1990-luvun romahduksessa moni teki tilin. Osa nettosi myymällä kuplahinnalla juuri ennen rommausta, osa taas odotteli pää kylmänä ja osti halvalla kun hinnat olivat pohjalla.
Kuuluuko kukaan palstalaisista näihin?
Etenkin kiinnostaa, onko joku tosiaan tehnyt tuhnuttelemalla tilin!
Minä rikastuin 1990, myin kuplahintaan asuntoni pois juuri oikeaan aikaan. Tuhnutin kuitenkin "liian pitkään" ja ostin vasta 1997.
Kuuluuko kukaan palstalaisista näihin?
Etenkin kiinnostaa, onko joku tosiaan tehnyt tuhnuttelemalla tilin!
Minä rikastuin 1990, myin kuplahintaan asuntoni pois juuri oikeaan aikaan. Tuhnutin kuitenkin "liian pitkään" ja ostin vasta 1997.
Vastaukset 21
Vanhimmat
1994 rommioston tehneenä kuulun tuohon. Valmistuessaan 1990 asunto oli maksanut hiukan yli miljoonan ja ostin sen vähän päälle 500 000 markalla -94.
Hetken maksoin jopa yli 10% korkoa ja se motivoi tekemään kovasti duunia ja ekstralyhennyksiä. Ura eteni tuon kovan renkimisen ansiosta myös hyvin. Takaajat ja reaalivakuudet heiltä vaati pankki, ei muuten mitään saumaa saada rahoja pankista.
Pari-kolme vuotta hiukan jännitti, mutta sitten samasta rivarista myytiin toinen samanlainen asunto yli 700 000 markalla. Silloin helpotti lopullisesti. Maksetuksi tuo tuli 2001. 2003 rakennutin okt:n ja siihen kaikkineen riittivät rivarista saadut rahat. Okt:n myin 2013 ja 1994 kokonaan velkaa ollut alkupääoma kolminkertaistui.
Vuokralla olin 1991-1994. Onneksi ei tullut ostettua silloin. Olin kuplan lopuilla silloin aika lähellä ostoa Tapiolasta, mutta mulkero välittäjä onneksi tärveli kauppasaumansa tökeröllä käytöksellään. Pari vuotta siitä ja yksiön hinnalla saikin kelpo perheasunnon. Vuokralla asuessa olisi 1994-2013 palanut vuokriin noin 150 000euroa, eikä asumistaso olisi ollut ollenkaan samaa luokkaa.
Soukan Rantatieltä olisin saanut todella hienon okt:n aika pienellä lisäpanoksella, olisikohan ollut noin 300 000 markkaa lisää. Siihen ei vain millään uskaltanut lähteä, tuskin pankkikaan. Joka sen talon osti, teki hirmutilin. Varmaan miljoona euroa on arvo ollut tuossa 2010 korvilla. Nyt tietysti taas rommannut jo sekin.
Joka vastaaviin juttuihin pyrkii, pitää korvan olla herkällä meneillään olevassa rommissa. Kannattaa ensin järjestää rahoitus valmiiksi. Sitten kierrellä ahkerasti näytöillä, kuitenkin anonyymisti jotteivät välittäjät iske kiinni ja puhu ympäri. Ajan ollessa kypsä, tee suora tarjous. Ehdollisella häviät ilman muuta. Tilastoja ei kannata tutkia kääntöhetken löytämiseksi, sen tekevät myyjätkin ja olet myöhässä.
Rommin pohjalle on vielä paljon matkaa, joten aikaa on.
"1994 rommioston tehneenä kuulun tuohon. Valmistuessaan 1990 asunto oli maksanut hiukan yli miljoonan ja ostin sen vähän päälle 500 000 markalla -94."
Minäkin olen tehnyt rommioston.
Auto v 2005 uutena maksanut 65000€ , ostettu 2009 17000€
Todetaan, että myin vuoden kuluttua väärään aikaan tosin koska sain vain 15000€ siitä.
Moottoripyörän osto oli myös eräs onnistunut rommiosto itselläni. 1991 se maksoi uutena 46000 mk. Devalvaatiot nostivat uusien hintoja ja niiden jälkeen uusi maksoi 68 000 mk. Myin omani hintaan 52 000mk.
Vanhoja autoja en ole ostellut ikinä. Saksalaiset ovat kolme vuotta pierineet penkkeihin, jobbari uittaa sen Suomeen ja suomalainen ostaa tyytyväisenä. Ehkäpä sinunkin autokauppasi oli tuollainen.
Täällä ilmoittautuu tlin tekijä. Viivytettiin ensiasunnon ostoa kevääseen 1995. Ratkaisuun vaikutti korkeiden asunnon hintojen lisäksi paljon myös 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun korkea korkotaso sekä omien säästöjemme vähäisyys, eli käytännössä olisimme joutuneet ottamaan paljon lainaa emmekä halunneet ostaa omaa silloin kun pelkkiin lainan korkoihin olisi mennyt enemmän rahaa kuin vuokraan. Meillä oli yksityiseltä vuokrattu ladukas rivari siistillä alueella ja vuokran jälkeen rahaa jäi säästöön omaa asuntoa varten.
En kokenut silloin sitä ostoviivyttelyä mitenkään pää kylmänä odotteluksi. Tosin monille varsinkin vanhemmille sukulaisille sitä joutui kyllä selittelemään. Sitten kun asuntolainojen korot laskivat n. 16%:sta n. 4 % paikkeille, alettiin käydä näytöillä. Siinä vaiheessa hinnatkin oli jo tulleet alas ja laskivat monissa kohteissa edelleen. Oltiin ajateltu ostaa rivari, mutta kun hinnat laskivat, muutettiin suunnitelmaa ja alettiin katsella paritaloja, hinnat laskivat edelleen, niin todettiin että rahat riittää ok-taloon. Ostettiin sitten ensiasunnoksi ok-talo. Espoosta. Maksoi nykyrahassa alle 100 000 e. Se talo on jo myyty, tontti lohkottu ja muuta hankittu tilalle ... moninkertaisesti.
Joo, myytiin kaksio marraskuussa 89, asuttiin 4 vuotta vuokralla ja ostettiin talo kesällä 95. Silloin jokainen vähänkään fiksu tajusi mistä oli kyse, se oli ihan eri tilanne kuin nyt. Ei nyt ole ollut samanlaista kiihkeää nousuhuumaa kuin 89, eikä ole mitään syytä miksi pitäisi tulla samanlaista rysäystä kuin 90-luvun alussa. Nyt 2000-luvulla mentiin ylös pitkään ja hitaasti ja sieltä sahaillaan hitaasti alas. Jos jää odottelemaan pohjaa, joutuu odottelemaan kauan, maksamaan vuokraa pitkään, eikä se välttämättä kannata. Nyt kannattaa vaan ostaa heti kun tarvii asunnon, niin ei turhaan maksa vuokraa ja saa lainansa lyhennetyksi halvalla ennen kuin korot nousee.
Vähän asian syrjästä eikä niin vähääkään mutta ostin Ruotsista talon 1,1 miloonalla v. 2004. Olin rempannut sitä aika lailla vuosien saatossa mutta kuitenkin halvalla kun tein kaiken itse pikku hiljaa. Myin sen keväällä 2,7:llä, ja velaton olin jo silloin. Vaikka tein hyvän tilin oli hinnannousu täysin pöhkö jota ei yleinen palkkakehitys selitä. Sen sijaan asuntojen hinnat ovat ainakin Ruotsissa kulkeneet käsi kädessä sen kanssa mitä ulkomaista lainarahaa on maahan virrannut. Kyllä meistä juutalaisten renkejä tulee, kolmasosa tuloista annetaan nille (=pankeille) koko elämän ajan.
Kyllä kohta taas tehdään tiliä. Johan hinnat laski pk-seudullakin -1,4 %. Ei tehdä isoa tiliä niin kuin 1990-luvulla kun rommasi nopeasti ja paljon, jopa -70 %, mutta tehdään edes pientä tiliä.
"Toinen tili" Viittasit että kannattaa ostaa ennen kuin korot nousee. Mitä mieltä muut ovat. Mielestäni jos korot ovat kolmen vuoden päästä 5% se merkkaa naulaa arkkuun hinnoille. Ja matalan koron hyödyt katoavat pian. Mielestäni matalat korot on huono syy jos ei usko näiden jatkuvan yli 5vuotta
Matalat korot pitävät hintoja korkealla. Kun korot nousevat parikin prosenttia, rommaus tulee olemaan ainakin 50%.
Laskutaidoton tuulipukukansa ei ymmärrä, että 2% 300 000 euron ikilainasta on 6000 euroa lisää vuodessa. Siihen eivät monen rahkeet riitä.
"Laskutaidoton tuulipukukansa ei ymmärrä, että 2% 300 000 euron ikilainasta on 6000 euroa lisää vuodessa. Siihen eivät monen rahkeet riitä. "
Mutta 14400€ vuokriin vuodessa, siihen riittää monella rahkeet :)
(Laskettu 300tuhannen euron asuntoa kuvaava vuokranmäärä 1200€/kk)
Erottavalla 8tonnilla maksaa sähköt, verot, ruohonleikkurin bensat ja vielä vähän lyhennyksiäkin.
Niin ja kunnes korko nousee 2%, niin tietenkin se toinen erotttava 6000Euroa jää vaikka matkusteluun
Se tämän yhteisvaluutan euron kanssa mennen nyt on huomioitava että korkojen nousu ja lasku ei ole nyt sidottu meidän nousukauteemme ja inflaatiomme kiihtymiseen tai deflaatiouhkaamme vaan nämä jutut katsotaan koko Euroopan tasolla mennen. Ennenhän markka-aikaan se meni niin että korot nousivat inflaation alkaessa kiihtyä, ja tästä lopputulemana se että realikorot eivät niin paljon nousseet, lainaa vaan joutui silloin lyhentämään enemmän sekä lyhennyksin että inflaation kautta sulatellen.
Täällä yksi. Kaupungin laidalta 1984 ostettu vuoden vanha omakotitalo meni myyntiin 1991. Välivuodet tuli tuhnutetua työsuhdeasunnossa verottajan määrittelemällä vähimmäisvuokralla. Loppuvuodesta 1994 ostin uudehkon ison rivitaloasunnon aivan kaupungin keskustasta ja myyntiin se rivari meni 2012 ennen ulkomaille muuttoa. Tiliäkin tuli.
Kehukaa nyt täällä pällit miten asuntoa vaihtamalla tienaa, niin eiköhän Rinne laita asuntokaupat verollisiksi.
Nythän vain siloin pitää maksaa verot voitosta, jos on asunut asunossa alle 2 vuotta. Muuten oman asunnon myynti on verotonta bisnestä.
Onko myöskään oikein myydä asunto Suomesta voitolla ja muttaa ulkomaille tuhlaamaan rahat? Eihän niin isoa summaa edes saa viedä maasta pois.
Ei ole rajoituksia kun siirtää omia rahoja omalle pankkitilille ulkomaille.
Ei näistä asunnon vaihdoista ja kaupoista hirveitä lisää pysty veroa kehittämään enää sillä jos vaikka tuon 2v itse asuen jutun poistaakin, ei varsinkaan jos inflaatio pysyy matalla tasolla. Kun kaupoissa yleensä kiinteistön välittäjiä käytetetään niin alveineen puree tämä jo jotain 3,5% kauppahinnasta päältä pois, ja varainsiirtovero lisäksi, eli jotain 5-6% saa numeraalinen hinta nousta ennenkuin mitään on verottajan rokotettavissa. Toki niin pääsisi vähän rokottamaan lisää jos myös näidenkin kustannusten vähennysoikeuden poistaisi, mutta verottajalle ei välttämättä näin paljon enemmän jäisi sillä kiinteistön välittäjien käyttöä tämä nähtävästi vähentäisi ja sitä kautta kertyvää verotuloa.
Hyvin onnistuu. Pitää rahat hajallaan eri pankeissa talletussuojan takia ja makselee ulkomaan kulunsa debit -kortilla. Käteisnostosta pankki perii provikkaa, mutta kortti kelpaa joka paikassa maksamiseen myös.
Moraalista en tiedä, mutta tuplakuplamyynnin rahat riittävät kaksinkertaisesti etelässä. Se tarkoittaa, että 300 000 myynnin 150 000 kuplaosuus vastaa 300 000 euroa etelässä ja silti jää se sama asunnon perushinnan 150 000 Suomen tilille. Sillä summalla voi rommissa vaikka ostaa vastaavan asunnon rommissa Suomesta, jos kiinnostaa. Not.
Esimerkistä käsittää aika äkkiä kuplavelkamuulin ja kuplahain elintasoeron. Muuli renkii veloissaan Suomessa alenevin reaaliansioin, pelkää potkuja ja pakkomyyntiä rommissa. Kuplahain ei töitä tarvitse ajatella, saati tehdä. Ero on huima.
" Esimerkistä käsittää aika äkkiä kuplavelkamuulin ja kuplahain elintasoeron. Muuli renkii veloissaan Suomessa alenevin reaaliansioin, pelkää potkuja ja pakkomyyntiä rommissa. Kuplahain ei töitä tarvitse ajatella, saati tehdä. Ero on huima."
Uskottavuutesi sen kuin vaan rapisee näillä tällaisilla kommenteilla.
Mä luulen että jos olisit oikeasti joku tällainen kupla-hai, joka pelkän omassa käytössään olevan asunnon kanssa keinotellen(ulkomaita myöden) pystyisi mukavan elintason itselleen järjestämään, niin tuskin sillä asialla edes anonyyminä missään keskustelupalstoilla henkseleitäsi paukuttelisit.
90-luvulla ei paljon tilejä tehty. Tosin multa meni pääkaupunkiseudulla työpaikka vasta laman jälkimainingeissa 90-luvun loppupuoliskolla toisen yt-kierroksen päätteeksi. Monet hinnat sentään siinä laskivat ainakin ruokakaupoissa, mutta paljon oli myös hintoja jotka pysyivät entisellään ja jotkut jopa nousivat. Paikalliset pankkien konttorit katosivat kaikki, ja tiloihin tuli jotain olutbubeja ja kirpputoreja. Pankkiautomaatit sentäään tuli tilalle, niin että raha-asiansa sai siitä hoidettua. Yhden kaupankin tiloihin tuli joku paikallinen työttömien toimintakseskus.
Kirjastoa myöden pyrkivät työllistämään työttömäksi jääneitä ihan tyhjänpäiväisiin toimiin. Kaupungeille oli tärkeätä se, että työttömäksi jäänyt pysyi ansiosidonnaisella eikä pudonnut sossun asiakkaaksi(sossunhan joutuu kustantamaan kaupunki), siksi näitä tempputyöllistämisiä tai ansiosidonnaiselle n.s. katkopaikkoja pyrittiin järjestelemään. Ei niitäkään kyllä kaiki saanut ensimmäistäkään, ja kaupungin katkopaikat olivatkin lähinnä vaan naisille.
Itse pysyttelin vielä ansiosidonnaisen ajankin pääkaupunkiseudulla, ja laittelin kämppääni sisältä kuntoon. Kyselin siinä sitten yhdeltä välittäjältä mitä asunnosta saisi, ja tämä sanoi että 200000mk voisi saada ja välityspalkkionsa siitä 25000. Se oli huono tarjoushinta, ja päätin että antaa ainakin myynnin olla toistaiseksi. Mutta kun töitä ei ollut näköpiirissäkään ja ansiosidonnaisen päivät loppumassa, niin päätin häipyä pääkaupunkiseudulta, ja ostin siihen sellaisen pienen vanhan talon isoine 3 hehtaarin tontteineen. Sitä sitten laittelin muutaman vuoden kunnes möin pois ja häivyin siitä taas toisaalle. Mutta siis tuota kämppääni pääkaupunkiseudulla en myynyt vaan jätin vuokralle, kun kysyntää sille kämpälle oli hyvin sijaintinsa vuoksi, vuokralaisia tuli näytölle niin että rapussakin niitä tungeksi kun ei sisälle mahtuneet, näin siksikin kun se oli siinä jo vähän nousukauden alkua.
Siinä kun niitä yt-kierroksiakin oli jo 90-luvun alusta ja sellainen vähän toivoton lopunajan meininki ihmisillä päällä, niin jotkut pitivät itselleen parempana ratkaisuna kämppänsä suhteen myydä se pois vaikka sitten alehintaan(ja pistää rahat mitä saa johonkin jemmaan tai vaikka sitten törsätä ne), ja tämä nimenomaan hyvissä ajoin kun vielä ansiosidonnaisella oli eikä mitään harkinnanvaraisia tukia vielä tarvinnut hakea. No näinkin se tietysti oli jos katsoi että joka tapuksessa jollekin sossulinjalle päätyy eikä ikinä mistään enää töitä saa eikä muutakaan rahantuloa tai bisnestä keksi tai saa. Onhan se selkeämpi olla näiden harkinnanvaraisten tukien varassa kun ei edes kämppäänsä omista, ja eihän siitä omistuskämpästä silloin ainakaan mitään hyötyä ole, päinvastoin huolia vaan, joku kaupungin asunto on silloin paras ratkaisu, toki edellyttäen että sellainen ylipäätänsä järjestyy.
Ihgua, malminkartanosta myin kaksion 38 neliötä, oli vuosi 1989 ja sain siitä 560 tuhatta markkaa, muutin vuokralle ja ostin 93, kaksion 60 neliötä ja maksoin 300 tuhatta markkaa. Tein tilin oikeasti 90 luvun kuplassa, tuleeko toisinto?
Toisinto tulee satavarmasti. Näkeehän sen sokeakin. Lasku on jo alkanut ja tulee vaan kiihtymään. Pelimerkit sen mukaan ja taas tulee kammotili.
On se ollut 560 tonnia tosi kova hinta vuonna -89 pienestä 38 neliön kaksiosta Malminkartanossa. Siltikin kova hinta vaikka se oilisi ollut ihan uusi ja viimeisen päälle kaikki paremman mukaan varustettu, jotain 400 tonnia olisi vielä paremmin uskottava.