyden voltin, onnistui myös tramboliinilla.
Vajaa kymmenen vuotta sitten ostin elämäni ensimmäisen 100 euron ompelukoneen...löysin hyvän housujen kaavan, olen tehnyt monet housut. Eurokankaasta saa edullisia kankaita. Pohjepituisia tanssihameita olen tehnyt useita...helma n.3 metriä joten aukeaa hyvin jivetessä/polkatessa....
Niin ja sitten se karaoke...ensi kerran lauloin kuutisen vuotta sitten yksin hengellisten laulujen karaokessa Kalliossa Pelastusarmeijan Vappujuhlan jälkeen...
Olet hyvä tyyppi Sis, samoin Sus, joka aloituksen teki. Se on tänään puolen viikon aatto. Tänään edustan Samppa Väsyn pojan miniää.
Hyvä te !! Huomenna rohkein mielin uusiin luovuuksiin, minä heittäydyn nyt kirjeen kirjoittamisen luovuuteen, huomenna saan postiin!
Paljon aiemmin ne luovan tyypin tunnusmerkit tulevat ilmi jos on tullakseen, sen kertoo tässä jo osallistujien mielipiteet. Hyvä on kannustaa, mutta jokainen varmaan jo tässä iässä tietää omat vahvuutensa, joissa on järkevää pitäytyä.
Toinen asia onkin, villikkojen saadessa muut vapautumaan "hulluttelemaan" edes hetkeksi, joka sekin on totisesti joskus paikallaan!
Useimmille on vaan iskostunut kansamme vähättelevät, nuo niin uskonnolla alistajat, kuin jotkut paikkaansapitämättömät sananlaskutkin, nöyryyteen opastivat ehkä silloin, mutta mutta, nyt jotensakin tarpeettomat.
salassa minäkin
Hyvää, hyvää tekstiä. Alkaa rokonarvet naamasta siliämään ja turnipsi nenä sulamaan kun tuollaista lukee. Mutta.
Menköö tämä päivä näin, mutta huomenna laitetaan porukalla haisemaan, sanoo vahvasti haisemaan. Jos tulee ylitsekäymättömiä esteitä, sitten ylihuomenna.
Ruumeniksi krymppääntynet pahnaoljet jo odottavat röhnöttäjäänsä oikealla kyljellä kun vasen on aivan sökö. Huomiseen!
Vahvuuksia tarvitaan, että pelissä mukana pysytään. Ikävää, että voimat vähenevät vuosi vuodelta. Nautin vitamiineja pärjätäkseni elämänleikissä mukana.
Taiteellisuus on horrostilassa näköjään toisillakin. Ihmettelen vanhempia ihmisiä, mikä on heidän salaisuutensa pysyä reippaina ja hyväntuulisina.
Olen ylpeä heistä enkä kateellinen. He levittävät hyvääoloa ympäristöönsäkin.
Mutta miksi salassa, salaisten ajatusten suo näkyy tämäkin olevan. Siinäkin tämä suomalaisnöyristely näkyy, paha sellaisen on minnekään lähteä hyppimään.
Yökirjoitukset saattavat ollakin vähän enemmänkin salakirjoituksia, tuossa jotain luin. Ja kun omat aivoni juuri tähän aikaan vuorokaudesta ymmärtävät kaikkein vähiten, ei ole ymmärrystä ymmärtää olla lukematta ja kirjoittamatta mitään. Jos olisi suomalaisen järkevä, kääntäisi vaan petillään kylkeään eikä missään nimessä yöaikaan tulisi tänne valvomaan. Unennäössähän ´ meidän vanhusten ´ tulisi suurin osa vuorokaudesta viettää.
Nukuttuani jo neljä-viisi tuntia, tuntui kuitenkin valvomassa käyminen paremmalta vaihtoehdolta kuin sängyssä piehtaroiminen unen saamiseksi. Ennättäähän sitten vielä aamuvarhaisunet ottaa.
Tämä Aflatun vanhempi olikin huima tyyppi, spontaaniuden huippu. Eivät sovi sellaiset äkkinäiset hypähtelyt mielijohteesta milloin mihinkin tässä Pohjolan itkuvirsien maassa. Saattaisi pii-paa-auto suomalais-äkkinäisen hakea psyykisen tilan arviointiin ja reseptejä tulisi roppakaupalla.
Salassa minä- nikille....Sitäpä juuri tarkoitinkin, että toki ovat ´ luovuudet ´ meissä kaiken ikämme, mutta niiden toteuttaminen onkin sitten ollut eri juttu. Minäkin sitä performanssiani ylläpidän täällä Hervannassa , otollinen maaperä onkin tällaisille päästä huippaaville, kun huippaa jo niin monen päästä monenlainen huippaus ennestään, jopa syntymähuippaus.
Olispa Zekrollah ennttänyt tänne meille saakka pistäytymään, olisi kenties tänne jäänytkin. Ja onpa meillä aika paljon kiinalaiskorealaistakin väestöä, joka ei yhtään arkaile kuuluttaa sointuvaa kieltään kovaäänisesti. Suomalainen sensijaan hillitysti supisee toisen korvaan, ettei ketään häiritsisi....no jo on kamala kieli.
Oho, nytpä sopiva aika taas pienelle unoselle ennen aamua.
Suomalaiseen luonteeseen kuuluu luonteva hiljaisuus, äänellä ei tarvitse täyttää tyhjää tilaa. Saunassa suorastaan meditoidaan, kiukaan sihahtelut ja vastojen läiskinnät pitää kuulla, eikä saunatonttukaan tykkää ainakaan riitelystä. Vesillä ei säikytetä kaloja, ei häiritä veslintuja eikä rannoilla asuvia, vesihän kantaa tehokkaasti äänet. Metsissä halutaan kuulla puiden humina ja metsän eläinten äänet, myös ehkä vaaroista kertovat risahdukset. Syvään on iskostunut kehotus : Älä parjaa, älä pauhaa, älä riko luonnon rauhaa. Älä tallaa nurmikoita, älä puita vahingoita...
Hiljaisuuden kunnioittamisessa on menty kuitenkin liian pitkälle, ja mielestäni nurmikot ovat juuri tallaamista varten , ja isot vanhat puut eivät kiipeilystä vahingoitu. Lasten pitää saada kirmata kotiensa ja puistojen nurmilla ja luonnonniityillä, kiljua riemusta ja ilakoida. Rannoilla saa melskata vesileikeissä ja ne moottoriveneetkin pitää sietää siinä missä ruohonleikkurien ja moottorisahojen pörinät. Elämän ääniähän nekin ovat. Suomessakin on opittu käymään piknikeillä julkisissa puistoissa, kunpa opittaisiin jäljetkin siivoamaan.
Katselin ihastuneena ja valokuvasin niitä luomuksia, joita lapsenlapset uimareissuilla hiekkarantaiseen saareen tekivät. Kiviä, sileitä ajopuiden kappaleita, simpukoita, käpyjä, oksia, ruohoja, kaislaa, rakkolevää, vettä ja hiekkaa...upea linnoitus ympäristöineen syntyi.
Omista luomuksistani olen ehkä eniten ollut innostunut nukketeatterin teosta. Olen valmistanut käsinuket, veistänyt päät ja jäsenet puusta tai muovaillut massasta. Niskatappinukke on vaativa tehdä, sen käsittelykään ei ihan helppoa ole. Olen käsikirjoittanut,ohjannut, näytellyt melkein aina itsekin jotain roolia, ja tietysti lavasteet luonut myös.
Olen ollut melkein aina kuorolainen, ihailen tuollaista rohkeutta kuin Susmorsiamen autolaulukeikat osoittavat. Lähisuvulle saatan laulaa vaikka syntymäpäiväserenadin ja lastenlasten mummolassa ollessa yökylässä on melkein aina ollut toivekonsertti iltavesperinä, olen opettanut lapsuuteni lauluja.
Muutamana jouluna työpaikalla esitin Tiernapoikien tähtipoikaa, siinäpä sooloilun huippu.
Olisin ehkä pärjännyt floristina, ja olisin voinut perustaa yrityksen, joka suunnittelee ja toteuttaa juhlatilojen koristelut ja kattaukset. Olisin halunnut myös viljellä ne sihen tarvittavat kukat ja muut kasvit, heinät varsinkin inspiroivat. Omassa puutarhassa sitä teenkin ja nautin kasvien seurasta. Mutta yrittäjänä en olisi varmaankaan menestynyt, en ole kovin hyvä organisaattori.
Menen tästä luomaan aamupalaa, voihan tavallisena arkiaamunakin laittaa tuoreita kukkia maljakkoon ja koristella aamuvoileipä houkuttelevasti, ottaa esiin kauneimmat astiat sen iänikuisen kahvimukin sijaan. Lautasliinojakin on kaappien kätköissä jos jonkinlaisia , harvoin tulee kankaisia käytettyä.
Luovia loppukesän päiviä !
Sanontoja löytyy joka lähtöön! *Eihän se maailmaa kaada* no, eipä tietenkään, mikäs pallon kaataisi, vieri ja pyörii edelleen meistä piittäämatta, ja hyvä niin. Samalla tavoin toimii luovuuskin, vyöryy sinne mihin törmäämättä pääse ja kokee paikakseen toteuttaa lähtökohtiaan.
Muuntautumiskykyisenä se venyykin tarpeen mukaan, ei yhden kanavan kautta, vaan ilmentää itseään monenmoisella taidolla kansan syvimmissäkin kerroksissa. Eivätkä ne mahdollisuudet liitutaululle ole kirjatut, vaan yksilö itse l u o ne sopiviksi omiin elämisenehtoihinsa.
Creatiivinen ihminen erottuu aina jossakin määrin, vaikka ympäristö, elämä vaatimuksineen ei olisi antanut muuta mahdollisuutta, kuin omaa, aluksi tiedotontakin kurottautumista tuon *itsen* kehittämiseen.
Nyt on kerrankin kehuttava itseään, vaikka se ei kyllä mielitekoihini kuulu. Mikä muusikko, taiteilija ja näyttelijä minusta olisi tullutkaan ellen olisi rakkaudesta seonnut liian nuorena.
Koulussa oli luokan priimus aina, piirustus, musiikki ja laulu 10, matikkakin sujui kun tyhjää vain, hiihtokilpailuissa samoin pallon heitossa (olisikohan keihäänheitto sujunut, en tiedä) olin kerran ensimmäinen monen koulun keskeisessä hiihtokilpailussa.
Soittelin korvakuulolla kolmea instrumenttia, esiinnyin seuran näytelmissä ja lauloin tansseissa iskelmiä.
Oma isä kuoli kun olin vielä koululainen ja kun äidillä ei ollut varaa kouluttaa minua pidemmälle tein päätöksen että keskikouluun lopetan ja töihin menen. Kummitäti olisi avustanut minua lukioon, mutta en suostunut.
Ajattelin että ei se rakkauteni kohde jaksa jaksa niin kauan odottaa että kouluja käyn.
Ehdin koulun jälkeen kokeilla taiteellista työtä, suunnitteluhommia ja hienomekaniikkaa, sitten nuorena naimisiin mentiin ja vasta sen jälkeen vuoron perään rakkaani kanssa ammatteihimme kouluttauduttiin. Hyvin hommiin kumpikin päästiin ns. esimiesportaaseen, kyllä sinnikkyys palkittiin.
kaikki on takanapäin ja muistelemista riittää. Kai se kuitenkin näin hyvä on, taiteiluahan tämä elämä on ollut.
Jonnekkin sinne väliin oli kirjoittanut "mies 73v " ja oli vielä minusta ihan virkee kun näissä "piireissä" pysyy mukana . Olin juuri toisella sivustolla Sielä naamakirjassa -- ja poika oli laittanut minun sivulle Tutkimuksen kuinka koira voi nuorentaa ihmistä 10v . Laitoin heti kiitoksen hänelle kun hän osti minulle Jerrycottonin 13 ½ v siitenKun tässä jokuaika sitten täytin 80 v Sanoinkin että
" ei tunnu misään" ja se on kyllä tosi kanssa . 4 kertaa päivässä ja joka kerta n 2km lenkki se tekee jo viikossa aika paljon - Joku vois laskea siittä kuinka paljon se tekee esm . vuodessa -- Jerry ei ole ollut kenelläkään hoidossa koko aikana -- ensimmäisinä vuosina matkustettiinkin ulkomaillakin (suomeen) On ollut kiva kaveri .
Sitten kun jäin 65v uotiaana eläkkeelle matkustamaan pääsin muutaman vuoden vapaasti kun ei ollut vielä jerryä . Ja kyllä minä sitten olinkin aina menossa ---matkalaukku valmiina :=)
Naisilla on eri tilanne. He elävät jopa 10v. kauemmin kuin miehet. On pitkäikäisten sukuja, meidän suvun miehet vain harvat täyttävät 70 vuotta.
Joillekin sopii lemmikkieläin, toisille eläintarhakin. Ellen pääse parempaan kuntoon, pian olen palvelutalon asukas. Olen nähnyt niihin pettyneitä.
On ollut pikkusen asennus hommia -- Skype ei tullut päälle ja Laitoin sen Feispuukkiin ja sekin meni sököks.
Sitten sain ne pois koko koneelta kun "herjas toisiaan" pyydettiin uudempaa versioo ja sitten - uudestaan asensin kun menin Sähköpostiin se Skypen asennusohjelma olikin "helppo versio siellä ---nyt on taas kone kaikin puolin kunnossa -- saan taas puheluja Skypestä --heti toimi ja oli taas kiva morjestella ihan äänen kanssa
Olen sellanen sisupussi että on vaan yritettävä .
Oliskoos ne niitä "salaisia luovuuksia sitten .
Kyllä se niin on, kykyjä ja taitojakin löytyy " pakon" edessä. On jokin ihan uusi asia, yksin on eikä ole noin vain kopaistavissa osaava ja ymmärtävä jelppaaja. Sitäpaitsi olemme huonoja heti apua pyytämään, vaikka omia lapsiakin olisi samalla paikkakunnalla. Funtsii, mistä olis mahdollista löytää apu, tietysti mahdollisimman vähin kustannuksin. Useimmiten se löytyy, ja oma oppikin saattaa kasvaa, seuraavalla kerralla ´ tietää ´ jo enemmän.
Ei tästä ole pitkä aika, kun jouduin tosi vaikean probleemin eteen, olin jo jättämässä koko homman ´ herran haltuun ´, mutta vielä yritin...ja kas, kuin sattumalta löysin tarvittavan täysin ilmaisen avun. Sain asiat järjestykseen, vaikka vaikeita olivat ymmärtämisen hetkellä.
Maltti ja sinnikkyyskin on valttia, täytyy sanoa.
Hätä on huono konsultti, mutta siihen tilanteeseen jokainen joskus joutuu. Paniikkimieliala pois ja keksimään keinoja, millä kiperästä tilanteesta voi selvitä.
Karmein esimerkki oliko se Andien vuoristoon pudonneesta matkustakoneesta kauan aikaa sitten. Kovakuntoisimmat miehet lähtivät nälkäisinä tarpomaan pitkää matkaa löytääkseen ihmisiä, jotka pystyivät hälyyttämään apuvoimia.
Eloonjääneet joutuivat valmistamaan ruokaa kuolleista kanssamatkustajistaan tv-dokumentin mukaan. Pelastuneita on vielä elossa.
elossa joitaki lahjakkuuksia,,,
onhan meitä lahjakkaita vanhuksia paljonki, olemme vain liian vanhoja enää alottamaan mitään suurempaa,
on ammattitaitoa moneltaki alalta, voisi alkaa yrittäjäkisi jos vain voimat riittäisi,
suuresti epäilen että harva yli seitenkymmpinen sairas enää jaksaaa alkaa yrittäjäksi, hyvä kun selviää omatoimisena päivästä toiseen,
monen moista harrastustaki voisi tehdä ammatikseen josta saisi rahaa elantoonsa,
-- pienessä määrin omaksi iloksi moni tekee vielä käsitöitä, maalaa tauluja, kirjoitaa kolumneja, runoja tai jopa kirjaa, niistäi voisi saada pientä tuloa kun olisi aktiivinen ottamaan asioista selvää,
alottajalle ,,, kiitos kysymästä ,,,, on
Olen erittäin lahjakas mm. musiikin alalla. Miksi siis en ole ollut enemmän esillä?
Siksi, koska minulla on aina ollut lähellä ihmisiä, jotka ovat vetäneet koko voimallaan mattoa jalkojeni alta kateudesta. Yksin en ole jaksanut kamppailla eteenpäin kuin jonkin verran. Vain hiukan on matkallani ollut kuuluisuutta, jota en pidä tärkeänä itsessään, vain menestymisen kannalta.
Minä taas uskon, että kun minullakin on monia taipumuksia, voi kai sanoa lahjakkuuksia, niin ei sittenkään kylliksi niistä mitään ´ erikoista ´ , jotta niillä olisi ollut todellista merkitystä, että peräti olisi voinut kunnolla elättää itsensä. Sitä sun tätä. Minusta olisi tullut keskinkertainen kaikessa, mutta oisiko se ollut rankempaa vai helpompaa,en tiedä. Luulen, että olisin vain siirtynyt taipumuksieni mukaan työstä toiseen, ehkä pettynytkin monet kerrat. Uskon, että juuri tällainen keskinkertainen onkin minun tarkoitukseni ollut olla, sitä sun tätä.....sinne ja tänne.
Ja elämästä yleensä, kaikki on vaikuttanut kaikkeen elämäni suunnassa, että se on näin mennyt. Toisenlaisissa ympäristöissä, missä ja kenen, keiden kanssa on elänyt, vaikuttavat siihen, mikä ihmisestä loppujen lopuksi tulee. Tietysti ottaen lähtökohdat huomioon.
Näin se vain on, ei tässä ole mitään pullikoimista elämänsä kulkuun, se on mennyt niinkuin on pitänytkin mennä.
Näin on -- hyvä kun on tullut sinuiks itsensä kanssa --tietää jo vahvuutensa -- ja niitä heikkouksia kun ei olekkaan , siksi kun ei enään pyristele vastaan -- ei tule takapakkia .
Onkoos moni tähän Suomalaiseenkaan sananlaskuun tyytyväinen kun sanotaan , että niin makaa,kun petaa. Tämä on jo liikaaminulle . Olen petannut jo tarpeeksi . Ja koittanut olla Omanonnenikin seppä , Joillekkin nuorille nämä sopiikin -- ei minulle-
Se sopii minulle Että eteenpäin se on sekin sano akkakin kun kaatui -- siitä en kyllä ymmärrä mitään.
Mutta --ei se elämä tähän lopu --- ja aurinkokin paistaa -- Syksyn loisto on edessäpäin.