Aikuisen lapsen ylisuojelua?

Olen 22-vuotias paljon kokenut nainen. Minulla on ongelma vanhempieni kanssa koska he eivät hyväksy uutta poikaystävääni. Äitini soitti minulle tänään ja vaati että lopetan tämän tuoreen suhteen koska on kuullut kylältä pahaa sanottavaa uudesta vävystään. Samaan hengenvetoon hän haukkui edelliset poikaystäväni ja kuinka hän häpesi niitä. Minulla on kaksi isosiskoa ja molemmat ovat naimisissa. Vanhemmat rakastavat näitä vävyjään vaikka heidän lähisuvussa on esimerkiksi pedofiileja ja muita hulluja, jotka jo istuvat linnassa.

Vanhempani eivät tiedä että kävin edellisen suhteen tuomien ongelmien takia psykiatrilla ja söin mielialalääkkeitä. Uusi poikaystävä sai elämäni mallikkaaksi ja en enää syö lääkkeitä. Hän on oikeasti aurinko elämässäni. Aina jos minulle sattuu henkilökohtaisessa elämässä jotakin ihanaa, se tuomitaan vanhempieni toimesta. Seurustelusuhde, uudet kaverit ja vaikkapa ostokseni ikeasta. Aina löytyy pahaa sanottavaa. Ainoastaan he ovat iloisia työpaikastani (ainoa miinus on että ei ole kokoaikainen) ja siitä että menin äidin haluamalle kurssille yliopistoon. Nyt tämä alkoi riittämään ja saan kohta hermoromahduksen.Mitä kannattaisi tehdä jos lähimmät ihmiset aiheuttavat jatkuvasti mielipahaa? Olenko esimerkiksi ottamatta yhteyttä vähän aikaa? Tämä tosiaan alkoi olemaan viimeinen niitti, en kestä sitä että aina minun kumppaneista tehdään silmätikkuja.