Ikäväni on suunnaton

Ymmärrän suruasi.
Minä olen valinnut pienemmät tulot ja kotini on kyllä linnani ja tästä kyllä nautin. Aikanaan ihmettelivät kun lapsiperhe rakensi vain 1 1/2 kerroksisen talon alakerran n70m2, no enempään ei budjetti silloin riittänyt ja nyt ihan hyvä meille kahdelle vanhemmalle. Se nautinto tässä piha kaikkine kasveineen, istutuksia liki4000m2 paljon silmäniloa ja vähän syötävääkin. Aikanaan en huolinut kaavatonttia sen pienuuden takia vaan ostimme 5000m2 tontin muutama km kaupungin ulkopuolelta eikä ole kaduttanut,
Aika monet käyvät pääkaupunkiseudulla töissä vähän kauempaa, mahtaisiko se olla teillekin vaihtoehto ? Isoja tontteja kyllä on radan-ja moottoritien varrella tarjolla
Toivon, että sinullekin vielä päivä paistaa

Miksi luopua unelmista. On täälläkin ok-taloja. Itse asun 215m2 ja pihalla omena,kirsikka ja luumupuu. Myös musta ja punaviini marjapensaat. Karviaispensas,raparperia,paprikaa,perunaa tosin syöty,porkkanaa,paprikaa ja vielä vielä hieman mansikkaa tuli. Kaikki tämä vain 15 min. Bussi matkan päästä Helsingin keskustasta. Eli Espoossa.

Miksi et muuta rivariin niin saat sen piennen pihan ja hyvätulee. Itse asun vantaalla rivarissa ja mikä sen muvampaa kun kesäisin voi aamukahvin juosa omalla terassilla auringon lämmössä. Omaa rauhaa ja tonttia opn riittämiin mökillä ja lähin naapuri 300 m päässä ja kukaan ei häiritse.

MINUN pihani, MINUN kasvimaani? Olet siis yksinhuoltaja vai eikö piha ole puolisosi myös? Puoliso tietysti sai kyllä raataa yksin pihan eteen ja tehdä raskaat työt.

Minä tiedän mistä puhut. Olen itsekin Helsingin kasvatti, mutta asuin maalla teini-ikäisenä. Palasin Helsinkiin opiskelujen jälkeen ja siellä vierähti peräti 15 vuotta. Koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Kaikki tuntui harmaalta ja rumalta.

Ajatus kypsyi vuosia, kunnes repäisin ja ostin maalta talon. Pätkätöitä, mutta elintasoni on paljon parempi. Koirien kanssa metsässä, järvellä soudellen ja nuotion äärellä makkaraa paistellen paljon muuta. Rakastan tätä. Helsinkiin en palaisi enää mistään hinnasta.

"Nykyisessä asuipaikassa tunnetaan vain naapurit ja ei letään muuta "

Onpa köyhää elämää.....hemmettiäkö sitä sitten naapureita tuntemaan,kun haluaa kerran asua tiedottomana.

Minä kerron sinulle faktan,sinä luulet ettei kerrota baarissa,ne on kuule niin kuppasia kuppiloita helsingissä missä vaan sielä,jos siis käyt aktiivisesti niin takuulla tiedetään ja juorutaan ,tätä et voi välttää edes sielä.

Ne on niin pieni räkälöitä,ihan kuin kuin olisi korpikylissä ja hemmetin moinen juoruaminen on todellista.

Mitähän sinä sielä maalla olet tehnyt kun kaksi kertaa olet käynyt ja seuraavina päivinä sitten kerrotaan kylillä.

Se on kuule heksingin kalliokin niin kuppanen kylä ette sinä todellakaan taia tietää,juoru kylä on kyseessä,joten kun seuraavan kerran meet räkälään niin takuulla tiedät että kuvio on ihan sama kuin sielä pienen pienessä kylässä.

Helsinki on pieni kaupunki ja suuret jutut.

Mitä tarkoitetaan ns. palveluilla? Eipä ihminen juuri muuta tarvitse kuin ruokakaupan. Henkilöauto kaiketi lähes joka perheessä on ja ei ole mikään juttu käydä 10-20 kilometrin päässä, jos tarvitsee terveyspalveluita.

Käynpä reppu selässä pari krt viikossa ruokaostoksilla ja ihan otan koirat mukaan. Matkaa tulee kymmenen km ja rapiat. Ei paha, vaan just hyvä lenkki. Raskaammat ostokset haetaan sitten miehen kanssa autolla. On kiva lähteä aamutuimaan ja olla torilla ajoissa. On myös torin lieppeillä kahvio, jonka ulkopuolelle voin jättää koirat ja kahvilan omistaja tuo vettä rekuille ja kattoo perään, ettei kukaan vie. Saan hoidella asioitani, mitä lieneekään (puolituntia) ja sitten vielä aamukahvit/juorut ja takaisin kotiin. Aika ihanaa, juuri alkaa putoilemaan lehdet puista, pääsen siis haravahommiin, valmistelemaan pihaa talvea varten ja istuttamaan kukkasipuleita taas kevättä kohde. Hiljaista on kotitiellä ja ei täällä tosiaan kuppiloissa istuta. Ehkä kerran pari kesässä mennään syömään ulos keskustaan ja ihan rekkujen kera ja otetaanpa ne pari tuoppiakin. Meillä kun koirat saavat terassille juoman ja puruherkun myös. Aika kivaa. Paljon ulkona oloa tai takkatulen lämpöä. Mikä sen ihanampaa, kun ulkona tuiskuu ja tuulee ja tulet koirien kanssa sisään, otat punkkulasillisen ja istahdat lepotuoliin kuuntelemaan kaunista musiikkia (vaikka Joutsenlampea) ja tuli takassa.

Ikävä kuulla tarinasi...itse olen syntynyt maalla, mutta asunut koko ikäni kaupungissa (Hki,Espoo) , paitsi viimeiset 6v. Pari ekaa asuntoa oli pakko ostaa kaupungista kun oli koulu ja työpaikat siellä. Ei ollut rahkeita muuttaa. Heti kun tuli mahdollisuus muutin vähän kauemmaksi ihanaan omakotitaloon (työpaikka kuitenki Hki:ssä)....omaa pihaa riittää, istutuksia, halkohommia yms, yms....mutta usko tai älä, jotkut todella nauttivat 35m^m yksiöstä, ilman parveketta ja talonseinä ikkunanäkymällä. Kesällä kuuma kun "h.....tissä" ei saa läpivetoa, talvella viileä, kun vanhan talon lämmitys toimii hieman viiveellä / keskellä taloa paistutaan ja kulmakämpissä palellaan.

Itse välillä ihmettelen että onko osalla näistä tilanne kuin pohj. Koreassa....ei tiedetä paremmasta. Osa on kyllä ihan vapaasta tahdostaan, jota itse en ymmärrä.....en millään.

Ymmärrän että aloittajaa harmittaa. Itsekin asuisin mieluusti omakotitalossa tai edes omistamassani asunnossa. Se nyt vaan ei ole taloudellisesti mahdollista.

Ei kuitenkaan kannata myrkyttää mieltään ja katkeroitua loppuiäksi. Kannattaa iloita kaikesta mitä ympäriltä löytyy. Jokaiselta asuinalueelta löytyy mukavia lenkkipolkuja, puistoja, metsikköjä. Merta ja sen rantaa ei voita mikään. Suomenlinna, Seurasaari, mitä kaikkea onkaan.... Jos pelkäät hälinää niin lähde vaikka tänä iltana (su 19.10. sää sateinen ja pilvinen) ulos kävelemään, ei tule montaa naamaa vastaan :-)

Puhut kuin minun suullani. Kaipuu maalle on älytön.