Eli miten oli kun palasitte takaisin suomeen? Kun ajattelee että kaikilla vanhoilla kavereilla on uusia sellaisia jne.
Mikä teillä oli asiat kun palasitte? Kauan kesti kunnes olitte "normaaleja" taas?
Kiitos!
Mikä teillä oli asiat kun palasitte? Kauan kesti kunnes olitte "normaaleja" taas?
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
olihan se shokki olla yhtäkkiä jälleen kotona. mutta asiaa helpotti ihanan ymmärtäväiset kaverit, jotka tuntuivat oikeasti iloitsevan kotiinpaluustani. lisäksi koulusta löytyi yllättävän helposti uusia kavereita uudelta luokka-asteeltani. :) pahinta oli koti-ikävä takaisin ausseihin, muuten elämään pääsi kiinni aika nopeasti.
Olin aikoinaan Lattareissa vuoden. Omalta kohdaltani oli ihan hirveetä tulla takaisin. Kukaan ei odottanut, paitsi perheeni. Lukiossa ihmiset ovat vielä kehitysasteella, joten jokainen oli kasvanut omaan suuntaansa, ja entiset kaveriporukat olivat hajonneet. Tietysti nykyään on monella tavalla eri asia, kun on internet ja kaikki. 1992 jolloin itse olin vaihdossa, soitin vanhemmilleni pari kertaa vuoden aikana, ja kirjoittelin jonkun verran kavereiden kanssa, mutta kirjeiden kulkeminen kesti aika kauan. Sanoisinkin, että monella tapaa vaihtarivuosi on nykyään ihan erilainen kuin 10 sitten, kun netin välityksellä voi vaihtaa kuulumisia vaikka joka päivä.
Kun tulin Suomeen, minulla oli todellakin vaikeuksia muistaa kaikkia suomenkielensanoja, koska puhuin täysin vaan espanjaa koko vuoden, ja tietysti välillä englantia.
Moi!
Mä taas koin sen takastulon (kuten moni muuki vaihtarikaveri), että ihan ku ei olis missään ollutkaan, ainakaan vuotta! Kaikki asiat oli ihan samalla tavalla (paitti ny luokkakaverit sit syksyllä uudet mut tunsin niistä jo monet niin ei haitannu). oma huonekaan ei ollu muuttunu yhtään mikskään jne. Ja jos kaveripiirit liikaa muuttuu ja hajoilee, niin mietipä se sillä et ne kaverisuhteet jotka kestää ton vuoden, on TODELLISIA kaverisuhteita. :) itellä on kotipaikkakunnalta muuton jälkeen säilyny just ne ja hiton virkeitä suhteita onkin!
...oli tulla takasin, kaikki oli entisellään, mutta itse en enää tosiaan ollut sama ihminen. Tietysti koulussa joutui uusien (ja lapsellisempien) ihmisten joukkoon, ja vaikka vanhat ystävät säilyikin, niin ei se silti enää samanlaista ollut. Parhaat uudet ystävät oli itsekin vaihtareina olleita.
Kotonakin oli aika vaikeaa, taisi joku toinen murrosikäkin painaa päälle, mutta kun lisäksi oli vuoden pärjännyt aika pitkälti omillaan, ei olisi enää jaksanut olla ihan lapsi. Muutin samana vuonna pois kotoa, ihan hyvissä väleissä kyllä, mutta tarvitsin enemmän tilaa ja itsenäisyyttä.
Ja tietysti oli kauhea ikävä takaisin, ja uusia ystäviä, joita olin saanut. Onneksi olin Ranskassa, niin ettei ollut pitkä matka ja seuraavaksi kesäksi meninkin takaisin (ja sen jälkeen opiskelemaan, ja töihin, ja nyt on mieskin sieltä...) Yksi hyvä ystävä on sieltä vieläkin (10 vuoden jälkeen) jäljellä.
Varmaan helpottaa, jos tajuaa etukäteen varautua siihen, että itse on muuttunut, ja myös kulttuurishokkiin, joka voi iskeä myös takaisin tullessa. Ja toisten vaihtarina olleiden kanssa puhuminen auttaa myös. Kyllä siitä hengissä selviää!