Valaistunut ihminen

Ostimpa tänne mökille juuri kynttilöitä ja laitoin lyhtyyn öljyä.
Nuo ukkoset ja myrskyt, kun aina tuota sähköpuolta häiritsee.
Onkos se reostaatti se sellainen pyöreä säädin, että sitä, kun veivaa valo himmenee tai kirkastuu?

Että sitten säätelet valoja vanhalla paikalleen jämähtäneellä autolla.
Nurkat on kyllä tallella pimeässäkin, itse vaan saatan olla väärässä nurkassa.

Minun elektooniseen, ikkunattomaan kojuuni ei päivä paista, ei kuu kumota. Ei kynttilöitä, ei öljylyhtyjä, ei lamppuja ei muuta valonlähdettä kuin hologrammit ja virtuaali skriinit joissa tanssii virtuaaliset salsavirtuoosit. Tervetuloa tulevaisuuteen.

Viihdyn hyvin valaistussa ympäristössä, minun 'tunnelmavaloni' on valoisuus.

Pidän noista mainitsemistasi valaisimista, koska pidän epäsuorasta, katon kautta heijastuvasta valosta. Pienempää lamppua en useinkaan käytä, esim. lukuvalona se on mielestäni epämukava koska antaa liikaa lämpöä, ja en muutenkaan edes tarvitse erikseen lukuvaloa.
Näin hiljattain Prismassa muuten samanlaisen, mutta huomattavasti korkeajalkaisemman mallin noista lampuista. Olen suunnitellut hakevani kolme sellaista, tarkoitus laittaa kaikki olohuoneen nurkkiin. Kattovalaisin saa silti olla paikoillaan toistaiseksi.
Yksi minulla on tässä 'aina' ollutkin, mutta mitä lie maanantaikappaleita olen ostanut kun jo kolme on tässä asuessa (n.6½ vuotta) lakannut toimimasta. Viimeisin, joka vielä on partsilla, kärähti jotenkin ja tuotti todella myrkyllisen tuntuista katkua joka tuntui päässä ja henkitorvessa. Vastaavaa valomäärää en kovin helpolla ja yhtä halvalla saa, joten vielä kokeilen josko hieman kalliimmat ja vähän erilaiset kestäisivät paremmin.

Poikani sanoi aikoinaan - ja silloin oli vain yksi tuollainen valaisin, - että täällähän on valoa kuin leikkaussalissa ja pöytäkin näyttää steriililtä leikkauspöydältä. Olin laittanut pöydän täyteen mittaansa ja valkoisen pöytäliinan, mutta en ollut kattanut valmiiksi kun ajattelin että opetelkoon lapset. Ja minusta kun valoisuus on kodikkuutta.

Olohuoneessa kaksi kristallikruunua, pari pienempää samaa lajia olevaa seinällä. Putkia ikkunaruutujen päällä, monenmoisia muita valaisemia.
Kuka niitä jaksaa laskea.
Ihan valaistunut olen, toivottavasti yllän moksaan.

Vanhoja valaisimia viiskytluvulta tai aikaisemmalta, mutta energialampuin varustettuja. Lasiverannalla öljylamppuja ja kynttilöitä. Keittiössä kohdevaloja ja putkia. Takka valaisee myös kodikkaalla tulenleimulla.
Tervetuloa todellisuuteen ;)

Olen tunnelmaihminen, nautin kynttilöistä ja tuikuista ja lyhtyjen valoista. Kirkas valaistus on kammottava, se vie kaiken tunnelmaan. Tunnelmaan kuuluu hämärän hyssy. bessien*n tyyli on kauhistus, kuka haluaa olla kuin leikkaussalivalaistuksessa, hyi olkkon.

Vanha hirsitalo kolmessa kerroksessa, kaikki päivittäiseen elämänmenoon tarvittavat palvelut löytyvät.

Hämäränhyssy on ihmisen parasta aikaa, voi vain olla möllöttää tekemättä mitään.
Sitten kun haluaa jotain huonoilla silmillään nähdä, laitetaan jalkalamppuun valo, samantapaiseen kuin sinun jaloillaan seisovasi.
Meillä niitä on kaksi, tuvassa ja kamarissa.
Inhoan kattovalaisimia ja liian kirkasta valoa, sattuu kipeisiin silmiin.
Tiffanypöytälamppuni ovat kauniita, ne molemmat.
Ukonilman pimeydessä pidin otsalamppua lukiessani, se kirkasti tekstin lähes liiankin hyvin.
Kun ei kaikkea aina tarvitsekaan niin hyvin nähdä, kynttilänvalokin riittää ottamaan asioista selvää.
Pään sisällähän ne suurimmat ratkaisut tehdään, jopa pimeässä.

Onneksi meidän nurkissamme lymyää vain pölypalleroita, niitä ei tarvitse pelätä. Eivät ne kimppuun hyökkää, eivät ainakaan puraise.

En mä tommosilla vanhoilla potikoilla enää viitti tuhrata,kaukosäädin on mukavampi.
Varsinkin kun linksuttaa ympäri taloa olevii valoja.
On siin mettän elävät ihmeissään.
Ledejä luonnollisesti