onko kenelläkään tilannetta päällä tai ollut jossa lapsi ei halua mennä etävanhemmalleen ? Meillä on nyt sellainen tilanne ja koskee sellasta 13 vuotiasta joka on nyt päättänyt ettei mene enää etävanhemmalleen koska mm. etävanhemman puoliso ei tee hänen kanssaan mitään. Näin hän sanoo syyksi. Etän puoliso ei ikinä ole ollut millään tavalla ilkeä lasta kohtaan tai edes komenteleva tai käskyttävä. Ei ole istunut tuntikausia rupattelemassa tai pelaamassa esim. fudista, ollut vain , ehkä ottanut silloin omaa aikaa jota ei muuten saa.
Mitä tilanteita teillä on ollut jos on ollut vastaavanlaisia ?
Mitä tilanteita teillä on ollut jos on ollut vastaavanlaisia ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aina ei edes tarvi tehdä mitään, jos vieras ihminen muuten vaan ärsyttää olemassaolollaan. Ja sehän on vanhemman ja lapsen yhteinen tapaaminen, ei silloin tarvi sitä vierasta ihmistä siinä olla. Eihän se äitikään siinä ole.
Kunnioittakaa lasten tahtoa, jos he haluaa viettää aikaa oman vanhemman kesken kahden, niin silloin he haluavat viettää sen ajan niin. Pakottamalla ulkopuolisia siihen mukaan pakotatte lapsen valitsemaan tuleeko enää ollenkaan. Tässä tapauksessakin lapsi ei halua tulla.
Nyt koita tajuta että vaimoni ei ole ylimääränen meidän kodissa eikä lasten vastuulla ole päättää ketä tapaan ja kenen kanssa seurustelen... ...osaan ollaa tasapuolinen enkä kohtele enkä anna kojdella lapsia huonosti. Ja äiti ei ole luonani koska ei kuulu enään minun elämään
kuka nyt sulle vastas... ethä sie sitä kysyny, ootsie ihan dille vai? mikä kiristää... oot aika jäbä hei...
No siis tuon ikäistähän ei voi tapaamisiin enää pakottaa. Mutta kyllä ihmettelen, että mitä äitipuolen olis edes pitänyt "tehdä" hänen kanssaan?? Eikös normiteinit keksi yleensä itsekin tekemistä kavereidensa kanssa, käyvät harrastuksissa jne. Äitipuolen hommaksi riittää, kun on normaalin ystävällinen.
Täällä voitte kertoa ihan mitä vain, varsin usein se todellinen totuus on toisenlainen.
13-vuotias on melkoisen tietäväinen ja osaa nähdä ja kuulla, niin sanosita, teoista, ilmeistä ja kaikesta päätellä asioita.
Tässä keskustelussa uusikko ihmetteli, kun lapsi ei halua tulla etävanhemman luokse,
onkohan niin että lapsen etävanhemmalla ei riitä aikaa olla lapsen kanssa.
Tuskin lapsi tuota uusikko ihmistä kaipaa kanssaan tekemään mitään, mutta kyllä oma isä tai äiti sentään voisi kuunnella aidosti lastaan ja eiköhän siihen kasvatukseen kuulu myös keskustelu eri asioista, koulusta, murrosiän aiheuttamista muutoksista, tyttö ja poikakavereista. Lapsen täytyy saada turvaa ennen kaikkea ja luottamus että uskaltaa puhua vanhempiensa kanssa.
Nuorella on tuossa iässä hyvin paljon kehollisia muutoksia ja mieli vaeltelee jo seksinkin puolella, joten aina ei ole helppoa ja nuori ärähtelee. Hän hiljalleen irtaantuu itsenäiseksi ja saatuaan siihen tukea vanhemmiltaan, vaikkapa vain hiljaistakin sekin on hyvä. Olisiko etävanhemman syytä miettiä mitä nuori haluaisi tehdä yhdessä tai olisiko mahdollista viedä niitä kavereita tapaamaan ja samalla tutustua nuoren tovereihin tarkemminkin. Joku harrastus jonne mennään yhdessä etävanhemman kanssa joko katsomaan tai harrastamaan ja jos lisäksi olisi nuoren hyvä kaveri ottaa mukaan, voisi siitä rakentua jotain parempaa. Missään nimessä nuorta tuossa iässä ei pitäisi jättää tyhjän päälle, että pelailehan nyt tietokoneella pelejä, kyllä se on totaalista unohtamista.
Pienetkin asiat voivat olla suuria nuorelle ihmiselle, mutta mielellään nuoren toiveiden mukaisia jos järjellisiä.
Nuori haavoittuu ja loukkaantuu hyvin helposti, joten harkintaa tarvitaan. Mutta toteamus, että nuorelle ei kuulu, kyllä se vain omalle lapselle kuuluukin ja näkyy sitäkin paremmin, että hänet on hyljätty.
Jos etäperheessä ajatellaan tällä tavalla. lapsen on todella parempi olla käymättä kokemassa ahdistumista, minäkin ahdistuisin moisesta käytöksestä.
Sanon mieluimmin uusikko kuin äitipuoli, sillä eihän nainen ole lapselle minkäänlainen äiti jos oma äiti elää ja pitää huoltakin lapsesta elatussopimuksen mukaisesti. Olet taka-alalla lapsen käydessä, ei lapsen tarvitse kanssasi olla se kuuluu lapsen omalle isälle, joudut ehkä valmistamaan ruokaa jos isä on saamaton vätys. Ruokasi ei ehkä maistu lapselle, sillä hän ei koskaan ymmärrä, että hänet on tähän tilanteeseen pakotettu, ensin tehty yhdessä ja sitten pakotetaan elämään elämää, jota yhdenkään lapsen ei koskaan pitäisi saada osakseen.
Poikkeuksina tietenkin on perheet, joissa lapsista kyetä omien vanhempien taholta eri syistä pitämään huolta, mutta silloin kyse on muunlaisesta lapsen elämän turvaamisesta yhteiskunnan taholta.
Tuossa edellä etäisä etäisä kirjoitti, että lapselle ei kuulu mitä hän tekee ja kenen kanssa seurustelee. No samalla hän paljasti itsensä eli lapsi ei olekaan hänelle tärkeä asia, joten parempi on että ei enää tapaa lasta, maksakoon tästä lisäelatustuen lapsen äidille.
Ei äidillä eikä isällä on sellaista oikeutta, että lapsen pitää aina alistua, kyllä asiat täytyy osata käsitellä lapsen kanssa asiallisesti. Kovasti tuntuu siltä, että tämä linja on ajanut perheen erilleen eli ei osata käsitellä asioita yhdessä, vaan isällä on taipumus määrätä ja hallita ja päättää eli alistaa kaikki alleen.