Olen 14.v tyttö. Tarvitsisin apua ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia koululiikunnasta.
Yläasteen aikana olen ruvennut menettämään yöuniani koululiikunnan takia. Istun lähes joka tunti pukuhuoneessa tai muualla vain lähdettyäni kesken tunnin. Kotona yksinäni saatan vetää muutaman treenin ja käydä lenkillä ulkona, mutta koulussa on eri juttu. Ne kaikki pelit, tanssit ja kuntotestit eivät vain sovi minulle. Ja kaikkein isoin ongelma on muut oppilaat. En pidä siitä että minua tuijotetaan ja sitä ne juuri tekevät. Pelkään yli kaiken epäonnistumista ja kun niin tapahtuu asiaa pahentaa muiden katsominen. Ja kun olen aika lyhyt ja muutenkin pieni kokoinen joten minut otetaan polttopallossa ja muissa vastaavissa heti maalitauluksi. Esim. Jalkapallossa minulle ei syötetä koska kaikki tietävät valmiiksi että pallo viedään minuta, mutta en saa edes yrittää. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten selvititte sen?
Yläasteen aikana olen ruvennut menettämään yöuniani koululiikunnan takia. Istun lähes joka tunti pukuhuoneessa tai muualla vain lähdettyäni kesken tunnin. Kotona yksinäni saatan vetää muutaman treenin ja käydä lenkillä ulkona, mutta koulussa on eri juttu. Ne kaikki pelit, tanssit ja kuntotestit eivät vain sovi minulle. Ja kaikkein isoin ongelma on muut oppilaat. En pidä siitä että minua tuijotetaan ja sitä ne juuri tekevät. Pelkään yli kaiken epäonnistumista ja kun niin tapahtuu asiaa pahentaa muiden katsominen. Ja kun olen aika lyhyt ja muutenkin pieni kokoinen joten minut otetaan polttopallossa ja muissa vastaavissa heti maalitauluksi. Esim. Jalkapallossa minulle ei syötetä koska kaikki tietävät valmiiksi että pallo viedään minuta, mutta en saa edes yrittää. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten selvititte sen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On kylllä samanlaisesta kokemuksia. Enkä oikeen kyllä osannut tota selvittää. Rohkeasti vaan mukaan ja aktiivisesti ja puhu niin asiat kenties helpottuvat.
Kun mokaat, naura itsellesi. Ei mitenkään liioitellun isoon ääneen, naurat vaan luonnollisesti ja näytät muille, ettet ota hommaa niin tosissasi. Luultavasti kukaan muukaan ei ota. Ja kiinnitä huomiota siihen mitä muut tekevät. Huomaat, että muutkin mokailevat. Jos huomaat jonkun toisen mokaavan, tsemppaa tätä toista vaikka sanomalla, että tosi vaikea tuosta paikasta olisi ollut saada maalia tms.
Itse en osaa luistella ollenkaan ja luistelutunnit olivat pelkkää julkista nöyryytystä. Valehtelematta koulun ikkunoista tuijotettiin minua ja kuuleman mukaan esim, yhtä aikaa käsitöissä olevat kommentoivat sitä, kuinka huono olin. Tuntui kamalalta, mutta en näyttänyt sitä ulospäin vaan repesin aina nauramaan kun kaaduin. Omia luokkalaisia ei varmaan edes kiinnostanut, kavereista puhumattakaan.
Meet vaan mukaan etkä välitä mitä muut ajattelee! Oikeesti, teet parhaas ja se riittää, muitten pitäis ymmärtää se :)
Mä oon ollu aina sitä mieltä, että koululiikuntaa ei pitäis arvostella. Ei ainakaan numeroin, koska kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat. Vai onks muka reilua, että viisi kertaa viikossa treenaavia arvostellaan samoin perustein kuin niitä jotka vetää viikossa yksin muutaman lenkin?