Raamattu yksin, kenen idea?

Hei-

Minusta asiaan on helppo vastata.

Mutta ja minusta tuo terminologia on hieno näkökulma mitä esität.
- Oikein fiinin tuntuista.

>>>>>>>>>>> 2 Piet 1:21 On minun vastaus !

Harvemmin Jumala on käpytellyt torilla esim. vastaan. On aina ilmoittanut itsensä ihmiselle, 1 Kor 12:1-11, Apt 21:9.

Raamattu tämän kirjakokoelman vahvistaa; Ilm 22:17-21.

Luther oli keskiajan päättäneen uskonpuhdistuksen jonkinlainen perustaja jäsen- tri Martti Luther eli 1400-1500 lukujen molemmin puolin.
> Mutta joukko anglosaksisia- germaanisia ja amerikkalaisia uskonpuhdistajia seurasi keskiajan kirkon monopolin murenemista, Ransjan vallankumous päätti aikakauden ja seurasi kunnia Jumalalle- kunnia evankeliumille ja Kristus missio. Ilm 14:6-13.
Keskiajan hengellinen pimeys kesti n. 1300 vuotta; Dan 7:25,
Kristuksen ja Jumalan kunnia oli voimallista sitten 1800 luvun herätyksissä
Ilm 14:12, 12:17- Pyhyyden arvot alkoivat vallita.

> II- adventti oli herännäisyyden huulilla. Työ päättyy 1 Kor 15:51-52, Ilm 20 luvun tapahtumiin.



Siunauksia runsaasti
Jari Laurila
Kurpan torpan sepän pojanpojanpoika

Raamatun innoitusta ja erehtymättömyyttä usein perustellaan Raamatulla. Jos vastaavaa loogista rakennetta soveltaisi johonkin muuhun kirjoituskokoelmaan, sitä tuskin hyväksyisi monikaan. Se tuntuisi kehäpäätelmältä ja halvalta huijaukselta.

Toisekseen, ihan vakavasti otettavien eksegeetikkojen mukaan Raamatusta itsestään ei löydy perustetta Sola Scriptura -periaatteelle.

Suomennan tähän pätkän Wikipedia-artikkelia:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sola_scriptura#Critiques

«Uskonpuhdistuksen jälkeen Sola Scriptura on joutunut katolisten kristittyjen vakavan kritiikin kohteeksi. Nykyiset kriitikot pitävät protestanttisten lahkojen huomattavaa määrää tämän uskomuksen valitettavana seurauksena, esittäen että Raamatun pitäminen ainoana erehtymättömänä opetuksen lähteenä edellyttää erehtyväistä tulkintaa. Siis ilman erehtymätöntä tulkitsijaa kristillisen uskon varmuus ei ole mahdollista.

Sola Scripturaa pidetään myös itseviittauksellisesti epäkoherenttina, koska Raamattu itse ei opeta Sola Scriptura -periaatetta, ja siksi usko, että Raamattu on ainoa kristillisen uskon lähde on sisäisesti ristiriitainen, koska sitä ei voi tukea ilman Raamatun ulkopuolista oppia.

On myös huomautettu, että Jeesus ja Paavali hyväksyivät epäraamatullisia suullisia ja kirjallisia perinteitä kirjoituksiin. Esimerkkejä näistä ovat: Viittausta "häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi." ei löydy Vanhasta testamentista, vaikka "Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus" (Matt. 02:23). Siksi tämä profetia, joka pidetään "Jumalan sana" on periytynyt suullisesti Raamatun sijaan. Matteus 23: 2-3, Jeesus opettaa, että kirjanoppineilla ja fariseuksilla on laillinen ja sitova "Mooseksen istuimeen" perustuva toimivalta, mutta tätä lausetta tai ajatusta ei löydy mistään Vanhassa testamentissa. Se löytyy (alunperin suullisena) Mishnah'sta, joka opettaa eräänlaista "opetuksen jatkumoa" Mooseksesta. 1 Kor 10: 4, Paavali viittaa kiveen, joka "seurasi" juutalaisia Siinain erämaan halki. Vanha testamentti ei sano mitään tästä ihmeellistä liikkumisesta. Mutta rabbiininen perinne sanoo. Lopuksi "Niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta" (2 Tim. 3: 8). Näitä kahta miestä ei löydy tähän liittyvästä Vanhan testamentin jaksosta (alkaen 2 Moos 7:8) tai muualtakaan Vanhasta testamentista.

Näiden epäjohdonmukaisuuksien lisäksi mainitaan myös, että koska 27 kirjaa, jotka muodostavat Raamatun kaanonin Uuden testamentin eivät perustu raamatulliseen luetteloon, joka todentaisi niiden innoituksen, niiden oikeutusta on mahdotonta päättää varmuudella viittaamatta toiseen erehtymättömään lähteeseen, kuten katolisen kirkon Magisteriumiin, jonka luettelo tunnetusti on koottu ja varmennettu neljännessä Karthagon konsiilissa vuonna 419 jKr. Sitä ennen nykyään tunnetun kaltaista koottua ja varmennettua Raamattua ei vielä ollut.»

a kontra kr kirjoitti: «"Ei yli sen mitä on kirjoitettu" on hyvä periaate.»

Miksi se on hyvä periaate? Mihin se perustuu?

Mikä kaikki kirjoitettu otetaan tuohon mukaan?

Millä perusteella arvostetaan jokin teksti innoitetuksi, erehtymättömäksi ja ohjeena velvoittavaksi tai sitten ei?

«Mikäli edellytät että jotain muutakin pitää olla niin se menee sinun piikkiisi etkä voi vedota sillä Raamattuun.»

Et tainnut lukea avaustani ollenkaan. En vetoa auktoriteetin tai Jumalan sanan mielessä Raamattuun enkä muihinkaan kirjoihin. Adventistien väännökset ovat sinänsä jännä kulttuurin kukkanen ja eri käännösten vertailu keskenään ja myös vakavasti otettavien Raamatun tutkijoiden tuloksiin on ihan mielenkiintoista.

Kuitenkin enin osa siitä kinastelusta, jota käydään mainitsemassasi käännöksessä tehdyistä poikkeavista käännöstulkinnoista, on minulle sikäli yhdentekevää, että arvelen kinan molempien osapuolien olevan täysin kuutamolla todellisuudesta. Tarkoitan tässä tekstien tulkittua merkitystä enkä niinkään käännöksen virheettömyyttä.