Tänään on rakas kissarouvamme päässyt kissojen taivaaseen.
Mulla on niin ikävä. Kamala ajatella, ettei hän enää iloisena juokse minua vastaan.
Kissalla oli paha virtsatientulehdus. Mitkään lääkekuurit eivät auttaneet, kissa laihtui eikä enää voinut hyvin. Tänään siis eläinlääkäri lopetti kärsimykset ja rakas kissani sai nukahtaa syliini. Itkin ja itken vielä varmasti pitkään. Rakas kissa on haudattu pihallemme, siellä kynttilä lämmittää häntä.
On ikävä. Toista samanlaista, kilttiä, sosiaalista kissaa ei ole..
Nuku hyvin kissani rakas....
Mulla on niin ikävä. Kamala ajatella, ettei hän enää iloisena juokse minua vastaan.
Kissalla oli paha virtsatientulehdus. Mitkään lääkekuurit eivät auttaneet, kissa laihtui eikä enää voinut hyvin. Tänään siis eläinlääkäri lopetti kärsimykset ja rakas kissani sai nukahtaa syliini. Itkin ja itken vielä varmasti pitkään. Rakas kissa on haudattu pihallemme, siellä kynttilä lämmittää häntä.
On ikävä. Toista samanlaista, kilttiä, sosiaalista kissaa ei ole..
Nuku hyvin kissani rakas....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnen suurta myötätuntoa ja surua kissasi poismenon johdosta! Oikein kipeää teki kun luin sen ja voin kuvitella, miltä sinusta nyt tuntuu. Itken kanssasi!
Lohtua ja jaksamista! Rauha kisullesi siellä kissojen taivaassa.
Nyt kissallasi on hyvä olla ;(
Siinä ei paljon toisten lohdutukset auta mutta kuitenkin, suren kanssasi.
Tiedän kokemuksesta kuinka hirvittävää on huomata että kisu pikku hiljaa luisuu pois luotamme. Sitää tulee jouluna 3-vuotta kun meidän 17½v. tyttömme nukkui pois vierellämme kotona. Se joulu oli raskas, itkin 5kk. kisuamme vaikka saimmekin hänet takaisin kotiin pienessä uurnassa, vieläkin muistelen häntä itku silmässä.
Nyt meidän kisumme ovat siellä kisujen taivaassa ei ole enää kipuja.
Voimia sinulle ja kaukohali toiselta mammalta.
Kiitos lohduttavista sanoistanne. Pave Maijasen sanoin:"Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä."
Ikävä,
koko meidän perheellämme on suuri ja suunnaton ikävä meidän omaa rakasta tyttökissaamme,
joka oli meidän ilonamme melkein tasan 18 vuotta.
Se on niin pitkä aika,
jopa ihmisenkin elämässä ehtii tapahtua niin paljon.
Meidän perheessämme 3 lastamme ovat kasvaneet aikuisiksi ja
lentäneet pesästämme.
Ovat myöskin tuoneet omat puolisonsa mukaan,
tähän kissatyttömme elämään.
joten meitä surijoita,ikävöitsijöitä on jo
7 ystävämme.
Hautasimme tyttömme omalle pihamaallemme ja kynttilä on palanut taukoamatta siitä asti.
Se suru on vain niin sanoin kuvaamaton,
että sitä ei voi selittää muille,
kuin sellaisille ihmisille joita tällä palstalla on.
On meilläkin ystäviä,
jotka sanoivat,"mutta sehän oli VAIN KISSA".
Miksi sen perään pitäisi itkeä.
Me kyllä tiedetään niin,kuin tekin,miksi itku vain pakkaa tulemaan.
Meille se oli perheenjäsen,joka aina oli vastassa
kotiintulijaa.
Tiedän,että aika parantaa haavat,
olenhan menettänyt 58 vuotisen elämäni aikana,yhden neljästä lapsestani,
äitini,isäni ja kolme sisarustani.
He kaikki olivat niin rakkaita.
Elämä jatkuu.!
Kun 21-vuotias tyttökissani kuoli vuosi sitten, menetin ystävän, joka oli ollut kanssani puolet elämästäni.
Ikävä oli niin suuri, että edes uuden kissan ottaminen ei tuntunut mahdolliselta.
Aika kului ja varasin rotupennun, jota sitten odottelin puolisen vuotta.
Uusi pentu vei sydämeni saapuessaan vapun jälkeen uuteen kotiinsa.
Nyt puolen vuoden tuntemisen jälkeen tuntuu, että tein oikein ottaessani uuden kissan. Mielialani ja elämän laatu ovat taas entisellään.
Hyvää jatkoa sinullekin!