Olen jättänyt avioerohakemuksen, ja muuttanut erilleen mieheni kanssa pari kuukautta sitten. Yhteinen lapsemme on niin pieni, että hän tuli minun mukaani, ja tapaa isäänsä sopimuksen mukaan lyhyitä aikoja kerrallaan.
Syy erooni on anoppini. Tai siis nyt; ex-anoppini (voi luoja, kuinka hyvältä tuntuukaan sanoa noin!). Kestin ja sinnittelin vuosia, kunnes mittani tuli täyteen. Koetin ajatella, että olen naimisissa mieheni, en anoppini kanssa, mutta se ei vaan riittänyt. Anoppi yritti hallita elämäämme, teki aina selväksi minun kelvottomuuteni ja yksinkertaisesti hajoitti avioliittomme. Tämä oli mieheni ja minun ensimmäinen avioliitto, mutta miehelläni on lapsia ex-avopuolisonsa kanssa, samaten kuin nyt minun kanssani. Yhteisen lapsemme perhe hajosi, miehen ex-avoliiton lasten uusi perhe hajosi. He saivat kokea elämässään uudelleen vanhempansa eron.
Anoppi puhui lähes joka lauseessaan mieheni exästä. Ylisti tämän ylivertaisuutta, vertaili minua ja kotiamme exään ja heidän entiseen kotiinsa, sanoi aina, että mikään tai kukaan ei korvaa mieheni exää. Kertoi soittelevansa exän kanssa viikottain, tapaavansa viikottain shoppailun merkeissä, sanovansa hänelle aina, että hän on edelleen tärkein miniä. Kerran humalassa anoppi sanoi minulle, että miehen ex otti varmasti paremmin s-uihin pojaltaan kuin minä (!!). Viimeinen pisara tuli pari kuukautta sitten, kun anoppi puhui mieheni ja minun yhteisestä lapsesta alentavaan sävyyn. Sanoi, ettei tämä lapsi tule koskaan olemaan hänelle mitään muihin lastenlapsiin verrattuna. Tuolloin silmäni avautuivat; mieheni äiti on mieleltään sairas ja myrkyttää ihmiset ympäriltään, ja että minä menisin siinä mukana, jos jäisin.
Mieheni on murtunut. Hän itki ja aneli, etten jättäisi häntä. Kertoi rakastavansa enemmän kuin mitään, siksi tahtoi viedä minut vihillekin, ja että haluaa olla kanssani loppuelämäni, ettei halua menettää perhettään ja yhteistä elämäämme. Uskon häntä täysin, mutta en voi olla hänen kanssaan, koska hän ei ole valmis katkaisemaan välejä äitiinsä, edes siksi aikaa, että tämä tulee järkiinsä. Hän on niin äitinsä vallan alla, ettei kykene irtautumaan, vaan antaa äitinsä loukata läheisiään ja menettää siksi ihmissuhteitaan.
Lähtöni jälkeen otin yhteyttä tuohon mieheni exään. Me tapasimme ja puhuimme. Ja totuus tuli ilmi; mieheni ex oli jättänyt miehen myös anopin takia! Heillä oli ollut aivan samanlaista. Anoppi oli verrannut häntä kokoajan miehen ensirakkauteen, haukkunut, solvannut ja kertonut kahvittelevansa kyseisen nuoruudenrakkauden kanssa viikottain. Ja sanoi aina, että kyllä pojan olisi pitänyt tehdä lapset sen nuoruudenrakkauden kanssa, että nämä teidän lapset eivät ole koskaan hänelle niin tärkeitä kuin ne mahdolliset ensimmäiset olisivat olleet!
Olin aivan ällikällä lyöty. Ex kertoi myös, että ex-anoppi soittelee kokoajan hänelle, eikä jätä rauhaan. Hän oli kerran vaihtanut numeronsakin, mutta anoppi oli urkkinut sen lastenlasten puhelimesta. He eivät ole kuulemma tavanneet vuosiin, että ex-anoppi kyllä yrittää häntä kokoajan houkutella tapaamaan, mutta ex ei halua. Kyseinen eukko pilasi hänen suhteensa lastensa isään, miksi hän sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla enää tekemisissä? Sen vuoksihan hän erosi, että pääsi kyseisestä ihmisestä eroon! Eivät ole kuulemma shoppailleet tai kahvitelleet, ex ei halua. Ex-anoppi on hänelle myös viestitellyt, että nyt tuolla pojalla on uusi kelvoton vaimo, että sinä olit aina paljon parempi!
Mieheni kertoi minulle, että ex jätti hänet sen vuoksi, että heidän rakkautensa vain kuihtui ja suhde muuttui platoniseksi. Ja että siihen ei liittynyt mitään draamaa. Mies jätti siis kertomatta anopin osuuden asiassa. Olen loukkaantunut, mutta toisaalta ymmärrän, kuinka vaikeaa hänellä on. Hänen oma äitinsä karkottaa ihmiset hänet ympäriltään.
Ex-anoppini on mieleltään sairas. Viimeistään nyt olen siitä aivan varma. Hänen oma miehensä (ex-mieheni isä) lähti aikoinaan liitosta, koska ei enää kestänyt elää hänen kanssaan. Näin hän on itse kertonut. Jälkeenpäin hän on löytänyt uuden naisen ja elää nyt tämän uuden puolisonsa kanssa (joka on muuten ihan mukava nainen), ja anoppihan se siitä riemastui; alkoi terrorisoida ja levittää ihmeellisiä juoruja ex-miehestään ja tämän uudesta. En tiedä, oliko hänen päänsä sekaisin jo ennen omaa eroaan (ilmeisesti, kun ei oma mieskään häntä jaksanut katsella), mutta se oli varmaan viimeinen naula arkkuun; katkeruuksissaan hän pilaa nyt oman poikansa elämän.
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Onko kukaan muu ottanut eroa anopin takia?
Ero on tehnyt oloni kovin voimattomaksi. Suren lapsemme puolesta, mieheni puolesta, ja suren mieheni ex-liiton lasten puolesta, joiden kanssa ehdin tulla läheiseksi, ja jotka joutuvat nyt uudelleen kokemaan eron lähipiirissään.
Syy erooni on anoppini. Tai siis nyt; ex-anoppini (voi luoja, kuinka hyvältä tuntuukaan sanoa noin!). Kestin ja sinnittelin vuosia, kunnes mittani tuli täyteen. Koetin ajatella, että olen naimisissa mieheni, en anoppini kanssa, mutta se ei vaan riittänyt. Anoppi yritti hallita elämäämme, teki aina selväksi minun kelvottomuuteni ja yksinkertaisesti hajoitti avioliittomme. Tämä oli mieheni ja minun ensimmäinen avioliitto, mutta miehelläni on lapsia ex-avopuolisonsa kanssa, samaten kuin nyt minun kanssani. Yhteisen lapsemme perhe hajosi, miehen ex-avoliiton lasten uusi perhe hajosi. He saivat kokea elämässään uudelleen vanhempansa eron.
Anoppi puhui lähes joka lauseessaan mieheni exästä. Ylisti tämän ylivertaisuutta, vertaili minua ja kotiamme exään ja heidän entiseen kotiinsa, sanoi aina, että mikään tai kukaan ei korvaa mieheni exää. Kertoi soittelevansa exän kanssa viikottain, tapaavansa viikottain shoppailun merkeissä, sanovansa hänelle aina, että hän on edelleen tärkein miniä. Kerran humalassa anoppi sanoi minulle, että miehen ex otti varmasti paremmin s-uihin pojaltaan kuin minä (!!). Viimeinen pisara tuli pari kuukautta sitten, kun anoppi puhui mieheni ja minun yhteisestä lapsesta alentavaan sävyyn. Sanoi, ettei tämä lapsi tule koskaan olemaan hänelle mitään muihin lastenlapsiin verrattuna. Tuolloin silmäni avautuivat; mieheni äiti on mieleltään sairas ja myrkyttää ihmiset ympäriltään, ja että minä menisin siinä mukana, jos jäisin.
Mieheni on murtunut. Hän itki ja aneli, etten jättäisi häntä. Kertoi rakastavansa enemmän kuin mitään, siksi tahtoi viedä minut vihillekin, ja että haluaa olla kanssani loppuelämäni, ettei halua menettää perhettään ja yhteistä elämäämme. Uskon häntä täysin, mutta en voi olla hänen kanssaan, koska hän ei ole valmis katkaisemaan välejä äitiinsä, edes siksi aikaa, että tämä tulee järkiinsä. Hän on niin äitinsä vallan alla, ettei kykene irtautumaan, vaan antaa äitinsä loukata läheisiään ja menettää siksi ihmissuhteitaan.
Lähtöni jälkeen otin yhteyttä tuohon mieheni exään. Me tapasimme ja puhuimme. Ja totuus tuli ilmi; mieheni ex oli jättänyt miehen myös anopin takia! Heillä oli ollut aivan samanlaista. Anoppi oli verrannut häntä kokoajan miehen ensirakkauteen, haukkunut, solvannut ja kertonut kahvittelevansa kyseisen nuoruudenrakkauden kanssa viikottain. Ja sanoi aina, että kyllä pojan olisi pitänyt tehdä lapset sen nuoruudenrakkauden kanssa, että nämä teidän lapset eivät ole koskaan hänelle niin tärkeitä kuin ne mahdolliset ensimmäiset olisivat olleet!
Olin aivan ällikällä lyöty. Ex kertoi myös, että ex-anoppi soittelee kokoajan hänelle, eikä jätä rauhaan. Hän oli kerran vaihtanut numeronsakin, mutta anoppi oli urkkinut sen lastenlasten puhelimesta. He eivät ole kuulemma tavanneet vuosiin, että ex-anoppi kyllä yrittää häntä kokoajan houkutella tapaamaan, mutta ex ei halua. Kyseinen eukko pilasi hänen suhteensa lastensa isään, miksi hän sellaisen ihmisen kanssa haluaisi olla enää tekemisissä? Sen vuoksihan hän erosi, että pääsi kyseisestä ihmisestä eroon! Eivät ole kuulemma shoppailleet tai kahvitelleet, ex ei halua. Ex-anoppi on hänelle myös viestitellyt, että nyt tuolla pojalla on uusi kelvoton vaimo, että sinä olit aina paljon parempi!
Mieheni kertoi minulle, että ex jätti hänet sen vuoksi, että heidän rakkautensa vain kuihtui ja suhde muuttui platoniseksi. Ja että siihen ei liittynyt mitään draamaa. Mies jätti siis kertomatta anopin osuuden asiassa. Olen loukkaantunut, mutta toisaalta ymmärrän, kuinka vaikeaa hänellä on. Hänen oma äitinsä karkottaa ihmiset hänet ympäriltään.
Ex-anoppini on mieleltään sairas. Viimeistään nyt olen siitä aivan varma. Hänen oma miehensä (ex-mieheni isä) lähti aikoinaan liitosta, koska ei enää kestänyt elää hänen kanssaan. Näin hän on itse kertonut. Jälkeenpäin hän on löytänyt uuden naisen ja elää nyt tämän uuden puolisonsa kanssa (joka on muuten ihan mukava nainen), ja anoppihan se siitä riemastui; alkoi terrorisoida ja levittää ihmeellisiä juoruja ex-miehestään ja tämän uudesta. En tiedä, oliko hänen päänsä sekaisin jo ennen omaa eroaan (ilmeisesti, kun ei oma mieskään häntä jaksanut katsella), mutta se oli varmaan viimeinen naula arkkuun; katkeruuksissaan hän pilaa nyt oman poikansa elämän.
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Onko kukaan muu ottanut eroa anopin takia?
Ero on tehnyt oloni kovin voimattomaksi. Suren lapsemme puolesta, mieheni puolesta, ja suren mieheni ex-liiton lasten puolesta, joiden kanssa ehdin tulla läheiseksi, ja jotka joutuvat nyt uudelleen kokemaan eron lähipiirissään.
Vastaukset 60
Vanhimmat
surullista luettavaa ;(
itse en ole eronnut anopin takia, mutta täytyy myöntää, että yki eron top-10 hyvistä puolista oli, että pääsin samalla anopista eroon :D
oli meinaan aika hankala ihminen hänkin.
Kai olet varautunut siihen, että kohta se ex-anoppi alkaa soittelemaan sinullekin, pyytelemään kahville ja nuolemaan p-ersettä? Mikäli jatkaa samaa kaavaa.
Sun anoppis tai siis ex anoppis on tämä onnen ydin perhe ... ...joka muuten on ihan narsisti
Sama tuli minullekin ensimmäisenä mieleen!
Palstamme "Lissu" taitaa olla se sinun ex-anoppisi. Niin kuulostaa samanlaiselta!
Jep jep lissu valehteli että lapselapset ja lasten perhe on kaikki onnellisis ja sit sotki heidänkin elämän... ...ja ainakin miniä on käynyt katsomassa lasten ukkiakin että se siitä "perheen rikkojasta" jota ei ole koskaan nähty 3:)
Kylläpä on surullinen tilanne. Ehkä surullisinta on, ettei nyt jo ex-miehesi pysty irtautumaan äidistään, vaan näyttää olevan täysin hänen valtansa alla :( Monet pojat eli siis aikuiset miehet ovat valitettavan usein enemmän tai vähemmän äidin pikkupoikia aikuisinakin. Minun uusi seurustelukumppanini on myös paljolti kiinni vanhemmissaan, vaikka tilanne ei tällainen olekaan. Vielä enemmän hän on kiinni omissa edellisestä liitosta olevissa aikuisissa lapsissaan, he ovat pyhiä ja isä lapsille pyhä, vaikka oikeasti kaikkea muuta onkin. Tähän väliin ei kukaan uusi puoliso voi tulla, se on onneksi käynyt selväksi jo ennen kuin on yhtään sormusta sormessa. Olen todella pahoillani tilanteestasi ja kun lapsetkin vielä joutuvat kärsimään selvästi mielipuolisesta anopista. Mutta elämä jatkuu ja varmasti haavasi vielä parantuvat ja eheydyt ja löydät onnen elämääsi :) Voimia sinulle ja uskoa tulevaisuuteen! Ajattele, että pelastit erollasi oman ja lapsesi mielenterveyden ja tulevaisuuden ja käytte yhdessä kohti parempaa :)
En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka sanoo (kirjoittaa) "Anoppi yritti hallita elämäämme".
Kai te nyt kuitenkin tajuatte, ettei tämä ole mahdollsita, jos ETTE ANNA SEN TAPAHTUA!
Onko sinulla asiasta omakohtaista kokemusta?
Jos ei, niin et tietenkään voi ymmärtää.
Kyllä minulla on anoppi ja appi, jotka yrittivät määrätä millaisen talon tai auton saamme ostaa, millaisia vaippoja saamme käyttää lapsillamme, miten jaan aikaani esikoiselle, kun toinen lapsi syntyi, millaista ruokaa lapsille jne.
Tästä oli seurauksena se, että olin lastemme ollessa pieniä appivanhempien kanssa tekemisissä, niin vähän kuin on mahdollista käyttäytymättä silti epäkohteliaasti. En siis erottanut lapsiamme isovanhemmistaan, mutta olisimme muissa olosuhteissa tavanneet useammin.
Meidän perheellä on oma elämä, olemme aikuisia ihmisiä ja teemme itse päätöksemme. Vei toki hiukan aikaa, ennenkuin mieheni oppi tekemään päätöksiä potematta huonoa omaatuntoa, kun ei tehnyt isänsä mielen mukaan. Minun päätöksiini anopilla ei ollut mitään jakoa, joten hän oppi aika nopeasti että on turha edes yrittää vaikuttaa elämänmenoomme.
Jostain syystä meidän perheessä onkin pärjätty paremmin kuin mieheni sisarusten perheissä. He ovat kaikki jo eronneet. Ei olisi kannattanut päästää isovanhempia oman parisuhteen väliin.
Tottakai äiti puolustaa omaa poikaansa ja hänen lapsiaan. Kyllä se on äidin oikeus ja velvollisuus pitää omiensa puolta. Ei ole kiva jos joku vieras nainen tulee ja elää hänen poikansa ja lastenlasten siivellä, hieädn rahoillaan ja heidän talossa.
On kummallista että se on aina muiden vika mutta uusi nainen ei katso itseään että vika on hänessä.
Hommatkoon itse kaljarahat ja asunnon, ei se mies ole velvollinen elättämään vierasta ihmistä.
Anteeksi mitä?? Nyt täytyy sanoa, että olen aivan ymmälläni...
Kirjoititkohan tämän ihan väärään ketjuun??
"Tottakai äiti puolustaa omaa poikaansa ja hänen lapsiaan. Kyllä se on äidin oikeus ja velvollisuus pitää omiensa puolta."
Oletko tosissasi?
Siis että anopin pitää suojella omaa poikaansa hänen lastensa äideiltä?
Että nämä lasten äidit ovat vieraita naisia, jotka haluavat vain elää siivellä ja saada kaljarahaa?
Aloittaja kertoi anopin savustaneen ulos kuviosta myös miehen ensimmäisten lasten äidin, sekä nyt tämän nuorimman lapsen äidin. Ja sinun mielestäsi hän teki oikein ja "piti omiensa puolta"?
Vaikutat olevan ihan yhtä sairas kuin tämän aloituksen anoppi.
Ei voi muuta sanoa.
Käyttäisit edes omaa nimimerkkiä !
Ei avo/aviopuoliso ole ulkopuolinen ei omille lapsille... ...eikä meillä vanhemmat sotkeudu meidän elämään... ...oot hiukan tyhmä
Mitä sä mesoot, jos joku rikkoo perheen niin luulisi ottavan vastuun siitä. Mutt jos ei omaa järkee niin eihän sitä silloin voi ollakkaa.
No alottajan kolmas oli nyt anoppi ja anoppi oli ensinmäisen 3. Mustasukkainen anoppi sekantui nuorenparin elämään/talouteen liikaa. Ensin se sössi oman liiton ja 2xpoikansa suhteet ja joku ääliö kehtaa pitää avo/ja avoipuolisoa vieraana vaikka lapsiakin on jo siunaantunut ! Kyllä avo/aviopuolisot ovat yhtä lastensa kanssa ja hoitavat oman taloutensa ilman appivanhempia.
""Mitä sä mesoot, jos joku rikkoo perheen niin luulisi ottavan vastuun siitä. Mutt jos ei omaa järkee niin eihän sitä silloin voi ollakkaa. ""
No aloittajan tapauksessa se perheenrikkojahan on se anoppi.
Aloittaja kirjoittaa näin:
Lähtöni jälkeen otin yhteyttä tuohon mieheni exään. Me tapasimme ja puhuimme. Ja totuus tuli ilmi; mieheni ex oli jättänyt miehen myös anopin takia!
eli aloittaja ei ole rikkonut yhtään mitään, vaan anoppi on aiheuttanut pojalleen jo 2 eroa!
Anopin takia eronnut, et anopin vuoksi varmasti eronnut, kyllä se oli miehesi, joka ei ole päässyt napanuorastaan. Jos olisi tuota kirjoitusta et olisi koskaan kirjoittanut.
Ja piruuttani minä en olisi koskaan kyllä suonut anopille tuota iloa, että olisin eronnut.
Jos sinulla oli oma kotia ja ovessa lukko, ei se anoppi sinne kotiisi tule kuin siten että ovi hänelle avataan ja ei hän myöskään soita kovin montaa kertaa jos et vastaa.
Kyllä olisi ruotuunsa asettunut.
Lapsellesi hän on kuitenkin mummi, joten ajatusta hieman miten olisi toiminut.
Niinpä. Kaikkeahan sitä voi luulla, olettaa ja kuvitella.
Tyydyn tähän vain tokaisemaan, että et tunne ex-anoppiani laisinkaan. Siis sehän on selvää, mutta tämän kommenttisi perusteella voin korostaa: et TODELLAKAAN tunne häntä :)
Mutta kiitos kommentistasi, luen mielelläni kaikkien kaikenlaisia mielipiteitä.
Niin ihan selvästi se on tämä onnen ydin perhe sivu personineen (joita on enemmä kuin jyviä laarissa)
Olisikohan pitänyt tutustua siihen anoppiin ensin paremmin ennen kuin alkaa lasta tekemään.
Kyllä tässä elämässä tulee näitä höyrypäitä vastaan, voi tulla seuraavankin miehen suvusta. Jos se suku niin tärkeää on ettei siellä ole kahjoja niin kannattaisi tutustua ennen lapsen tekoa sukuun. Tulee vaan turhaan isättömiä lapsia kun vain olettaa kaiken sujuvan. Kamala kiire perheen perustamiseen ja sitten valitetaan että suku hajotti jne.
Se on aina hankalaa jos puolisolla on kovin tiiviit välit sukuunsa niin mennä sinne täysin ulkopuolisena. Ja on vanhempia joilla ei ole muuta elämää kuin huseerata lastensa perheissä määräämässä.
SIIS TAAS.... ERO ANOPIN TAKIA???
Eikö se uusio voi ikinä myöntää omia vikoja ongelmia?? Aina pitää syytellä muita.
Katso peiliin, ei anopeilla ole mitään osaa sun eroos, kyllä se lähtee ihan sinusta itsestäsi. Muita on vaan helppo syyttää.
Exät,lapset, anopit ja apet... kaikissa muissa on syy muttei sinussa??????????
Ei kukaan pysty toisten liittoa rikkomaan,, niinhän täällä aina huudetaan.
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Oman liiton rikkovat vain liitossa olevat.
Anoppi voidaan laittaa kuriin tai muuttaa hänestä kauas, ei olla tekemisissä ollenkaan. Aikuiset ihmiset pystyy vaikuttamaan asioihinsa.
Tämän liiton "rikkoja" oli nössö mies, joka suostui äitinsä pompotteluun.
Aito rakkaus kestää vaikka mitä ja sen eteen tekee vaikka mitä.
Sinä rikoit miehen perheen ja omasi, ja yrität anopikin liiton saada rikki.
Tämä on aivan turhaa huudatusta sinulta. Tiedät itsekkin ettei näin ole. Edellisessä viestissä olit eri mieltä "rikkomisesta". Mikä tarve sinulla on jatkuvasti haastaa riitaa täällä. Tietoisesti annat itsestäsi tyhmän ja yksinkertaisen vaikutelman. Haluat meidän pitävän sinua ajattelukyvyttömänä imbesillinä, joka pystyy vain sanomaan: mitäs rikoit ja hommaa omat kaljarahasi". Miksi haluat että pidämme sinua vajukkina?
Kyllä sellasia anoppeja on olemassa jotka päsmäröi lapsensa perheessä ja kohtelevat miniäänsä ylimielisesti vähättelevät hänen läsnäoloa. Ja muuttaminen kauas ei ole välttämättä se ratkaisu koska työpaikat ovat ko. paikkakunnalla.
Nyt on lissu päsmäröivä anoppi äänessä !!!
Mutta vielä enemmän niitä on näiden uusionaisten joukossa, jotka tulee siihen sakkiin viimeisenä, ja silti alkavat sättimään miehen sukua ja perhettä, ja haukkumaan heitä. Sitä en ymmärrä. Luulisi olevan sen verran älliä, ettei ala sotkemaan toisten sukua ja perhettä omilla kompastuskivillä, jos oma elämä on pilalla ja ongelmissa,. niin ei se tarkoita että pitää sekoittaa toistenkin perheet ja suvut.
Jännä miten se katkeruus ja omat ongelmat usuttaa sotkemaan muidenkin elämän, mutta eihän kukaan saa olla onnellinen jos ei itse ole ja itse pilannut oman elämän.
Sinä siis ihan todella haluat että pidämme sinua henkisesti vajaana? Hyvä on sitten.
Kyllä sellaisia anoppeja on jos annetaan olla. Muutto olikin vain yksi mahdollinen vaihtoehto. Mikään ratkausu ei ole sellainen, että käy aina kaikille. Jollekkin se on mahdollista, jollekkin ei.
Anopille tehdään selväksi hänen paikkansa perheessä. Niin kauan ja sellaisilla keinoilla, että viesti mene perille.
Ei pidä paikkaansa se on sinun mielikuvitustasi ! Kyllä se on ex joka pysyy poissa ja anoppi ei ole kunigatar kuin omassa kodissa ja jonka ei tarvitse päsmröidä aikamies poikansa ja hänen vaimon kodissa koska siellä on ihan oma emäntä olemassa
En ole ap. Enkä ole rikkonut kuin oman liittoni, en nykyisen mieheni liittoa.
Minun anoppini on ollut leski 16 v.
Hullu jauhaa sontaa...
Anoppi ei asunut teillä, joten mistä mättää.
Oliko niin että anoppi uskalsi sanoakin jotain, liian usein miniät olettavat että kaikki mitä he tekevät tai sanovat on juuri niin, kukaan ei saisi koskaan olla eri mieltä tai uskaltaa tuoda edes omaa mielipidettään keskusteluun.
No tässäkin tapauksessa eniten kärsii asioista oma lapsesi ja lapsesi isä. Riekut niin kovin täälläkin sanansäilälläsi, että luultavasti olet miehen alistanut kotona ja anoppisi on uskaltanut sanoa jotain nähdessään tilanteen, ethän millään voi myöntää omaa osuuttasi tapahtuneeseen.
Mutta elämä opettaa, vielä tulet joskus ymmärtämään ja silloin sattuu olet sotkenut lapsesi elämän täysin. Hänellä on täysi työ päästä elämässään eteenpäin, sillä hänelle nuo isä ja mummo ovat sukusiteitä, eivätkä ne katoa koskaan, vaikka kuinka yrittäisit aivopestä lapsesi heitä vihaamaan.
Puutarhuri sanoi, että ne alimmat oksat antavat voiman puun kasvuun tuottoon, näin ihmiselämässäkin alimmat oksat ovat nuo juuret lapsellesi, jos tuhoat ne, lapsesi jää liian heikoille ja hänellä on paha olla.
Uskokaa jo hyvät miniät, että anopit harvoin ovat ilkeitä ja pahoja, heillä vain on jo takanaan elämää ja kaikin tavoin yrittävät estää teitä tekemästä samoja virheita joita ehkä itse ovat tehneet, anopeilla ei ole mitään syytä tuhota oman lapsensa perheen elämää.
Vanhoja ihmisiä kannattaa kuunnella, heillä on paljon antaa, toki sitä tietysti joutuu jollakin tavalla suodattamaan tämän päivän elämään, mutta peruselementit ovat samat olleet maailman alusta alkaen.
Anoppi olkoon hiljaa. Ei saa puuttua nuorten eikä lapsensa elämään. He ovat jo aikuisia jotka päättävät omadta elämästään ja tekevät omat virheensä niinkuin mekin ollaan tehty ja toivottavasti opittu niistä. Elämä jatkuu. Olen itse anoppi ja pyrin olematta antamaan "viisaita" neuvojani näille nuorille paitsi jos minulta kysytään. Olen heidän liitossaaan ulkopuolinen ja kumminkin vain tarvittaessa lähellä ja saateilla jos tarvitaan. Annetaaan elämän jatkua nuorten ehdoilla. Me olemme vain oljenkorsia mihin voi tarttua hädän tullen.
Ja vielä jatkuu, yritetään pitää edes jonkunlaiset suhteet yllä, vaikka vähän huonommatkin anoppeihin, miniöihin ja vävyihin, appiukkoja unohtamatta. He ovat usein isovanhempia ja ovat todella tärkeitä ihmissuhteita lasten ja nuorten elämässä. Älkää viekö sitä rikkautta lapsilta pois.
.
Ja vielä jatkuu, älkää riistäkö lapsilta ja nuorilta isovanhempia. Ne ovat tärkeitä ihmissuhteita molemmille läpi elämän kaikkine virheineen ja epäonnistumisineen. Älkää olko niin täydellisiä kukaan, kaikissa meissä on vikamme. Yritetään pitää suhteita yllä vaikka vähän huonompiakin, jospa ne joskus ajan myötä paranevat ja ehkä joku voi vuosien myötä antaa anteeksi.
Kerroppa miksi veisin lapseni sellaiselle isovanhemalle joka pitää lasta lähinnä saastana ja kuuntelemaan kuinka kultainen se ja se on .
Ymmärrän, en minäkään veisi. Sinulla on kylläbharvinaislaatuinen anoppi ja lapsien mummo. Parempi pysyä mahdollisimman kaukana ja antaa hänen kärvistellä yksinään
Mikä kumma saa ulkopuolisen ihmisen terrorisoimaan uuden iehen perhettä ja sukua? Mikä mikä mikä voima ja inhtohimo on saada sotkea toisten elämä? Ei semmoinen ihminen voi olla terve.
Kaikilla tutuilla, naapureilla, ja omaisilla ym on velvollisuus ohjata hoitoon tai apua hakemaan ihminen, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia. Siis oikeesti, kenenkään toisen perhettä ei saa mennä sorkkimaan ja sotkemaan.
Voi lässy,kun joku saisi ohjattua sinut hoitoon. Siitä alkaisi parempi elämä monelle. Sinullekkin.
Kyllä tässä aloituksessa anoppi on ollut se joka terrorisoi ! Turha sun on syyllistää aikamies pojan vaimoa ja ex tyttöystävää
Vaikuttaa siltä, että aikamiespoika, vaimo ja ex-tyttöystävä ovat kaikki olleet vielä kasvuvaiheessa aikuisuuteen, kun ovat antaneet mummon vaikuttaa noin paljon elämäänsä ja parisuhteeseensa. Kun he joskus kasvavat aikuisiksi, heitä varmasti jälkeenpäin naurattaa oma "nuoruuden"tyhmyytensä.
Sinä se apua tartteet ja olisit jo aikoja sitten tarvinnut mielenterveysapuu, tulet yhä vaan hullumaksi.
Millasta apua olet itse hakenut, kerro oliko itkät jonot vai pääsitkös heit? Tiedätkö minä olen lukenut paljon psukologiaa, joten jos sulla on jotain sydämelläsi senkun kerrot, minä jaksan kuunnella... Olen erittäin hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään.
Psukologiaa???? Kännis sinä olet ja sun psukologia on tuopissa
Mitä on psukologia? En ole koskaan kuullutkaan. Oletvsimä sekaisin..
Aivan, taitaa tuo "psukologia" olla jotain alkoholitiedettä, jota lissu on lukenut.
Miksi se ulkopuolinen nainen aina sotkee ja rikkoo toisten perheitä? Mikä kumma saa ihmisen tekemään niin? Heillä ei ole omaatuntoa, ei itsekuria, ei inhimillisyyttä ei tutneia.. kaikki minkä voi hajoittaa se hajoitetaan.
Kai se on luontaista tai paha olo velloo ja velloo ja velloo.. eikä siitä pääse koskaan eroon.
Tarkoititko tällä anoppiani?
En tiedä, miksi hänellä on niin kova tarve rikkoa ja sotkea poikansa asioita. Se ainakin on varmaa, että hänellä on paha olla, koska purkaa sen tuhoamalla oman poikansa elämän ja ihmissuhteet.
Toivon todella, että hän pääsee siitä pahasta olostaan eroon. Hän tekee omasta pojastaan onnettoman, mutta ei jostain syystä joko näe sitä, tai ei välitä.
Tärähtänyt, niin sinä olet, pysy jo pois näiltä palstoilta.
Jep jep varmasti tarkoitti anoppia koska kukaan muu ei ole ulkopuolinen niin paljon kuin anoppi... ... toivottavasti tämä Lissu anoppi asuu eri osotteessa. Aikamies poika ja hänen vaimonsa päättää mitä heidän kotona tapahtuu !!!!
Täyspäiset ihmiset, jotka rakastavat toisiaan eivät eroa hullun anopin takia. :)
Ei ole olemassa sen enempää hulluja anoppeja kuin hulluja miniöitä ja vävyjä tai appiukkojakaan.
Jokaisen miniän ja vävyn pitää hyväksyä puolisoidensa perheen ehkä erilaiset elinolosuhteet, tavat ja kulttuuri. Ette voi vaatia että aina mennään sen oman näkökannan mukaan ja muut ovat hulluja.
Sen vuoksi olisi syytä seurustella ja tutustua pitemmän ajan kanssa ja saada selville paljon toisen lapsuuden kuvioista, perheen tavoista. Silloin pystyy päättelemään, voiko elää osin tämänkin kulttuurin mukaan vai ei.
Tietysti omaan kotiinne teette varmasti kompromisseja molempien kodeista, sillä tuskin täällä on kahta täysin samanlaista elintapaa viettävää perhettä olemassa.
Anoppikin on ihminen ja tuskin on miniäänsä vastaan, miniäänsä joka hyväksyy anoppinsa ihmisenä, eikä ala soimaamaan ja määrittämään miten toimitaan.
Miniät ja vävyt tulevat perheeseen, joten kyllä heidän täytyisi sentään ymmärtää antaa arvo puolisonsa vanhemmille.
En usko yhdenkään anopin puuttuvan lapsensa perheen asioihin millään tavalla
jo näkee niiden sujuvan kaikin puolin hyvin.
Mutta jos miniä tai vävy ei koskaan hyväksy edes appivanhempia käymään, kenessähän se vika oikein piilee. Isovanhemmat haluavat varmasti nähdä lapsenlapsiaan ja saattavat haluta kylään jos ei heitä ei muutoin kutsuta tai käydä heidän luonaan.
Harvoin on sellaisia vanhempia, joita tarvitsee karttaa, mutta toki heitäkin joukkoon mahtuu, joiden elämä on jollakin tapaa sekaisin. Oli sitten alkoholi ongelma, taloudelliset vaikeudet ja joillakin se elämä ei ole oikein koskaan kantanut, kun on jäänyt lapseksi koko iäkseen.
Miten sen nyt ottaa. Monesti on vaan niin että äiti on kiinni pojassa ja poika äidissä. Eivät osaa päästää irti.
Mun ystäväni, nainen, hoitaa aikuisen poikansa asiota ja sekaantuu jatkuvasti poikansa perheen asioihin.
Miniälle on jopa sanottu että ei ole nyt sopivaa hankkia lapsia että on huono aika jne. Jos pojalla on riitaa vaimon kanssa, poika kertoo äidilleen ja taas alkaa motkotus että kyllä se on kauhee miniä jne. Olipa asia mikä tahansa aina on äiti ja äidin poika oikeassa. Komromisseja ei ole.
Näin se on ollut jo silloin kun poika oli pieni. Jos teki jotain väärin, äidin mielestä ei hänen poikansa ollut joka sen teki.
Pojan suhteet on aina kaatunut siihen että nainen on ollut ihan kauhee, ei koskaan poika ole ollut väärässä.
Tuntuu joskus siltä kun tämä äiti kertoo näitä juttuja että hän on enemmän poikansa kanssa naimisissa kuin nämä pojan kumppanit ex:t ja nykyinen.
Tää aloitus on hyvä!!!!!!!!! Uusio vaan syyttelee muita kun mies heittää hänet pihalle, nyt on vuorossa anopin vika, voi jessus näitä uusia uusioita luusereita..
Naura ihan rauhassa sitä rääkkyvää nauruasi. Kuka siitä välittää. Ai niin se peräkammarin poikasi välittäähän se, edes vähän, pikkiriikkisen. Ei millään pahalla sille pojalle. Eihän se ole äitiään saanut valita.
jajajjaaa... mutta vieläkin nauran kun uusio väittää kiven kovaan että anoppi ja miehen exä ja lpset ovat syyllisiä hänen oomgelmiin!!! Hahahaaa... ei voi hullumpaa olla... että anoppi sotkee hänen elämän... eiköhän se ole ihan toisinpäin??? On se, uusio sotkee anopin, apen ja koko suvun, ex vaimon ja lasten elämän. Niin se on.
Menikö pissa housuun, vai päähän. Ilmeisesti kumpaankin.
"...mutta vieläkin nauran kun uusio väittää kiven kovaan että anoppi ja miehen exä ja lpset ovat syyllisiä hänen oomgelmiin!!! "
Voisitko ystävällisesti kopioida aloituksestani kohdat, joissa väitän mieheni exää ja lapsia syylliseksi ongelmiini? Kiitos.
Terveisin ap
Hei ap. Tuollaisista ei kannata välittää täällä. Antaa hänen nauraa epätoivoista nauruaan. Kun on tyhjä pää ja harvassa korvia.