Ennen vanhaan

kuka tietää?

Joskus mietin entisaikojen avioliitoja kun eroja ei oltu edes keksitty eikä hyväksytty: Sitå vaan oltiin naimisissa ja kestettiin kaikki elämän vaiheet, pahimpia tietysti sodat, lasten kuolemat, pula-ajat kaikkine vaiheineen jne. Mutta meitä nyky-ihmisiä vaivaa kun ei kestetä enää mitåån. Ennen asuttiin puolison vanhempien luona ja melkein samassa kamarissa elettiin,asuttiim ja lisäännyttiin. Nykyään ollaan isovanhemmista kaukana, rakasteleen ei pysty jos ei ole omaa rauhaa ja aikaa. Kaikki puhuu vaan puolison liikalihavuudesta ja seksin puutteesta, orgasmiaiaan ei saa tarpeeks usein ja kuntosalille ei pääse rauhassa, mikä nykyajan avioliittoja ja nailisissa olevia vaivaa? Elämä on muuttunut ja me sen mukana, mutta kumminkin?

148

3270

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mr tee vm80

      Sanoisin, että liian pitkään mennyt liian hyvin. Ei nykyihminen kerrta kaikkiaan kestä juurikaan vastoinkäymisiä, vaan heti ollaan itkupillinä Kaikki halutaan heti ja mulle, mieluiten ilmaiseksi. Hyvänä esimerkkinä on tämä ns.lapsilisäkohu. Kyse on muutaman kympin leikkauksesta vuositasolla, karkeasti noin satasesta. Monesti naiset haluaa sitä bling blingiä miehensä kustannuksella, elintasoa, jota esitellä kaverille. ¨Vaikka se vaatisi kolmenkymmenen vuoden lainorjuuden.

      • komsiikomsaa

        Yhteiskunta vaatii paljon ihmiseltä: pitää olla sosiaalinen, molempien täytyy käydä töissä että pärjää rahallisesti jne. Koti on se paikka, jossa rauhoitutaan. Ihmisillä on niin vähän omaa aikaa, kun sosiaalinen elämä ja työ vie paljon aikaa, että kodin ja puolison odotetaan tuovan sen onnellisuuden jolla tätä hullunmyllyä jaksaa. Siksi myöskään puolisossa ei tyydytä vähään. Siksi itsekeskeisyys nostaa myös päätään.
        Mitä olen isovanhemmiltani kuullut, niin avioliittoja ei solmittu entisaikaan suurien tunteiden myötä, vaan kyseessä oli ennemminkin välittäminen ja arjessa yhteen sopiminen ja puhaltaminen. Se sai liitot kestämään. Nykyisin etsitään juuri niitä itseä miellyttäviä suuria tuntemuksia ja jos niitä ei ole, niin erotaan. Onko oikeus sitten erota vai ei, siinäpä kysymys? Yhteiskunta on muuttunut niin paljon, että ymmärrän jos vastapainoksi haluaa myös niitä oman elämän suuria tunteita, mutta sitten ei saa valittaa eroista.

      • Ön ennenvänhään
        komsiikomsaa kirjoitti:

        Yhteiskunta vaatii paljon ihmiseltä: pitää olla sosiaalinen, molempien täytyy käydä töissä että pärjää rahallisesti jne. Koti on se paikka, jossa rauhoitutaan. Ihmisillä on niin vähän omaa aikaa, kun sosiaalinen elämä ja työ vie paljon aikaa, että kodin ja puolison odotetaan tuovan sen onnellisuuden jolla tätä hullunmyllyä jaksaa. Siksi myöskään puolisossa ei tyydytä vähään. Siksi itsekeskeisyys nostaa myös päätään.
        Mitä olen isovanhemmiltani kuullut, niin avioliittoja ei solmittu entisaikaan suurien tunteiden myötä, vaan kyseessä oli ennemminkin välittäminen ja arjessa yhteen sopiminen ja puhaltaminen. Se sai liitot kestämään. Nykyisin etsitään juuri niitä itseä miellyttäviä suuria tuntemuksia ja jos niitä ei ole, niin erotaan. Onko oikeus sitten erota vai ei, siinäpä kysymys? Yhteiskunta on muuttunut niin paljon, että ymmärrän jos vastapainoksi haluaa myös niitä oman elämän suuria tunteita, mutta sitten ei saa valittaa eroista.

        Kyl niitä ennenvänhään ön jös jönkinmöistä jyttyä öllyt.

      • mies kaks ysi
        Ön ennenvänhään kirjoitti:

        Kyl niitä ennenvänhään ön jös jönkinmöistä jyttyä öllyt.

        Niiin, nykyään asiat on varmasti monessa asiassa huonmmin kuin ennen mutta, se mikä on nykyään paremmin on ihmisten vapaus mennä naimisiin tai erota.Ennen kuin ei ole voinut erota miehestä jos se on ollut alkoholisti tai vaimo nalkuttava narsisti. Ihmiset oli ja eli koska oli pakko.
        Nykyään tosin homma on kääntynyt ylös alaisin, jotkut menee naimiisiin sen suurempaa ajatusta parisuhteesta eivätkä opi vanhoista.Ja siinäpä se, mikä nykyajan liittoja vaivaa.

      • Kiitos.
        mies kaks ysi kirjoitti:

        Niiin, nykyään asiat on varmasti monessa asiassa huonmmin kuin ennen mutta, se mikä on nykyään paremmin on ihmisten vapaus mennä naimisiin tai erota.Ennen kuin ei ole voinut erota miehestä jos se on ollut alkoholisti tai vaimo nalkuttava narsisti. Ihmiset oli ja eli koska oli pakko.
        Nykyään tosin homma on kääntynyt ylös alaisin, jotkut menee naimiisiin sen suurempaa ajatusta parisuhteesta eivätkä opi vanhoista.Ja siinäpä se, mikä nykyajan liittoja vaivaa.

        Niinkuin tuolla lukeekin, "täällä eletään vain kerran" - asenne on todella, todella huono.
        Kyllä, me elämme täällä vain kerran, mutta niin elävät myös seuraavat sukupolvet.
        Jos me tuijotamme vain omia napojamme ja mietimme vain, että kunhan me saamme elää täällä niinkuin haluamme, niin seuraavien sukupolvien elämä saattaa olla yhtä helvettiä.
        Eletään niin, että meillä itsellämme on hyvä olla ja niin, että seuraavillakin sukupolvilla.

      • pienituloinen1

        kyllä se muutama kymppi tekee aika tiukkaa elintason suhteen yh:lle jonka toinen vanhempi on kuollut ,kun ei saa leskeneläkettä,ja jos kuluu pieneen palkkaluokkaan,ja jos joutuu elättämään 2 alikäistä,joista toinen ei saa lapsilisää

      • Kiukuttaa
        Kiitos. kirjoitti:

        Niinkuin tuolla lukeekin, "täällä eletään vain kerran" - asenne on todella, todella huono.
        Kyllä, me elämme täällä vain kerran, mutta niin elävät myös seuraavat sukupolvet.
        Jos me tuijotamme vain omia napojamme ja mietimme vain, että kunhan me saamme elää täällä niinkuin haluamme, niin seuraavien sukupolvien elämä saattaa olla yhtä helvettiä.
        Eletään niin, että meillä itsellämme on hyvä olla ja niin, että seuraavillakin sukupolvilla.

        Olet oikeassa "Kiitos"!, olen samaa mieltä kanssasi!

      • HHUHUH

        Sinänsä vit**aa tuo lapsilisäleikkaus. Mihinkä ne rahat menee? Melkein nauroin kuset housuihini eilen illalla, kun kuulin uutisista, että "lapsilisien leikkaus on väliaikainen ja loppuu 2017", tosin ihan varmasti en muista oliko v. 2017, muttra kuitenkin VÄLIAIKAINEN.. No, onkohan se yhtä väliaikainen, kun autovero, jonka väliaikaisuus on kestänyt jo 20 vuotta. Haahhaa. Noin taas kusetetaaan kansaa ja hyväuskoiset on onnesta soikeena kun kokoomus- ja demaripaskapäät valehtelee. Mehän voidaan lauleskella, VÄLIAIKAISTA KAIKKI ON VAAN.
        No vielä tuohon "muutaman kympin vuositasolla". Jos sinä olet hyvätuloinen, niin kysäse niiltä puolelta miljoonalta työttömältä, mitä saisi tuolla lapsilisäleikkauksen euromäärällä. Voisit yllättyä

      • Öptinen
        Ön ennenvänhään kirjoitti:

        Kyl niitä ennenvänhään ön jös jönkinmöistä jyttyä öllyt.

        Hmm.Mutta mukavuuden halusta ei sillöin öllyt tietöäkään.

      • Anonyymi
        Kiitos. kirjoitti:

        Niinkuin tuolla lukeekin, "täällä eletään vain kerran" - asenne on todella, todella huono.
        Kyllä, me elämme täällä vain kerran, mutta niin elävät myös seuraavat sukupolvet.
        Jos me tuijotamme vain omia napojamme ja mietimme vain, että kunhan me saamme elää täällä niinkuin haluamme, niin seuraavien sukupolvien elämä saattaa olla yhtä helvettiä.
        Eletään niin, että meillä itsellämme on hyvä olla ja niin, että seuraavillakin sukupolvilla.

        Turha tuijotella muitten napoihin, oma napa on aina lähimpänä.

    • Jotain tietää...

      Ennen vanhaan ei tehty paljon muutakaan sellaista, mitä tänä päivänä tehdään. On aivan turhaa verrata entisaikoihin. Totta tosin on, että kun minä itse ja sen tehostaminen on ihmisen fokus numero yksi, ei siinä parisuhdetaidot kehity.

      Kun kaiken pitää olla mukavaa ja elämässä pitää saada kokea, nähdä ja "kokeilla rajoja" aina vain uudestaan ja uudestaan, ei ihmissuhteille, ainakaan sille vaativammalle, jää aikaa niin paljon kuin olisi tarvis. Kun ihminen rupeaa pohtimaan "kuka minä olen, kuka minä olen muutakin kuin äiti ja vaimo" ollaan jo väärällä tiellä. Mitä ihmettä muuta edes pitäisi olla, eikö mikään riitä??

      • 9+11

        Entä jos et ole kumpaakaan, oletko silloin täysi nolla?

      • asdghdhioaggab
        9+11 kirjoitti:

        Entä jos et ole kumpaakaan, oletko silloin täysi nolla?

        Voi ei...taisi olla esimerkki....

      • Komsii ehkä
        9+11 kirjoitti:

        Entä jos et ole kumpaakaan, oletko silloin täysi nolla?

        Palsta on avioliitto...päättele siitä jotakin

      • voi vttttttt....

        "kuka minä olen, kuka minä olen muutakin kuin äiti ja vaimo" ollaan jo väärällä tiellä. Mitä ihmettä muuta edes pitäisi olla, eikö mikään riitä??

        Voi hyvänen aika ja itku sentään. Nuo pohdinnat tulee lähinnä siitä kun ei stna ehdi kun huoltamaan kaikkia muita ja ihan kaikki asiat kun muilla on kaikki vapaudet vaan harrastella mitä mieli tekee. Joo laittakaa vähän lisää pökköä pesään eli tekemättömiä hommia pinoon ettei ehditä ruveta liikoja ajattelemaan. Pitää tosiaan ymmärtää olla polvillaan kiitollinen elämästä joka on 100% pyhitetty muiden ihmisten palveluun, mahdollistamaan sen että muut voivat elämässään miettiä mitä kivaa sitä keksisi kun yksi hoitaa pakolliset kuvot aasta ööhön. Keskimäärin 80 vuotta vain toisten iloksi! Vaikka ei koneiden myötä enää tarvitsisi kaiken järjen mukaan kenenkään kaikkea aikaansa pelkkään selviytymiseen käyttää mutta eipä se vaan kaikkia koske. Muistakaa nyt vaimot ja äidit kuinka itsekkäitä olettekaan saattaneet olla jos joskus mieleen livahtaa ajatus että tätäkö tämä nyt sitten on kun niiden palkkatöiden jälkeen paahdatte yksin sitä toista vuoroa kotona. Eikö teille tosiaan mikään nykyään riitä?

      • Aidosti onnellinen
        voi vttttttt.... kirjoitti:

        "kuka minä olen, kuka minä olen muutakin kuin äiti ja vaimo" ollaan jo väärällä tiellä. Mitä ihmettä muuta edes pitäisi olla, eikö mikään riitä??

        Voi hyvänen aika ja itku sentään. Nuo pohdinnat tulee lähinnä siitä kun ei stna ehdi kun huoltamaan kaikkia muita ja ihan kaikki asiat kun muilla on kaikki vapaudet vaan harrastella mitä mieli tekee. Joo laittakaa vähän lisää pökköä pesään eli tekemättömiä hommia pinoon ettei ehditä ruveta liikoja ajattelemaan. Pitää tosiaan ymmärtää olla polvillaan kiitollinen elämästä joka on 100% pyhitetty muiden ihmisten palveluun, mahdollistamaan sen että muut voivat elämässään miettiä mitä kivaa sitä keksisi kun yksi hoitaa pakolliset kuvot aasta ööhön. Keskimäärin 80 vuotta vain toisten iloksi! Vaikka ei koneiden myötä enää tarvitsisi kaiken järjen mukaan kenenkään kaikkea aikaansa pelkkään selviytymiseen käyttää mutta eipä se vaan kaikkia koske. Muistakaa nyt vaimot ja äidit kuinka itsekkäitä olettekaan saattaneet olla jos joskus mieleen livahtaa ajatus että tätäkö tämä nyt sitten on kun niiden palkkatöiden jälkeen paahdatte yksin sitä toista vuoroa kotona. Eikö teille tosiaan mikään nykyään riitä?

        Ohhoh, minä käsitin viestin aivan toisin. No, jokainen tietty käsittää määritelmän vaimo tai äiti tavallaan. Minä olen molempia ja se riittää. Elän rakastettuna vaimona ja äitinä, se on minun identiteettini mutta se ei tarkoita uhrautumista eikä oman elämän menettämistä vaan juuri päinvastoin.

        Elämä on tätä ja tässä ja nyt. Kotityöt kuuluvat elämään ja muu arkinen aherrus riippumatta siitä, mikä tai kuka olet. Sinulla ei taida ihan olla elämäsi hallinnassa kun noin vaahtoat loppujen lopuksi mitättömistä asioista ja toisaalta identiteetin kannalta täysin merkityksettömistä asioita; ei äitiys tai vaimous edellytä toisten palvelemista, ellei sitten itse niin päätä.

        Identiteettikriisi ilmeisesti sisältää kirjoittamiasi katkeria ajatuksia, jotka syntyvät siellä missä kaikki muutkin ajatukset ja asenteet, omien korvien välissä.

      • voi vttttttt....
        Aidosti onnellinen kirjoitti:

        Ohhoh, minä käsitin viestin aivan toisin. No, jokainen tietty käsittää määritelmän vaimo tai äiti tavallaan. Minä olen molempia ja se riittää. Elän rakastettuna vaimona ja äitinä, se on minun identiteettini mutta se ei tarkoita uhrautumista eikä oman elämän menettämistä vaan juuri päinvastoin.

        Elämä on tätä ja tässä ja nyt. Kotityöt kuuluvat elämään ja muu arkinen aherrus riippumatta siitä, mikä tai kuka olet. Sinulla ei taida ihan olla elämäsi hallinnassa kun noin vaahtoat loppujen lopuksi mitättömistä asioista ja toisaalta identiteetin kannalta täysin merkityksettömistä asioita; ei äitiys tai vaimous edellytä toisten palvelemista, ellei sitten itse niin päätä.

        Identiteettikriisi ilmeisesti sisältää kirjoittamiasi katkeria ajatuksia, jotka syntyvät siellä missä kaikki muutkin ajatukset ja asenteet, omien korvien välissä.

        Niin no sinä et sitten ilmeisesti pohdi haluatko jotain muuta mitä olet ja se sinulle riittää ja elämäsi on hallinnassa kaikinpuolin. Vau. Jos et oikeasti pohdi koko asiaa niin mitä tämä nyt sinulle edes kuuluu kun sanoin vaan että mistä ne pohdinnat yleensä lähtee? Sinä et pohdi eikä ko. pohdinnat sinulla lähde siis mistään.

        Mutta kiitos kaunis kun kuitenkin osallistuit ja kerroit kuinka mitätöntä tämä vielä kaikenlisäksi on ollut eikä kaikesta vastuussa oleminen voi oikeasti vaikuttaa identiteettiin eikä varmaan myöskään voi vaikuttaa sekään että sitä vastuuta sitten pidetään mitättömänä. Minulla on vikaa korvienvälissä, sori. Täytyy päättää asioista sitten päinvastoin, päätän että asialliset hommat eivät enää kuulu minunkaan elämääni.

      • Prkl..........
        voi vttttttt.... kirjoitti:

        Niin no sinä et sitten ilmeisesti pohdi haluatko jotain muuta mitä olet ja se sinulle riittää ja elämäsi on hallinnassa kaikinpuolin. Vau. Jos et oikeasti pohdi koko asiaa niin mitä tämä nyt sinulle edes kuuluu kun sanoin vaan että mistä ne pohdinnat yleensä lähtee? Sinä et pohdi eikä ko. pohdinnat sinulla lähde siis mistään.

        Mutta kiitos kaunis kun kuitenkin osallistuit ja kerroit kuinka mitätöntä tämä vielä kaikenlisäksi on ollut eikä kaikesta vastuussa oleminen voi oikeasti vaikuttaa identiteettiin eikä varmaan myöskään voi vaikuttaa sekään että sitä vastuuta sitten pidetään mitättömänä. Minulla on vikaa korvienvälissä, sori. Täytyy päättää asioista sitten päinvastoin, päätän että asialliset hommat eivät enää kuulu minunkaan elämääni.

        Taputapu...just noin =D Marttyriasenne on kaikkein paras!!

      • Samaa ennenkin
        Komsii ehkä kirjoitti:

        Palsta on avioliitto...päättele siitä jotakin

        Komsii ehkä.lle. Voi ihminen olla naimisissa olematta äiti tai isä, jos lapsia ei ole saatu tai haluttu, esim. periytyvän sairauden vuoksi. Entisinä aikoina monet naiset kuolivat synnytykseen, ja siksi leskimiehet ottivat vuoden, parin sisällä uuden vaimon. Joskus kolmannenkin, kun toinenkin vaimo kuoli. Myös vakavat taudit niittivät satoaan. Ei siis aina eletty sen yhden ja saman kanssa elämän loppuun. Erottiinkin, mutta se tapahtui käytännössä niin, että aviomies vain jätti perheensä ja muutti johonkin kauas. Jopa ulkomaille joskus. Elatusmaksuja ei tietenkään perheelle yleensä lähettänyt.

      • Tahdon
        Prkl.......... kirjoitti:

        Taputapu...just noin =D Marttyriasenne on kaikkein paras!!

        Ymmärrän hyvin, että elämänsä käyttäminen vain toisten palvelemiseen alkaa tympiä. Sanoisin, että nyt on aika se passaaminen lopettaa ja aloittaa opettaminen, nimittäin ainakin perheen aikuiset ja kasvavat nuoret vain hyötyvät, jos heidät opettaa kantamaan oman vastuunsa kotitaloudesta ja itsestään, vaikka se sitten pitäisi alkaa vastahankaisten opettamisella aivan perusasioissa. Älä anna periksi!

        Mitä tulee avioliittojen kestämiseen, juuri miesten vapaamatkustus kotitöissä yhdessä holtittoman rahankäytön tai alkoholistin, saati jatkuvan uskottomuuden takia sai naiset 1960-luvulta lähtien tekemään eropäätöset - kukapa heitä voisi moittia?

        Osa nykyisistä hoitaa osansa yhteisestä kodista ja lapsista, mikä on oikein ja normaalia, ongelma ovatkin ne nuoret aikuiset sukupuolesta huolimatta, jotka eivät osaa, eivätkä jalua opetella kotitöitä tai lapsistaan huolehtimista.

        Ennenaikaan avioliitto oli ennenkaikkea taloudellinen järjestely ja koko elämän perusta, esimerkiksi maatilaa tai käsityöläisyritystä ei voinut noin vain jakaa, joten syrjähyppelyihinkään ei ollut nykyisenlaisia mahdollisuuksia - paitsi isojen talojen isännillä, joita moni piikaparka joutui karttelemaan.

        Nykyään tuntuu joskus, että vain jonkun uskonnollisen vakaumuksen omaavilla pareilla on tietoinen tarkoitus pysyä yhdessä koko ikä.

      • tyhmän
        Aidosti onnellinen kirjoitti:

        Ohhoh, minä käsitin viestin aivan toisin. No, jokainen tietty käsittää määritelmän vaimo tai äiti tavallaan. Minä olen molempia ja se riittää. Elän rakastettuna vaimona ja äitinä, se on minun identiteettini mutta se ei tarkoita uhrautumista eikä oman elämän menettämistä vaan juuri päinvastoin.

        Elämä on tätä ja tässä ja nyt. Kotityöt kuuluvat elämään ja muu arkinen aherrus riippumatta siitä, mikä tai kuka olet. Sinulla ei taida ihan olla elämäsi hallinnassa kun noin vaahtoat loppujen lopuksi mitättömistä asioista ja toisaalta identiteetin kannalta täysin merkityksettömistä asioita; ei äitiys tai vaimous edellytä toisten palvelemista, ellei sitten itse niin päätä.

        Identiteettikriisi ilmeisesti sisältää kirjoittamiasi katkeria ajatuksia, jotka syntyvät siellä missä kaikki muutkin ajatukset ja asenteet, omien korvien välissä.

        et ole kyl jos tollasia puhut

    • 70 / 66

      Ennen vanhaan eroamisen kynnys oli erittäin paljon korkeammalla kuin nykyisin.
      Omat vanhempani olivat oiva esimerkki. Vuosikymmenet erittäin riitaista ja ajoittain väkivaltaista elämää jonka traumoja minä kannan lopun elämääni.
      Avioero riittävän varhain (ennen minun syntymääni) olisi ollut kaikkien kannalta parasta.

      Nykyinen helppous, itsekkyys ja oikotien etsiminenkään ei ole yhtä pahaa.
      Heti, kaikki ja minun ehdoillani tuskin tyydyttää toista osapuolta.

      Kuitenkin, muuten kuin hetken huumassa ja ikuisen onnen odotuksin yhteen meno antaisi pitemmän päälle tyydyttävämmän tuloksen.
      Realismia,yhteisiä haasteita, onnistumisen riemua ja takaiskuista toipumista sekä molemminpuolista arvostusta, niistä koostunee tyydyttävä, pitkään jatkuva yhteiselämä.

    • voiteitämiehet

      Ennenvanhaan ihmise olivat myös enemmän uskovaisia, oltiin yhdessä kun oli pakko, jumalan edessä ja suvun nähden oli luvattu ja papitkin oli arvovaltaisia/pelättyjäkin. Ajateltiin että sitten tuonpuoleisessa saa ansion mukaan ja mikäpä sitä odotellessa. Naiset ei voineet lähteä kun olisivat kasvonsa menettäneet, ja minne sitä 10 lapsen kanssa lähtisi asumaan. Kaikki puolitutut olisi nälvineet. Sitä ei vaan voinut lähteä vaikka oli kuinka onneton, mies ehkä kävi vieraissa, ryyppäsi ja löi, raiskasikin ja se kaikki oli aviossa miehelle hiljaa sallittuja asioita. Oma mummonikin joutui osansa ottamaan.

      Nykyaikana on oivallettu, että täällä eletään vaan kerran eikä ole pakko jos tuntuu ettei jokin ole hyväksi. Onneksibjokainen saa tehdä niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Tämä on vain kehitystä parempaan.

    • voiteitämiehet

      Ennenvanhaan ihmise olivat myös enemmän uskovaisia, oltiin yhdessä kun oli pakko, jumalan edessä ja suvun nähden oli luvattu ja papitkin oli arvovaltaisia/pelättyjäkin. Ajateltiin että sitten tuonpuoleisessa saa ansion mukaan ja mikäpä sitä odotellessa. Naiset ei voineet lähteä kun olisivat kasvonsa menettäneet, ja minne sitä 10 lapsen kanssa lähtisi asumaan. Kaikki puolitutut olisi nälvineet. Sitä ei vaan voinut lähteä vaikka oli kuinka onneton, mies ehkä kävi vieraissa, ryyppäsi ja löi, raiskasikin ja se kaikki oli aviossa miehelle hiljaa sallittuja asioita. Oma mummonikin joutui osansa ottamaan.

      Nykyaikana on oivallettu, että täällä eletään vaan kerran eikä ole pakko jos tuntuu ettei jokin ole hyväksi. Onneksibjokainen saa tehdä niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Tämä on vain kehitystä parempaan.

      • Voisiutaitteesi

        "Tämä on vain kehitystä parempaan" Onkohan näin?? Ihmisetkö mielestäsi voivat nyt paremmin kuin aikaisemmin? Vaikka masentuneita, syrjäytyneitä ja yksinäisiä on enemmän kuin koskaan.

        Ettei vain syynä olisi "täällä eletään vain kerran" hokema, jossa oma napa on kaikkein tärkein ja sitä onnea ja autuutta etsitään aina vain uudestaan ja uudestaan, eikä sitä löydetä. Kas kun sitä harvoin saa itsekkyyden ja "kun ei nyt tunnu hyvältä" -luopumisten kautta.

      • oli ennenkin
        Voisiutaitteesi kirjoitti:

        "Tämä on vain kehitystä parempaan" Onkohan näin?? Ihmisetkö mielestäsi voivat nyt paremmin kuin aikaisemmin? Vaikka masentuneita, syrjäytyneitä ja yksinäisiä on enemmän kuin koskaan.

        Ettei vain syynä olisi "täällä eletään vain kerran" hokema, jossa oma napa on kaikkein tärkein ja sitä onnea ja autuutta etsitään aina vain uudestaan ja uudestaan, eikä sitä löydetä. Kas kun sitä harvoin saa itsekkyyden ja "kun ei nyt tunnu hyvältä" -luopumisten kautta.

        Mistä me tiedetään miten paljon "ennen" oli masentuneita, syrjäytyneitä ja yksinäisiä. Nykyään kaikkeen vaivaan saadaan tarvittessa diagnoosi ja nuo diagnoosit näkyy tilastoissa lisääntyneenä masennuksena jne.

      • Sannnnnnni
        Voisiutaitteesi kirjoitti:

        "Tämä on vain kehitystä parempaan" Onkohan näin?? Ihmisetkö mielestäsi voivat nyt paremmin kuin aikaisemmin? Vaikka masentuneita, syrjäytyneitä ja yksinäisiä on enemmän kuin koskaan.

        Ettei vain syynä olisi "täällä eletään vain kerran" hokema, jossa oma napa on kaikkein tärkein ja sitä onnea ja autuutta etsitään aina vain uudestaan ja uudestaan, eikä sitä löydetä. Kas kun sitä harvoin saa itsekkyyden ja "kun ei nyt tunnu hyvältä" -luopumisten kautta.

        Oli niitä masentuneita ja syrjäytyneitä ennenkin -kaiken maailman peräkammarinpojat, rantojen miehet, naiset jotka tautien kalvamina myivät itseään ruokkiakseen tusinan lapsensa kunnes kuolivat keuhkotautiin. Lukisit suomalaista kirjallisuutta, aloita vaikka Teuvo Pakkalasta ja jatka sitten Minna Canthiin. Tämä kirjallisuudenlaji jossa kerrottiin ihmisistä jotka olivat niin köyhiä että ruoka ei riittänyt, sairauksista, romahduksista häpeästä ja nälästä katsottiin realistiseksi. Koska se oli.
        Ei maailma toki valmis ole ja Suomikin voisi parantaa, varsinkin epätasa-arvoisuus asioissa, mutta onhan siitä maailma jo kovasti parantunut jos vaikka nuoren naisen rakkaussuhde voi epäonnistua kun osoittautuu että mies olikin uskoton sika, ja siitä sanottu nainen voi sitten valittaa nettiin ja pohtia sitoutumisen vaikeutta nykyaikana -sensijaan että tulisi yhteisönsä hylkimäksi ja syntyneen lapsenkin, kun ehkäisyä ei ollut, elämä olisi pilalla ennenkuin alkoikaan.
        Isoisäni oli hyvä mies ja huolti perheensä, ei juonut kohtuuttomasti tai hakannut mummia. Pani lapset korkeakouluun, Muusta mummi ei olisi osannut uneksiakaan; ajatus siitä että kotona edes *voisi* olla kivaa oli ihan vieras. Oli jo iso onni ettei ollut kauheaa.
        Meillä on kaikki helpommin kuin ikinä koskaan, ja tyytymättömyys (masennus on eri asia, se on elimellistä, nykyisin on vain mahdollista selviytyä siitä ja puhua sensijaan että "vahingossa" tipahtaa koskeen) -johtuu siitä että luullaan että jossain on joku ***** unelmamaa jossa kaikki on täydellistä. Jo se että saa valita puolisonsa ja jos valinta menee ihan hongikkoon saa uuden yrityksen on loistava juttu.

      • Toinen puoli asiaa!!

        Saahan ja voihan sen toki tuollaiseksi ja noin mustavalkoiseksi vääntää. Toi on kuitenkin vain yksi puoli asioista. Totta on, että ennen ei niin vaan avioliitoista lähdetty, tänään niistä lähdetään suunnilleen samantien, heti kun ei toinen enää "riitä", vaikka kuinka yrittäisi toista miellyttää, ja lisäksi se hylätty ja jo muutenkin usein henkisesti aivan rikkimennyt osapuoli vielä syyllistetään erittäin ansiokkaasti esim. juuri tällaisilla palstoilla. Sitä asiaa VOIDAAN kuitenkin katsoa myös niin, että olisiko jossain maailman ajassa rakastettu ja kunnioitettu toista ihmistä ja hänen tunteitaan enemmän ja aivan toisella tapaa kuin nykyisin?! Ei kaikki naiset ole aviohelveteissä ennenkään eläneet. Omien vanhempieni avioliitto kesti 50 vuotta ja päättyi surullisesti isäni kuolemaan. Äiti istui hänen vierellään loppuun asti ja piteli kädestä, auttoi henkisesti isän rajan taakse. He rakastivat puhtaasti ja vilpittömästi toisiaan ja myös kunnioittivat toisiaan, eikä ollut aina elämä helppoa heilläkään, vaikkei koskaan ollut väkivaltaa, päihdeongelmaa tai vastaavaa, mutta toisen ihmisen rakastaminen ja kunnioittaminen ja halu yrittää oli kuitenkin aina päällimmäisenä. Siitä ei tässä maailman ajassa ole enää tietoakaan.

        Se on vuorenvarma, että sillä sekunnilla kun tämä asia otetaan jossakin puheeksi, kuullaan samantien: "täällä eletään vaan kerran ja onneksi saadaan nykyisin tehdä just niinkuin itse halutaan!" Joo niin toki saatte. Ja sehän nähdään rikkinäisten kotien, avioerojen ja täysin tuuliajolla olevien, repaleisten lasten ja myös yhtä rikkinäisten aikuisten määrässä. On eksät ja nyksät ja tulevat eksät ja nyksät, jokaisen kanssa väännetään jälkikasviua, mihinkään ei jäädä paria vuotta pidempään! Kun ajattelisitte pari kertaa edes niitä lapsia, ennen kuin toteutatte itseänne ihanan vapautenne merkeissä!

      • HHUHUH

        voiteitä miehet: Viitaten viimeiseen lauseeseesi, kysyn sinulta:

        Miksi mennä naimisiin? Miten tuo voi olla kehitystä parempaan? Onneksi kuitenkin vielä enemmistö avioliittoon menijöistä on rehellisiä puolisoilleen ja muille ja osaavat vielä olla niin vanhan aikaisia etteivät petä. Tietyille ihmisille ei ole puolisoilla mitään virkaan, ovat vain pakollinen rekvisiitta, jotta itse näyttävät ns normaaleilta, mutta nämä ihmiset ovatkin tunnevammaisia. Sinun logiikkasi kertoo sen, että kärsit itse tunnevammasta ja olet katkeroitunut. Varmaankin miehesi löysi paremman ihmisen rinnallensa

    • …………….

      Kyllä sitä kestetään nykyäänkin. Yhden ystäväni perheessä lapsi sairastaa vakavasti, toisessa puoliso tekee kuolemaa. On työttömyyttä, yhdistellään opintoja ja pätkätöitä paremman tulevaisuuden toivossa. Eli kyllä sairautta, köyhyyttä ja kuolemaa on edelleen, ja ne kestetään - mutta vähemmän näistä asioista tietysti avaudutaan täällä keskustelupalstoilla.

    • Mr tee vm80

      Vaatiiko nykyaika paljon loppujen lopuksi? Monesti jos kohtuuteen tyytyy, niin pääsee helpommalla. Kun ei niin hirveitä vaatimuksia aseta itselleen tai puolisolle niin on helpompi olla. Allekirjoittaneella ei ole esim asuntolainan kanssa niin rankkaa, kun tyydyin kohtuullisempaan asuntoon. On paljon hauskempi viettää aikaa muksun kanssa taviskämpässä, kuin raataa jatkuvasti ylitöitä yrittäessä maksaa sitä unelmakotia. Aikaa ei saa ostettua, talon saa aina.

      Tekeekö se desing sohva olon tyytyväisemmäksi. Jos materia ja bling bling toisivat onnen, olisivat länsimaalaiset maailman onnellisempia ihmisiä. Paras lomani on tähän mennessä ollut nuorena nukailubudjetilla vedetty kauukauden kaupunkiloma, ei kylpyläviikonloppu tai etelänmatka, joissa lompakko on vinkunut. Ensiksi mainitussa näin elävää elämää ja toisissa lähinnä muovisen kulissin.

      • Mrs Robinson....

        Asenteellasi on helppo löytää onni ja onnellisuus sekä tyytyväisyys elämään. Toki se uusi sohva tai iso talo tuo hetkellisen onnen tai tyytyväisyyden tunteen mutta eihän se elätä eikä kestä kuin vain sen uutuudenviehättävyysajan.

        Kestävät arvot kuten ihmissuhteet ja perhe ja niihin satsaaminen on avain onneen, ei se mikään salaisuus ole. Itse olen kokenut pitkässä parisuhteessa monia vastoinkäymisiä ja ongelmia ja ne on ratkottu ja voitettu, ei siinä sen kummempaa.

        Asenne ja arvomaailma ratkaisee. Kummallista kyllä, suurin osa ihmisistä arvostaa terveyttä muttei kuitenkaan elä terveyden kannalta oikein. Suurin osa arvostaa myös rakkautta ja rakastamista, muttei ole valmis siihen panostamaan.

      • 1 + 2
        Mrs Robinson.... kirjoitti:

        Asenteellasi on helppo löytää onni ja onnellisuus sekä tyytyväisyys elämään. Toki se uusi sohva tai iso talo tuo hetkellisen onnen tai tyytyväisyyden tunteen mutta eihän se elätä eikä kestä kuin vain sen uutuudenviehättävyysajan.

        Kestävät arvot kuten ihmissuhteet ja perhe ja niihin satsaaminen on avain onneen, ei se mikään salaisuus ole. Itse olen kokenut pitkässä parisuhteessa monia vastoinkäymisiä ja ongelmia ja ne on ratkottu ja voitettu, ei siinä sen kummempaa.

        Asenne ja arvomaailma ratkaisee. Kummallista kyllä, suurin osa ihmisistä arvostaa terveyttä muttei kuitenkaan elä terveyden kannalta oikein. Suurin osa arvostaa myös rakkautta ja rakastamista, muttei ole valmis siihen panostamaan.

        "ihmissuhteet ja perhe ja niihin satsaaminen on avain onneen"

        Yksilöllistä. Minä en niin ihmisistä perusta.

      • 70 / 66

        Pelkistetysti ilmaisten. Elää todellisten tarpeidensa mukaan ottamatta liikaa paineita ympäristöstä.
        Olkoon toisilla mitä tahansa niin se ei kuulu meille.

        Hyväksyy omien resulssiensa rajat tavoittelematta enempää.

        Onneksi vaimoni on aidosti samaa maata. Yhteinen tili ja rinnakkaiset luottokortit eivät ole tuottaneet koskaan yllätystä vaikka vaimoni käy tyttöjen matkoilla hypistelemässä.


        Minulla ei ole koskaan ollut autolainaa mutta siitä huolimatta allani on ollut ajokelpoinenvekotin kahta kolaria lukuun ottamatta.
        Keväisin ja syksyisin olivat näpit rasvassa vuosikaudet..
        Viimeisten vaihtovälit ovat olleet 16-vuotta.

        Kun tenavat syntyivät lyhyehköllä väliajalla oli asunto hankittava lainarahalla.

    • yks ratkaisumalli?

      Miksi pitää olla jotain liittoja, vanhanaikaista eihän lapsetekoon tarvi enää miestä. Miksi omakotitaloja kommuuniasuminen halvempi ja ku naitattaa hakee oikean mieleisen.Eikä tule riitoja ,lapset kasvaa villinä.

    • kuunteleva_kirkko

      Tuttuja pohdintoja itsellekin. Ennen ei ero ollut vaihtoehto, vaikka tilanne olisi ollut mikä. Sitten hiljaa vaan kestettiin ja elämäntarina oli monellakin juuri se, että kaikesta huolimatta tämä kaikki on jotenkin kestetty. Ilosta, onnesta tai edes rakkaudesta ei ollut tietoakaan.

      Nykytilanteessa olen samaa mieltä siitä, että moni näyttää eroavan liian heppoisin perustein. Tosin, silloin usein on ehkä naimisiinkin menty ajattelematta asiaa kovin pitkälle. Muiden valintoja on silti ulkopuolelta aika mahdoton arvottaa, kodeissa kun tapahtuu kaikenlaista ulkopuolisten näkymättömissä.

      Itse ajattelen totuuden olevan jossain välimaastossa näiden ääripäiden välillä. Elämän mittainen kahden ihmisen välinen avioliitto voi olla elämän kantava voima, mutta selvää on ettei elämästä ongelmitta selviä kukaan. Vaikeita vaiheita tulee kaikille, ja jokaisen on välillä venyttävä. Kuitenkaan elämä ei saisi olla pelkkää kärsimystä ja suhteen aviopuolisoon tulisi olla voimavara, ei rasite.

      Sinikka-pappi

      • 8 + 15

        Avioliitto on kuitenkin loppujen lopuksi tarkoitettu turvapaikaksi lapsille. Kahdenkymmenen vuoden avio-onni on ani harvinainen, mutta vähintään se aika perheen olisi oltava kasassa, jotta lapset ehtisivät kasvaa aikuisiksi.

        Yhteiskunnan (kirkonkin) olisi teroitettava puolisoille, että avioliitto on etupäässä työliitto ja velvollisuusliitto. Kantava voima se on lapsille, puolisoille etupäässä uuvuttava projekti.

        Kun kiinnepisteenä pidetään puolisoiden onnea, lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa katkeroitumisen seuraukset.

      • kirkosta eronnut

        Ihan sekavaa höttöä koko vastaus. Luulisi papilla olevan selkeämpi kanta.
        Tällaista roskaako naispapit saavat seurakunnissa syöttää? Tästä hötöstäkö sinäkin kiskot yli 4.000e kuukausipalkkaa?

        Tämän vastauksesi jälkeen voin sanoa samaa, kuin aiemmin: En ole katunut kirkosta eroamistani (jonka tein ennen näitä muoti-ilmiöitä ja nettisivuja: eroakirkosta.fi vai mikä se oli) enkä ole tähän mennessä lukenut/tavannut yhtäkään Suomen Kirkon palveluksessa olevaa ihmistä jonka toiminta saisi minut edes miettimään takaisin liittymistä.

        Nyt jääkin nähtäväksi minkä vastauksen saan vai saanko mitään.

      • 7 + 14
        kirkosta eronnut kirjoitti:

        Ihan sekavaa höttöä koko vastaus. Luulisi papilla olevan selkeämpi kanta.
        Tällaista roskaako naispapit saavat seurakunnissa syöttää? Tästä hötöstäkö sinäkin kiskot yli 4.000e kuukausipalkkaa?

        Tämän vastauksesi jälkeen voin sanoa samaa, kuin aiemmin: En ole katunut kirkosta eroamistani (jonka tein ennen näitä muoti-ilmiöitä ja nettisivuja: eroakirkosta.fi vai mikä se oli) enkä ole tähän mennessä lukenut/tavannut yhtäkään Suomen Kirkon palveluksessa olevaa ihmistä jonka toiminta saisi minut edes miettimään takaisin liittymistä.

        Nyt jääkin nähtäväksi minkä vastauksen saan vai saanko mitään.

        "Tästä hötöstäkö sinäkin kiskot yli 4.000e kuukausipalkkaa?"

        Eihän se enää sinun pussista mene. Mitä vaahtoat?

        Oliko sinulla joku avioliittoon liittyvä kommentti?

      • Höttöpää(kinkö?)
        7 + 14 kirjoitti:

        "Tästä hötöstäkö sinäkin kiskot yli 4.000e kuukausipalkkaa?"

        Eihän se enää sinun pussista mene. Mitä vaahtoat?

        Oliko sinulla joku avioliittoon liittyvä kommentti?

        Hän kuulunee niihin yhden ainoan totuuden ihmisiin, jotka kuitenkin tietävät ja tuntevat kaikki maailman ja elämän asiat. Eli yhtä 'paha' kiihkossaan kuin uskovaisetkin.

      • 1+12

        Noin ateistinakin olen kyllä papin kanssa samaa mieltä. Olen itseasiassa huomannut että ymmärrän homojen tarpeen mennä nimenomaan *naimisiin*, koska naimisissa olossa jos tosiaan on sitoutunut on jokin perustavanlaatuinen erilaisuus muihin suhteisiin. (Tai no, itselleni on, ymmärrän täysin että muut tietysti näkevät näin henkilökohtaiset asiat toisin).
        Elämänmittainen avioliitto millä ehdoilla tahansa ei mielestäni lasta auta. Tietysti vanhemman täytyy laittaa alaikäiset lapset etusijalle, mutta itsekin kasvoin riitaisessa liitossa jossa sormuksia kyllä pidettiin mutta siinä se sitten olikin, ja sain aivan kauhean mallin suhteisiin suhtautumiseen -yksi poikaystäväni hakkasi vuosikaudet ja hänen täytyi yrittää tappaa että tajusin että jotainoli vinossa -perheen vihamielisyys kun oli minkä kotoa opin normaaliksi. Vanhemmilla tulee olla rakkaudellinen liitto jotta lapset oppivat että onnellisuus on jotain mitä saa pyytää ja odottaa, näin sen näen. Jos sitä ei pysty niin ero voi olla parempi.

      • kuunteleva_kirkko
        Höttöpää(kinkö?) kirjoitti:

        Hän kuulunee niihin yhden ainoan totuuden ihmisiin, jotka kuitenkin tietävät ja tuntevat kaikki maailman ja elämän asiat. Eli yhtä 'paha' kiihkossaan kuin uskovaisetkin.

        Papin työssä ehkä tärkeimpiä asioita on tilannetaju. (Ja todetaan nyt tässä varmuudeksi, että sen itsestäänselvän uskon ja Jumalasuhteen lisäksi.)
        Tilannetajua ja rehellisyyttä on tajuta, että mustavalkoiset, kiveen hakatut oppilauselmat harvoin johtavat mihinkään hyvään.

        En suostu sanomaan vaikka että "avioero on synti". Ei tasan ole esimerkiksi siinä vaiheessa, jos hakatun puolison henki on kyseessä. Silloin olisi synti olla eroamatta. Jos nyt tällaisessa tilanteessa oleva puoliso on uskossa ja uskoo vakaasti avioliittoon, luultavasti sinnittelee nyrkin alla pitempään kuin pitäisi koska on Jumalan edessä liittoonsa sitoutunut.

        Nimimerkin 8 15 viestiä peesaan. Omat vihkipuheeni taitavat olla nykyisin jo vähän turhankin realistisia, mutta tavallaan toivoisin, että uskaltaisin puhua vielä suorempaan. Että tänään on hienot vaatteet ja upeat juhlat, mutta muistakaa se myötä- ja vastamäki kun koko perhe on oksennustaudissa ja rahatkin on loppu. Rakkaus eletään todeksi arjessa ja joskus arki on.. aika rankkaa.

        Sinikka-pappi

        PS. En tykkää palkoista puhua, mutta koska tämä väärinkäsitys pappien hurjista palkoista tuntuu elävän ja olevan voimissaan, todetaan nyt tämä tässäkin: Seurakuntapastorin minimi/lähtöpalkka on alle 2600 euroa. Kaikki kirkkoherratkaan ei saa yli neljää tuhatta euroa, kirkkoherran palkka kun riippuu seurakunnan koosta.

      • vain Hän tietää

        Ymmärtäisi lähön jos olisi syy.Mielestän naiset vasinkin lukee terapeuttien juttuja. Ei tarvi olls syytä jos lähtee ja jättää perheen. Terapeutit voisi kertoa ,että ainaki tunti pitäisi jutella kumppanin kanssa ennenkuin jättää perheen. Minusta jätetylleosapuolelle jää suuria kysymyksiä,epätietoisuus. Minulle jätetiin avoin kortti pitkän liiton jälkeen.En tiedä hänen touhuista mitään,onko täysissä voimissa. Senverran toi oisin terapeuttien kantavan vastuuta,että olisivt ja kertoisiva rehellisesti missä mennään.

    • mä vaan

      Mikä se vaihtoehto olisi, paluu vanhaan: avioerojen vaikeuttaminen, taloudellisen riippuvuuden lisääminen jne.? Nykyään ei tarvitse kärsiä huonossa suhteessa, ja toisaalta on niitäkin, joilla menee ihan hyvin.

      Ihminen haluaa aina parempaa ja tavoittelee onnea. Eivät ne entisajan liitot sen onnellisempia olleet, vaikka kestivät pidempään. Varmasti monelle entisajan parille olisi kelvannut oma makuuhuone. Sitä tyytyy siihen, mitä on tarjolla eikä osaa kaivata sellaista, mistä ei tiedä.

      Haluan olla muutakin kuin äiti ja vaimo. Vaikka ne ovat osa minua, haluan olla tärkeä omana itsenäni, ilman leimoja. Haluan myös tehdä työtä kodin ulkopuolella. Haluaisin, vaikkei olisi taloudellisesti pakko, ja teen työtä myös vapaaehtoisena. Minä olen pohtinut, mitä muuta olen kuin vaimo ja äiti, ja voin sanoa, että se pohdinta kannatti. Pysyin oikealla tiellä, kun tajusin, etten löydä kaipaamaani muista kuin itsestäni ja olen itse vastuussa hyvinvoinnistani. Itsekeskeisyyttäkö? Onko siinä jotain pahaa, että hakee yhteyttä itseensä ja rakastaa itseään?

      Mikä nyt sitten vaivaa? Itse sanoisin: harha siitä, että onni tulee oikean puolison myötä. Että elämän pitäisi aina olla onnellista. Valinnanvaraa on joka suhteessa enemmän, päätöksenteko rassaa. Moni haalii elämäänsä liikaa asioita yhdellä kertaa, kunnes ei enää jaksa. Omia oikeuksia penätään ehkä liiankin helposti. On hyvä olla tietoinen oikeuksistaan ja pitää puolensa, mutta usein näitä oikeuksia vaaditaan toisen kustannuksella. Tasa-arvo, joka on kaunis asia sinänsä, muuttuu vaatimiseksi ja palvelusten laskemiseksi, jolloin unohtuu se, että avioliitossa ollaan samalla puolella.

      On helppo paheksua muita, mutta omassa tuttavapiirissäni avioerot eivät ole tapahtuneet hetken mielijohteesta. Ei se helppo paikka ole, mutta ei katastrofikaan.

    • Kalteritang'o

      Yksinkertainen, lyhyt ja selkeä vastaus: elämä, maailma ja yhteiskunta ovat muuttuneet paljon ja kovalla vauhdilla. Ihmiset ja avioliitot eivät ole, ne ovat asioita, jotka muuttuvat tooodella hitaasti - jos ollenkaan. Esim. käsitykset liitoista ja parisuhteista ovat keskiajalta eivätkä ne millään sovi tähän aikaan ja elämään. Siitä syntyy konflikteja.

      • nykymeno

        Olet oikeassa liitoja ei ole ,syödään kun on nälkä ,lähdetää, kuin siltä tuntuu. Juodaan kun halutta.Ostetaan ,kyllä sen yhteiskunta maksaa.Tämä ajatusmalli on nykyisin in.

      • mä vaan
        nykymeno kirjoitti:

        Olet oikeassa liitoja ei ole ,syödään kun on nälkä ,lähdetää, kuin siltä tuntuu. Juodaan kun halutta.Ostetaan ,kyllä sen yhteiskunta maksaa.Tämä ajatusmalli on nykyisin in.

        Mielestäni nyt kyllä yksinkertaistat asioita rankan päälle. Eroa ei yleensä oteta hetken mielijohteesta eikä se ole useimmille helppo päätös. Hyvä se on ulkopuolisena huudella, kuinka muut ovat heikkoja. Ei kyse ole useinkaan yhdestä yksittäisestä asiasta vaan monesta pienemmästä käsittelemättömästä asiasta. Sitten kun rakennelma kaatuu päälle, ei tiedetä, mistä lähteä selvittämään. Ei jakseta enää.

        Toinen seikka on se, että ihminen muuttuu. Voi olla, että puolisoa ei todellakaan tunnista enää samaksi ja että arvot muuttuvat niin, ettei yhteistä pohjaa vain enää ole. Kommunikoinnista häviää ystävällisyys ja arvostus. Mitä jää jäljelle?

      • kaksinkertaistetaan
        mä vaan kirjoitti:

        Mielestäni nyt kyllä yksinkertaistat asioita rankan päälle. Eroa ei yleensä oteta hetken mielijohteesta eikä se ole useimmille helppo päätös. Hyvä se on ulkopuolisena huudella, kuinka muut ovat heikkoja. Ei kyse ole useinkaan yhdestä yksittäisestä asiasta vaan monesta pienemmästä käsittelemättömästä asiasta. Sitten kun rakennelma kaatuu päälle, ei tiedetä, mistä lähteä selvittämään. Ei jakseta enää.

        Toinen seikka on se, että ihminen muuttuu. Voi olla, että puolisoa ei todellakaan tunnista enää samaksi ja että arvot muuttuvat niin, ettei yhteistä pohjaa vain enää ole. Kommunikoinnista häviää ystävällisyys ja arvostus. Mitä jää jäljelle?

        Muuuttu ,eikai kolmessa kuukaudessa niin radikaalisti muutu jos kuitenkin liitossa oltu parikymmentä vuotta. Nopea on naisen tunne-elämä. Kotieläimenkin hankki minun riesaksi,jos se tunne-elämä todella nopeasti järkky. Vastuullisuutta pitää olla jos iltaelämä maittaa. Onko kaikki naiset tällaisia,???

      • yksinkertaiselle
        kaksinkertaistetaan kirjoitti:

        Muuuttu ,eikai kolmessa kuukaudessa niin radikaalisti muutu jos kuitenkin liitossa oltu parikymmentä vuotta. Nopea on naisen tunne-elämä. Kotieläimenkin hankki minun riesaksi,jos se tunne-elämä todella nopeasti järkky. Vastuullisuutta pitää olla jos iltaelämä maittaa. Onko kaikki naiset tällaisia,???

        Mikä ihmeen muutti? Et osaa kommunikoida suullisesti, etkä kirjallisesti.
        Eihän sinun kanssasi kukaan jaksa!

      • tahtoo se
        mä vaan kirjoitti:

        Mielestäni nyt kyllä yksinkertaistat asioita rankan päälle. Eroa ei yleensä oteta hetken mielijohteesta eikä se ole useimmille helppo päätös. Hyvä se on ulkopuolisena huudella, kuinka muut ovat heikkoja. Ei kyse ole useinkaan yhdestä yksittäisestä asiasta vaan monesta pienemmästä käsittelemättömästä asiasta. Sitten kun rakennelma kaatuu päälle, ei tiedetä, mistä lähteä selvittämään. Ei jakseta enää.

        Toinen seikka on se, että ihminen muuttuu. Voi olla, että puolisoa ei todellakaan tunnista enää samaksi ja että arvot muuttuvat niin, ettei yhteistä pohjaa vain enää ole. Kommunikoinnista häviää ystävällisyys ja arvostus. Mitä jää jäljelle?

        Olen ollut naimisissa 40 vuotta saman miehen kanssa. Eihän se mitään ilotulitusta ja kermakakkua ole koko ajan ollut, mutta kun katselen eronneita ikätovereitani, niin paria poikkeusta lukuunottamatta he näyttävät olevan aika rikkinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Luulen, että kun avioliitossa seksin hurma ja alkuaikojen romantiikka vähenee, niin tilalle kasvaa vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja toveruus. Minusta mieheni sanoi joskus lapsillemme hyvin kauniisti todetessaan, että "tuo teidän äitinne on minun paras kaverini". Eikä se ainakaan silloin vielä pelkkään kaveruuteen rajoittunut, hehkua löytyi vielä muutenkin.
        Pahinta avioliitossa on epätasa-arvo. Kumpikaan ei saisi alistua kynnysmatoksi, johon toinen pyyhii jalkansa. Ja anteeksi on osattava antaa, vaikka unohtamaan ei pystyisikään. En ole koskaan tuntenut tarvetta lähteä etsimään lisäväriä elämääni avioliittoni ulkopuolelta. Uskon, että nykyihmiset saavat jo lapsesta asti kasvaa liian itsekkäiksi ja tottuvat liian helppoon elämään, mikä johtaa ennen pitkää eroon.Ei se kuitenkaan ketään paljon onnellisemmaksi tee, tekeepähän vain ihmisen sisältä rikkinäiseksi ja yksinäiseksi.

      • mä vaan
        tahtoo se kirjoitti:

        Olen ollut naimisissa 40 vuotta saman miehen kanssa. Eihän se mitään ilotulitusta ja kermakakkua ole koko ajan ollut, mutta kun katselen eronneita ikätovereitani, niin paria poikkeusta lukuunottamatta he näyttävät olevan aika rikkinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Luulen, että kun avioliitossa seksin hurma ja alkuaikojen romantiikka vähenee, niin tilalle kasvaa vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja toveruus. Minusta mieheni sanoi joskus lapsillemme hyvin kauniisti todetessaan, että "tuo teidän äitinne on minun paras kaverini". Eikä se ainakaan silloin vielä pelkkään kaveruuteen rajoittunut, hehkua löytyi vielä muutenkin.
        Pahinta avioliitossa on epätasa-arvo. Kumpikaan ei saisi alistua kynnysmatoksi, johon toinen pyyhii jalkansa. Ja anteeksi on osattava antaa, vaikka unohtamaan ei pystyisikään. En ole koskaan tuntenut tarvetta lähteä etsimään lisäväriä elämääni avioliittoni ulkopuolelta. Uskon, että nykyihmiset saavat jo lapsesta asti kasvaa liian itsekkäiksi ja tottuvat liian helppoon elämään, mikä johtaa ennen pitkää eroon.Ei se kuitenkaan ketään paljon onnellisemmaksi tee, tekeepähän vain ihmisen sisältä rikkinäiseksi ja yksinäiseksi.

        Vai olisiko se niin, että kun lapsena saa tuntea olevansa rakastettu, osaa rakastaa ja antaa arvostusta muillekin? Ehkei se rikkinäisyys ole avioeron seuraus, vaan ennemminkin syy. Ei ihminen huonossa suhteessa kitkuttamalla ainakaan onnellisemmaksi tule.

    • niin...

      Elämästä on tullut liian kiireistä ja ihminen ei ole mitään, ellei ole kaunis, kuuluisa ja voita laulukilpailuja. En ihmettele, että USA:ssa on nuoria, jotka liittyvät amish-yhteisöön paetakseen nyky-yhteiskunnan paineita ja löytääkseen rauhan sielulleen. Minäkin meinasin paeata nuorena luostariin. Nyt kun on lapsia, niin en voi luostariin vetäytyä, mutta vietin nuorena muutaman viikon luostarissa ja elämä siellä oli onnellista. Joskus mietin, että synnyin väärään maailmanaikaan...luulen, että olisin aika onnellinen minäkin jossain amish-yhteisössä. Elämän kuuluu olla hidasta ja yksinkertaista, että sydän voisi saavuttaa rauhan...

    • Jaaa ...

      Mutku kaikki immeiset eivät ole hitaita ja yksinkertaisia. Nämä ovat luonnejuttuja.

    • Eronnut viinan takia

      Kun avioeroja oli vähemmän, oli avioliittohelvettejä enemmän, en muista enää kuka viisas näin sanoi. Totta nykyään erotaan liian helposti, pitäisi yrittää muutamat vastoinkäymiset selvittää, jos ne eivät ole ylipääsemättömiä. Uudessakin suhteessa huuma katoaa ennen pitkää. Tätä alkuhuumaa ihmiset hakevat ja kaipaavat, vaikka se ei mitenkään voi olla jatkuva olotila.

    • historia hukassa

      Miten niin muka ei eroja oltu keksitty? Avioeroperusteita on mm. vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä.

    • belinda -74

      Ennen vanhaan (esim. vielä 70-luvulla) avioero ei ollut sosiaalisesti hyväksyttyä. Myös lapsia piti laittaa, vaikka ei olisi ollut halujakaan. Tänä päivänä on enemmän vapautta, koska naiset ovat korkeasti koulutettuja ja siirtävät lapsen tekoa usein pitkään (ja lopulta voi käydä niin, että ei halutakaan / voida enää saada lapsia).

      Maailma on muuttunut, eikä mielestäni voi sanoa, että ennen oli paremmin. Ennenkin esim. petettiin suhteissa, mutta liitosta pidettiin kynsin hampain kiinni em. syistä.

      Koska naiset ovat tänä päivänä korkeasti koulutettuja ja uraputkessa siinä missä miehetkin, niin perhe-elämä on tietyllä tavalla muuttunut "armottomammaksi"; eletään kuin viimeistä päivää aikataulujen kanssa, kaikilla on paljon harrastuksia, työpäivät venyvät molemmilla vanhemmilla... ei ihmekään, että eroja on paljon. Mielestäni elämää voisi rauhoittaa vähän ja miettiä, tarvitseeko ihmisen täyttää elämäänsä kaikella sillä, mitä kuvittelee tarvitsevansa. Tässä suhteessa elämä ehkä oli parempaa ennen, ainakin helpompaa.

      • Ent.tarhatäti

        Hei nimim. belinda - 74. Olin 70 -luvulla lasten päiväkodissa töissä, ja kaksikolmasosaa lapsista oli avioeroperheestä. Joten kyllä erot olivat aika yleisiä. Ihania lapsia olivat kaikki, olivat sitten eroperheestä tai naimisissa olevien lapsia. Ei ollut silloin päiväkodissa lapset väkivaltaisia, kuten jotkut ovat nykyään, kuten uutisissa sanottiin. Pari poikaa kyllä kiroili, toinen eroperheestä ja toinen ihan ydinperheestä.

      • miltä näyttää

        70-luku ei ole mitenkään ennen vanhaan. Erosin itsekin 70-luvulla ja moni muukin. Lapsiakaan ei enää silloin ollut pakko laittaa vaan ehkäisyvälineitä oli hyvin saatavilla. Myös 50- ja 60-luvulla erottiin. Ei tosin niin paljon kuin nykyisin, mutta erottiin kuitenkin. Aikaan, jolloin ei erottu, saa mennä vielä enemmän taaksepäin. Eroamiset lienevät alkaneet lisääntyä teollistumisen myötä. Silloin naiset ovat voineet alkaa itsenäistyä ei ole enää pakko sietää vaikka minkälaista miestä. Tosiasiahan on että suurin osa eroista lähtee kuitenkin naisen aloitteesta.

        Voisi pohtia miksi näin on.

      • et sil viisii
        Ent.tarhatäti kirjoitti:

        Hei nimim. belinda - 74. Olin 70 -luvulla lasten päiväkodissa töissä, ja kaksikolmasosaa lapsista oli avioeroperheestä. Joten kyllä erot olivat aika yleisiä. Ihania lapsia olivat kaikki, olivat sitten eroperheestä tai naimisissa olevien lapsia. Ei ollut silloin päiväkodissa lapset väkivaltaisia, kuten jotkut ovat nykyään, kuten uutisissa sanottiin. Pari poikaa kyllä kiroili, toinen eroperheestä ja toinen ihan ydinperheestä.

        Riippuu tietenkin missä päiväkodissa olet ollut. Millä alueella, lastensuojelun alaisessa yms... Avioero tilastot eivät kuitenkaan suomessa lapsiperheissä ole ikinä olleet lähelläkään tuota 66%

      • ......
        miltä näyttää kirjoitti:

        70-luku ei ole mitenkään ennen vanhaan. Erosin itsekin 70-luvulla ja moni muukin. Lapsiakaan ei enää silloin ollut pakko laittaa vaan ehkäisyvälineitä oli hyvin saatavilla. Myös 50- ja 60-luvulla erottiin. Ei tosin niin paljon kuin nykyisin, mutta erottiin kuitenkin. Aikaan, jolloin ei erottu, saa mennä vielä enemmän taaksepäin. Eroamiset lienevät alkaneet lisääntyä teollistumisen myötä. Silloin naiset ovat voineet alkaa itsenäistyä ei ole enää pakko sietää vaikka minkälaista miestä. Tosiasiahan on että suurin osa eroista lähtee kuitenkin naisen aloitteesta.

        Voisi pohtia miksi näin on.

        Nimenomaan. Miehet voisi pohtia miksi näin on.

      • En ihan usko
        Ent.tarhatäti kirjoitti:

        Hei nimim. belinda - 74. Olin 70 -luvulla lasten päiväkodissa töissä, ja kaksikolmasosaa lapsista oli avioeroperheestä. Joten kyllä erot olivat aika yleisiä. Ihania lapsia olivat kaikki, olivat sitten eroperheestä tai naimisissa olevien lapsia. Ei ollut silloin päiväkodissa lapset väkivaltaisia, kuten jotkut ovat nykyään, kuten uutisissa sanottiin. Pari poikaa kyllä kiroili, toinen eroperheestä ja toinen ihan ydinperheestä.

        "Olin 70 -luvulla lasten päiväkodissa töissä, ja kaksikolmasosaa lapsista oli avioeroperheestä."

        Jos päiväkoti-ikäisistä lapsista 66% on avioerolapsia, niin silloin taidettiin erota enemmän kuin nykyään. Nykyään 50% ensimmäisistä avioliitoista hajoaa, eroavatko pienten lasten vanhemmat todella noin huomattavasti useammin kuin lapsettomat parit?

        Tietenkin on mahdollista, että sinun työpaikallesi vain sattui osumaan noin suuri määrä avioerolapsia, mutta jotenkin en vaan ihan usko tarinaasi.

      • NulkunPissijä
        Ent.tarhatäti kirjoitti:

        Hei nimim. belinda - 74. Olin 70 -luvulla lasten päiväkodissa töissä, ja kaksikolmasosaa lapsista oli avioeroperheestä. Joten kyllä erot olivat aika yleisiä. Ihania lapsia olivat kaikki, olivat sitten eroperheestä tai naimisissa olevien lapsia. Ei ollut silloin päiväkodissa lapset väkivaltaisia, kuten jotkut ovat nykyään, kuten uutisissa sanottiin. Pari poikaa kyllä kiroili, toinen eroperheestä ja toinen ihan ydinperheestä.

        Päiväkotipaikkoja oli 70-luvulla vähemmän ja niihin otettiin sosiaalisin syin, jollainen oli mm. yksinhuoltajuus. Kahden vanhemman ongelmattomat perheet käyttivät yleisemmin yksityistä hoitoa. Erojen yleisyyttä 70-luvulla verrattuna nykypäivään ei siis voi päätellä päiväkotilasten perhetilanteesta.

    • valoisa reuna

      Ennenvanhaan oli myös paljon väkivaltaisempaa ja tehtiin enemmän itsemurhia.

    • SuhteetOn 1980

      En voi muutakun arvostaa edesmenneitä isovanhempiani sekä vielä yhdessä olevia vanhempiani joilla yli 40v avioliittoa pelkästään takana plus muu yhdessä olo ennen sitä ja muutenkin vanhempaa ikäluokkaa.
      Itse olen jättäytynyt perhe haaveista juurikin sen vuoksi että olen konservatiivinen ja haluan todella jos se lapsi tehdään niin yhdessä pysytään tapahtu mitä tahansa. Valitettavasti nykyajan naisista ei ole tähän. Itselläni noin kolmekymmentä suhde yritystä takana joista itse olisin ollut valmis menemään pitkälle aina naimisiin ja lapsien saamiseen saakka mutta kun ei. Joka suhteesta olen myös tullut jätetyksi. Yleinen sääntö on se että suhde lopahtaa aina noin 90% varmuudella siihen ekaan riitaan. Tuli se riita kahden kuukauden tai puolenvuoden päästä mutta minkäänlaista pitkäjänteisyyttä saati puhumisen ja sovittelun taitoa ja halua ei nyky naisilla ole.
      Kaava kun on noudattanut koko ajan tätä samaa rataa niin olen vaan tullut tulokseen että lasta en tee vaikka haluja olisikin. Se olisi jokatapauksessa erolapsi niinkuin eroon on päättynyt kaikki muutenkin.
      Siskolla on lapsia niin eiköhän se riitä sukuni jatkoon. Valitettavasti pallottelu lapsia heistäkin jokainen.
      Isän ja äidin vaan kuuluu olla loppuun asti yhdessä jos lapsia tehdään olen sitä mieltä.
      Nykyään pettäminen on muotia sekä kukasta kukkaan lentely ja kun uusi suhde on päällä kaivataan joko vanhaa tai tulevaa. Mikä hitto oikeasti kaikkia vaivaa kysyn minäkin???

    • Ei leikitä

      Totta on että nykyään on asenne muuttunut avioliiton pitkäikäisyyteen. Kun mennään naimisiin ajatellaan että tämä ei ole loppuelämän kestävä liitto. Avioliittoa pidetään kuin hauskana leikkinä. Mitä ihmettä?
      Miksi mennä avioliittoon laisinkaan jos ajatellaan näin. Ihmisistä on tullut pintapuolisia ja vaikeuksia kestämättömiä. Jo pienestä syystä erotaan tai hetken ihastuksen perään lähdetään. Rakennetaan heikkoja liittoja. Kun avioliittoon meneminen on vasta yhteisen elämän alku, jossa opetellaan yhdessä elämistä, nyt luullaan että se on valmis ja sujuu vaikeuksitta, kun on menty yhteen. Vaikeudet on tarkoitettu yhdessä voitettavaksi ja suhdetta lujittavaksi. Nyt ajatellaan että vika on useimmiten siinä toisessa jonka kanssa ei voi elää. Itsekästä. On kuvitelmaa että jonkun toisen kanssa olisi paremmin ja joku toinen olisi sopivampi kumppani, vaikka vaikeuksia tulee joka ikiseen avioliittoon jossakin vaiheessa. Vaikeudet pitää osata vain käsitellä ja elää läpi yhdessä.
      Lapsille, noille heikoimmille aika on vaikea, toki lapsetkin haluaa elää ehjässä perheessä. On avioliittoleirejä, että ongelmia voidaan ratkoa ulkopuolisen ihmisen kanssa, on mahdollista saada apua jos kaksin ei suju. Silti aivan liian helposti lähdetään uskottomuuden tielle joka vain tuhoaa avioliiton. Uskottomuus ei ole koskaan ratkaisu eikä avioliittoa parantava teko. Se jää kaivelemaan ja nakertaa yhteistä liittoa liian syvältä.

      • en uhraudu

        "Miksi mennä avioliittoon laisinkaan jos ajatellaan [ettei liitto kestä loppuelämää]"

        Eihän seurustelusuhteisiin tai avoliittoonkaan lähdetä sillä mielellä, että "nyt ollaan sitten varmuudella kuolemaan saakka yhdessä". Avioliittoon kuuluu paljon sellaisia etuja, joita muihin parisuhteisiin ei kuulu. Jos kerran avoliittoon voi ruveta sillä periaatteella, että pois pääsee, jos ei halua jatkaa, niin miksi avioliitto olisi yhtään erilainen? Ei se käytännössä ole muuta kuin juridinen liitto. Enää ei tarvitse Herran pelossa sietää avioliitossa mitä tahansa vain siksi, kun ollaan joskus sanottu "tahdon". Mieli muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Ja kun kerran täällä vaan eletään, niin miksi tuhlata loppuelämänsä onnettomassa suhteessa? Lasten takia varmaan monetkin pysyvät yhdessä, mutta kun kuopus muuttaa omilleen ja vanhemmat sitten eroavat, niin kerro MITÄ HAITTAA siitä on ja kenelle?

    • rändaja

      Itse olen sota-ajan vanhempien lapsi. Tämän ajan ihmiset ovat niin itsekeskeisiä ja hemmoteltuja, ja kun tulee pienikin ongelma, onkin kriisi mukamas.
      Olettehan luvanneet häissä, niin vaikeuksissakin kun iloisissa ajoissa rakastaa toista.
      Jos ette ymmärrä tätä, harkitkaa vielä. Onko ruoho vihreämpää toisella puolella? Epäilen. Kaikki se kestää, olettehan sen luvanneet!

    • Miina 80

      Juu u tottahan se on että nykyään ihmiset on liian ehkä itsekkäitä vaatimuksineen myöskin liiton suhteen. Mää hyväksyin mun mieheni vikoineen päivineen,mut lyöminen oli mulle liikaa ja niinpä karkasin..

      • Miina 80

        Rakkaus siis loppui siihen paikkaan ja sellaisessa liityossa en eläisi..

      • hyvä!

        Niinpä. Lyöjää ei tarvitse katsella vaikka kuinka hihhuli Raamattu kädessä käskisi kärsimään.

    • Tuula 34

      Äla stressaa muiden asioista,
      sinkkuna olo on mukavampaa!

      • Mediapirut tuhoaa

        "Äla stressaa muiden asioista,"

        Tuolla elämänohjeella elää tosi leppoisaa ja mukavaa elämää. Siihen pyrin jatkuvasti ainakin itse. Silti se meinaa välillä huomaamatta unohtua ja stressaan jonkun toisen ongelmista, vaikken niille asioille mitään voi edes tehdä.

        Sitten on tämä nykyinen vakava media, se perustelee itseään sillä, että "eipäs laiteta sitä päätä pensaaseen, vaan nyt kaikkien pitää käydä läpi näitä kaikkia toisten ihmisten ongelmia". Naurettavaa mutta sitähän juuri täälläkin ruokitaan. Yritetään saada keskustelua ja joutavaa kitkaa ja hampaiden kiristelyä aikaan.

        On olemassa niitä joiden työ on hoitaa niitä milloin mitäkin ongelmia, he ovat ammattilaisia, katsojan työ ei ole kantaa vastuuta kaikista ihmejutuista.

        Monikin yleinen vitutus saataisiin pois jo sillä, että televisio, radio ja internet olisi yhä kevyttä 50 luku tyylistä huuhaata. Pelkkää tarkoituksellisen joutavaa viihdettä, eli lähes pelkkää huumoria ja tarinoita asioista joilla ei ole juuri mitään kosketuspintaa tosi elämän kanssa.

        Se että mediassa käsitellään "vakavia" ja "oikeita" asioita ei ole mikään pakollinen juttu. Se ei ole kenenkään kansalaisvelollisuus seurata mukana ja kokea syyllisyyttä.

        Ne on temppuja joilla kerätään katsojia. Mitään hyvää tarkoitusta eikä tulosta niillä vakavilla, syyllistävillä, shokeeraavilla, p...kajutuilla ei ole, eikä saada aikaan. Vitutusta saadaan toki aikaan.

        Jokainen voi tehdä sen henkilökohtaisen valinnan olla välittämättä aiheesta seuraavan kerran kun katsoo tai lukee jotain ajankohtaista valitusta jostain uudesta random aiheesta.

        Media kyllä osaa sen syyllistämisen. Yksi hyvä puolustuskeino meille katsojille olla välittämättä, on ainakin se, että onhan niitä asioita oikeat ammatti-ihmiset hoitamassa.

        Minä en ainakaan yritä ruveta aktivistiksi silloin kun aukaisen television ja yritän löytää jotain mukavaa katsottavaa ja rentoutua sohvalla telkun ääressä.

        Me katsojat voimme tukea toisiamme, ja saamme vaatia kevyttä viihdettä. Ei mitään vakavaa maailman parannus tekopyhyys pelleilyä. Sitä varten on oikea elämä, sinne vaan tekemään jotain, eikä tarvi näyttää tekemisiään teeveessä asiaankuulumattomille.

    • throttle

      Niin, ennen sai ukot piestä akkojansa ihan miten sattui huvittamaan. Ei oltu keksitty termiä perheväkivalta. Ennen oli asiat paljon paremmin, eikö niin?

      Siitä entisaikojen avioliittojen ihanuudesta voisi vaikka innostua katsomaan esim. "Täällä Pohjantähden alla" elokuvamuodossa.. Sitten mietitään mitä filmi jättää kertomatta, tai kertoo kaunistellen :)

    • Vali vali voi voi

      Vaikeaa on vastailla entisajoista kun en silloin ole elänyt. Vanhukset nyt kyllä puhuu mitä sylki suuhun tuo.

      Taitaapi olla täsmälleen samat kuviot ihmisillä nyt kun oli 100 vuotta sitten. Mikä siinä nyt muka muuttuu? Samanlaisia ihmisiä.

      • Eipä löydy.

        Etsikää mistä tahansa ajasta sellaisia vanhuksia, joiden mielestä nykynuoret ovat heitä parempia ihmisiä, koska ovat joutuneet enemmän ja heiltä vaaditaankin enemmän.

        (niin, kaikilta sukupolvilta vaaditaan paljon eri asioita, mutta painotukset muuttuvat sadassa vuodessa mukavasti ja monta kertaa)

    • ejonåpk

      Niinpä niin... Olin avioliitossa 29v. Alussa oli tietenkin enemmän myrskyjä kun kaksi toisilleen ´vierasta ihmistä asettui asumaan ja elämään saman katon alle.Mutta kun vuosia vieri ja kaksi ihanaa lasta kasvatettiin ja omille jaloilleen asettuivat ,alkoi ns.kahden elele minen. Se oli seesteistä ja onnellista elämää.Vaikka oli onnellista aikaa neljästäänkin. Kun ristiriitoja syntyi ja tottahan aina syntyy,ne selvitettiin puhumalla ja tarvittaessa anteeksipyytäen ja anteeksiantaen.Pointti oli anteeksi sana . Mutta sitten sairaus vei rinnaltani puolisoni. Yksin jäin ja olen vieläkin yksin. Aikaa on vierähtänyt pian kymmenisen vuotta. Sinänsä on ollut opetteleminen yksin elämiseen .On ollut vapautta ja muutenkin hyviä aikoja.Sanon kuitenkin että kaksin olisi mukavampi ja tukevamoi elellä. Joskohan vielä tärppäisi .Toivossa on hyvä elää!

    • -K-

      50 % avioliitoista päätyy eroon, mutta siitä 50 %:sta suurin osa eroista tapahtuu siinä vaiheessa, kun lapset lähtevät kotoa. Itse käsittäisin siis ongelman olevan enemmänkin niin, että vastoinkäymisiä ja arkea kestetään hyvinkin, mutta ajan myötä lapsiperhe-arki etäännyttää puolisot toisistaan ja huomataan ettei yhteisiä asioita lapsien lisäksi enää ole.

    • Ratikkakuski

      Oli se hienoa aikaa. Vaimoa ja lapsia sai huoletta hakata ilman, että olisi tarvinnut eroa pelätä. Juopostakaan ei eroon päässyt ja raiskaaminen oli avioliitossa laillista. Hienoa aikaa kerrassaan, ainakin miehille.

      Hienoa, että nykyisin myös osa naisista on alkanut haaveilemaan menneisyyden perään.

    • Heido!

      Miksi kaikkien avioliittojen pitäisi kestää? Ymmärrän, että jos on lapsia, niin ero on heille iso elämänmuutos johon on vaikea sopeutua. Mutta muuten en tajua miksi pitäisi sinnitellä kulissiavioliitossa. Monet varmasti tekevät niin ja se on heidän oma asiansa, mutta ei se mikään moraalinen velvollisuus ole, paitsi uskovaisille ihmisille.

    • eronnut2

      Enää ei tarvitse onneksi kestää juoppoa ja väkivaltaista miestä niin kuin ennen. Onneksi voi lähteä lasten kanssa parempaan elämään.

      • Syytä vain itseäsi

        Miksi valitsit juopon, kun muitakin oli tarjolla?

      • elämä on...
        Syytä vain itseäsi kirjoitti:

        Miksi valitsit juopon, kun muitakin oli tarjolla?

        Ei tuo sinunkaan fiksuus ole parhaimmasta päästä. :D

    • Nykyajan vapaa

      Joo parempihan se olis olla väkisin avioliitossa kun ukko ryyppää ja lyö.

      Käy niin kuin eräällekin aikanaan omassa suvussa, vaimolla ei ollut muuta tietä ulos kuin itsemurha, jäi ne 10 lasta toistensa hoidettavaksi :(

      Tai eräs kylän vaimo joka oli jatkuvasti paossa väkivaltaista miestä koko lapsikatraan kanssa, ties kenen nurkissa aina vuorollaan ja perheessä nähtiin nälkää...

    • Antipropaganda

      Mikäkö vaivaa?
      Epäusko ja kapina Jumalan säätämyksiä kohtaan = tyhmyys & itsekkyys

    • Ajatellanpa sitä

      Niin ennen kestettiin myös se kun mies palasi sodasta pois ,eikä ollut läheskään mieleltään terve. Mutta minkäs teit kaikki oli annettu oman isänmaan puolesta, eikä sen uhreja voi syyttää.
      Meillä on paljon opittavaa, ja mielestäni tärkein asia on sosiaalisuuus kaikkien ihmisten kesken,näin voimme varmistaa onnelliset avioliitot ja ystävyys suhteet. Ja voimme olla voimakas kansa,joka huolehtii lähimmäisistään. Näin myös avioliitot toimivat.

    • Eiköhän pahimpia

      ole olleet valtataistelu ja syrjähypyt ja valheellisuus. Sydämen tasolla on rakkaus tai sen puute. Liitot solmitaan pysyviksi eikä rikottaviksi.

    • Naiset dominoi

      Naiset hakevat kaikista eroista n. 80%, mikä kertoo ainakin sen, että naiset eivät ole samalla tavalla kykeneviä parisuhteeseen kuin miehet.

      Syyllisen haku avioeroihin lopetettiin, koska se ei ollut naisen edun mukaista. Naiset ovat pääasiassa syyllisiä kaikkiin eroihin. Laki ja viranomaisten laintulkinnat ovat naisen puolella. Lait säädetään naisen etu edellä.

      Naiset ovat luotu miehiä varten, mistä johtuu, että miehet ovat naisista riippuvaisempia. Naiset eivät tarvitse miestä juuri mihinkään, mutta miehet tarvitsevat naisia ja ovat heistä riippuvaisia monessakin suhteessa.

      Suomessa kannattaa syntyä naiseksi.

      • junnu lee

        Parisuhteissa miehet ovat lojaalimpia ja kestävät paremmin epämiellyttävät ajanjaksot ja pikku hankaluudet. Mutta naiset kun huomaavat kyllästyneensä mieheen ja ihastuvat johonkin toiseen, ei eron kanssa vetkutella.

      • petturin jättänyt

        Tietenkin naiset hakee suurimman osan eroista koska mies juoksee vieraissa ilman että haluaa erota. Ei mies halua menettää kotoista täysihoitoa. Suurin osa eroista tapahtuu uskottomuuden takia. Miehen uskottomuuden.
        Syyllisen haku avioeroihin lopetettiin koska se ei ollut miehen edun mukaista. Vieraissa käynti ei ollut enää avioRIKOS. Nainen hakee eron mutta mies on eroon syyllinen.

        Naiset ovat jopa kykenevämpiä parisuhteeseen kun miehet. Tuo 80% johtuu juuri siitä että suurin osa miehistä ei ole kykeneviä parisuhteeseen loppujen lopuksi.

      • köpikin löytyy
        petturin jättänyt kirjoitti:

        Tietenkin naiset hakee suurimman osan eroista koska mies juoksee vieraissa ilman että haluaa erota. Ei mies halua menettää kotoista täysihoitoa. Suurin osa eroista tapahtuu uskottomuuden takia. Miehen uskottomuuden.
        Syyllisen haku avioeroihin lopetettiin koska se ei ollut miehen edun mukaista. Vieraissa käynti ei ollut enää avioRIKOS. Nainen hakee eron mutta mies on eroon syyllinen.

        Naiset ovat jopa kykenevämpiä parisuhteeseen kun miehet. Tuo 80% johtuu juuri siitä että suurin osa miehistä ei ole kykeneviä parisuhteeseen loppujen lopuksi.

        Pettämisestä voisi uudelleen tehdä aviorikoksen. Auttaisi myös niitä lukuisia sinkkuja, jotka joutuvat varattujen narraamiksi.

        Nettitreffit ovat varattujen keski-ikäisten miesten temmellyskenttää.

    • Henkik VIII

      Kyllä ennen vanhaan ollaan myös erottu, joten ei se ole mikään nykyajan keksintö. 1500-luvulla elänyt Kuningas Henrik VIII halusi erota vaimostaan, mutta paavi ei antanut, joten hän erotti Englannin kirkon omaksi kirkokseen.

    • mun mielipide

      Haukkukaa vaan vanhanaikaiseksi mutta itselleni avioliitto tarkoittaa että ollaan yhdessä mahdollisimman pitkään. Ehkö jopa kuolemaan asti vuosikymmeniä. Kuten molempien vanhempieni isovanhemmat.

      Jos toista oikeasti rakastaa, niin kyllä ne seksin puutteet ja orgasmin puuttumiset jää taka-alalle. Ja liittoa jatketaan siitä huolimatta.

      Ilmeisesti ystävyyskään ei paina, kun eron jälkeen ei voi olla edes kavereita. Nykyään ero tarkoittaa melkein, että "toivottavasti ei koskaan enää nähdä". suhteista on muutenkin tullut enemmän jotain kevytsuhteita, pelkkiä seksisuhteita. Toinen jätetään todella helposti. Eri asia sitten toisen väkivaltaisuus tms.

      No mitä muuta kuin eroja voi odottaa kun nykyaikana nainen haluaa vain sen päivän "prinsessana" (eroahan voi hakea jo seuraavalla viikolla). Mies päättää seurustellako tuon naisen kanssa vai ei naisen panotaitojen perusteella.

      • 6 + 3

        "Jos toista oikeasti rakastaa, niin kyllä ne seksin puutteet ja orgasmin puuttumiset jää taka-alalle."

        Väärin. Rakkaus ei häivytä seksinnälkää. Toisekseen avioliitto on huolenpitosopimus, jossa rakkaus on suotavaa muttei välttämätöntä.

    • rakastakaa toisianne

      Avioliitto on takotettu koko elämän mittaiseksi liitoksi,
      se on mahdollista kahden aikuiseksi kasvaneen ihmisten kesken,
      ihmisten tulee olla psyykkisesti ja fyysisesti terveitä korostaen psyykkistä terveyttä eniten
      mieluummin nuorena solmittu avioliitto on parasta mitä ihminen voi tehdä,
      vanha sanonta :
      "kaikkea muuta ihminen voi elämässään katua mutta ei koskaan nuorena naimisiinmenoa "
      sillä pitkä elämä ei ole helppoa kenellekkää, koko elämä on oppimista ja kasvamista ihmisenä,
      kun ihminen on viisas , älykäs, hän/ he ymmärtävät kasvaa ihmisenä yhdessä vaikeuksienki keskellä
      sillä ihmisen tulee nauttia yhdessä ilot, surut, vastoin käymiset, menestys elämässä yhdessä,
      lapset kasvatetaan yhdessä jumalalta voimia ja viisautta rukoille,
      moni vanha pari elää onnelista elämää vanhuudessaan juuri ensirakkautensa kanssa,
      koska he on kaiken kokeneet yhdessä ja kaikesta selvinneet yhdessä,
      fyysisesti vanhenevat yhdessä, sillä mies vanhenee ensin ja vaimo myöhemmin,
      puolisoitten tulee kunnioittaa toisiaan, tukea toisiaan, pitää omaa puolisoaan kaikkein tärkeimpänä ihmisenä elämässään,
      koska raamatun sananmukaan " kuvaanolisesti " vaimo on tehty miehen kylkiluusta,
      siis vaimo ja mies on muuttuneet yhdeksi,
      tämä on ollu oma elämä kunnes kuolema meidät erotti kuten lupasimme papille aikoinaan,
      avioliitto kesti pitkästi yli viisikymmentä vuotta, kunnes sairaus vei toisen ensin ,
      viimeiset loppuvuodet avioliitosta oli koko elämän parahinta aikaa,
      saimme nauttia yhdessä olosta viimeseen asti,

    • vanhanaikainen

      kyllä näin on aivan liian nuorena monet menee yhteen asumaan eivät kerkiä kunnolla tutustua heti hommataan asunnot koirat.lapset ym.ym sit arki tulee nopeasti vielä päästetään kroppa rupsahtaan huomataan että eihän tämä olekaan niin hienoa pulisokaan ei näytä enää hehkeältä kun ei pidetä huolta ulkonäöstä ym.sänkyyn mennään heti eka iltana pilataan seurustelu heti alkujaan .pitäis kunnolla tutustua ensin ainakin.surkeaa katottavaa kun tuolla nuoret ja vähän vanhemmatkin yksin huoltajat istuu terasseilla toisella kädettä juodaan kaljaa toisella hyssytellään lastenvaunuja ja näitä on paljon.sitten kumma tyyli kun ollaan yhdessä pitää päästä kavereitten kans juokseen kapakoissa senhän tietää mitä siitä monesti seuraa ennen pitkää ero.

      • opetelkaa toisianne

        vanhanaikanen :

        juttusi kuvasi juuri keskenkasvusten nuorten ihmisten käyttäytymistä,

        TAI olisko niin että nyky ihmiset jää henkiseltä tasoltaan lapsen asteelle,
        eivät haluakkaa kasvaa vastuulisiksi aikuiseksi ihmiseksi,
        tai eivät osaa kasvaa aikuisuuteen, pysyvät ikuisesti murroijässä, henkisesti vajaina ihmispolosina,
        tasapainoinen ihminen oppii ymmärtämään elämä lain, jokainen ihminen vanhenee, ei pysy ikuisesti nuorena,
        tasapainoinen ihminen on vastuulinen ihminen kaikin puolin,
        ei ole uskoton, omaa puolisoa arvostaa kaikkein eniten maailmassa,
        tuolla ylempänä kerrottiinki jo pitkän avioliiton salaisuus,
        elämä ei ole leikkiä, avioliitto on kovaa työtä varsinki jos on lapsia perheessä,
        samoin puolison rakastaminen vaatii työtä jotta avioliiton arki kestetään vaikeuksista huolimatta,
        jokaisessa avioliitossa on myös hyvät puolensa, niitä kannattaa korostaa ja muistaa enemmän kuin vastoinkäymisiä, vastoinkäymiset voi unohtaa mahdollisimman pian,
        joka päivä kannatta kertoa omalle puolisolle kuinka rakas han on ja kuinka tärkeä arjen tuiskuissa,

      • HHUHUH

        "vanhanaikainen". Kiitos perjantain nauruista. Alku alkoi hyvin ja taitaa olla melkoisen tottakin "hankitaan asunto, koira ja lapset..." mutta sitten löit ässät pöytään, joka kiteyttää sen nykyisen ajatusmaailman!! KROPPA RUPSAHTAA. Siinähän se, tämän päivän tärkein asia miehillä ja naisilla. Miehen pitää olla 190 cm, lihaksikas sixpaäkki, tumma, ruskeasilmäinen ja komea, naisen vaalea isotissinen blondi (nainen ei muuta tarvitsekaan). Eikä kummankaan pidä ulkoisesti muuttua vuosien saatossa vaan kummankin pitää vielä 6-kymppisenä näyttää ja olla kuin 2-kymppinen. Tässäkin sen huomasi, miten ulkonäköpainoitteinen on tämän päivän ihmisen ajtausmaailma. Pitää olla aina hyvännäköinen ja sitten on kaikki hyvin.

    • otapas selvää
    • rva_auervaara

      Ajat muuttuu ja ihmiset myös. Ennen on roikuttu huonossa suhteessa väkipakolla, koska ero ei ollut suotavaa ja nainenkin oli monissa perheissä nyrkin ja hellan välissä. Se on totta, että nykypäivä luovutetaan jo pienestä vastoinkäymisestä eikä ole tsemppimieltä. Kannatta miettiä mennäänkö liian nopeasti naimisiin, harjoittelematta yhteiseloa tai rakastuuko nykyihmiset liian herkästi ja arki koittaa huomataan ettei kumppani olekkaan se unelmien prinssi/prinsessa. Itselle ainakin yksi kerta riitti vaikka ei olekkaan huonoja muistoja. Avoliitto on hyvä vaihtoehto, vanhemmalle henkilölle.

    • Pekka Runkola

      Aikaisemmin ihmisillä oli niin paljon töitä ja muita huolia, että parisuhteen tilaa ei ehditty miettiä, eikä edes osattu ajatella, että jotain ongelmia olisi.

      Nykyaikana iltapäivälehdet ja erityisesti naistenlehdet ovat täynnä kaikenlaista parisuhdespekulaatiota ja erilaisia "testejä", joissa voi tarkistaa onko parisuhde varmasti täysin kunnossa, vai pitäisikö kenties erota.

      On selvää ja täysin ymmärrettävää erota, jos puoliso on juoppo, väkivaltainen tai muutunut käytökseltään sietämättömäksi. Kannatan ehdottomasti sitä, että avioero on tarvittaessa helppo toteuttaa. Onneksi nykyään elintaso on niin hyvä, että taloudellisista syistä ei kenenkään kanssa ole pakko kituuttaa.

      Mutta monet tuntuvat eroavan vain siksi, että arki kumppanin kanssa on muuttunut tylsäksi ja rutiininomaiseksi. Suurin liekki rakkaudesta hiipunut, kiima muuttunut kiintymykseksi ja elämä arkipäiväistynynyt.

      Vanha sanonta: "ei se vaihtamalla parane" pitää joskus paikkansakin.

    • vaihteluvirkistäää

      Ennen ei oltu yhtä kauan yhdessä. Sota, taudit ja lapsivuode lopetti monta liittoa heti alkuunsa ja hyvin monta ennen 10 aviovuotta.

    • puolensa.

      On ne olleet surkeiita kohtaloita kun ei ole pystytty eroamaan silloin kun se olisi ollut parasta. Siinä on eletty mahdollisesti väkivaltaista perhehelvettiä, alkoholiongelmia jne. aivan hirveitä kohtaloita tuo pakkoaviossa olo on tuottanut. Olen kuullut niin paljon niistä kohtaloista vanhemmilta ihmisiltä erityisesti naisilta. Naimisiin on menty tuntematta toista ja nainen on jäänyt lasten kanssa ansaan ja riippuvaiseksi miehestä, josta on voinut kehkeytyä varsinainen piru.

    • tivvi

      Jos nyt haluat oikeasti tietää.
      Avioliitto vain ei toimi, koska niin monet ovat eläneet erittäin huonoa elämää sen ansiosta etteivät ole voineet lopettaa ja lähteä (oikea syy useimmiten sosiaalinen painostus ja taloudelliset seikat), eikä sen perusta (jumala) ole enää nykypäivänä uskottava satu.
      Tämän vuoksi avioliitto säilyy romanttisena eleenä, mutta kun romantiikka on kadonnut, ei ihmisillä ole enää yhtäkään pakottavaa syytä pysyä kimpassa. Siksi.

    • aika kultaa muistot

      Minkä ikäisiä täällä kirjoittavat ihmiset keskimäärin ovat? Mikä ihmeen juttu tää on, että ennen mukamas oli jotenkin niin hienoa ja hyvää, ja että nykyihminen ei kestä mitään? Miten eronneita voidaan vielä sen tuskan päälle niputtaa johonkin luokkaan, jossa ei kestetä yhtään mitään? Siis syyllistetään jo syyllisiä, lyödään jo lyötyjä. Se nykyajassa varmaan mättääkin, että kaikki armollisuus puuttuu. Jos kaksi ihmistä päätyy eroon, niin onko se hyvänen aika joku ihme?? Nykyaikana ihmisillä on aivan erilaisia selviytymisen haasteita ja vaikeuksia kuin edellisillä sukupolvilla. En usko, että kukaan täällä kulkee kehdosta hautaan niin helposti kuin halutaan näissä joissakin kirjoituksissa vähätellä. Ja vielä: tuomitkaa toinen ihminen sitten, kun olette ensin kävelleet kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan.

      • niiden syy A I N A

        ennen ei ollut kakkosia :D

      • mä vaan

        Olen aviossa, ollut hyvässä suhteessa yli 20 vuotta ja yritän pysyäkin. Yhdessä eläminen on vaatinut sopeutumista molemmin puolin, ja epätäydellisyyden hyväksymistä niin itsessä kuin puolisossa. Omilla parisuhdetaidoilla on varmasti ollut merkitystä, mutta en uskalla ottaa kunniaa pitkästä suhteesta (?) vain omaksi ansiokseni. Ylipäätään en näe avioeroa epäonnistumisena, vaikka siihen pettymyksen tunteita usein liittyykin. Mikä itseisarvo avioliitolla on?

        Omasta hyvästä suhteesta on niin helppoa huudella neuvoja. Vaan kun siinä suhteessa on aina toinenkin osapuoli, ja lähtökohdat ovat kaikilla erilaiset. Eronneiden tuttavieni tilanteissa olisin itsekin ottanut eron ja luultavasti paljon aikaisemmin. Lapsia pitää toki ajatella - ja siksi monet eroavatkin.

        Eroaminen on yleisempää kuin ennen, mutta tuskin henkisesti sen helpompaa. Enemmän voisi keskittyä suhteiden tukemiseen kuin leimaamiseen.

      • ei väkisin voi
        niiden syy A I N A kirjoitti:

        ennen ei ollut kakkosia :D

        Milloin ennen? Ainakin 60-luvulla oli.
        Jos miehellä (tai naisella) on kakkonen niin se on AINA kakkosen pitäjän syy.

    • Ruusunen--

      Juuri siirryin avioerosivulta tälle sivulle, ja kappas, kun aloittajan kirjoitus osui sopivasti. Kyllä, tuttavani, jotka ovat eronneet, ovat eronneet suuriltaosin sen vuoksi, ettei yhteisiä intressejä puolison kanssa enää ole eikä kovin hurmoksellista. Itse olen harkitsemassa ks. asiaa, puolison väkivaltaisuuden että hallitsevuuden vuoksi. Suru ja epäonnistumisen tunne on niin suuri, että tunnen painuvani kasaan..arvostan elämänmittaisia liittoja, toivoin niin tapahtuvan..mutta eihän tästä mitään tule. Turpiin tulee, jos olet erimieltä asioista..pitäisikö sitä kestää? puolisonikin sanoin; "itsepähän kerjäsit".. :(

      • ...

        Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä alistamista. Ansaitset paremman elämän.

        Muista olla varovainen. Väkivaltaiset miehet voivat olla vaarallisia.

      • hmm..

        Missään nìmessä sinua ei saa lyödä! Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää ja onnea elämääsi.

        Mikäli eroat, niin suunnittele se huolella, pidä puolesi, mutta vältä riitoja. Pois pitäisi päästä muuttamaan aikalailla heti eropuheen jälkeen. Kerro vaikeuksista läheisillesi, niin he voivat auttaa sinua.

        Joskus väkivaltaiset ihmiset voivat parantua, mutta se edellyttää terapiaan menemistä. Hänen täytyy oppia itse terapiassa tuomitsemaan väkivaltaisuus ennen, kuin onnistuu lopettamaan. Vähän niin kuin tupakoijien pitää todella kammota tupakan myrkkyjä ennen kuin lopettaminen onnistuu. Jos yritätte tätä tietä, niin ehkä voisitte elää asumuserossa sen aikaa että parannusta alkaa tapahtua? Tai laadi edes pakosuunnitelma uhkan varalle. Ei sinun pidä olla mikään koe-eläin, jolla testataan pysyykö puolisosi pää kasassa.

    • Huoksos

      Ero voi tulla ihan sellaisesta syystä, että toinen puoliso loukkaa ja satuttaa toista vuosien mittaan liian monta kertaa. Rakkaus tms. jota kerran oli, kuolee lopulta pois sellaisen myötä. Silloin on vain yksi vaihtoehto jäljellä eli ero. Jos ei toista lainkaan kunnioita tai arvosta, avioliitto on loppu, sanoivat maistraatin paperit mitä tahansa.

      Vanha sukupolvi pitää myös kiusallisen tiukasti kiinni ennakkoluuloistaan. Itse en voi edes kertoa omalle äidilleni erostani, saatikka että hän jotenkin myötäeläisi siinä. Jotenkin se on kai sitten minun syytäni, kun en ole osannut miehestä pitää kiinni. Yksin pitää nämäkin surut surra ja mennä eteenpäin.

    • ette tiedä

      Ennen naiset kärsi melkein mitä vain, kun avioliitossa tosiaan pysyttiin. Olen kuullut niin uskomattomia avioliittotarinoita, silloin kun olin nuori, että ei edes mielikuvitus riitä niitä kuvittelemaan. Olen nyt yli 60 v mummeli ja monesti olen miettinyt, miten paljon helpompi on elää, kun ei tarvitse elää kaikenlaisissa olosuhteissa, kaikenlaisen puolisoiden kanssa, vaan voi erota.

      En tiedä miksi juuri minulle kerrottiin näitä avioliittotarinoita, mutta ehkä olin sopiva kuuntelija. Kaikki ne pieksämiset, uskottomuudet, lapsiin sekaantumiset jne. jne. loivat mittaamatonta kärsimystä varsinkin naisten asemaan aviolittossa. Mutta erottu ei. Miesten tarinoita en tiedä kun niitä ei ole minulle kerrottu. Toki on niitä hyviäkin aviolittoja ollut.

      Aloittaja, eivätkä monet muutkaan tässä viestien ketjussa totisesti tiedä mistä puhuvat. En ennekään kestetty, vaan kärsittiin, kärsittiin, kun se oli tapana.

      Ei sovittu ja järjestetty avioliitto ole yhtään onnellisempi tai välttämättä onnettomampikaan, kuin rakkausaviolitto. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kenenkään liiton sisäistä tilaa, eikä tämän päivän ihminen voi verrata nykypäivän eroamisia entisaikojen eroamisiin. Ihmiset olisivat mieluusti eronneet ennenkin jos olisi ollut sellainen mahdollisuus. Miksi pitäisi ainoa elämä elää kärsimällä?

      • hmm..

        Kyllä nykyään oikeasti erotaan paljon hyvin kevyistä syistä ja ihan siksi, kun ei ole mitään perhearvoja eikä suoraselkäisyyttä.

        Aidosti vaikeista ja vaarallisista suhteista puolestaan on edelleen hyvin vaikeaa lähteä. Puoliso manipuloi ja ympäristö syyttää uhria. Avioehdot myös heikentävät joidenkin mahdollisuutta lähteä, ja avoliittojen eroissa käräjöinti on lisääntynyt. Väkivaltaisissa tapauksissa eroamiseen liittyvä aika on uhrille kaikkein vaarallisinta. Toinen osapuoli voi myös estää eron kokonaan.

      • etpä tiedä sinäkään

        Miehet joutuivat ennen toimimaan perheen suojelijoina, elättäjinä, johtajina. Mies joutui ensimmäisenä vastuuseen perheen ja suvun kunnian ylläpitämisen laimin lyömisestä. Silloin miesten oli pakko aikuistua eikä silloin ennen vanhaan ollut lainkaan varaa jäädä keskenkasvuiseksi pojaksi.

        Miehen vaadittiin olevan vahva, aggressiivinen, pitkä, komea,, rohkea, tunteeton, peloton ja käytännöllinen. Mies ei saanut olla nöyrä tai heikko. "Miehet eivät itke" oli ennen kova sanonta.

        Miehen piti pystyä tarpeen tullessa suojelemaan perhettään jopa oman henkensä uhalla. Miesten vastuulla oli myös armeija ja sotiminen. Naisia suojeltiin kuolemalta kaikin tavoin ja miehiä uhrailtiin sotiin, vaarallisimpiin töihin yms. metsästyskin oli miesten tehtävä. Osa miehistä sodassa kituivat hetken ennen kuolemaansa, monet hengissä selvinneistä miehistä olivat menettäneet raajojaan esim. jalat tai käden.

        Eli todellisuudessa miehet ja naiset olivat molemmat alistettuja/kontrolloituja. Mutta se toteutettiin miesten ja naisten osalta erilaisilla tavoilla ja sukupuolirooli odotuksilla että ei todellakaan miestenkään elämä ennenkään mitenkään helppoa ollut. Vaan todellisuuudessa naisilla on aina ollut helpompi elämä kuin miehillä.

    • olarkia

      Sinäpä sen sanoit. Ei ole enää sellaista turvaverkostoa lähellä kuin ennen. Isovanhemmat hoivasivat lapsia ja vanhuksilla oli koti ja ylläpito. Ei tarvinnut päiväkoteja ja vanhusten ( vaivaiskodit ) olivat harvassa. Nykyisin vaaditaan paljon työelämässä ja kodit ovat tavaraa täynnä. Liika kiire ajaa ihmiset loppuun ja avioerot tulee sen mukana. On taas eroja päihteiden ja väkivaltaisuuden takia. Onneksi niitä ei välttämättä tarvitse sietää. Lastenkin on parempi olla ja kasvaa rauhallisessa kodissa toisen vanhemman luona kuin pelätä riitoja. Itse kannatan näistä suhteista eroamisen helppoutta. Avioliitto on hieno asia, jos se toimii. Se on kahden " yritys ".

    • ha ha ha!

      Eipä yllätä avioerot ollenkaan, kun ihmiset pukkaa mennä avioon heti kuukauden tai kahden jälkeen. Tuskin edes tietävät toistensa kengänkokoja. Ei minun ongelma, joten parisuhdeterapeutin asiakkaat: Haistakaa v***u;

    • saman minäkin tein

      sinä nimim. eronnut viinan takia
      olet aivan oikeassa asiasta, ja sitten kun toinen viina höyryissään uskottelee salaa olevansa poikamies/ eronnut ja alkaa itsekin uskoa niihin valheisiin mitä netissä syöttää ihmisille, silloin on parempi lähteä... :( ikävä kyllä koin sen asian itse, eikä todellakaan ollut kiva lukea hänen laittamiaan viestejä naisille, jotka lähettivät niitä minulle kun halusivat varmistaa asiaa...=(

    • ennen joulua koulua

      Pääotsikoissa aiheena "Oliko asiat ennen paremmin?" ja sitten täällä on ryystettiin sitä ennen ja nyt kahvia höpinää.

    • 111äää

      Miksi jotkut vihaavat eronneita näin paljon? Syyksi keksin kiusaamisenhalun, omahyväisyyden, oman itsetunnon kohottamisen, olen parempi ihminen kuin nuo vääräuskoiset...eli eipä kovin henkisesti kehittynyttä ole tuollainen.

      Nykyisin on joku mantra että "ihmiset eroavat ensimmäisestä vastoinkäymisestä".
      Itse en ole tällaista koskaan näynyt. Syitä mitä olen nähnyt niin on miehen pelaaminen(pelaa omat, vaimon, lapsien, ja jopa suvun rahat), miehen henkinen väkivalta, miehen juominen, miehen pettäminen. Eli mielestäni on ihan hyvä että nykyisin naisilla on oikeus erota.

      Itse olen sairastunut vakavaan masennukseen, olen ollut masentunut ja huono itsetuntoinen koko elämäni. Olen antanut itseni joutua väkivallan kohteeksi sillä en ole osannut arvostaa itseäni niin että olisin pystynyt sanomaan että ei, minun ei tarvitse sietää väkivaltaa. Masennukseni johtuu alkoholisti-narsisti-isästäni. Myös 16-vuotinen suhteeni oli samankaltaiseen mieheen. Olisinko terve ja työkykyinen jos äitini olisi eronnut isästäni ja itsekin miehestäni aikaisemmin? Olisiko äitini terve, nyt hän on katkera vanhus.

      Myös tuttavapiirissäni on masentuneita. Kaikille yhteistä se, että heidän isänsä ollut alkoholisti pettäjä, jopa väkivaltainen vähintään henkisesti. Äiti puolestaan on ollut alistuja, alistunut liittoonsa. Eli ei minun mielestä avioliitto ole mikään tekosyy tuhota perheen henkinen terveys.

      Ennen vanhaan ei asiat olleet käsitykseni mukaan paremmin. Oli hirvittävästi monenlaista tuskaa. Kannattaa vaikka lähteä ajelulle jonkin vanhan ihmisen kanssa maaseudulle ja kuunnella mitä vanhus kertoo tienoiden ihmisten historiasta. Kuulee miten tuo ja tuo talo on menetetty korttipelissä, miten tuon talon mies tappoi koko perheensä jne.

    • Hyvä avioliitto

      miehen ja naisen välillä, toki suhde Jumalaan on tärkeä olla liiton kaltainen myös.

    • Parempaan menee

      Miksi täällä pitäisi elää niin kuin ennen?

      Kyllä se on ollut kamalaa ja hermoja raastavaa samassa ahtaassa läjässä asuminenkin mutta kun se on ollut pakko.

      Edistystä kun ei ole enää hävettävää erota niin kuin ennen. Enemmän lapset ovat kärsineet riitaisista ja ongelmaisista pakkoliitoista.

    • married

      Onko se pitkä liitto jotenkin onnellisuuden tai hyvän ihmisen tae? Olen ollut itse kohta kymmenen vuotta naimisissa ja tällä hetkellä hyvin tyytyväinen liittooni. En silti ajattele, että väkisin aikoisin olla lopun elämääni naimisissa, jos elämäntilanne muuttuu tai jompikumpi tulee liitossa onnettomaksi. Onneksi nykyään ei enää katsota eronneita aivan kieroon.
      Tietenkin jokainen ero on erilainen ja lapset tuovat oman lisänsä asiaan. Silti, viinanhuuruista väkivaltaista liittoa kenenkään ei tarvitse onneksi enää sietää, jos ei halua.

    • Nixukka

      Ennenvanhaan oli yhteinen projekti eli perhe, jonka hyväksi yhdessä toimittiin. Oli tiettyjä ylä- ja alamäkiä, mutta yhdessä niistäkin selvittiin ja taas kerran yhteen hiileen puhallittiin. Aikojen saatossa mennään jatkuvasti kohti individualistista yhteiskuntarakennetta, jossa henkilökohtainen hyvinvointi on yhteistä hyvää tärkeämmässä asemassa. Enää perheen etu ei menekään henkilökohtaisen edun edelle. Nykyään perheen äidit ja isät tarvitsevat yhä enemmän omaa aikaa, josta ei ennevanhaan edes puhuttu. Jatkuvasti puhutaan elämänlaadun parantamisesta, mutta aina se on sitä itsekeskeistä OMAN elämänlaadun parantamista perheen elämänlaadun kustannuksella. Ihmisistä on tullut todella itsekkäitä, mikä on syynä valtavaan erobuumiin.

      Kohta saan kamalan kritiikkiryöpyn niskaani, koska oman itsekkyyden myöntäminen on vaikeaa ja sitä ei välttämättä edes ymmärrä omilla "hyvinvoinnin" aivopesemällä mielellään. Kaikkialta meille tuputetaan, että näin se pitää ollakin, mutta todellisuudessa tavallisia ihmisiä vain opetetaan itsekkääseen kulutuskulttuuriin.

    • ryynäsen Topi

      ennen oli ennen, nyt on nyt.. on tukka päästä lähtenyt :/ kannattaisi miettiä miksi mennä naimisiin ...

    • Ei Tietoa Paremmasta

      Ei Tietoa Paremmasta, Ei Tietoa Paremmasta, Ei Tietoa Paremmasta!!!:)

    • Never avain

      En jaksanut kaikkia kirjoituksia lukea, mutta "pitääkö avioliiton kestää" oli kai aloitus.
      Jos sulhaset ja morsiammet ovat vähääkään sitä ,mitä sain kaasona kokea niin vastukseni on , Paetkaaa, tai muuttukaa ikuisesti.

      Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa?
      Otetaanko mallia tosi-tv sarjoista???
      Elämä on elämää, ja toisen kunnioittaminen kunniaan.

      Nykyään on niin hienoa olla ilkeä, itsekäs ja tyhmä.

    • mainen vaellus

      Miksi avioliiton pitäisi kestää? Mielestäni ei pitäisi. Aika ahdistava ajatus on se, että kun menee naimisiin, saman ihmisen kanssa pitäisi viettää loppuelämä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Rohkea ihminen menee eteenpäin, kun yhteiselo ei enää suju. Huonoon suhteeseen jääminen on pelkuruutta, vaikka se yritetäänkin joskus yhä vielä kietoa sankaruuden käärepaperiin asenteella "tappaa olisin halunnut monesti kumppanini, mutta eroa en ole koskaan harkinnut". Aivan hullua. Mielestäni avioliiton voi aivan hyvin ajatella projektiluontoisesti. Kun tietty ajanjakso on yhdessä kuljettu, voidaan jatkaa omiin suuntiin ilman syyllisyyttä ja katumusta.

      Toisaalta on sitten niitä pariskuntia, jotka ovat onnellisia yhdessä koko elämänsä. Se on hienoa ja heidän kannattaa ilman muuta pysyä yhdessä.

    • Mies ja Nainen

      Jos puhutaan Kristillisestä avioliitosta niin mielestäni kyllä (eikös avioliittolupauksessakin luvata toiselle aviopuolisolle että minkä Jumala yhdistää sitä älköön ihminen erottako ja että täytyy tukea toisiansa niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin).
      Mutta nykyään kun sotketaan niin miehiä kuin naisiakin yhteen ja jopa KIRKKO on valmis jossain määrin esim. siunaamaan kyseiset sairaat liitot.
      Vielä tuohon äskeiseen niin elämähän olisi loppunut jo aikoja sitten jos maailmassa olisi vain näitä "sairaita" liittoja sillä ei kaksi miestä kuin naistakaan voi saada perheen lisäysta ilman toisen sukupuolen apua? ja minusta on väärin sekin että esim.homoparille adoptoitaisiin lapsi (lapsihan jäisi täysin heitteille, jompi kumpi vanhemmista kuitenkin puuttuisi eikä voisi olla Isän tai Äidin mallina).
      En voi hyväksyä tätä nykymenoa ,mutta toivon että Paha saa palkkansa ja niin uskonkin käyvän jos en sitä näe omana elinaikanani niin edes sen jälkeen .
      Harmittaa vain kun omat lapsemmekin joutuvat kärsimään tästä nykymenosta.

      • Jumala vai ihminen

        Ei jumala yhdistä ketään vaan ihmiset yhdistävät itsensä oman mielen mukaan!!! Jokainen tietää ketä rakastaa tai ketä ei, ehkä monien vuosienkin jälkeen, kukaan ei tiedä onko valinnut oikean ihmisen vai väärän kunnes aika osoittaa!

      • Antaa toisten elää

        Helpompaa olisi jos heittäisi ne iänikuiset satujutut pois ja alkaisi ajattelemaan ihan omilla aivoilla jos niitä on laisinkaan.

        Itse en tarvitse mitään ihmisten hölynpöly puheita, siunauksia suhteemme avuksi vaan me itse päätämme että yhdessä yritetään.

        Ei minua ainakaan mikään nykymeno haittaa vaan hoidan omat suhteeni ja asiani eikä toisten tekemiset kuulu millään lailla.

    • Ei väliä

      Avioliiton ei tarvitse kestää, ei tietenkään, koska ihminen on kehittyvä ja kasvava olento, eikä kaikki suhteemme elämän aikana ole tarkoitettu elämänpituisiksi, vaan opettaviksi ja kehittäviksi. Huonoista suhteista on mentävä pois/ opittava jättämäään ne ja mentävä elämässä eteenpäin! Kaikki on vain omaksi ja sen toisen parhaaksi, mitä hyvänsä tapahtuu.

      • kaverit

        Itse kun on ollut vaikeassa avioliitossa niin tietää, minä ja entinen mieheni ei oltais koskettu toisiimme jos ei oltais tehty lapsia! Kaikki tuntu niin ällöttävältä kun ei rakastuanut sydämestä toisiaan. Avioliitto oli vain likaista peliä. Tänään ollaan parhaita kavereita sen sijaan.

    • CL*

      Ennen keski-ikä oli ihan hitusen toista luokkaa, ja porukkaa kuopattiin nuorempina. . . Nyt nyky ihmisen elinikä on radikaalisti noussut, eli eiköhän tämä seikka jotenkin kulje rintarinnan liittojen kestävyyden kanssa..

    • Avioliitto vanhentun

      Eihän nykyään ole mikään pakko naimisiin mennä. Miksi pitäisi? Toisen voi turvata avoliitossakin esim. vakuutuksilla, testamentilla jne. Perintövero pitäisi vielä saada avoliitossa samaksi kuin rintaperillisillä, samoin lesken hallintaoikeus yhteiseen kotiin, jos sellainen puolison kuolinhetkellä on. Jos itse olisin tiennyt n. 10 vuotta sitten sen minkä tiedän nyt, en olisi ikipäivänä suostunut kosintaan. Vapaus se olla pittää. Vapaus voi tarkoittaa myös sitä, että haluaa olla toisen kanssa.

    • our degeneracy

      Se on tätä nykyisen ja tulevien sukupolvien degeneralisoitumista ja heikentymistä. Kun molemmille sukupuolille annetaan liikaa vapautta niin kummassakin sukupuolessa yleistyy ns. eläimelliset käytöstavat kuten esimerkiksi itsekkyys. Joissakin tapauksissa totaalinen laiskistuminen, keskenkasvuisiksi jääminen.

      Molemmissa sukupuolissa valitetaan pettämisestä, naiset valittavat enemmän nykyajan miesten käytöstapoja ja sitä kuinka nainen on yhä useammin pelkkä panopuu. Tämä johtuu seksuaalisesta vapaudesta ja eläimellisistä vieteistä.

      Ei siis ole mikään ihme että ydinperheiden määrä vähenee.

      Suomessa ei ainakaan ilmeisesti ole koskaan ollut niin rajuja kuin mitä ancient greeksien/muinaisten kreikkalaisten aikoina:
      Ancient greeksien aikoina degeneralisoituminen olisi estetty sukupuoliroolien ylläpidolla ja heikoimpien elementtien/ihmisten hävittämisellä ihmispopulaatiosta. Ancient greeksin ajat olivat kaikista tiukimmat molempien sukupuolien kannalta.

      Naiset valittavat kun hyviä miehiä ei löydy. Yksi syy tähän on nykyajan lainsäädäntö mikä tekee avioliitosta erittäinen epäedullisen diilin miehille minkä vuoksi osa miehistä välttää naisia kuin ruttoa.
      -Elatusmaksut, oli naimisissa tai ei niin jos nainen tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen niin eron tultua useimmiten mies joutuu maksamaan elatusmaksuja 18 vuoden ajan. Elatusmaksuja miehen pitää silti maksaa vaikka lapsi vain yhden illan tulos.
      -Avioerossa mies menettää usein puolet omaisuudestaan naiselle.

      • joopass

        Joo koska kaikki hankittu omaisuus on vain miehen yksin aikaansaamaa. Nainen on voinut kaikki yhteiset vuodet käyttää aikansa ja rahansa vaan itseen kun mies yksin raataa yhteiseen kassaan.

      • Täytyy olla ääliö

        Harvoin vaan joku tulee raskaaksi jos käytetään ehkäisyä oikein.

        Kannattaa käydä maksullisissa yhden hetken paineen purkauksissa, iloittelussa niin ei tule 18 vuoden laskua.

        Mikä estää hakemasta niin järkevää kumppania jonka kanssa voi tehdä erilaisia diilejä? Esim. jättää lapset tekemättä ja eletään onnellisina ilman niitä tai jos toinen haluaa väkisin lapsia ja toinen ei niin haluaja sitten eron tullen kustantaa itse "harrastuksensa". Tarvitaanko ihan kaikkeen aina lainsäädäntöä? Eikö aikuisilla ole mitään kykyjä enakkoon sopia asioista vaan naidaan ilman ehkäisyä kumpikin ja sitten toinen valittaa maksumieheksi joutumista. ONKO mitään järkeä?

    • Tietysti hyvä että

      Jumalan tahdon mukainen avioliitto kestää. Sitten erikseen on parannuksen tekopaikka, kun avioliitto on Jumalan tahdon vastainen.

      • Hihuli hei

        Ei täällä ole mitään jumalaa vaan ihan tavalliset syntiset ihmiset.

        Jos olet "jumalan" nähnyt niin miltä hän näyttää ja mitä sanoi?

        Montako ihmistä kahden ihmisen välisessä suhteessa on jos siellä on joku jumalakin vielä anopin appiukon ym. sukulaisten lisäksi.

        No ei ole kestänyt hihhulienkaan avioliitot. Nekin hajoavat kuin korttitalot vaikka olisi mitä henkiä ja raamatun satuolentoja mukana.

    • Piparminttuli

      Kyllä suomessa erottiin jo -50 luvulla. Mutta sitä ei katsottu kovin suopeasti.
      Avioerojahan on loppujen lopuksi vähemmän kuin luullaan. Mutta kun avoerotkin mielletää avioeroksi. Näinhän ei ole.
      Nuo mitä sanoit on totta. Mutta lisäksi se että tunnetaan toinen ehkä muutama viikko kun muutetaan yhteen. Ihan mieletöntä. Ja aivan liian nuorenakin. Sitten ei olla kypsiä yhdessä asumiseen ja elämiseen. Toinen ei olekkaan sellainen kuin olisi halunnu. Sitten tulee ero. Mikä minusta ei ole mikään ero vaan muutetaan asumaan erilleen.

      Ennen tosin varsinkin maalla mentiin naimisiin monesti järkisyistä ei tunnesyistä. Näin saatiin yhdistettyä maatilat ja metsät. Varallisuus oli yksi syy siihen kenen kanssa mentiin naimisiin. Nyt mennään asumaan tuntemattoman ihmisen kanssa jotta elinkustannuksia saatais pienennettyä.

      Onhan mailma muuttunut, mutta me ihmiset se ollaan muutettu. Ihmiset ei ole kovinkaan paljon muuttunut, halutaan edelleen aikalailla samoja asioita kuin ennenkin mutta ne pitäs saada ilman että itse näkee vaivaa asian eteen.

      • Veronmaksaja...

        Miehet nai ilman kumia ja sitten valittavat maksuista. Sitä en ymmärrä!

        Eikö kotona ja kouluissa anneta seksuaali kasvatusta vai mikä menee pieleen?

        Paljonko täällä on miesten ehkäisystä käyttämättömiä lapsia veronmaksajien elätettävinäkin? Mies vai nai ja luulee ettei siitä tule mitään seuraamuksia. Kaikesta voi tulla mihinkä munansa upottaa paitsi maksullisista joilla ehkäisy on hoidettu.

      • välittäkää toisista

        Kukaan ei puhu elämänarvoista,kaikki on niin pinnallista hektistä.Kas kun sattuu peruttamaton tilanne ollaankin niin kiinnostuneita ystävää aviokumppania. Miksi ei voi olla nyt ja tässä hyvä toiselle! Surraan kun jäi sanomatta paljon.Miksi olemme ilkeitä toisille. Monta eroa,riitaa vältetään.

    • jaguvaari

      nykyään ei kestetä mitään muutoksia ja vastoinkäymisiä. ennen taas ei voinut lähteä vaikka kuinka oli onneton avioliiitto ja ukko hakkasi. molemmat ääripäät on huonoja.

      • Pyrkyrit pärjäävät

        MULLE NYT KAIKKI JA HETI. Siis kaikki pitää saada äkkiä kun muillakin on ja muiden perässä välittämättä yhtään mitään kenenkään tunteista tai edes itsensä tunteista kunhan vaan alkaa lujaa menemään.

        Sellaisen kylmyyden ja välinpitämättömyyden tuulien olen huomannut lisääntyvän kunhan vaan saadaan statusta ja päteä keinolla millä hyvänsä. Harva uskaltaa olla erilainen. Erilainen jää syrjään kun kaiken maailman pyrkyrit pyrkivät keinolla millä hyvänsä oli sitten mitenkä köyhästä keskiluokan tai rikkaasta perheestä kotoisin.

      • pläääääh
        Pyrkyrit pärjäävät kirjoitti:

        MULLE NYT KAIKKI JA HETI. Siis kaikki pitää saada äkkiä kun muillakin on ja muiden perässä välittämättä yhtään mitään kenenkään tunteista tai edes itsensä tunteista kunhan vaan alkaa lujaa menemään.

        Sellaisen kylmyyden ja välinpitämättömyyden tuulien olen huomannut lisääntyvän kunhan vaan saadaan statusta ja päteä keinolla millä hyvänsä. Harva uskaltaa olla erilainen. Erilainen jää syrjään kun kaiken maailman pyrkyrit pyrkivät keinolla millä hyvänsä oli sitten mitenkä köyhästä keskiluokan tai rikkaasta perheestä kotoisin.

        No ehkä useimmat kommentoijat vaan liikkuvat niissä paremmissa piireissä sekä ovat kateellisia, ilkeitä ja katkeria luonteeltaan. Kaikesta tulee niiiiiin varmaa tietoa että! Ihan naapuriin aidan yli vilkuilemalla on kaikki päätelty!

        Tässäkin ketjussa on sitten mainittu niitä todellisia avioeron syitä väkivallasta pettämisen kautta peli- ja alkoholiongelmiin mutta taas kerran pitää ihmetellä kuinka pitkälle asiat saa mennä ennenkuin on lupa ja yleisön hyväksyntä (vai onko silloinkaan) ottaa sitä eroa. Että kyseessä on ihan kunnollinen mies josta ei eroa oteta jos et joudu sen takia sairaalaan! Miehen täytyy ilmeisesti todella ponnistella ylittääkseen tämän valtavan korkean riman.

        Jos liitossa on toinen tyytyväinen ja toinen tyytymätön niin ei se tyytyväinen mitään aio muuttaa toiminnassaan koska mikään ei ole hänen näkökulmastaan vialla. Ja tämä ei ole mikään syy ottaa sitä eroa jos et kerran joudu sinne päivystykseen jne. Sinun täytyy ymmärtää että tehtäväsi on olla loppuelämäsi onneton. TÄMÄ on se vaatimus mitä täysin ulkopuoliset ihmiset tässä nyt käytännössä neuvoo ja vaatii sekä haukkuu perään jos et sitten kestäkään. Itsekkääksi vieläpä. :-D Katsokaapa peiliin jos teiltä joku on karannut, tuliko kuunneltua mitä kaverilla olisi ollut asiaa?

        Muutamastakin aiheesta saa väännettyä tuota loputonta "kaikki mulle heti"-mantraa ja turhaa kulutusta ja lässynläpylää. Tuli mieleen oma sohvani kun tuolla ylempänä puhuttiin materian haalimisesta. Vuodemekanismi on ollut peruuttamattomasti rikki jo 3 vuotta ja nyt repes uudet housut koska jousi näköjään törröttää istuinosasta. Mutta ei sitten osteta sohvia eipä olisi ollut hintaakaan, ettei tulisi oltua se paha nainen uusine sohvineen. Ehkä kumppanin uusilla läppäreillä ja puhelimilla saisi persauksensa suojattua.

        "Kun ei niin hirveitä vaatimuksia aseta itselleen tai puolisolle niin on helpompi olla"
        "Tekeekö se desing sohva olon tyytyväisemmäksi."
        "Toki se uusi sohva tai iso talo tuo hetkellisen onnen tai tyytyväisyyden tunteen mutta eihän se elätä eikä kestä kuin vain sen uutuudenviehättävyysajan. "

        Olis joo semmoinen uutuudenviehätys jos ei housut hajoaisi kun istuu sohvalle...
        Ei muuta ku vaatimuksia madaltamaan.

        On varmaan pare ettei enää lueskele näitä koska itse en tiedä ketään joka ostelisi design - huonekaluja ja aikanaan uusien talopakettien pystyttäjätkin löytyvät sieltä suurista ikäluokista, yhdelläkään tuntemallani nuoremmalla ei ole ollut tähän mennessä varaa. Ja sieltäkö omakotitaloista ne hyvät neuvotkin tulee kuinka ennen oli kaikki niin paljon paremmin ja nuoremmat on aivan hirveitä kun tässä itse ollaan kovin jaloa porukkaa? Valtaosa suomalaisista ei pääse tuloillaan ökyilemään joten veikkaan että ilkeiden narinoiden takana on vaan loputon kateus. Kaikki ei voi tuntea pelkästään pröystäilevää porukkaa mutta jos on kateellinen niin se vähäkin toisen oma on aina itseltä poissa. Oli se sitten materiaa tai vaikka rohkeutta muuttaa elämäänsä. Oikeastiko tiedätte kaiken ihmisistä joita arvostelette?

      • kuunteleva_kirkko
        pläääääh kirjoitti:

        No ehkä useimmat kommentoijat vaan liikkuvat niissä paremmissa piireissä sekä ovat kateellisia, ilkeitä ja katkeria luonteeltaan. Kaikesta tulee niiiiiin varmaa tietoa että! Ihan naapuriin aidan yli vilkuilemalla on kaikki päätelty!

        Tässäkin ketjussa on sitten mainittu niitä todellisia avioeron syitä väkivallasta pettämisen kautta peli- ja alkoholiongelmiin mutta taas kerran pitää ihmetellä kuinka pitkälle asiat saa mennä ennenkuin on lupa ja yleisön hyväksyntä (vai onko silloinkaan) ottaa sitä eroa. Että kyseessä on ihan kunnollinen mies josta ei eroa oteta jos et joudu sen takia sairaalaan! Miehen täytyy ilmeisesti todella ponnistella ylittääkseen tämän valtavan korkean riman.

        Jos liitossa on toinen tyytyväinen ja toinen tyytymätön niin ei se tyytyväinen mitään aio muuttaa toiminnassaan koska mikään ei ole hänen näkökulmastaan vialla. Ja tämä ei ole mikään syy ottaa sitä eroa jos et kerran joudu sinne päivystykseen jne. Sinun täytyy ymmärtää että tehtäväsi on olla loppuelämäsi onneton. TÄMÄ on se vaatimus mitä täysin ulkopuoliset ihmiset tässä nyt käytännössä neuvoo ja vaatii sekä haukkuu perään jos et sitten kestäkään. Itsekkääksi vieläpä. :-D Katsokaapa peiliin jos teiltä joku on karannut, tuliko kuunneltua mitä kaverilla olisi ollut asiaa?

        Muutamastakin aiheesta saa väännettyä tuota loputonta "kaikki mulle heti"-mantraa ja turhaa kulutusta ja lässynläpylää. Tuli mieleen oma sohvani kun tuolla ylempänä puhuttiin materian haalimisesta. Vuodemekanismi on ollut peruuttamattomasti rikki jo 3 vuotta ja nyt repes uudet housut koska jousi näköjään törröttää istuinosasta. Mutta ei sitten osteta sohvia eipä olisi ollut hintaakaan, ettei tulisi oltua se paha nainen uusine sohvineen. Ehkä kumppanin uusilla läppäreillä ja puhelimilla saisi persauksensa suojattua.

        "Kun ei niin hirveitä vaatimuksia aseta itselleen tai puolisolle niin on helpompi olla"
        "Tekeekö se desing sohva olon tyytyväisemmäksi."
        "Toki se uusi sohva tai iso talo tuo hetkellisen onnen tai tyytyväisyyden tunteen mutta eihän se elätä eikä kestä kuin vain sen uutuudenviehättävyysajan. "

        Olis joo semmoinen uutuudenviehätys jos ei housut hajoaisi kun istuu sohvalle...
        Ei muuta ku vaatimuksia madaltamaan.

        On varmaan pare ettei enää lueskele näitä koska itse en tiedä ketään joka ostelisi design - huonekaluja ja aikanaan uusien talopakettien pystyttäjätkin löytyvät sieltä suurista ikäluokista, yhdelläkään tuntemallani nuoremmalla ei ole ollut tähän mennessä varaa. Ja sieltäkö omakotitaloista ne hyvät neuvotkin tulee kuinka ennen oli kaikki niin paljon paremmin ja nuoremmat on aivan hirveitä kun tässä itse ollaan kovin jaloa porukkaa? Valtaosa suomalaisista ei pääse tuloillaan ökyilemään joten veikkaan että ilkeiden narinoiden takana on vaan loputon kateus. Kaikki ei voi tuntea pelkästään pröystäilevää porukkaa mutta jos on kateellinen niin se vähäkin toisen oma on aina itseltä poissa. Oli se sitten materiaa tai vaikka rohkeutta muuttaa elämäänsä. Oikeastiko tiedätte kaiken ihmisistä joita arvostelette?

        No niinpä, plääh osui asian ytimeen: Oikeastiko tiedät kaiken ihmisistä joita arvostelet? En minä ainakaan. On ihan liian helppoa päältä päin arvostella, kun ei tiedä mitä pinnan alla ja kulissien takana oikeasti tapahtuu. Ja sitten sekin, että mitä muiden ihmisten tekemiset edes meille muille kuuluu? Viisaampaa olisi käyttää energia oman toiminnan miettimiseen kuin muiden tekemisten ruotimiseen.

        Tässä ketjussa on muuten sanottu pari todella hyvää ajatusta, kiitos niistä! "Rikkinäisyys ei välttämättä ole eron seuraus vaan ennemminkin syy" ja "harha siitä, että onni tulee oikean puolison myötä". Näitä ajatuksia sopisi kyllä keskusteluttaa vihkikeskusteluissa ja yleisesti enemmän. Median häähössötyksen äärellä kun unohtuu aivan liian nopeasti, mistä häissä oikeasti on kyse.

        Sinikka-pappi

    • alottaja

      Ohoh, en olisi uskonut että aloitukseni sai näin kovan suosion! On ollut kiva lukea näitä viestejä, toivon että keskustelu vielä jatkuu, mielipiteitähän on monta kuin on miestäkin ja naisten mielipiteet vielä päälle. Keskustelu jatkukoon.

    • Anonyymi

      Elämäni on yksi morkkis, siis vain yksi, se koostuu useista epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä.
      Olen on onnistunut laventamaan elämäni kulkua.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      48
      3766

    2. Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!

      https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!
      Maailman menoa
      478
      3755

    3. Kiitos rakastamani,

      tämän päiväisestä toisaalla, jos tahdoit minulle sillä myös jotain viestittää. ❤️ Toivon, että nähdään vielä ja saadaan
      Ikävä
      30
      3019

    4. Nainen, olen huolissani sinusta

      Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!
      Ikävä
      90
      2180

    5. Mikä siinä naisessa

      Sinua kiehtoo?
      Ikävä
      155
      1900

    6. Ollaanko me päästy

      Toisista yli vai mikä on tilanne
      Ikävä
      105
      1740

    7. Miksi et lähesty

      kaivattuasi jos olet kiinnostunut? Palstailu ei auta asiaa. 🤔
      Ikävä
      130
      1569

    8. Kello käy ja ilta pimenee

      Alkaa jo väsyttämään kovasti. 🥱 Toivottelen hyvää yötä ja kauniita unia. Oman kulla kuvatuksia. 😊💤💖💤✨💤🌌 Lokakuun
      Ikävä
      254
      1430

    9. Ruumisvaunut

      Ompa järjen köyhyyttä vetää ruumiskärryjä pitkin kylää ja säikytellä ihmisiä. Vain Kuhmon hoitajat tähän pystyy.
      Kuhmo
      40
      1262

    10. Seiska: Ensitreffit Anna nosti katsojien karvat pystyyn - Touhuaa tätä auton ratissa: "Älytöntä..."

      Annan käytös herättää vahvoja tunteita. Huh, huh, näyttää kyllä aikamoisen vaaralliselta touhulta auton ratissa… Lue l
      Ensitreffit alttarilla
      7
      1138
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt