millaisia ovat doberman ja rotikka?

kirsake

Omistajien kokemuksia.

Kiitos.

16

12735

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • martta

      Heippa,
      itselläni on ollut neljä dobberia, kaikki erilaisia. Yhteistä niille suuri toiminnan tarve, on harrastettava palveluskoiratyyppisiä tehtävänratkaisulajeja sekä paljon liikuntaa, jotta koira pysyy mieleltään tasapainoisena. Pätee tietty myös muihin rotuihin. Dobberi vaatii johdonmukaisen isännän eli emännän, mikä pätee taas moniin muihinkin rotuihin. Jos vertaan dobberia ja rotikkaa, on tunnustettava, että pidän rotikkaa luupäämäisempänä, eli ei niin terävä-älyinen, ei niin nopeasti oppiva, eikä niin palveluskoirahenkinen kuin dobberi. Eikä läheskään niin kaunis... Kokemukseni rotikoista rajoittuu ystävien koiriin, sekä siihen, että nuorena olisin ehdottomasti halunnut rotikan. Tarkemmin harkittuani otin dobberin. Onneksi otin dobberin, koska se on upea ystävä!

      Jos doberman olisi ikäänkuin sotilasarvoltaan upseeri, niin rotweiler on tykkimies. Kun doberman on lakimies, niin rotweiler on kapakan ovella järjestysmiehenä. Doberman ihmisenä harrastaisi ei nyt ehkä golfia, vaan mahdollisesti filosofiaa. Rotikka mutapainia....

      Hetkinen...mitenkäs sitten en lainkaan pidä golfia harrastavista lakimiehistä, kun kyseessä on ihminen? Jokin ei nyt mennyt kohdalleen, tätä täytyy vielä miettiä!

      • kirsake

        vastauksesta!


      • martta
        kirsake kirjoitti:

        vastauksesta!

        Hei taas,
        toivottavasti et mennyt entistä enemmän sekaisin eilisestä vastauksestani! Itseäni alkoi oikeasti naurattaa, kun innostuin vertailemaan, ja sitten vähän niinkuin kolahti omaan nilkkaan! Mutta oikeasti, dobberi on varmaan tyypiltään aavistuksen jalompi; olettaisin että herkkyyttä löytyy myös enemmän. Eli sehän tarkoittaa lähinnä, että siinä on enemmän haastetta ja moninaisuutta.
        Olen joutunut näkemään, miten maailman kiltein dobberiuros, joka ei tee pahaa kissanpoikasille eikä kaneille, ihmisistä nyt puhumattakaan, käy tappoaikeissa nuoremman uhittelevan uroksen (samaa rotua) kurkkuun. Tyhmyyttäni otin toisen uroksen samaan taloon, ja kun nuorempi tuli vuoden ikäiseksi, yhdessäeläminen loppui koirilta yhteen yhteenottoon. Sen jälkeen ne eivät muuta tehneet, kuin vaanivat tilaisuutta tappaa toisensa. Eli: jos sinulla on jo kotonasi voimakastahtoinen ja reviiritietoinen uroskoira, silloin tulee jatkossa olemaan hankaluuksia, jos otat dobermannin. Rotikasta en ole varma, onko se yhtä reviiritietoinen. Reviiri muuten tarkoittaa koiran kielessä paitsi taloa ja pihaa, myös emännän/isännän ympärillä olevaa tilaa... Liian lähelle ei toiset pääse. Narttuja saa olla, se ei ole ongelma. Dobberi on todellinen naistenmies, hienostunut mutta sinnikäs pyrkyri.
        Tällä en tarkoita, että rotikka olisi jotenkin helpompi. Kamalin tarina rotikasta (koirassahan ei varmaan ollut mitään vikaa, ainakaan alunperin, vaan siinä tavassa miten sitä käsiteltiin) minkä olen kuullut, menee seuraavasti: Vanhempi pariskunta laittoi lehteen ilmoituksen, että heillä on pitovaikeuksien takia tarkoitus lahjoittaa nuori rotweiler-uros. Henkilö äks meni sitä katsomaan; koira ihan ookoo, mutta kahvipöydässä kun istuttiin, koira kiipesi tuolille ja siitä sitten puoliksi myös pöydälle. Henkilö äks sitten kysymään, että eikös tuota koiraa pitäisi kieltää nousemasta pöydälle, johon omistajarouva totesi: Ei sitä voi kieltää, kun se siitä niin kovasti hermostuu"

        Haluan siis sanoa, että suurin osa koiraongelmista on ihmisen taitamattomuuden, tietämättömyyden ja osaamattomuuden tulosta. Jos olet ottamassa dobberin tai rotikan tyyppistä koiraa, toivottavati olet perehtynyt ainakin jossakin määrin siihen tapaan, millä koiraa tulee kasvattaa ja opettaa, jotta siitä tulee yhteiskuntakelpoinen, eikä vuoden kuluttua ole ongelmakoira.

        Ja johdonmukaisen kurinpidon ja kasvatuksen lisäksi ne tietenkin tarvitsevat valtavan määrän rakkautta, hellyyttä ja anteeksiantoa monista pikku erheistään. Kuten esille unohtuneet (entiset) kengät, nahkahansikkaat, talutusremmit, saattavat äkkiä muuttua käyttökelvottomiksi, jos unohtuvat esille.
        Mutta rohkeutta valintaan!


      • kirsake
        martta kirjoitti:

        Hei taas,
        toivottavasti et mennyt entistä enemmän sekaisin eilisestä vastauksestani! Itseäni alkoi oikeasti naurattaa, kun innostuin vertailemaan, ja sitten vähän niinkuin kolahti omaan nilkkaan! Mutta oikeasti, dobberi on varmaan tyypiltään aavistuksen jalompi; olettaisin että herkkyyttä löytyy myös enemmän. Eli sehän tarkoittaa lähinnä, että siinä on enemmän haastetta ja moninaisuutta.
        Olen joutunut näkemään, miten maailman kiltein dobberiuros, joka ei tee pahaa kissanpoikasille eikä kaneille, ihmisistä nyt puhumattakaan, käy tappoaikeissa nuoremman uhittelevan uroksen (samaa rotua) kurkkuun. Tyhmyyttäni otin toisen uroksen samaan taloon, ja kun nuorempi tuli vuoden ikäiseksi, yhdessäeläminen loppui koirilta yhteen yhteenottoon. Sen jälkeen ne eivät muuta tehneet, kuin vaanivat tilaisuutta tappaa toisensa. Eli: jos sinulla on jo kotonasi voimakastahtoinen ja reviiritietoinen uroskoira, silloin tulee jatkossa olemaan hankaluuksia, jos otat dobermannin. Rotikasta en ole varma, onko se yhtä reviiritietoinen. Reviiri muuten tarkoittaa koiran kielessä paitsi taloa ja pihaa, myös emännän/isännän ympärillä olevaa tilaa... Liian lähelle ei toiset pääse. Narttuja saa olla, se ei ole ongelma. Dobberi on todellinen naistenmies, hienostunut mutta sinnikäs pyrkyri.
        Tällä en tarkoita, että rotikka olisi jotenkin helpompi. Kamalin tarina rotikasta (koirassahan ei varmaan ollut mitään vikaa, ainakaan alunperin, vaan siinä tavassa miten sitä käsiteltiin) minkä olen kuullut, menee seuraavasti: Vanhempi pariskunta laittoi lehteen ilmoituksen, että heillä on pitovaikeuksien takia tarkoitus lahjoittaa nuori rotweiler-uros. Henkilö äks meni sitä katsomaan; koira ihan ookoo, mutta kahvipöydässä kun istuttiin, koira kiipesi tuolille ja siitä sitten puoliksi myös pöydälle. Henkilö äks sitten kysymään, että eikös tuota koiraa pitäisi kieltää nousemasta pöydälle, johon omistajarouva totesi: Ei sitä voi kieltää, kun se siitä niin kovasti hermostuu"

        Haluan siis sanoa, että suurin osa koiraongelmista on ihmisen taitamattomuuden, tietämättömyyden ja osaamattomuuden tulosta. Jos olet ottamassa dobberin tai rotikan tyyppistä koiraa, toivottavati olet perehtynyt ainakin jossakin määrin siihen tapaan, millä koiraa tulee kasvattaa ja opettaa, jotta siitä tulee yhteiskuntakelpoinen, eikä vuoden kuluttua ole ongelmakoira.

        Ja johdonmukaisen kurinpidon ja kasvatuksen lisäksi ne tietenkin tarvitsevat valtavan määrän rakkautta, hellyyttä ja anteeksiantoa monista pikku erheistään. Kuten esille unohtuneet (entiset) kengät, nahkahansikkaat, talutusremmit, saattavat äkkiä muuttua käyttökelvottomiksi, jos unohtuvat esille.
        Mutta rohkeutta valintaan!

        Kiitos hyvistä vastauksista. En vielä koiraa hanki, mutta toivottavasti tässä vuoden parin päästä. Rotuja vertaan ja mietin ja koiratietoutta hankin.

        Onko dobermannilla samaa miellyttämisen halua kuin saksanpaimenkoiralla? Harrastatko koirasi kanssa pk-lajeja? Minulla on herännyt valtava kiinnostus näitä lajeja kohtaan joten koiran tulisi olla joku niistä roduista millä on kilpailuoikeus, jos sitten vaikka kilpailun nälkä yllättää.

        Tähän kysymykseen on tietenkin vaikeaa vastata kirjoitusten perusteella mutta sopiiko doberman ollenkaan ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Erilaisista roduista kokemusta on mutta sitä ihan omaa ei vielä ole ollut.

        Tällä hetkellä rotuvaihtoehdoista ensimmäisenä on saksanpaimenkoira, mutta kun niitä rotuja on niiin paljon että tässä saa kyllä tosissaan miettiä että mikä se olisi juuri se minulle oikea ja sopiva.

        Huomautan tähän loppuun että vielä en dobermannista paljoa tiedä,mutta kuitenkin sen että vaativa rotu on ja tietysti ulkonäön ;)


      • martta
        kirsake kirjoitti:

        Kiitos hyvistä vastauksista. En vielä koiraa hanki, mutta toivottavasti tässä vuoden parin päästä. Rotuja vertaan ja mietin ja koiratietoutta hankin.

        Onko dobermannilla samaa miellyttämisen halua kuin saksanpaimenkoiralla? Harrastatko koirasi kanssa pk-lajeja? Minulla on herännyt valtava kiinnostus näitä lajeja kohtaan joten koiran tulisi olla joku niistä roduista millä on kilpailuoikeus, jos sitten vaikka kilpailun nälkä yllättää.

        Tähän kysymykseen on tietenkin vaikeaa vastata kirjoitusten perusteella mutta sopiiko doberman ollenkaan ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Erilaisista roduista kokemusta on mutta sitä ihan omaa ei vielä ole ollut.

        Tällä hetkellä rotuvaihtoehdoista ensimmäisenä on saksanpaimenkoira, mutta kun niitä rotuja on niiin paljon että tässä saa kyllä tosissaan miettiä että mikä se olisi juuri se minulle oikea ja sopiva.

        Huomautan tähän loppuun että vielä en dobermannista paljoa tiedä,mutta kuitenkin sen että vaativa rotu on ja tietysti ulkonäön ;)

        Heippa,
        kyllähän jotkut sanovat, että doberman/rotweiler ovat sen tyyppisiä koiria, että niitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta minusta pitää ehkä ajatella enemmän itseään eli omaa tyyppiään: "olenko minä sen tyyppinen ihminen että minulle sopii palveluskoira?"
        Jos olet luonteeltasi johtajatyyppiä, eli ET kovasti aina mieti että "uskaltaisiko tehdä näin", tai "keneltähän kysyisin kun en osaa itse päättää", niin todennäköisesti uskallat myös koiralle tehdä selväksi kuka käskee ja mitä missäkin tilanteessa tehdään, olipa koira sitten mitä rotua tahansa. Sitten on niitä toisia ihmisiä, joiden ei pitäisi ottaa kuin pehmolelukoiria, koska he eivät edes kokemuksen kautta opi olemaan johtajia koiralleen. Ja johtajan koira tarvitsee, vaikka joku saattaa sinullekin sanoa, että koiranhan pitää saada elää tasavertaisena perheenjäsenenä. Niinhän se kyllä saakin, kunhan on ensin oppinut, kuka tässä "tasavertaisessa perheessä" on vastuussa kaikesta ja tekee kaikki päätökset.
        Palveluskoirat ovat harrastuksena tosi hyvä harrastus: sekä dobbereilla että sakemanneilla voit harrastaa jäljestämistä, esineiden ja ihmisten hakua, viestinvientiä, tottelevaisuuskoulutusta tietenkin. Kyllä kai rotweilerillakin voi semmoisiin lajeihin osallistua ja kilpailla, yhtäkkiä en vain muista nähneeni harrastuspiireissä sitä rotua mukana. Voihan olla, että kun asun täällä kaukana pohjoisessa, on vain sattumaa ettei ole ollut rotikoita mukana. Mutta saattaahan se johtua siitäkin, ettei se ole niin soveltuva näihin lajeihin. (Taisin nimittää sitä aiemmin luupääksi,toivottavasti minkään käyttövalion arvon omistava rotweiler ei nyt suuttunut!) Suursnautsereita on myös maastolajeissa ollut, ja sittenhän on tämä vetoharrastus, missä ne ovat tosi hyviä.
        Kyllähän niitä kaikkia eroja kannattaa miettiä tarkoin. Dobberilla ei ole aluskarvaa, joten se ei kestä seisoskelua kylmässä ilmassa tai sateessa. Itse olen vuosikaudet vedättänyt suksilla itseäni, ja kun dobberi saa tehdä töitä, se voi juosta tunnin lenkin ihan kohtalaisessa pakkasessakin. Sakemanni taas kestää paremmin kylmää, eli jos aikoo oleilla paljon ulkona ympäri vuoden, säänkestävä koira on parempi kaveri. Tosin sitten sisällä pyörii niitä karvatolloja sängyn alla, vaikka kuinka siivoaisi, ja koira haisee herkemmin koiralta, varsinkin märkänä.
        Kesällä kun pyöräilemme mielellämme, ja koirahan voi olla vetämässä pyörää apuna, olen huomannut, että dobberin jalat kestävät paljon paremmin kulumista, eli eivät tule kipeäksi vaikka joutuisi asfaltillakin juoksemaan. Nuorempana minulla on ollut sakemanninarttu ja sitten myöhemmin toinenkin, mutta molemmilla meni varsin herkästi jalat aroiksi, kun nahka kului jalkapohjista liian ohueksi. Yhdelläkään dobberilla ei ole ollut semmoista ongelmaa.
        Mutta palataan taas aiheeseen, kunhan keksit jonkin oikein visaisen kysymyksen minulle pohdittavaksi!


      • kirsake
        martta kirjoitti:

        Heippa,
        kyllähän jotkut sanovat, että doberman/rotweiler ovat sen tyyppisiä koiria, että niitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta minusta pitää ehkä ajatella enemmän itseään eli omaa tyyppiään: "olenko minä sen tyyppinen ihminen että minulle sopii palveluskoira?"
        Jos olet luonteeltasi johtajatyyppiä, eli ET kovasti aina mieti että "uskaltaisiko tehdä näin", tai "keneltähän kysyisin kun en osaa itse päättää", niin todennäköisesti uskallat myös koiralle tehdä selväksi kuka käskee ja mitä missäkin tilanteessa tehdään, olipa koira sitten mitä rotua tahansa. Sitten on niitä toisia ihmisiä, joiden ei pitäisi ottaa kuin pehmolelukoiria, koska he eivät edes kokemuksen kautta opi olemaan johtajia koiralleen. Ja johtajan koira tarvitsee, vaikka joku saattaa sinullekin sanoa, että koiranhan pitää saada elää tasavertaisena perheenjäsenenä. Niinhän se kyllä saakin, kunhan on ensin oppinut, kuka tässä "tasavertaisessa perheessä" on vastuussa kaikesta ja tekee kaikki päätökset.
        Palveluskoirat ovat harrastuksena tosi hyvä harrastus: sekä dobbereilla että sakemanneilla voit harrastaa jäljestämistä, esineiden ja ihmisten hakua, viestinvientiä, tottelevaisuuskoulutusta tietenkin. Kyllä kai rotweilerillakin voi semmoisiin lajeihin osallistua ja kilpailla, yhtäkkiä en vain muista nähneeni harrastuspiireissä sitä rotua mukana. Voihan olla, että kun asun täällä kaukana pohjoisessa, on vain sattumaa ettei ole ollut rotikoita mukana. Mutta saattaahan se johtua siitäkin, ettei se ole niin soveltuva näihin lajeihin. (Taisin nimittää sitä aiemmin luupääksi,toivottavasti minkään käyttövalion arvon omistava rotweiler ei nyt suuttunut!) Suursnautsereita on myös maastolajeissa ollut, ja sittenhän on tämä vetoharrastus, missä ne ovat tosi hyviä.
        Kyllähän niitä kaikkia eroja kannattaa miettiä tarkoin. Dobberilla ei ole aluskarvaa, joten se ei kestä seisoskelua kylmässä ilmassa tai sateessa. Itse olen vuosikaudet vedättänyt suksilla itseäni, ja kun dobberi saa tehdä töitä, se voi juosta tunnin lenkin ihan kohtalaisessa pakkasessakin. Sakemanni taas kestää paremmin kylmää, eli jos aikoo oleilla paljon ulkona ympäri vuoden, säänkestävä koira on parempi kaveri. Tosin sitten sisällä pyörii niitä karvatolloja sängyn alla, vaikka kuinka siivoaisi, ja koira haisee herkemmin koiralta, varsinkin märkänä.
        Kesällä kun pyöräilemme mielellämme, ja koirahan voi olla vetämässä pyörää apuna, olen huomannut, että dobberin jalat kestävät paljon paremmin kulumista, eli eivät tule kipeäksi vaikka joutuisi asfaltillakin juoksemaan. Nuorempana minulla on ollut sakemanninarttu ja sitten myöhemmin toinenkin, mutta molemmilla meni varsin herkästi jalat aroiksi, kun nahka kului jalkapohjista liian ohueksi. Yhdelläkään dobberilla ei ole ollut semmoista ongelmaa.
        Mutta palataan taas aiheeseen, kunhan keksit jonkin oikein visaisen kysymyksen minulle pohdittavaksi!

        Kumpi rotu olisi ns. pehmeämpi, dobermann vai SPK? Olen miettinyt sitä SPK:a tosi paljon, näyttely- tai sekalinjaista koska tosiaan olisi ensimmäinen oma koira niin en ihan hukassa olisi. Sellaiseen koirakouluun (onko TOKOkin selainen?) aion koiran (ja itseni) viedä että pohja koulutukselle olisi sitten hyvä. Ensin menen katselemaan kentän reunalle että mitä se homma oikein on, jos se ei sitten olekaan minulle sopiva niin ainahan rotua voi miettiä uudelleen, hankalampaahan se sitten on kun on koira jo siinä ja huomaa ettei se sovikaan.

        Toisaalta tämä dobermann kiinnostaa myös, kai sille voisi jonkin takin hankkia että se tarkenee olla talvella ulkona? Luin että dobermanneilla perinnöllisinä sairauksina esiintyy yleensä lonkkavikaa,silmäsairautta ja maksasairautta, lisäksi voi olla taipumusta sydänlihaksen rappeutumiseen ja niskanikaman kanavan ahtaumaan. Onko sinulla kokemusta näistä? Onko nuo kovin yleistäkin?

        Nämä tuli nyt tässä mieleen, kiitos vastauksistasi!


      • Martta
        kirsake kirjoitti:

        Kumpi rotu olisi ns. pehmeämpi, dobermann vai SPK? Olen miettinyt sitä SPK:a tosi paljon, näyttely- tai sekalinjaista koska tosiaan olisi ensimmäinen oma koira niin en ihan hukassa olisi. Sellaiseen koirakouluun (onko TOKOkin selainen?) aion koiran (ja itseni) viedä että pohja koulutukselle olisi sitten hyvä. Ensin menen katselemaan kentän reunalle että mitä se homma oikein on, jos se ei sitten olekaan minulle sopiva niin ainahan rotua voi miettiä uudelleen, hankalampaahan se sitten on kun on koira jo siinä ja huomaa ettei se sovikaan.

        Toisaalta tämä dobermann kiinnostaa myös, kai sille voisi jonkin takin hankkia että se tarkenee olla talvella ulkona? Luin että dobermanneilla perinnöllisinä sairauksina esiintyy yleensä lonkkavikaa,silmäsairautta ja maksasairautta, lisäksi voi olla taipumusta sydänlihaksen rappeutumiseen ja niskanikaman kanavan ahtaumaan. Onko sinulla kokemusta näistä? Onko nuo kovin yleistäkin?

        Nämä tuli nyt tässä mieleen, kiitos vastauksistasi!

        Hei,
        kyllä varmaan jos puhutaan hyvin yleisellä tasolla, SPK on pehmeämpi kuin dobberi. Mutta aina on poikkeuksia. Ne minun sakemanninartut olivat molemmat vähän liiankin pehmeitä, eli alkoivat kallistua aran puolelle, mutta täytyy myöntää että hankinkin ne vähän liian hätäisesti tutkimatta eri kenneleitä ja taustoja. Eli sorruin siihen nuoren eläinystävän tyypilliseen virheeseen, että kun pääsee omaan kämppään muuttamaan, niin heti on oma koira saatava. Eli lehti-ilmoituksesta sen kummemmin harkitsematta ja tutkimatta vanhempien taustoja. Ja toinen sakemanneista sitten avioeron jälkeen, kun muutin omaan taloon ja eroon ei-niin-kovasti-koirista-pitävästä ex-miehestäni. Sama juttu, en ollut vieläkään oppinut: ja uusi, samanlainen liian pehmeä narttu kaverina...Kivoja koiria muuten kyllä, ei siinä mitään, oppivaisia ja miellyttämishaluisia. Mutta paremmin on minulle sopinut tuo dobberi, johon rotuun olen innostunut uuden mieheni myötä.

        Yksi käytännön syy miksi ennemmin dobberi minulle, on lyhytkarvaisuus; haluan että koiruus nukkuu vieressäni, ja sakemanni ei välttämättä edes viihdy sängyssä, koska sille tulee liian kuuma.

        TOKO tarkoittaa juuri tottelevaisuuskoulutusta, ja sitä voi -ja kannattaa- harrastaa ihan muuten vaan ja jos innostuu enemmän, voi alkaa kilpailla siinäkin lajissa. Jos asut edes kohtalaisen kokoisessa kaupungissa, sieltä varmasti löytyy käyttö- tai palveluskoirakerhoja ja muitakin, jotka järjestävät pentukursseja. Eli ei tarvitse sivusta katsella pienemmänkään kaverin, mukaan vaan sosiaalistumaan! Se on erittäin tärkeätä juuri nuorelle koiralle.

        Itse olen yhä laiskempi menemään mukaan joukkoon: viihdyn koirineni pelottavan hyvin yksin pitkin metsiä kuleksimassa.

        Jotenkin minusta tuntuu, että sinulle varmaan sopisi parhaiten ensimmäiseksi koiraksi SPK, kunhan ostat kunnon kennelistä, ja muistat kysellä taustat selviksi. Eli juuri arkuus, ja sitten kaikenlaiset iho-ongelmat ovat viime vuosikymmeninä olleet saksanpaimenkoirien riesana. Vehnäallergia oli sen toisen narttuni riesa: jatkuvaa raaputtelua, kunnes ongelman perimmäinen syy usean vuoden kuluttua selvisi. SPK on monipuolinen ja -käyttöinen, joka säällä toimiva (rankkasade ei kiva kenellekään) palvelusaltis ja lojaali koira. Sittenhän vielä pitää päättää, kumpi valita, uros vai narttu....


      • Martta
        kirsake kirjoitti:

        Kumpi rotu olisi ns. pehmeämpi, dobermann vai SPK? Olen miettinyt sitä SPK:a tosi paljon, näyttely- tai sekalinjaista koska tosiaan olisi ensimmäinen oma koira niin en ihan hukassa olisi. Sellaiseen koirakouluun (onko TOKOkin selainen?) aion koiran (ja itseni) viedä että pohja koulutukselle olisi sitten hyvä. Ensin menen katselemaan kentän reunalle että mitä se homma oikein on, jos se ei sitten olekaan minulle sopiva niin ainahan rotua voi miettiä uudelleen, hankalampaahan se sitten on kun on koira jo siinä ja huomaa ettei se sovikaan.

        Toisaalta tämä dobermann kiinnostaa myös, kai sille voisi jonkin takin hankkia että se tarkenee olla talvella ulkona? Luin että dobermanneilla perinnöllisinä sairauksina esiintyy yleensä lonkkavikaa,silmäsairautta ja maksasairautta, lisäksi voi olla taipumusta sydänlihaksen rappeutumiseen ja niskanikaman kanavan ahtaumaan. Onko sinulla kokemusta näistä? Onko nuo kovin yleistäkin?

        Nämä tuli nyt tässä mieleen, kiitos vastauksistasi!

        Niistä dobberin taudeista vielä: monilla roduillahan on semmoisia rotutyypillisiä vaivoja, jota seurataan tarkemmin. Lonkkaviat esimerkiksi ovat pahimmillaan suurilla ja nopeasti kasvavilla roduilla (tanskandoggi).
        Silmät eli silmänpohjat "peilataan" eli tutkitaan semmoisella lampulla hyvin monilta roduilta: samoin maksa-arvot testataan ennen pentujen teettämistä useilta roduilta. Itselläni ei ole yhdelläkään koiralla ollut tämmöisiä ongelmia, vaan kaikki on ollut näiltä osin parasta luokkaa. Mutta nyt "aikuisena" dobbereita hankkiessani, olenkin viisastunut ja osannut a) hankkia eläimen luotettavalta kasvattajalta ja b) vielä varmistaa kasvattajalta, että kyseisiä vaivoja ei ainakaan kolmeen sukupolveen ole esiintynyt pennun esi-isissä. Vastuulliset kasvattajat eivät edes teetä pentuja, jos jotakin pahempaa ongelmaa on esiintynyt joko toisissa pentueissa tai sitten esivanhemmissa.
        Hei taas...


      • kirsake
        Martta kirjoitti:

        Niistä dobberin taudeista vielä: monilla roduillahan on semmoisia rotutyypillisiä vaivoja, jota seurataan tarkemmin. Lonkkaviat esimerkiksi ovat pahimmillaan suurilla ja nopeasti kasvavilla roduilla (tanskandoggi).
        Silmät eli silmänpohjat "peilataan" eli tutkitaan semmoisella lampulla hyvin monilta roduilta: samoin maksa-arvot testataan ennen pentujen teettämistä useilta roduilta. Itselläni ei ole yhdelläkään koiralla ollut tämmöisiä ongelmia, vaan kaikki on ollut näiltä osin parasta luokkaa. Mutta nyt "aikuisena" dobbereita hankkiessani, olenkin viisastunut ja osannut a) hankkia eläimen luotettavalta kasvattajalta ja b) vielä varmistaa kasvattajalta, että kyseisiä vaivoja ei ainakaan kolmeen sukupolveen ole esiintynyt pennun esi-isissä. Vastuulliset kasvattajat eivät edes teetä pentuja, jos jotakin pahempaa ongelmaa on esiintynyt joko toisissa pentueissa tai sitten esivanhemmissa.
        Hei taas...

        No sitä TOKOa aion koirani kanssa sitten harrastaa, sitten siinä sivussa jälkeä. Ja jos koiralla on hyvät hermot niin suojelua olisi kiva kokeilla. Kai se minulle olisi se SPK hyvä, vielä siis ensimmäisenä valintana. Harmillista sitten jos se ei suostu vieressä nukkumaan;) noh, ehkä sohvalla sylissä makoilemaan edes.

        Kiitos vielä vastuksistasi ja hyvää syksyn jatkoa teille!


      • tuitsu79
        kirsake kirjoitti:

        No sitä TOKOa aion koirani kanssa sitten harrastaa, sitten siinä sivussa jälkeä. Ja jos koiralla on hyvät hermot niin suojelua olisi kiva kokeilla. Kai se minulle olisi se SPK hyvä, vielä siis ensimmäisenä valintana. Harmillista sitten jos se ei suostu vieressä nukkumaan;) noh, ehkä sohvalla sylissä makoilemaan edes.

        Kiitos vielä vastuksistasi ja hyvää syksyn jatkoa teille!

        Eksyin Googlen kautta tänne ja mukavaksi yllätykseksi asialliseen keskusteluun tosin vanhaan. Tälläisiä keskustelujen tulee ollakin eikä aina tarvi riitauttaa niitä! Mulla itselläni rotikka/spk uros ja narttu. Uros oppii hitaammin uusia asioita, mutta teke kaikkea myös oppimaansa suurella innolla ja välillä touhottamisella. Narttu oppii tosi helposti asioita, mutta sillä ei ole samallaista mielyttämisen halua kuin uroksella. Olen mieltänyt narttuni enemmän rotikan kaltaiseksi. Se on viisas mutta junttura. Laiskakin se on.


      • rontikka

        Onpas ikävä kuulla että olet tota mieltä rotikoista. Oletko koskaan käynyt kattomassa rotikoita kentällä vai oletko pelkästään nähnyt kavereittesi läskejä sohvaperunoita?

        Enpä viitsi tapella näinkin mielipideasiasta, koska itse olisin ihan valmis dobermannin ottamiseen. Rotikka kuitenkin soveltuu aina paremmin palveluskoiraksi kuin dobberi. Vaikka onkin rotevampi, niin aina se on ketterämpi ja yhteistyöhaluisempi sekä kaikista lapsirakkain rotu!
        Ja siitä kovapäisyydestä en lähtisi puhumaan...


      • rontikka
        martta kirjoitti:

        Heippa,
        kyllähän jotkut sanovat, että doberman/rotweiler ovat sen tyyppisiä koiria, että niitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta minusta pitää ehkä ajatella enemmän itseään eli omaa tyyppiään: "olenko minä sen tyyppinen ihminen että minulle sopii palveluskoira?"
        Jos olet luonteeltasi johtajatyyppiä, eli ET kovasti aina mieti että "uskaltaisiko tehdä näin", tai "keneltähän kysyisin kun en osaa itse päättää", niin todennäköisesti uskallat myös koiralle tehdä selväksi kuka käskee ja mitä missäkin tilanteessa tehdään, olipa koira sitten mitä rotua tahansa. Sitten on niitä toisia ihmisiä, joiden ei pitäisi ottaa kuin pehmolelukoiria, koska he eivät edes kokemuksen kautta opi olemaan johtajia koiralleen. Ja johtajan koira tarvitsee, vaikka joku saattaa sinullekin sanoa, että koiranhan pitää saada elää tasavertaisena perheenjäsenenä. Niinhän se kyllä saakin, kunhan on ensin oppinut, kuka tässä "tasavertaisessa perheessä" on vastuussa kaikesta ja tekee kaikki päätökset.
        Palveluskoirat ovat harrastuksena tosi hyvä harrastus: sekä dobbereilla että sakemanneilla voit harrastaa jäljestämistä, esineiden ja ihmisten hakua, viestinvientiä, tottelevaisuuskoulutusta tietenkin. Kyllä kai rotweilerillakin voi semmoisiin lajeihin osallistua ja kilpailla, yhtäkkiä en vain muista nähneeni harrastuspiireissä sitä rotua mukana. Voihan olla, että kun asun täällä kaukana pohjoisessa, on vain sattumaa ettei ole ollut rotikoita mukana. Mutta saattaahan se johtua siitäkin, ettei se ole niin soveltuva näihin lajeihin. (Taisin nimittää sitä aiemmin luupääksi,toivottavasti minkään käyttövalion arvon omistava rotweiler ei nyt suuttunut!) Suursnautsereita on myös maastolajeissa ollut, ja sittenhän on tämä vetoharrastus, missä ne ovat tosi hyviä.
        Kyllähän niitä kaikkia eroja kannattaa miettiä tarkoin. Dobberilla ei ole aluskarvaa, joten se ei kestä seisoskelua kylmässä ilmassa tai sateessa. Itse olen vuosikaudet vedättänyt suksilla itseäni, ja kun dobberi saa tehdä töitä, se voi juosta tunnin lenkin ihan kohtalaisessa pakkasessakin. Sakemanni taas kestää paremmin kylmää, eli jos aikoo oleilla paljon ulkona ympäri vuoden, säänkestävä koira on parempi kaveri. Tosin sitten sisällä pyörii niitä karvatolloja sängyn alla, vaikka kuinka siivoaisi, ja koira haisee herkemmin koiralta, varsinkin märkänä.
        Kesällä kun pyöräilemme mielellämme, ja koirahan voi olla vetämässä pyörää apuna, olen huomannut, että dobberin jalat kestävät paljon paremmin kulumista, eli eivät tule kipeäksi vaikka joutuisi asfaltillakin juoksemaan. Nuorempana minulla on ollut sakemanninarttu ja sitten myöhemmin toinenkin, mutta molemmilla meni varsin herkästi jalat aroiksi, kun nahka kului jalkapohjista liian ohueksi. Yhdelläkään dobberilla ei ole ollut semmoista ongelmaa.
        Mutta palataan taas aiheeseen, kunhan keksit jonkin oikein visaisen kysymyksen minulle pohdittavaksi!

        Sulla on TÄYSIN väärä kuva rotikasta... en lähde väittämään että on parempi kentällä kun dobberi, kosa ne on kaks kunnon luupää rotua ja siitähän ei pääse mihinkään. Jos tutustut rotikoitten harrastemahdollisuuksiin, tuloksiin ja toimintaan, niin on varmaan jopa laajempi kuin dobberilla. Ihmiset saa väärän kuvan rotikoista kun näkee kavereitten sohvaperunoita... jotkut nimittäin todella luulee että rotikan massa tulee syöttämällä...


      • madrigal
        kirsake kirjoitti:

        Kiitos hyvistä vastauksista. En vielä koiraa hanki, mutta toivottavasti tässä vuoden parin päästä. Rotuja vertaan ja mietin ja koiratietoutta hankin.

        Onko dobermannilla samaa miellyttämisen halua kuin saksanpaimenkoiralla? Harrastatko koirasi kanssa pk-lajeja? Minulla on herännyt valtava kiinnostus näitä lajeja kohtaan joten koiran tulisi olla joku niistä roduista millä on kilpailuoikeus, jos sitten vaikka kilpailun nälkä yllättää.

        Tähän kysymykseen on tietenkin vaikeaa vastata kirjoitusten perusteella mutta sopiiko doberman ollenkaan ensimmäiseksi omaksi koiraksi? Erilaisista roduista kokemusta on mutta sitä ihan omaa ei vielä ole ollut.

        Tällä hetkellä rotuvaihtoehdoista ensimmäisenä on saksanpaimenkoira, mutta kun niitä rotuja on niiin paljon että tässä saa kyllä tosissaan miettiä että mikä se olisi juuri se minulle oikea ja sopiva.

        Huomautan tähän loppuun että vielä en dobermannista paljoa tiedä,mutta kuitenkin sen että vaativa rotu on ja tietysti ulkonäön ;)

        Minusta koiran valintaan vaikuttavat monet eri seikat,kuten käyttötarkoitus. Onko vain seura tai harraste. Minkälaiseen ympäristöön koira otetaan,tarkoitan onko lapsia? asumismuoto? ja niin edelleen.Itsellämme on kaksi dobberia ja voin kokemuksesta kertoa,että doobermann ei ole sohvaperuna.Se vaatii omistajaltaan sitoutumista.En valitsisi itse ensikoiraksi tätä suurta persoonaa.


      • antigonos
        martta kirjoitti:

        Hei taas,
        toivottavasti et mennyt entistä enemmän sekaisin eilisestä vastauksestani! Itseäni alkoi oikeasti naurattaa, kun innostuin vertailemaan, ja sitten vähän niinkuin kolahti omaan nilkkaan! Mutta oikeasti, dobberi on varmaan tyypiltään aavistuksen jalompi; olettaisin että herkkyyttä löytyy myös enemmän. Eli sehän tarkoittaa lähinnä, että siinä on enemmän haastetta ja moninaisuutta.
        Olen joutunut näkemään, miten maailman kiltein dobberiuros, joka ei tee pahaa kissanpoikasille eikä kaneille, ihmisistä nyt puhumattakaan, käy tappoaikeissa nuoremman uhittelevan uroksen (samaa rotua) kurkkuun. Tyhmyyttäni otin toisen uroksen samaan taloon, ja kun nuorempi tuli vuoden ikäiseksi, yhdessäeläminen loppui koirilta yhteen yhteenottoon. Sen jälkeen ne eivät muuta tehneet, kuin vaanivat tilaisuutta tappaa toisensa. Eli: jos sinulla on jo kotonasi voimakastahtoinen ja reviiritietoinen uroskoira, silloin tulee jatkossa olemaan hankaluuksia, jos otat dobermannin. Rotikasta en ole varma, onko se yhtä reviiritietoinen. Reviiri muuten tarkoittaa koiran kielessä paitsi taloa ja pihaa, myös emännän/isännän ympärillä olevaa tilaa... Liian lähelle ei toiset pääse. Narttuja saa olla, se ei ole ongelma. Dobberi on todellinen naistenmies, hienostunut mutta sinnikäs pyrkyri.
        Tällä en tarkoita, että rotikka olisi jotenkin helpompi. Kamalin tarina rotikasta (koirassahan ei varmaan ollut mitään vikaa, ainakaan alunperin, vaan siinä tavassa miten sitä käsiteltiin) minkä olen kuullut, menee seuraavasti: Vanhempi pariskunta laittoi lehteen ilmoituksen, että heillä on pitovaikeuksien takia tarkoitus lahjoittaa nuori rotweiler-uros. Henkilö äks meni sitä katsomaan; koira ihan ookoo, mutta kahvipöydässä kun istuttiin, koira kiipesi tuolille ja siitä sitten puoliksi myös pöydälle. Henkilö äks sitten kysymään, että eikös tuota koiraa pitäisi kieltää nousemasta pöydälle, johon omistajarouva totesi: Ei sitä voi kieltää, kun se siitä niin kovasti hermostuu"

        Haluan siis sanoa, että suurin osa koiraongelmista on ihmisen taitamattomuuden, tietämättömyyden ja osaamattomuuden tulosta. Jos olet ottamassa dobberin tai rotikan tyyppistä koiraa, toivottavati olet perehtynyt ainakin jossakin määrin siihen tapaan, millä koiraa tulee kasvattaa ja opettaa, jotta siitä tulee yhteiskuntakelpoinen, eikä vuoden kuluttua ole ongelmakoira.

        Ja johdonmukaisen kurinpidon ja kasvatuksen lisäksi ne tietenkin tarvitsevat valtavan määrän rakkautta, hellyyttä ja anteeksiantoa monista pikku erheistään. Kuten esille unohtuneet (entiset) kengät, nahkahansikkaat, talutusremmit, saattavat äkkiä muuttua käyttökelvottomiksi, jos unohtuvat esille.
        Mutta rohkeutta valintaan!

        Hei Martta,

        Hauska ja varsin informatiivinen vastauksesi dobberikysymyksiin herätti minussa halun kuulla lisää aatoksiasi.
        Miten vertaisit dobberia ja belkkaria? Minulla on kokemusta kahdesta groenendahlista, jotka ovat olleet aivan uskomattoman hienoja koiria. Nyt mietiskelen, miten tästä eteenpäin.
        Terveisin
        Mikael


      • tiinamuori
        antigonos kirjoitti:

        Hei Martta,

        Hauska ja varsin informatiivinen vastauksesi dobberikysymyksiin herätti minussa halun kuulla lisää aatoksiasi.
        Miten vertaisit dobberia ja belkkaria? Minulla on kokemusta kahdesta groenendahlista, jotka ovat olleet aivan uskomattoman hienoja koiria. Nyt mietiskelen, miten tästä eteenpäin.
        Terveisin
        Mikael

        En tunne rotua juuri lainkaan. Ihan muutama satunnainen kohtaaminen ollut kyseisen rodun edustajien kanssa, edes kukaan tuttavista / ystävistä ei omista belkkaria:(

        Satunnaisten ja harvalukuisten kohtaamisten perusteella olen muodostanut seuraavanlaisen mielipiteen: belkkari on dobberia herkempi. Siis herkempi reagoimaan, muistamaan (lue: oppimaan) ja toimimaan. Herkkyydestä hyvänä seurauksena on esim, että asiat menevät vähemmällä vaivalla perille kuin luupäillä. Huonoa on, että herkkä herkemmin 'oppii' myös negatiiviset asiat ja reagoi myöhemmin elämässään aiemmin saamansa kokemuksen perusteella.

        Yritän siis sanoa, että dobberikin on sen verran luupää, että pienet virheet koulutuksessa ja käsittelyssä eivät välttämättä aiheuta pysyvää vahinkoa, kun taas belkkarin kyseessä ollessa asia on ehkä toisin. Hyväsukuinen (lue: tervepäinen) belkkari osaavissa käsissä kasvaa helposti unelmakoiraksi, vaan toisaalta pienempikin käsittelyvirhe nuorena voi kostautua isona ongelmana myöhemmällä iällä.

        Itse ihailen suuresti pitkäkarvaisten belkkareiden ulkonäköä. Laiskana eukkona (tietyllä tapaa laiskana siis:-) en kuitenkaan uskaltaisi luvata jaksaa huolehtia pitkäkarvaisen turkin hoidosta. Jos uskaltaisin, omistaisin afgaanin tai pari:-))

        Kirjoitti Tiinamuori
        -aikoinaan olen näemmä kirjoittanut nimimerkillä 'martta', joka puolestaan taitaa nykyään olla varattu jollekin muulle Martalle, kun järjestelmä ei antanut vastata vanhalla nimimerkillä...


    • rontikka

      Moikka!

      Meiltä löytyy uros rotikka. Potkaisisin jopa ennemmin äijän pihalle kuin koiran jos täytyisi valita! Dobermannista en sinäänsä osaa sanoa, mutta uskon sen olevan hyvin saman tyylinen kun rotikka. Molemmat saksalaista alkuperää ja jollain tapaa niiden suku jossain vaiheessa risteytyy...
      Joku joskus sanoi ettei koskaan rotikkaa ekaksi koiraksi, mikä on oikeeta .....puhetta! Kyse on vaan omasta asenteesta ja tiedonhalusta.
      Meidän poika on lepponen ja yhteistyöhaluinen kullannuppu :) Rotikalla on aina vain yksi emäntä/isäntä, sanoi kuka mitä tahansa, mutta siitä ei pääse mihinkään. Erittäin leikkisä ja aktiivinen rotu, joka on aina valmis uusiin haasteisiin. Suosittelen lämpimästi. Vaikka onhan noi dobberit aivan upeita myös!! :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      646
      7936
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2220
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2124
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      1696
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1229
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1218
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1103
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      834
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      751
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      727
    Aihe