Olen aina kyllä nähnyt näitä jos katson taivasta tai valkeita pintoja, mutta en ole muuten asiaa ajatellut. Nyt olen kuitenkin nämä syystä x keksinyt ja ne vaivaavat koko ajan! Sisällä niitä ei onneksi näy edes lukiessa, mutta ulkona saatan nähdä sellasen läpinäkyvän pisteen vaikka asfalttia vasten, jos on kirkasta. Tai jonkun kasvoja. Sitten se leijailee pois palatakseen taas ärsyttämään. Paljon ei onneksi ole, joten en ole vielä ryntäämässä lääkäriin.
Voi toki olla että on tullut joku uusi joka nyt häiritsee, tai sitten on psykologista, olen hirvee murehtija ja tarkkailen nyt sitten näköä koko ajan. Näkö on muuten hyvä. Ulkona alan pelätä milloin ne ilmestyy ja arvatkaa tuleeko ne sitten. Jos en muista ajatella, ei niitä aina näy. Miten saan ne unohdettua jälleen? Vaiva ei haittaa edes näköä, pelkään vaan :/ enemmän henkisen puolen ongelma kun en osaa olla ajattelematta niitä.
Voi toki olla että on tullut joku uusi joka nyt häiritsee, tai sitten on psykologista, olen hirvee murehtija ja tarkkailen nyt sitten näköä koko ajan. Näkö on muuten hyvä. Ulkona alan pelätä milloin ne ilmestyy ja arvatkaa tuleeko ne sitten. Jos en muista ajatella, ei niitä aina näy. Miten saan ne unohdettua jälleen? Vaiva ei haittaa edes näköä, pelkään vaan :/ enemmän henkisen puolen ongelma kun en osaa olla ajattelematta niitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lakkaa murehtimasta. Elämäsi valuu ohitse sillä välin, kun murehdit turhia pikkujuttuja. Lasiassamentuvat ovat ärsyttäviä, mutta täysin vaarattomia vaikka niitä olisi paljonkin ja ne olisivat isoja. Tuohon ärsyttävyyteen voit itse vaikuttaa. Voit joko tarkkailla niitä kaiken aikaa ja laskea, montakon on tullut lisää. Tai sitten voit antaa niitten vain olla. Hyväksyä sen, että ne ovat osa sinua eikä niille mitään voi.
Minulla kuhisee koko näkökenttä erilaisia lasiaissamentumia. On pitkiä verkkomaisia harsoja, mustia isoja kökköjä ja pienempää tummaa silppua. Näen isoimmat kököt myös hämärässä ja sisätiloissa. Silti elän onnellista elämää enkä useimpina päivinä edes muista, että minulla on kyseinen vaiva, vaikka näen kököt kaiken aikaa. Niistä oppii olemaan välittämättä, jos niin päättää tehdä.
Homma on asenteesta kiinni.
Unohda floaterit ja nauti elämästä.
Kiitoksia kommentista, osui, upposi ja kolahti. Olen ainainen murehtija ja otan stressiä milloin mistäkin, 90% täysin turhia asioita. Ehkä tosiaan olisi aika löysätä ja nauttia välillä. :)