Metsästäjien lajituntemuksesta

Jatkuvasti saamme lukea lehdistä, kuinka nykypäivän metsästystutkinnon suorittaneilla "maistereilla" on hirvittäviä vaikeuksia tunnistaa eläinlajeja.

Eilen ammuttiin hirvi karhuna ja vuosi sitten tollo ampui hirven metsona, vai oliko se metson hirvenä, heh heh. Nämä tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.

Kaikista naurettavinta on, kun alueelliset petoyhdyshenkilöt tunkevat "asiantuntemustaan" joka paikkaan. Nuo einarit joutaisikin metsästystamineitten sijaan pukea pelletamineisiin, sen verran naurettavia pellejä ne ovat. Sutta pelkääviä apinoita.

Koko ajan sitä sattuu ja tapahtuu tässä maassa. Omia lapsiakin on ammuttu luullen niitä susiksi taikka hirviksi. Kissoja on ammuttu ilveksinä ja koiria susina lukemattomia kertoja. Kerran eräs kännipaniikkinen maalaiseinari (Pudasjärvi v. 2008) ampui vaimonsa hoitamalla kasvimaalla kiemurtelevia kastematoja luullen niitä käärmeiksi. Lieksassa (v. 1999) sattui erikoinen tapaus koskien siloposkista susihysteerikkoa. Tämä oli juonut viinaa metsästäjäporukoissa jo kolmisen viikkoa ja mieli oli alkanut sumentumaan. Parransängin omaava poikansa oli huolissaan isästänsä ja löysikin tämän jostain järven rannalta omassa paskassaan kelluen. Kun isä huomasi poikansa naamalla karvoja, niin paniikki iski ja hän tavoitteli haulikkoaan. Hän oikesti luuli kohdanneensa ihmissuden. Onneksi poika löi isältänsä tajun kankaalle.

Mitähän vielä saamme kokea tänä jahtikautena. Aivan varmasti saamme vielä useampaan otteeseen nauttia oikein kunnon naurun remakoista. En malta odottaa noita apinoitten töppäilyjä. Linkittäkää heti kun jotain löytyy, tästäkin jahtikaudesta on otettava kaikki ilo irti, heh heh.