Haluaisin tietää, että milloin olette päässeet koirienne kanssa ns. voiton puolelle? Tarkoitan, että alussa pennut ovat aika riiviöitä, hypitään purraan, syödään kaikki mikä eteen sattuu yms.. Niin milloin on alkanut hommat sujua? Eihän pentu nyt tietenkään itsekseen opi, mutta milloin on alkanut oppi menemään päähän? Tietty riippuu pennusta, mutta omistajien omia kokemuksia olisi kiva saada..
Kysymys?
***
5517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä voisin sanoo että voitto tuli kun pentu oli 8 viikkonen.Kun se tuli meille 7 vk.pentu ei tykännyt että sitä silittää saatikka että ottaa turkista kiinni,aivan mieletön raivokohtaus kera tervävät hampaat,muistona kulmahampaan reikä peukalossa.Viikon tein todella töitä että pentu anto silittää eikä ravistelustakaan käynyt heti kiinni.Olin pennun kanssa kotona siihen kun se täytti 6kk,eli oli aikaa rauhassa opettaa tavoille.Meillä ei ole piilotettu mitään,ei johtoja eikä siivottu pöytiä eikä kirjahyllyjä,ei lapsen leluja,mitään ei ole syönyt.
Kovia riehukohtauksia pentu saa edelleen,ikä 7 kk.Mutta kotona on kolme riehuttavaa ja kissat osallistuu aktiivisesti koiran riehuttamiseen.
Kaikki pureminen ja pahanteko kuuluu pennun normaaliin elämään,se lopuu ,tai ainakin vähenee kun koira täyttää vuoden.
Eli jos sulla on pentu,niin nauti siitä pentu ajasta, vaikka se on välillä raskasta,anna pennulle aikaa,läheisyyttä ja huomiota.
Kaikki riippuu sinusta,miten nopeesti asiat menee pennulle perille,sinä olet opettaja,sinusta riippuu millon saat voiton asioista,myös pentu osaa "iloita" onnistumisesta.
...puhuu asiaa!Näin se homma etenee...Ei meilläkään piiloteltu mitään vaikka vähän jännäsin nuitten tietsikkajohtojen puolesta;ettei mami pääsis enää nettiin;-)Mutta ainuut vahingot mitä teki oli olkkarin vanha matto(repi hapsut-hyvä syy nyt vaihtaa uuteen,sitten joskus=))ja isännän lempituolin jalkojen kaluaminen(no maalilla siitä selviää...)Muuten ollut nyt yllättävän rauhallinen jo,mutta ainakin meillä on tehty selväks että ulkona riekutaan ja sisällä *ollaan*Välillä meinaa pistää nahisteluks mein vanhan rouvan kans mut hän pistäää nopeasti nuoremman kuriin...Ja sitten hirvee hepuli,mutta nekin vähenemään päin.Mein koiruli on nyt vuoden ja risat...
Et eiku kärsivällisyyttä!Ja muistaa se et kun joku asia kerran kielletään,se on myös kiellettyä!
Mulla oli aikoinaan narttu joka ei oppinut koskaan olemaan kotona yksin!Ehdittiin muuttaa kun oli n.5vuotias ja joutui tarha koiraksi eli ei koskaan enää ollut kotona yksin.
Hotelli huoneet ja muut kisa-ja näyttelymatkamajoitukset sujui moitteetta,mutta kotiin jos jätettiin niin protestointi oli melkoista.Ja ennen kuin joku kertoo huonoista hermoista tai eroahdistuksesta,koira oli luonnetestattu 2,KVA kahdelta lajilta,mutta suurin protestoija jos ei päässyt mukaan reissuun.Monasti suurimmat pahan tekijät ovat narttuja,ehkä niiden kekselijäisyydestä johtuen,tosin urokset saavat kylla melkoista tuhoa aikaiseksi,kun on äijän koko,mutta pikkupojan aivot!
Mutta tätä yhtä tapausta lukuun ottamatta n.vuoden iässä se kaiken kaiketi loppuu,ainakin tää nuori neiti on pikkuhiljaa aikuistumassa,tosin vain pehmolelut ovat vielä liian kiinnostavia...
Itse olen tosiaan miettinyt samaa asiaa. Meillä on kyseessä toinen, saman rodun poika ja kuten usein olen kuullut puhuttavan "täysin edellisen vastakohta". Ikää pojulla on kohta 7 kk, ja tuntuu ettei mikään mene perille. Tottelee kun huvittaa ja kun kentälle mennään on aivan "aivot narikassa". Kotia on tuhonnut ihan kiitettävästi, sillä seurauksella, että yksin ollessaan saa vain yhden huoneen käyttöönsä. Välillä on kyllä kärsivällisyys koetuksella poikamme kanssa. Tuntuu että taidot ja konstit loppuu.
Koulutuksessa olivat sitä mieltä, että tässä vaihees mun pitää nyt vaan kehittää pojan pinnaa...(kuka kehittäisi minun pinnaani)
nyt sellanenki juttu kun reenaatte noin nuoria koiria että välillä voi vähän pitää hauskaakin reeneissä haukun kanssa...se on aika hyvin toiminut mulla aikanaan.eli ei koko ajan liian totisella asenteella.eikä liian pitkiä reenejä.