Miten pysyä mukana monissa tämän ajan uusiutuvissa trendeissä. Luin lehdestä että kirjahyllyt olohuoneissa tai kodeissa eivät ole ollenkaan muodissa. Ne ovat vähemmän kauniita pölyisiä kirjavarastoja. Näin ajat ja mieltymykset muuttuvat.
Nyt on mallia, jos kirjahylly ilman kirjoja jää asuntoon täyttää se muistoesineillä, taidelasilla tms. Totta se on, kun käy asuntonäyttelyissä, katsoo TV ohjelmia, lukee lehtiä, huoneistoissa ei todellakaan näy kirjahyllyn hyllyäkään, kauniit modernit huonekalut asunnoissa vangitsevat katseita. Ei enää pöyhistellä kodissani on esim 24m kirjahyllyssä kirjoja.
Kirjojakaan ei kannata enää ostaa, kirjojen lukeminen ei ole enää tätä päivää. Miten näihin kaikkiin muutoksien mylläköihin pitäisi suhtautua. Eläkkeellä ollessa kirjaston ja kirjojen lukeminen on yksi "ajantappo" aihe. Kohta tietysti sanotaan yhteiset tilaisuudet ja niiden hallituksissa toimiminen on aivan turhaa.
Mutta missä sitten jos ei yhteisiä tilaisuuksia olisi tapaisimme entisiä työkavereita ja saisimme uusia tuttavia.
Syötetäänkö kansalle murhia, tappeluita, sotia, tulvia, maanjäristyksiä metrikaupalla TV:ssä ja lehdissä. Nämäkö pitävät kansan ajan tasalla.
Niin mitä tilalle vanhenevien henkilöiden koteihin perinteisten kirjahyllyjen paikalle, miten pysymme muutoksien tuulissa mukana. Kodin muutos sisustuksessa kysyy budjetti varoja, halpaa uuden sisustuksen muutokset eivät ole.
Onko kirjahyllyjen elonkaari tullut tiensä päätökseen ja kirjojen hävittäminen ajan myötä saanut uuden trendin. Mitä tilalle?
Nyt on mallia, jos kirjahylly ilman kirjoja jää asuntoon täyttää se muistoesineillä, taidelasilla tms. Totta se on, kun käy asuntonäyttelyissä, katsoo TV ohjelmia, lukee lehtiä, huoneistoissa ei todellakaan näy kirjahyllyn hyllyäkään, kauniit modernit huonekalut asunnoissa vangitsevat katseita. Ei enää pöyhistellä kodissani on esim 24m kirjahyllyssä kirjoja.
Kirjojakaan ei kannata enää ostaa, kirjojen lukeminen ei ole enää tätä päivää. Miten näihin kaikkiin muutoksien mylläköihin pitäisi suhtautua. Eläkkeellä ollessa kirjaston ja kirjojen lukeminen on yksi "ajantappo" aihe. Kohta tietysti sanotaan yhteiset tilaisuudet ja niiden hallituksissa toimiminen on aivan turhaa.
Mutta missä sitten jos ei yhteisiä tilaisuuksia olisi tapaisimme entisiä työkavereita ja saisimme uusia tuttavia.
Syötetäänkö kansalle murhia, tappeluita, sotia, tulvia, maanjäristyksiä metrikaupalla TV:ssä ja lehdissä. Nämäkö pitävät kansan ajan tasalla.
Niin mitä tilalle vanhenevien henkilöiden koteihin perinteisten kirjahyllyjen paikalle, miten pysymme muutoksien tuulissa mukana. Kodin muutos sisustuksessa kysyy budjetti varoja, halpaa uuden sisustuksen muutokset eivät ole.
Onko kirjahyllyjen elonkaari tullut tiensä päätökseen ja kirjojen hävittäminen ajan myötä saanut uuden trendin. Mitä tilalle?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kodissani ei ollut monta kirjaa. mutta ne oli luettu tarkkaan. Nyt kun katselen kirjahyllyä, niin en varmaan ole kaikkia lukenutkaan, eikä oikeastaan kiinnostakaan paljoa, kun näkökin on huonontunut. Ongelma on mihin kirjat laitetaan kun muuttaa pinempään asuntoon.
Yksi ilahduttava asia oli kesällä, kun neljän lapsen lapset toistakymmentä 10-20v tulivat mummoa tapaamaan. Se oli ilahduttavaa, kun he pelasivat ulkona lentopalloa, potkupalloa ja hippasta ja juoksivat että tanner tömisi. Tuli ihan nuoruus mieleen seuratessa sitä menoa. Olihan muutakin mukavaa kesässä, mutta tämä parhain.
Onhan tämä surffailu netissä. Onhan tämä surffailu tärkeää eräälle Lorena*lle ja monelle muulle.
Tuttuuden muodostumista täällä vihataan ja pelätään. Pelkkää sanahelinää halitaan saada luettavaksi.
Minulle on palstatuttava Lorena*kin merkittävä. Kuka näistä eikukaan kirjoittajista merkitsee teille jotakin.
Väitätte tietysti, että olen täysin ilman ihmiskontakteja. Normaalisti käyn kerran viikossa tansseissa. pelaamassa korttia ja invaliidien kerhoissa, jonka jäsenkunta on n. 500, joista useat tuttuja.
Jouduin roudaamaan hyötikselle ja kirppareihin nyt muodista kokonaan menneet tietokirjasarjat remontin tieltä. Ei ollut tilaa kyllä kirjahyllyllekään.
Kunnostettuna sellaisen saa kirpputorilta muutamalla kympillä.
Netistä saa päivänkohtaista tietoa hyvin laajalta alueelta muutamilla klikkauksilla.
Onhan tämä mahtava murrosvaihe meille vuosisadan alkupuoliskolla syntyneille,
Myönnän olen pienesti kateellinen sinulle Ruuneperi, nimittäin tuosta kortinpeluu taidostasi koska elämässä oli vaihe etten pelannut korttia pitkään aikaan. Nyt pelaan kotikoneella pasianssia, Vapaakenttää,Spideriä satunnaisesti miinaharavaa, joten seurustelen tämän aparaatin uumenissa.
Olen, ainakin niin arvioin, saaneeni nettiystäviä sillee virtuaalisesti muutamia, kuten sinä Ruuneperi, kiitos ystävyydestä. Kun vanhenee kaikki ystävyydet tulevat yhä merkitsevimmiksi. Tänään menen entisten työkaverien kanssa päiväkahville, samalla vilkuttelemme silmää vähänkin kiinnostaville upeasti harmaantuneille herroille. Usein silmän vilkuttelu on täysin turhaa kun emme ole mitään siloposkisia tyttösiä vaan vanhentuneita leidejä.
Kiva että kirjoitit hyvin myönteisesti tästä ainakin 10v kestäneestä palstailusta. Kiitos!
Kiitos itsellesi mukanaolosta ja ystävällisestä suhtautumisesta.
Meitä saattaa yhdistää jonkinlinen samanhenkisyys, johon kuuluu se tuttu "kumarruskin", yhteisesti käyttämämme!
Korttipelejä ei netissä pelattane, shakkia kyllä. Tammea olen myös netissä pelannut kun haastettiin. Haastaja taisi olla ihan pikkupoika kun oli niin helppo nakki.
Minun harmaita hiuksiani ja ryppyisiä poskiani voi katsella jos klikka sinistä Ruuneperia ja kuvan kohtaa.galleriassa. Vastaisuudessa videoin sitten oman naamatauluni ja isken silmää.
Minusta on kaameaa, että nuoret eivät enää lue kirjoja
. Viihde saadaan tv:stä, ja asiatieto internetistä.
Mutta mitä he menettävätkään!
Itse olin intohimoinen lukija nuoruuteni päivinä. Neljä kirjaa viikossa oli aivan tavallinen annos. Usein luin kirjan kokonaan yhtenä iltana, yömyöhään.
Opin itsekin lukemaan ja kirjoittamaan, opin näkemään mikä on hyvän ja huonon tekstin ero. Yhä vielä tunnistan kauan sitten lukemani kirjat, monet olenkin lukenut useampaan kertaan. Kirjasto on kotoinen paikka. Lapsilleni ostin kirjoja ensi ikävuodesta asti, ja meillä istui aina joku nojatuolin nurkassa kirja nenän alla.
Nyt kirjat ovat riesa. Mihinkään niitä ei saa. Kukaan ei enää huoli vanhoja kirjoja, nuoretkaan eivät saaneet omia lapsiaan kiinnostumaan lukemisesta. Asunnot ovat pienet. ei kenelläkään enää ole pitkää seinää iso kirjahyllyä varten. Ja pölyähän ne keräävät.
Meidän on vain ymmärrettävä, että olemme fossiileja.
Meillä on entisten työkaverien piiri, kokoonnumme kesää lukuunottamatta joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko tiettyyn kahvilaan, joskus on eritysohjelmaa, kuten konsertti tai taidenäyttely. Monet olimme 10-20 vuotta samassa työpaikassa, ja olemme vieläkin melkoinen tiimi. Olen ollut työpaikkauskollinen, ja palstauskollinenkin, noin kahdeksan vuoden ajan täällä
raapustellut vaihtelevaislla aktiivisuudella.
Aasinsilta lukemiseen syntyikin : minulle kirja on kirja eikä sitä mikään korvaa. Olen ollut vuosikymmnet lähisuvun kirjavastaava, ja aina vauvasta vaariin on kirjat otettu ilolla vastaan lahjoina. Meillä lapsenlapsillekin on paljon luettu , siinähän saa olla lämpmästi lähekkäin ja pienemmät sylissä. Jokainen heistä osaa jo lukea, pieninkin ekaluokkalainenkin, ja hienoa ettei koulu säästä aapisesta, se jää lapsille omaksi eikä sitä kierrätetä. Meillä kirjahylly on kirjahylly, siellä lasiovien takana on vain kirjoja, tosin kirjoja on monessa muussakin paikassa.
Korttia en osaa pelata, en muista edes mitään pelien nimiä. Tanssimassa käyn viikottain kuntoilumielessä zumbaa ja paritanssia aina kun tilaisuus on, kuten risteilyillä, kylpylöissä, perhejuhlissa ja toisinaan eräässä palvelukeskuksessa. Monessa kylpylässä on hyviä yhtyeitä tanssi-iltoina, voi jäädä vaikka yöksi jos huvittaa. Varmasti niiaisin naistenvuorolla Ruuneperille, jos samaan tanssisaliin satuttaisiin.
Juu, samoin, :) ja tuosta kirjahyllystäni en minkään trendin takia luopuisi. Tämähän on minun kotini.
Miksi ihmeessä olisi oltava trendikäs?
Olen aina ottanut muodista sen, mikä sattuu sopimaan just minulle, kaikkihan olemme erilaisia, yksilöllisiä. Ja juuri se onkin parasta.
Olisihan se yksitoikkoista joukkiota, jos jokaisen tukka olisi laitettu samaan malliin, vaatteet olisivat toistensa kopioita ja koko sakki kuin yhdestä puusta veistettyä. Vielä kirjahyllytkin puuttuisivat jokaiselta.
vaikka olenkin joutunut vähentämään kirjojeni määrää, niin katosta lattiaan ulottuu lasiovinen kirjahyllystöni. Harmi vain, että lukeminen on kyllä vähentynyt.
Kirjat on olleet minun kanssani aina kun olen muuttanut ja silloin, kun lähdin Suomesta -- Ensin toin tänne rakkaimmat kirjani -- jo Tampereelta lähteissäni Taksikuski kysyi että tiilikiviäkö sinunkassissas on . Tulin sillon katsoon uutta työpaikkaani ja sai majailla tyttäreniluona ,ennenkuin pääsin täysin kotiutumaan uuteen asuinmaahani . Pian sain kyllä oman kodinkin sinne.
Olihan se hankalaa --laivallakin jouduin vaihtamaan sillon hyttiä ( 34v sitten )
Mikä huono tuuri -- en voinut ottaa,sitä ,koska WC oli kurjassa kunnossa .Sainkin sitten lyzus-hytin - se korvas kaikki vaivat .
Kirjoista en luovu -- on sitten "trendi mikä tahansa" sehän onkin minun ikäni aikana vaihtunut -- ja täälä on nyt Retro suurtahuutoo -- niin että olen nyt ajan tasalla taas
Niitä kirjoja tuli sitten muuttokuormassa ,jonkun verran -- ja täälä Suomalaiset olisivat halunneet lainata niitä -- olin niin ilkee että lainaksi en ole antanut kirjojani --koska joskus erehdyin , ja sinne ne katos -- ei ne tulleet takasin .
Kirjat --varsinkin kauniisti nidotut --ja nahkakantiset ovat minunkodissani kunniapaikalla.
Hitonko väliä on muodilla ja trendeillä? Onneksi omilla aivoilla ajattelu ja mieltymyksien noydattaminen eivät ole kriminalisoituja!
Karkeasti arvioiden parikymmentä hyllymetriä kirjojamme pysyvät hyllyissä helposti saatavilla.
Eivät ole edes hyvin ryhmiteltyinä vaikka aina joskus hieman niitä järjestelenkin.
Emme käy asuntonäyttelyissä. Miksi kävisimmekään?
Sisustuksemmekin on syntynyt kunkin ajankohdan tarpeiden mukaan ja uusiutuu äärimmäisen hitaasti. Viimeinen muutto oli tehokas karsija eikä uutta tarvinnut ostaa.
Sama koskee vapaa-ajan asuntoamme. Sen hylly on vielä täydellisemmässä kaaoksessa pääosoiteeseemme verrattuna.
Takavuosina yksi vuokralainen teki kirjojen suhteen radikaalin ratkaisun mutta talon portero sai ne takaisin.
Ajankohtainen asia on minullekin erikoisesti taidekirjojen paljous. Toissapäivänä kyselin juuri mieheni pojanpojalta, joka opiskelee Suomen Taideakatemiassa kuva, mutta hän on jo poiminut ne teokset aikanaan, jotka häntä kiinnostavat.
Pikkuveljelleen Jurij Enzolle olen 2 kirjaa jo antanut, venäläistä klassista kautta, ja da Vinzin anatomiatutkielman. Parille lapsenlapselleni myös halutessaan valita.
Eiväthän ne hyllyssä ilahduta ketään, elämänkertojakin kun on venäl.. engl. saksl. ja ruots. suomenkielisten lisäksi. Korkeatasoisina väripainoksina, saattavat myös ilahduttaa palvelutalojen kirjastoissa.
Itse pidän oikeasta kirjasta, ihan hyväillen avaan joskus sivuja, tai painan rintaani vasten mieluisen kirjailijan ajatuksia löytäessäni, en ole hankkinut sähköistä ladattavaa lukulaitetta, paperinen sivu tuntuu niin aidolta.
Hyvin voin olla olla fossiilinakin:D
Sadut oli minulle lapsena mieluista luettavaa.
Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki, Prinsessa Ruusunen, Punahilkka ja Lumikki.
Viimeksi mainittua näyttelimmekin siskoni kanssa, olin peilin henki, ja siskoni näytteli noidan osaa. Hän luuli Lumikin kuolleen
ja kysyi peilin hengeltä:
Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?
Minun piti sanoa: Lumikki tietenkin maas on kaunehin!
Silloin noita sai kamalan raivon puuskan ja kun tämän muistin edelliskerralta, laitoin nopeasti peilin pois ja juoksin ulos.
Tämä hassu näytelmä palautui mieleeni.
Anni Swanin kirjat oli kaikki mielenkiintoisia, samoin Topeliuksen sadut.
Aikuisena tuli sitten uudet kirjalijat, Mika Waltari, Väinö Linn ym.
lukuisia muitakin.
Makriina kertoi, että täytyi yön lukea, jos sai uuden kirjan.
Voin sanoa, että sama täällä, ei voinut millään kirjaa jättää
kesken.
Kirjat ovat kuin hyviä ystäviä, aina valmiina kun niitä tarvitsee.
Kuningatar on muistaakseni se, joka on mustasukkainen Lumikille hänen nuoresta kauneudestaan, ja siksi kyselee taikapeililtä:
"Ken on maassa kaunehin?"
Ja takapeilinsä vastasi: "Rakkaus on Lumikin,
HÄN on maassa kaunehin!"
Silloin kuningatar nostaa molemmat käsivartensa viittoineen ylös, ja kulkee eestaas huoneessaan suuren tunnekuohun vallassa.
Tuo oli meidän lempinäytelmämme lapsena.
Villapaidasta leikattiin hihat poikki saksilla, koska ne eivät sopineet näytelmän lyhythihaisten juhlamekkojen alle.
Arvaatte varmaan, kuka riemastui katkotuista hihoista.
"Monta kertaa näytelkäämme
tätä pientä näytelmäämme!"
Taikapeiliä kyllä tarkoitin myös viidennellä rivilläni, mutta kun olin tulossa kenkiltä ja pian lähdössä kokoukseen, niin i-kirjain ei tullut näkyviin siinä kiireessä.
Turhaan ei eläkeläisten kiireistä puhuta!
Voi ei, en jaksa enää korjailla. Lukekaamme näppisvirheet oikein! Niinhän useimmiten teemmekin.
"Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa kaunehin!"
Sitä ennenhän
taikapeili oli aina vastannut että
kuningatar tietenkin maassansa on kaunehin.
Mutta hyviä näyttelijöitä olitte jos yksi pötki pakoon !!
n ei siis eniten ole ulkonäköään aatellut.
Kaksi muutosta saisi taikasauvan heilauttajahengetär meillä tehdä.
Hävittää kirjahyllykön ja pakastimen.
Kirjahylly on lähes tarpeeton. Sinne on upotettu monen monta luettua kirjaa, joita ei useinkaan enää edes avaa. Tietokirjat vanhenevat, vanha tietokirjasarja naurattaa osiltaan, kun sitä lukee.
Toki tietokirjoja on vieläkin voimassaolevia, ja elämänkertateokset ovat mielenkiintoisia.
Kuvanäyttelyä ei meidän hyllyillä ole koskaan ollut.
Pakastin on ruokatavaran suonsilmäke. Kun haluaa ruokaa, ei jaksa odottaa lihan lämpenemistä vähintään vuorokauden, eikä pakastettu liha ole tuoreen vertaista.
Mikään ei pakasteessa parane.
Samaa mieltä tuosta pakastamisesta, että laatu siinä kärsii, kun kaupoista saa tuoretta aina.
Ihmiset luulevat säästävänsä pakastaessaan, mutta laskelmien mukaan läheskään kaikkea ei kannata säästömielessä pakastaa.
Pakastin? Köyhän varasto ja hätävara!
Kum lapset olivat pieniä ja talovelat niskassa auttoi 550-litrainen arkku perheen ruokinnassa.
Tietenkin marjat ja ne sienet joita ei voinut kuivata. Ok-tontin vaihtelevaa satoa.
Vasikan puolikas jonka olin saanut halvalla ja piolkoin itse käyttösuunnitelman mukaan.
Lampaan puolikas tai kokonainen. Jälleen pilkottuna käyttösuunnitelman mukaan.
Kaikkinensa arkku oli monena vuotena likimain kantta myöten täynnä joten tilan käyttö ja varastoinnin koodaus oli välttämätön.
Myöhemmin, kun lapsemme, 12 ja 13v, ensimmäisen kerran jäivät kahdestaan 3:ksi viikoksi, valmistin penskoille valmiit mikrosapuskat ko. ajalle ja irroitin lieden sulakkeet. Hyvin meni.
Velkaiselle, pienituloiselle yksinansaitsevalle perheelle suuri pakastin oli erittäin merkittävä apulaite.
Nyt riittää jenkkikaapin 40l:n pömpeli.
Mutta kirjahylly on tarpeen trendeistä piittaamatta.
Kyllä ihmiset menettävät paljon jos vaikkapa romaanien luku lopetetaan tai sitä radikaalisti vähennetään.
Itse en tuollaista lukutottumusta ole koskaan saanut kun kasakoulun kirjasto oli lastenkirjojen osaltakin olematon.
Aikuisiällä olen erilaista kirjallisuutta, sen eri lajeja, lukenut. Väinö Linna on sujuvalla kerronnallaan lempikirjailijani. Tuntemattoman Sotilaan olen lukenut monta kertaa ja Täällä pohjan tähden alla, ahmien.
Olen kyllä kiinnostunu lukemiesta, mutta huonosti kirjoitettua kirjaa en lukea jaksa.
Kinnostus kaikenlaiseen tietämiseen rajoittaa Lorenan tarkoittamaaa lukeneisuutta. Wikipedia on ollut itselleni arvokas tiedon lähde, sopisi palstalaisille yleisestikin.
Itselläni on uudehko kirjahylly, joka on kirjoista lähes tyhjä. Kauniista koivusta tehty arvokas (ainakin kallis) hylly on minusta kaunis huonekalu ja muidenkin huomaama.
Kirjahyllyn arkinen tarve on kuollut kun suuret kirjastot palvelevat lukuintoisia.
P.S. Ramoona* voisi paljstaa tanssipaikkansa, tulisin tanssitettavaksi!
Jouduin kuljettamaan komean kirjahyllyn energiajätteeksi remontin tieltä kun ei ollut kuivaa säilytystilaa. Katselin alebrosyyreista lastulevyistä tehtyjä halpatuotteita.
Hintaa niilläkin. Onneksi on kirpputorit. Tarjosin omaani keväällä sinne, mutta silloin heilläkään ollut tiloja ilmaiseksi paikalle vietynä ottaa myytäväksi.
Nyt sitten on kirjahyllyjen puutos
ei mitään tasoa jolle kauniin kirjan laskisit
jatkaaksesi sen lukemista myöhemmin.
En luopuisi en.
Kun väkisinkin kirjahyllyni on käynyt liian pieneksi -- olen keksinyt Uusiokäyttöä joillekkin kirjoille joita en kuitenkaan raski heittää pois --
Ne on oiva korotus ja minunmielestä kauniitakin Kukka purkkien alla
Pino on kivan näkönen ja kukka saa kivan paikan auringossa
en enää osta lisää uusia kirjoja.
Minä saan toistuvaksi lahjaksi kirjoja.
Tietyn tyypin elämänkertoja, erääseen omaan alaani liittyvää tietokirjallisuutta ja valkoituja kotimaisia sekä käännösuutuuksia.
11-vuotta sitten tapahtuneen muuttomme yhteydessä lapsemme tullasivat kirjamme omien mieltymystensä mukaan ja osan toimitin punaisen ristin kirppikselle.
Vielä jäi kohtuullisesti.
Sain hiljattain lahjaksi Paulo Coelhon uusimman, kuten olen saanut hänen aikaisempiaankin. "Alkemisti" oli eka, ja siitä pidin tosi paljon.
Tätä uusinta en ole vielä alottanut, mutta uskon senkin olevan hyvä. Lukemiseni on vähentynyt, mutta enköhän sentään "Uskottomuuden" maailmaan pian uppoudu.
Aloituksesi poiki edelleen asian, jota olen usein miettinyt.
Itse olin köyhän kodin kasvatti, yhden hyllyn tarjontaa olivat Waltarit, myös Saima Harmajat.
Tiedä, ymmärsinkö kirjojen sisällön ja symbolismin, mutta heti lukemaan opittuani nekin luin.
Mitä tekevät sen ikäiset lapset nykyisin? Elämä on täynnä tietokenetta, tablettia, valmiiksi kaltattua oppia, jos nyt oppia on ollenkaan.
Itse kiitän oman mielenmaailmani monipuolisuutta, kiintoisuutta, kielen oppia siitä, että osasin/sain käyttää lähellä olevaa kirjastoa hyväkseni.
Kiitos, että sain elää aikana, jolloin ei elämää rajoittanut valmistuotto, väkivaltapelit.
Lapset eivät osaa nyt elää ihmisten lailla.
Kenen vika?
Kyllä meidän lapset ja lapsenlapset osaavar elää ihmisten lailla, lukevat ja käyttävät kirjastoa.Miten surullista että kl:n jälkikasvulle kävi noin huonosti.
Joskus huolestutti. Yläastevaiheessa poikamme kuunteli Sibeliusta ja luki mm. Järvenpään Rumpuja, Hugon Kurjia yms. lapselle omituista.
Onneksi siinä ohessa menivät myös Tarzanit.
Loputa kuitenkin huoleni oli turha.
Osasitpa sanoa rumasti ja ilkeästi?
Miksi?
Ja, ole halleluja, minulla ei ole jälkikasvua, mutta osaan siitä huolimatta huomioida muitakin ihmisiä. En ole niin itsekäs, että minun maailmani täyttäisi vain Minä.
Kehtasit vielä plussata itsesi?
No, ehkä kellon viisarit jollain lailla selittävät asian.
Sinä se solvasit lapsa ja heidän vanhempiaan, etteivät osaa elää ihmisten lailla. Onneksi sinulla ei ole jälkikasvua.
''muualla toisin'', katso peiliin!
et todellakaan ansaitse plussaa, vaikka itse niin luuletkin!
Heräät klo 3,12 solvaamaan ystävällistä kirjoittajaa!
Etkö voi olla menemättä kirjoittajaan henkilökohtaisesti?
Miksi olet noin paha?
Jokainen saa tulkita kommentteja, kuin haluaa.
Minä en solvaa, vaan olen surullinen siitä, että enää nuoret eivät meidän laillamme lue kirjoja, jotka ruokkivat mielikuvitusta, antavat pohjaa hyvään elämään.
En näe, mitä tappamis/sotapelit kehittävät.
Niissä tapetaan ja ruhjotaan, ja seuraavassa sekunnissa kohde hyppää takaisin elinvoimaisena.
Siitäkö opitaan, että on lupa lyödä, odotetaan, ettei se haittaa?
Onneksi minulla ei ole jälkikasvua?
Ajattelepa, oletko sinä Jumala?
Onkohan tää kirjahyllyvillitys Suomessa jonkinlainen sivistyksen, kulturellisuuden mitta. Ehkä on parempi kysyä...oliko. Mitä enemmän kirjoja pölyttymässä lukuisissa seinät täyttävissä kirjahyllyissä, sitä sivistyneempi ihminen.
Nololta tuntuu myöntää, että olihan sitä meilläkin, kirjoja ja hyllyjä nimittäin.
Ajatelkaapas, jos teidän pitäisi aloittaa kotinne kalustaminen alusta, olisi vain tyhjät huoneet. Nykyisin ehkä tavallisinta yksinasujalla pari huonetta ja keittiö.
Minusta olisi ollut järjetöntä silloin kymmenisen vuotta sitten ruveta ostelemaan kalliita huonekaluja, minun varallisuuteni ollessa kyseessä ottaa uutta lainaa, jotta kalustukseni olisi jonniinmoisen tyylikästä tai arvokasta. Muutama elonvuosi sitäpaitsi vain enää jäljellä.
Ajatusmaailmani olikin Viron ´ opetusmatkan ´ jälkeen selkiytynyt monella tavalla, viihtyisä koti vähällä rahalla. Vähän kerrallaan kantelin tavaranvaihtotoreilta ja kirppiksiltä käytettyjä huonekaluja, ihan kaikki olen hankkinut käytettyinä. Mitenkä lienee jotain vanhaa sentään säilynyt tyttärilläni säilytyksessä, vanhempieni kodista saakka....pari vanhaa 30-luvun tyylistä tuolia ja liekkö ihan isäni opiskeluaikojen kirjahylly, 2x1,5 metriä, tummanruskea jotain arvopuuta, jököttää arvokkaana tuossa nurkassa. Sisältäen suunnilleen 35 kirjaa. Kotini henki on lämmin ja viihtyisä, ei arvokas eikä trendikäs, kuten ei asukkaansakaan.