seksuuaalinen hyväksikäyttö...

Heippa!

Tästä ei nyt varmaan ole apua, mutta ajattelin vastata, kun luulisin, että tiedän aika lailla missä menet, noin niinkuin tunnepuolella, sillä oma tyttäreni on hyväksikäyetty lapsi. Alussahan aina on epäilys, kunnes sitten se joko muuttuu uskoksi tahi vääräksi epäilyksi. Meillä se muuttui tutkimusten jälkeen vahvaksi uskoksi, että lasta oli hyväksikäyetty.

Oireita ei paljoa ollut..tai ne olivat niin piilossa. Lapsi lakkasi pyyhkimästä pyllyään ja "taantui" kehityksessä, koskeminen aikuisten intiimin paikkoihin (luulin sen olevan jotenkin ikäkauteen kuuluvaa) mielenkiinto aikuisten väliseen seksiin ja tarkka tieto em. kuinka lapset saavat alkunsa ja mitä tapahtuu kahden aikuisen välillä (että mieheltä tulee valkoista nestettä, joka ei ole pissaa ja siinä on vauvasiemeniä, että miehen pippelin voi ottaa suuhun, pippeli laitetaan pimppiin, jotta saadaan lapsia ja mieheltä tulee sitä valkoistanestettä) nämä tiesi ollessaan 4-vuotias. Alkuun lapsen selitykset olivat aika epäselviä ja sekavia ja sain hänet kieltämään tapahtuneen ja vaikenemaan asiasta. n.Puolivuotta myöhemmin lapsi otti asian taas puheeksi (oli tuolloin jo 5-vuotta) jonka jälkeen lähdimme tutkimuksiin.

Aluksi tutkittiin lastensairaalasa fyysisiä jälkiä, joita ei löytynyt. Lapsen puheet eivät kyllä antaneet ymmärtääkkään, että hyväksikäytöstä olisi jäänyt fyysisiä jälkiä. Lisäksi useinmiten jäljet paranevat muutamassa viikossa niin, että niitä on vaikea löytää ja todentaa.

Sairaalan jälkeen siiryimme perheneuvolaan terapiaan. Lapsi kävi aluksi terapiassa muutaman kerran viikossa, sitten viikon välein, jossain vaiheessa kahdenviikon, kunnes kahdenvuoden kuluttua ensimmäisestä käynnistä terapia lopetettiin ja sovittiin, että sitä jatketaan heti, mikäli tarvetta syntyy.

Perheneuvola ja sairaalan tutkimukset menivät nopeasti, mutta polisii tutkinta taas kesti n. vuoden ja koko prosessi tuomitsemiseen asti n. puolitoista vuotta.

Ennen hyväksikäytön ilmitulemista lapsella ei oikein oireita ollut. Hän ikään kuin kai pyyhki koko asian pois ja keskittyi tekiän hyviin puoliin ainoastaan. Kun asia tuli ilmi ja lähdimme purkamaan sitä, niin tuli kaiken näköistä. Lapsen omat rajat tiukkeni, hän kyseinalaisti meidän kaikkien motiiveja hänen suhteen, saattoi leikkiä barbeilla seksikoulua, jossa aikuiset barbit opettivat lapsille seksin harrastamista, itseinho ja oman kuvan vääristyminen (yritti mm. todistella minulle, että hän oli omituisen näköinen, eikä normaali niinkuin muut), muiden kuin minun viattomat hellyydenosoitukset saivat pois tolaltaan ja pelkäämään. Omien rajojen tiukentuminen, kuten sisaruksilta ja meiltä vanhemmilta piiloutuminen, jos ei ollut vaatteita (itse 5-8-vee, sisarus 4-v nuormpi)ja nyt tytön lähennellessä yhdeksää vuotta epäilen buberteetin puhjenneen hiukan liian aikaisin...vielä en ole ihan varma ja toivon, että olen väärässä!

Kammottavinta ja vaikeinta koko jutussa oli suhtautua lapsen rakkauteen hyväksikäyttäjäänsä kohtaan. Hän itki ikävänsä, uskoi, että hyväksikäyttäjä oikeasti rakasti häntä ja ettei tämä enään tekisi samoja asioita, syytti ennemmin itseään kuin hyväksikäyttäjäänsä ja asetti itsensä aikuisen asemaan ja hyväksikäyttäjän lapsen asemaan. Tosin, tämä oli hyväksikäyttäjän harjoittaman manipulaation ja mielikuvien suorittamista lapselle, joka oli ollut hyvin taitavaa ja tapahtui jopa minun silmieni edessä. Silloin en vain tajunnut sitä sairasta kaava tai tarkoitusta, kun aikuinen mies antoi lapsen ymmärtää, että he olivat tasavertaisia ts. saman tasoisia ts. hyväksikäyttäjä asettui lapsen asemaan viettäessä aikaa tyttäreni kanssa.

Ikäväkyllä, vielä tänä päivänäkin hyväksikäyttäjän suorittama manipulaatio voi hyvin. Lapsi tuntee vielläkin syyllisyyttää hyväksikäyttäjänsä pettämisestä ja hänen rakkautensa pettämisessä. Hänelle on vielläkin hiukan vaikea tajuta ja ymmärtää, että hän itse on ollut avuton lapsi ja ettei hänellä ole ollut vastuuta hyväksikäytöstä ja että niitä asioita ei olisi edes tapahtunut, ellei hyväksikäyttäjä itse olisi lasta hyväksikäyttöön johdattanut. Lapsi uskoo viellä (toisaaltaan, hänellä on tarveuskoa, niinkuin lapsilla yleinsä) että hyväksikäyttäjä rakasti häntä oikeasti ja oli hänen ystävänsä ja ettei hän tehnyt tekoja vahingoittamis mielessä. Vielä joskus harmittelee, että ei saa tavata hyväksikäyttäjää. Näin on, koska itse olen tullut siihen tulokseen vahvasti, että koko p**** saa pysyä hyvin kaukana lapsistani ja ettei hänellä ole enään minkäänlaista asiaa meidän elämäämme ja niiltäosin hän on täysin kuollut ihminen meille. Jos lapsella on tarve puhua tai purkaa tuntojaan tästä ihmisestä, niin se käy. Mutta em. Valokuvat perhealbumista on poistettu ja siirretty varastoon tulevaisuutta varten säästöön laspelle, jos tulee tilanne, että hän tarvitsee kuvia hahmottaessaan menneisyyttään.

Käsittääkseni valvotut tapaamiset sallitaan. Meilläkin niitä suositeltiin oikeudessa. Onneksi hyväksikäyttäjä ei ollut varsinaisesti sukua (lähiperhettä), niin ei tarvinnut sellaisistakaan alkaa tappelemaan.

SEn verran viellä, että lapselle olisi tosi tärkeää kuulla, jotta hän on rakas ja täydellinen ja ettei hän ole syypää tai millään tavoin likainen tai paha. Jos hyväksikäyttö tulee ilmi, niin tämä todistelu on lapselle oikeasti todella tärkeää, sillä useinmiten hyväksikäyttäjä on jankuttanut lapselle juurikin päin vastaista, että hän on likainen ja paha ja ettei kukaan rakasta häntä, jos asia tulee ilmi ja että hänet hylätään.

Meillä oli lapsen kanssa todella läheiset välit, ennen hyväksikäyttäjän astumista kuvioihin. Minä olin silloin lapselle maailman fiksuin ja luotettavin ihminen ja hän tieso, että maailman eniten häntä rakasti äiti. Olin toitottanut sitä lapselle, kuin mantraa, siitä asti kun syntyi, että on minulle maailman tärkein ja rakkain ja että maailmassa ei ole ketään, ketä rakastaisin niin paljon kuin häntä. Hyväksikäyttäjä sai aika pienessä ajassa lapsen uskomaan ihan toista ja kun hyväksikäyttö tuli ilmi, kysyi lapsi rakastinko hänen hyväksikäyttäjäänsä ja hylkäisinkö nyt hänet, oliko siis hyväksikäyttäjä minulle tärkeämpi. Ja lapsen oli myös vaikea ymmärtää, että poliisit eivät vie häntä vankilaan ja että kukaan ei rankaise häntä tapahtuneesta.

Tuomio tekoon nähden oli aika mitätön. 1v 8kk ehdollista ja se loppuu nyt vuoden lopussa. Ei edes niin paljoa mitä meni lapsen terapiaan, 2-vuotta. Tekijä luokiteltiin vaarin/papan asemaan ja sai tuomion törkeästä hyväksikäytöstä...

Paljon voimia teille ja eritoten pienelle lapselle. Toivon, että hänellä ei sellaista taakkaa kannettavana olisi.

Ystävällisesti entinen sioitettu myös/ Rk

Tyttö huostaanotettu 5 vuotiaana. Silloin epäilty että lasta oli seksuaalisesti hyväksikäytetty. Tehty tutkimus lapselle eikä löydetty fyysisiä jälkiä. Epäilty mies poliisi tutkimuksissa. Ei todisteita tapahtuneesta.

Lapsen äiti holtiton alkoholisti ja aina tupatäynnä "äijänköriläitä" sekä myös "hyypiömäisiä" naisia jotka eivät elä tässämaailmassa vaan ovat täysin holtittomia viinanperässä kulkevia.

Tällaisessa arjessa lapsi vietti sitten aina myös jatkossakin kaikki äidin luona olemiset. Tähän ei kukaan saanut oikeaa otetta koska useammiten jos tiedät niin alkoholistit ovat erittäin hyviä manipuloimaan jne.

Äiti sai aina tahtonsa läpi. Nyt tyttö meillä ja me olemme hänelle 6 sijoitus perhe. Tietoisesti valittu perhe ei muita lapsia saanut olla enään kotona asumassa. Koska ei tullut toimeen muisen lasten kanssa. Myös matkaetäisyys tarpeeksi pitkä että ei äiti kykene olemaan jatkuvasti oventakana.

Tytöllä on ollut outoja seksiin viittaavia ongelmia joita ei ole aikaisemmat perheet ehtineet kuin kyseenalaistaa ennen kuin äiti vaati lapsen pois. Tämä sai aikaan taas vuorostaan hyvin särkyneen lapsen joka menetti kaiken luottamuksen aikuisiin.

Nyt tyttö ollut meillä kohta neljä vuotta hän tuli meille ennen kuin täytti 10 vuotta. Huomasimme hänen omituisen käyttäytymisen miehiä ja poikia kohtaan samoin itseään kohtaan ym. Oli usein virtsatien tulehdus ja sen voi yhdistää aina kun oli käymässä äitinsä luona niin oli myös uusi tulehdus ja lääkekuuri.

Kyseenalaistimme heti välittömästi omituisen käyttäytymisen ja saimme akuutti ajan lastenpsykiatriselle klinikalle. Nyt kolme vuotta olemme käyneet tytön kanssa terapiassa sekä me työohjauksessa.
Me olemme sijaisvanhempina saaneet tukea ja ohjeita seurata esoim. tytön leikkejä ym.ja miten pidämme tilanteet hallinnassa. Aina on puhuttava ennen kuin menemme jonnekkin esim. uimahalliin että miten pitää kayttäytyä poikia/miehiä kohtaan nyt se jo rupeaa jujumaan mutta aina on muistutettava. Yksin ei vieläkään voi päästää uimahalliin. On kokeiltu ja heti meni pieleen. Onneksi oli eräs tuttu opettaja joka sitten asiasta tietävänä otti tytön huolekseen ja sitten antoi meille tietoa mitä oli tapahtunut.

Poikkeavuuksia on, tyttö nyt reilut 12 v.
Pissaa päivittäin housuihin. ja myös kakkaa housuihin eri tilanteisa mielestämme kun ei saa haluamaansa huomiota. Yleensä silloin tekee mitä vaan että saa olla keskipisteenä.

Ei pyyhi pyllyään eikä muutenkaan peseydy eikä hoida hygieniaansa. Jos on pissat housuissa vaikka märkänä vyötäröä myöden ei pienintäkään elettä tai halua vaihtaa kuiviin. (Käyttää housusuojaa.)
Samoin jos on housut tahriintuneet kakkasta niin ei vaihda muuta kuin pakon edessä. On kuin sitä vyötäröstä alaspäin ei olisi olemassakaan.
Aina leikit jotenkin menevät seksuaalisiksi ja varsinkin jos on pieniä 6-8 vuotiaita poikia leikkimässä. On sitonut kavereitaan myös kiinni esim. tuoliin ja sänkyyn jne. On piilotettu kaikki narut sun muut kaulaliinat.

Barbie nukeilla leikkii ja purkaa sitäkautta joitakin tunteita sitoo jalat sekä kädet ja teippaa suut. Sitoo ne päällekkäin eri asentoihin jne. Mutta jos menet ja johdattelemalla kysyt jotakin että miksi noin vaikeasti nuo tuossa sidottuna ja mitä ovat tehneet kun ovat niin surullisen näköisiä. Niin aina jokin muu hyvä ratkaisu joka ei ollenkaan kuulosta pahalta mutta se viittaa meille jotakin kamalaa traumaattista elämää missä lapsi on joutunut olemaan mukana.

On miehiä jotka ovat ostaneet naisten seksikkäitä vaatteita kun tyttö oli vasta 10-11 ikäinen ja antaneet tytölle. Me panimme ne heti pois käytöstä ja se oli suuri riita lapse b-äidin kanssa että kun ei lapsi saa pitää hienoja vaatteita.
Huomioimme että jos joku mies otti valokuvia niin tyttö muuttui kuin joksikin "lutkaksi" poseerasi ja esiintyi hyvin maireasti.
Tai sitten ei halunnut että häntä kuvataan ollenkaan.
Suhde naisiin huono. Jos on mies tai poika läsnä niin ovat tytölle kaikkikaikessa ja vikittelee miehiä kuin ammattilainen.

Ei kykene solmimaan ehjiä ihmissuhteita ikäisiinsä eikä muihinkaan on vaan ohi meneviä kavereita. Kontrolloi kaikenaikaa muita ja tosi hyvä matkimaan myös hyviä käyttäytymismalleja mutta ne eivät jää tavaksi.

On ajoittain hyvin masentunut ja kuin poissaoleva.
Hakkasi päätään seinään joka on nyt jäänyt pois. Raapii ja tekee itselleen kipeää on merkkejä itsetuhoisesta käyttäytymis oireilusta.

Haluaa että miehet häntä kehuisivat ja ylistäisivät. Omasta mielestään on ruma ja omituinen mutta miehiltä kyselee että "enkös olekkin söötti?" ja mitkä ilmeet.

Hänellä sairaanloinen halu paljastaa tietoisesti itseään miehille, istuu tai pyllöttää takapuoli pysyssä miesten edessä keimailee jne.

Käy käsiksi miehiin ja heidän sukukalleuksiinsa. Kaupoissa joissa mies myyjiä niin sinne hän haluaa aina ja on kuin heidän paras kaveri samoin humalaisten miesten seuraan hakeutuu heti jos vaan saa tilaisuuden olkoot se sitten kaupungin puistossa tai ravintolassa. Hänellä ei ole ollenkaan minkäänlaisia estoja eli laittaa itselleen rajoja.

Helppo uhri jos joku haluaa viedä mukanaan. Miten kykenemme suojelemaan lasta joka oireilee ja näyttää kiinnostuksensa sekä halun takertua uuteen, uuteen ja uuteen suhteeseen. Hän kokee meidät tyhmänä emme ymmärrä mitään.

Tyttö varastelee ja on joutunut usein siitä kiinni mutta ei vaikuta auttavan kovinkaan paljoa.

Hän valehtelee niin vakavasti että ei kukaan luokkakaveri enään voi luottaa häneen. Samoin valehtelee kotona mutta meillä on jo ohjakset aika hyvin käsissämme. Vaikka luottamus häneen on tipotiessään.

Kaikessa pitää näyttää se oikea käyttäytymis malli ja selittää mksi. Rehellisyys kaikessa on valttia.

Edessämme on luultavasti se pahin aika jolloin lapsi ehkä tiedostaa tapahtuneet miten sitten työstää sen ja joutuuko kuten usein saattaa käydä että seksuaalisesti hyväksikäytetyt tytöt ei välitä itsestään, heittäytyy käyttötavaraksi. Tässä on meidän tuki ja seuranta hänelle tarpeen. Mutta mitä lapsen äiti sitten saa aikaan?

Äitinsä kanssa puhelinkeskustelut ovat pelkästään miehistä ja heidän tarpeistaan ja tyttö antaa äidilleen neuvoja miten tehdä jne. Tämä on yksi vakava ongelma.
Puheluajat nykyään on rajoitettu 15 min kaksi kertaa viikossa ja jos kuulemme että puheet menevät sille linjalle niin käskemme lopetta. Lapsen b-äiti ei siis ole tietoinen eli ei ymmärrä mitä touhuavat lapsen läsnä tai lapsi mukana touhuissa. B-äiti sammuneena jossakin sohvan nurkassa ja tyttö yksin näiden "miseköriläitten" kanssa. Tyttö itse kertonut mutta vaikenee kun pitäisi puhua mitä sitten on tapahtunut.

Tässä vain osa suuresta ongelmasta. Lisänä myös FAS/FAE oireet johon yhtenä kuuluu seksuaalisesti poikkeava käyttäytyminen. Epäilemme että myö hänen b-äidillään on nämä samat oireet onhan alkoholismi hänen suvussa monen sukupolven naisten pahaongelma.

En tiedä auttaako tämä ollenkaan, enkä kykene paljoa oireitani tai yksityiskohtia kertomaan, koska olin melko pieni.

Olin 16-vuotias kun muutin omilleni. Huostaanotto tapahtui ollessani n. 5 vuotias, ja siitä lähtien kantava voima oli isäni. Hän kuoli ollessani 9, ja se oli kova pala. Rakensin itsetuntoni ja kuvani itsestäni siihen, että ainakin isä rakasti minua. Kerroin kaikille olleeni isän tyttö, ja vaikka hän joikin paljon, hän oli aina hyvä eikä koskaan väkivaltainen.

Ennen 18-vuotis syntymäpäivääni sain käsiini sosiaalitoimiston papereita, jotka romahduttivat kaiken. Olin jo vähän aikaa epäillyt kuvaani isästä, mutta paperit todistivat tiedon oikeiksi. Isäni oli väkivaltainen juoppo, ei ollut lähes koskaan kotona eikä viettänyt aikaa meidän (sisareni ja minun) kanssa.

Pahin tieto oli se, että häntä epäiltiin käyttäneen minua seksuaalisesti hyväksi. Vaikka viitteet olivat melko vahvat, ei niitä koskaan vahvistettu. Ihmettelen, miksi ruhjeet sukupuolielimissäni sekä sukupuolitauti, joka oli isälläni samaa aikaa kuin minulla, eivät riittäneet todisteiksi.

En osaa kertoa oirehtimisestani. Sitä on varmasti ollut, koska olen käynyt perhe- ja kasvatusneuvolassa alle kouluikäisestä 10 vuotiaaksi. Syynä voi toki olla myös huostaanotto ylipäätänsä.

Enemän voin kertoa siitä, miten se vaikutti minuun saadessani tietää asiasta. Olin masentunut aikaisemminkin, mutta tiedon jälkeen romahdin. Yritin itsemurhaa, menetin ruoka- ja unen haluni ja jouduin laitoshoitoon. Pilasin silloisen seurustelusuhteen etsimällä rakkautta muualta. (vikaa oli suhteessa kyllä ennestäänkin) Erinäisiä asioita kolahti mielessäni paikalleen, vaikka en vieläkään muista tapahtuneita. Myös eräiden sijaisvanhempieni käytös selittyi tiedolla. Muistamattomuuden takiako en vihaa miehiä? En ole käsitellyt asiaa vielä loppuun asti, mutta pikku hiljaa. Isäni haudalla olen käynyt vain kun on pakko, jouluna muiden sukulaisten kanssa.

Minulla on ajoittaisia haluttomuuden ja toimimattomuuden hetkiä, vaikka rakastan nykyistä miesystävääni ja hän on ihana, ymmärtäväinen ja hellä.

Jos epäilyksesi on vahva, toimi vaistosi mukaan. Parempi tietää totuus, ja auttaa lasta selviämään siitä, kuin että hän omineen sen saa selville myöhemmin. Näin ehkä voi estää esim. isän kysesä ollessa öytapaamiset tai sitten siten, että tapaamisissa on valvoja mukana. Lapsen iästä riippuen suojelua saatetaan tarvita.