Hei!
Olen osakkaansa riitaisissa kuolinpesässä, jossa ongelmaksi on noussut perinnönjättäjän aikanaan puolisonsa kanssa tekemä keskinäinen omistusoikeus testamentti. Kyseessä oli lapseton pari, jonka molemmat puolisot ovat nyt kuolleet. Yksi perijöistä, joka oli toissijainen perillinen myös ensiksi kuolleelle puolisolle, väittää, ettei puolisoiden välistä testamenttia ole aikanaan saatettu hänen tietoonsa. Kuitenkin hän on ollut pesänselvittäjänä ensiksi kuolleen puolison jälkeen ja allekirjoittanut myös perunkirjan, jossa testamentti mainitaan. Perunkirjoitus on käräjäoikeuden vahvistama. Onko todella mahdollista, että voitaisiin katsoa, ettei hän olisi saanut testamenttia tietoonsa?
(Myöhemmin kuollut osapuoli oli puolisonsa kuoleman jälkeen tehnyt hyvä hyvyyttään testamentin, jossa perijäksi määrättiin myös tämä edesmenneen puolison sukulainen.)
Olen osakkaansa riitaisissa kuolinpesässä, jossa ongelmaksi on noussut perinnönjättäjän aikanaan puolisonsa kanssa tekemä keskinäinen omistusoikeus testamentti. Kyseessä oli lapseton pari, jonka molemmat puolisot ovat nyt kuolleet. Yksi perijöistä, joka oli toissijainen perillinen myös ensiksi kuolleelle puolisolle, väittää, ettei puolisoiden välistä testamenttia ole aikanaan saatettu hänen tietoonsa. Kuitenkin hän on ollut pesänselvittäjänä ensiksi kuolleen puolison jälkeen ja allekirjoittanut myös perunkirjan, jossa testamentti mainitaan. Perunkirjoitus on käräjäoikeuden vahvistama. Onko todella mahdollista, että voitaisiin katsoa, ettei hän olisi saanut testamenttia tietoonsa?
(Myöhemmin kuollut osapuoli oli puolisonsa kuoleman jälkeen tehnyt hyvä hyvyyttään testamentin, jossa perijäksi määrättiin myös tämä edesmenneen puolison sukulainen.)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Puoliso A on tehnyt omistusoikeustestamentin puoliso B:lle. A:n kuoltua B:n tulee 10 vuoden kuluessa ottaa testamentti vastaan, jotta testamentinsaajan oikeus ei vanhentuisi.
PK 16:2.2-3
"Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty perillisestä, on soveltuvin osin voimassa myös testamentin saajasta."
Vaikka A:n kuolemasta olisi kulunut yli 10 vuotta, testamentti ei ole vanhentunut, kun B on perillisenä toimittanut A:n perunkirjoituksen ja ilmoittanut ottavansa testamentin vastaan, minkä osoitukseksi testamentti on liitetty perukirjaan.
Testamentin tiedoksiantamiselle ei ole säädetty määräaikaa. Jollei tiedoksiantamista ole aikanaan säädetyin tavoin (PK 14:4) toimitettu, se on nyt toimitettava, jotta A:n testamentti saisi lainvoiman. Tiedoksiannon toimittavat B:n kuoltua hänen oikeudenomistajansa. Kun A:n testamentti täten saa lainvoiman, se on A:n osalta pantava jaon perusteeksi (eli B:n katsotaan perineen A:n täydellä omistusoikeudella). B:n myöhemmin tekemää testamenttia on sen jälkeen noudatettava B:n pesän jaossa.
Millä perusteella joku muu voi antaa testamentin tiedoksi kuin testamentinsaaja itse? Perintökaaren 14 luvun 4 pykälässähän määrätään, että nimenomaan testamentinsaajan on annettava testamentti tiedoksi. Jos testamentinsaaja ei ole elinaikanaan vedonnut testamenttiin, eikös hän pikemminkin ole halunnut ottaa vastaan omaisuuden lakimääräisen perimisoikeutensa perusteella?
Hei! Kiitos vastauksesta. En ehkä selittänyt kyllin selvästi, mutta tässä tapauksessa A ja B siis olivat naimissa ja lapsettomia. Molemmilla on kuitenkin sisaruksia ja heillä lapsia. C on yksi näistä lapsista, sanotaan että A:n vaikka veljenpoika. A:lla ja B:llä on keskinäinen omistusoikeustestamentti.
A:n kuoltua C toimii hänen pesänselvittäjänä ja laittaa nimensä perukirjaan, jonka maistraatti rekisteröi. Perukirjassa on maininta A:n ja B:n välisestä testamentista.
B kuolee. Tämän jälkeen C ilmoittaa asianajajansa välityksellä, ettei ole aikanaan saanut tietoonsa A:n ja B:n välistä testamenttia, minkä vuoksi A:n ja B:n välinen testamentti ei olisi pätevä. Kysymys kuuluu, että voidaanko todella katsoa, että C ei olisi saanut testamenttia tietoonsa, kun siitä kerran on maininta hänen allekirjoittamassaan perukirjassa? Millainen tuo tiedoksiantoprosessi on ja mikä riittää todisteeksi siitä, että joku on saanut asian tietoonsa? Entä riittääkö se mitätöimään A:n ja B: n välisen testamentin, jos C ei ole saanut asiaa tietoonsa? Alkuperäistä A:n ja B:n välistä testamenttia ei ole löytynyt, mutta siitä on olemassa kopioita.
Kiitos, jos viitsitte selventää!
Testamentin voi antaa tiedoksi kuka tahansa. Jos testamentinsaajia on vaikkapa 6 kappaletta, niin yhdenkin omasta puolestaan antama tiedoksianto riittää, se tulee kaikkien muiden viidenkin hyväksi. Ja jos testamentinsaaja on (testaattorin jälkeen) kuollut antamatta testamenttia tiedoksi testaattorin perillisille, tiedoksiannon toimittavat testamentinsaajan oikeudenomistajat.
Oleellista on, että tiedoksianto on todisteellinen sekä että perilliselle on annettu testamentista oikeaksi todistettu jäljennös.
Testamentinsaaja on tässä tapauksessa vedonnut testamenttiin. Sen hän on tehnyt perunkirjoituksessa testamentin esittämällä ja sen perukirjan liitteeksi antamalla. Ehkä hän ei ole tiennyt, miten on meneteltävä, jotta testamentti saisi lainvoiman.
Kerroit asian riittävän selvästi ja ymmärsin sen juuri sellaiseksi kuin nyt tarkennat. Ja antamani vastaus pätee edelleen. (C ei liene kuitenkaan toiminut oikeuden määräämän pesänselvittäjänä, vaan osakkaiden sopimana pesänhoitajana.)
Jotta testamentti olisi lain mukaisesti annettu tiedoksi, on meneteltävä siten kuin viittaamassani perintökaaren säännöksessä menetellään. Näin ei kertomasi perusteella ole tehty.
PK 14:4 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L14P4
Perilliselle tulee antaa testamentista oikeaksi todistettu kopio.
Okei, eli testamentin tiedoksiannosta ei tarvitse huolehtia kunhan perunkirjoitus toimitetaan. Olen luullut, että tuolla tiedoksiannolla olisi jonkinlainen merkitys.
Onko siis niin, että jos testamentti on tehty vaikkapa kummilapsen hyväksi, niin ihan samalla tavalla hänenkään ei tarvitse antaa sitä tiedoksi, kunhan perunkirjoitus vain toimitetaan ja perukirjaan kirjataan, että olemassa on testamentti?
Mitä "okei" tuo nyt on?!!
Mikä taas lukemisen ymmärtämisessä on noin vaikeaa ollut?! Testamentti on annettava perilliselle todisteellisesti tiedoksi ja samalla annettava siitä hänelle oikeaksi todistettu jäljennös - kuten olen moneen kertaan nytkin kertonut - jotta se saisi lainvoiman. Mutta tiedoksi antamiselle ei ole säädetty määräaikaa.
Asia ei ole noin kuin kysymyksessäsi hölmöilet. Mistähän tuollainen päähäsi pälkähti?!
Kummilapsen ei tarvitse antaa testamenttia tiedoksi silloin, jos tiedoksiantamisesta on huolehtinut vaikka toinen testamentinsaaja. Yksi tiedoksianto riittää kaikkien puolesta.
Mutta jos siis on vain yksi testamentinsaaja, kuten tässä Ihmettelevän tapauksessa, niin eihän sitä silloin voi kukaan muu antaa tiedoksi????
Eli oliko sillä lopputuloksen kannalta merkitystä vai ei, antaako testamentinsaaja testamentin tiedoksi itse vai ei?
Kaikki ihmiset kun eivät ole niin ahneita, että haluaisivat saada sen perintönsä heti. Eli jos jättää asian omille perillisilleen, joilla voi vaikka olla enemmän sitä rahan tarvettakin.
Kun testamentinsaaja on edellä kerrotulla tavalla ottanut testamentin vastaan, saajan testamenttiin perustuva oikeus ei vanhene. Testamentti ei kuitenkaan ole täytäntöön pantavissa ennen kuin se on saanut lainvoiman. Jos testamentinsaaja kuolee ennen kuin hän on huolehtinut testamentin tiedoksi antamisesta, tiedoksianto on hänen oikeudenomistajiensa tehtävä, jos he haluavat testamenttiin perustuvaan oikeuteen vedota.
Tiedoksiantotodistus on yleensä muotoa "tästä testamentista olen antanut tiedon XX:lle ja samalla antanut siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen" tai "tästä testamentista olen saanut oikeaksi todistetun jäljennöksen". Siitä ei tarvitse käydä ilmi, kenen toimesta tiedoksianto on tapahtunut. Toki tiedoksianto on testamentinsaajan intressissä ja testamenttikin yleensä on hänen hallussaan, joten tuskinpa tiedoksiantoa kukaan sivullinen tekee. Mutta jos tekee, niin pätevä sekin nähdäkseni on; tiedoksiantotodistus toki kuuluu luovuttaa testamentinsaajalle, jotta tämä voi lainvoimaisuuden todistaa.
Väärin meni.
Testamentin tiedoksianto ei todellakaan toimi niin, että tiedoksiantaja allekirjoittaa sen. Eihän se vielä todista mitään, jos joku väittää antaneensa tiedon jostakin toiselle.
Eli nixnaxin vaihtoehdoista tuo "tästä testamentista olen antanut tiedon XX:lle ja samalla antanut siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen" ei riitä siihen, että testamentti tulisi lainvoimaiseksi.
Tiedoksisaantitodistuksen allekirjoittaa aina lakimääräinen perillinen, eikä koskaan tiedoksiantaja - kuka hän sitten onkaan.
Jollei allekirjoitusta saada, on ainoa vaihtoehto käyttää haastemiestä.
Testamentin maininnalla perukirjassa ei ole mitään tiedoksiantoarvoa.
Testamentti tulee perintökaaren mukaan antaa todistettavasti kopion kanssa tiedoksi.
Jos tällaista todistetta (llekirjoitettua saantitodistusta) ei ole olemassa, katsotaan ettei testamenttia ole annettu tiedoksi.
Kopio ei kelpaa vaan aina tulee olla akuperäinen.
Itsekkin olen joutunut toteamaan testamentin alkuperäisyyden katsomalla nurjalta puolelta allekirjoitusten painanteet jolloin vasta hyväksyin testamentin.
Jos ette löydä testamenttia, ette voi sitä lain mukaan enään tiedoksi antaa joten se siitä.
Huonojapa ovat juristiksi itsensä esittelevän tiedot.
Tuon ensimmäisen lausekkeen on yleisimmin allekirjoittanut tiedoksiannon toimittanut haastemies. Kysymyshän oli lausekkeen sanamuodosta, ei siitä, kuka tiedoksiannon on toimittanut. Mutta ei välttämättä haastemies.
>>Jollei allekirjoitusta saada, on ainoa vaihtoehto käyttää haastemiestä
>>Jos ette löydä testamenttia, ette voi sitä lain mukaan enään tiedoksi antaa joten se siitä.
Testamentin tiedoksiannon voi tosiaan hoitaa yksikin testamentinsaaja.
Mutta tiedoksiannoksi ei riitä, että tiedoksiantaja kirjoittaa jonkin ilmoituksen.
Sen sijaan riitävä tapa on se, että lakimääräinen perillinen allekirjoittaa ilmoituksen tiedoksisaannista, ja tuo ilmoitus on kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.
Aika tiukan linjan tiedoksiantomenettelyyn on tosin ottanut Antti Kolehmainen, joka toteaa eräässä opintomateriaalissa, että haatemiehen toimittama tiedoksianto on varma tapa, vaikka vähemmät muodollisuudet ehkä mahtuvatkin lain kirjaimeen. Minimejä viistäen toteutettu tiedoksianto ei lisää perillisten luottamusta testamentin aitouteen, joten on syytä olla koettelematta laillisuuden rajoja.
Varsinkin sopuisissa kuolinpesissä testamentin tiedoksiannon voi hyvin hoitaa ilman haastemiesmenettelyä, mutta on tiedoksisaanti-ilmoituksen on oltava nimenomainen ja kirjallinen JA kahden esteetömän henkilön oikeaksi todistama.
Jos aluperäistä testamenttia ei löydy, tiedossa saattaa olla suuria ongemia.
Testamentin katoaminen luo lähtökohtaisesti olettaman siitä, että testamentintekijä onkin halunnut peruuttaa testamenttinsa. Peruuttaminenhan tapahtuu yksinkertaisesti hävittämällä testamenttiasiakirja.
Jollei alkuperäistä testamenttia enää löydy, tuleekin miettiä, onko tiedoksiantoja ylipäätään järkevä toimittaa.
Jos testamentinsaaja ei pysty esittämään alkuperäistä testamenttia, hän ei saa testamenttiin perustuvaa oikeuttaan toteutettua eli ei esim. lainhuutoa tai pankissa olevia tilivaroja, rahasto-osuuksia taikka pörssiosakkeita omiin nimiinsä. Testamentti on saantoasiakirja ja se tulee esittää alkuperäisenä.
>>Mutta tiedoksiannoksi ei riitä, että tiedoksiantaja kirjoittaa jonkin ilmoituksen.
Sen sijaan riitävä tapa on se, että lakimääräinen perillinen allekirjoittaa ilmoituksen tiedoksisaannista, ja tuo ilmoitus on kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.
Toki ongelmia syntyy, mutta nuo ongelmat eivät liity testamentin tiedoksiantoon, vaan testamentin täytäntöönpanoon.
Mitä tuohon alkuperäisen testamentin katoamiseen tulee, niin siitä muistaakseni on aikanaan -LW:n kanssa keskusteltu ja todettu (KKO:n ratkaisuunkin viitaten), että kopiokin jossakin tapauksissa voi kelvata. Tällöin on päätelty, että testamentti on kadonnut tekijän tahtomatta. Nyt ap:n tapauksessa A:n alkuperäinen testamentti on esitetty hänen kuolemansa jälkeen perunkirjoituksessa, joten A ei sitä ole peruuttanut. Edellytyksiä hyväksyä kopio siten saattaa olla olemassa.
Sain alaikäisten lasteni papan perintöön kohdistuvan testamentin tiedoksiannon.
Kopion oli todistanut pesänjakaja.
Koska koko testamentti oli ollut hukassa epäilin onko kopio alkuperäisestä vai kopiosta otettu.
Vaadin saada nähdä alkuperäisen, alkuperäinen oli allekirjoitettu mustalla kuulakärkikynällä joten ainoa tapa todeta alkuperäisyys oli katsoa nurjaa puolta ja painanteita.
Tiedoksiantoa en olisi hyväksynyt ilman että minulle olisi näytetty alkuperäistä kappaletta.
Eli jo lain mukaankin alkuperäinen testamentti tulee olla saatavilla, muutenhan testamentteja todistetaan ihan mistä hyvänsä.
Minulla samanlainen tilanne, osallistuin juuri viimeisenä eloonjääneen perunkirjoitukseen. Voinko luopua pesästä, jolloin lapseni tulisivat tilalle? En ole senttiäkään pesästä saanut tai nimeäni mihinkään pistänyt.
Erehdyt.
>>Vaadin saada nähdä alkuperäisen//Tiedoksiantoa en olisi hyväksynyt ilman että minulle olisi näytetty alkuperäistä kappaletta.>Eli jo lain mukaankin alkuperäinen testamentti tulee olla saatavilla
Juu mutta kun lähtökohta oli meilläkin että alkuperäistä testamenttia ei löydetty (syytettiin jopa että minä olin sen varastanut ja tuhonnut).
Sitten yht äkkiä testamentti oli löytynyt ja siitä tehtiin tiedoksianto.
Oli syytä epäillä että kopio ei ollut alkuperäisestä, tämä epäilys saatiin kumottua helposti kun minulle näytettiin alkuperäinen jonka totesin alkuperäiseksi.
Haastemieskään ei lähde toimittamaan tiedoksiantoa ilman alkuperäistä testamenttia, alkuperäinen testamentti on perusta koko tiedoksiannolle.
Myös epämääräisesti annettu tiedoksianto (tai testamentti) voidaan riitauttaa ja menestyä riitautuksessa jos alkuperäistä testamenttia ei kyetä näyttämään toteen.
Kopio voidaan ottaa vain ja ainoastaan alkuperäisestä testamentista.
>>Haastemieskään ei lähde toimittamaan tiedoksiantoa ilman alkuperäistä testamenttia, alkuperäinen testamentti on perusta koko tiedoksiannolle.
Taasen haukkuinen alkoi kun löytyy poikkeus, niin tiukasti väittämääsi asiaan..
Jatka vain tyyliäsi josta on kritisoitu useamman kertaan.
Jos aloittajan tapauksessa vuosikausia hukassa ollut testamentti tupsahtaa mystisesti esille ja siitä annetaan vain ja ainoastaan 2 henkilön todistama kopio näkösälle niin homma haisee ja kauas.
Tuo haju on niin vahva että on syytä epäillä vilppiä, ja vilpillisiä löytyy.
Mutta jos olet sitä mieltä että tuollaisella todennäköisesti vilpillisellä dokumentilla on tarkalleen sama arvo kuin alkuperäisellä niin voit pitää mielipiteesi, mutta toisia haukumaan ei pidä ruveta.
Mielestäni ja varmaan monen muunkin mielestä, jos on syytä epäillä asiakirjan aitoutta tulee se pystyä jollakin keinon toteaman.
>>Mielestäni ja varmaan monen muunkin mielestä, jos on syytä epäillä asiakirjan aitoutta tulee se pystyä jollakin keinon toteaman.>Jos aloittajan tapauksessa vuosikausia hukassa ollut testamentti tupsahtaa mystisesti esille ja siitä annetaan vain ja ainoastaan 2 henkilön todistama kopio näkösälle niin homma haisee ja kauas.
Joillakin kirjoittajilla vaikutti olevan käsitys, että testamentin tiedoksiantaminen lakimääräisille perillisille (ja testamentin lanvoimaisuus) olisi testamentin PÄTEVYYDEN ehtona. Näin asia ei ole.
On hyvä huomata ero testamentin vastaanottamisen, sen tiedoksiannon ja sen täytäntöönpanon välillä.
Testamentti voi olla pätevä ilman testamentin tiedoksiantoa. Tiedoksiantomenettelyllä varmistetaan se, että läkimääräisellä perillisellä on mahdollisuus moittia testamenttia, JOS hän katsoo, että testamenttia rasittaa jokin pätemättömyysperuste, ja lisäksi tiedoksianto varmistaa sen, että rintaperillisellä on mahdollisuus tehdä lakiosailmoitus niin halutessaan.
Testamentin voi ottaa myös vastaan ilman sen tiedoksiantoa perillisille. Se tapahtuu esim. osallistumalla perunkirjoitukseen tai ryhtymällä muihin toimiin jäämistöä koskien. Näillä toimilla testamentisaaja varmistaa oikeutensa säilymisen, jolloin testementin saajan oikeus ei vanhennu.
Testamentin täytäntööpano sen sijaan edellyttää, että testamentti on saanut lainvoiman, elleivät kaikki osakkaat yksimielisesti toisin sovi.
Omaisuuden rekisteröinti (esim. lainhuudon saaminen kiinteistöön) edellyttää testamentin lainvoimaisuutta.