Mua mietityttää, se et mitä ihmiset ajattelee puhevikasesta ihmisestä..??? Tai, siis mulla ainakin on sen takia huono omatunto kun yxkii jätkä yhesti jätti mut sen takia kun mulla on ärrä vika... et onx se sit nii paha asia??
Puheviasta....!!!!!
-somebody-
6370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jokainen ihminen puhuu eri tavalla, missä se raja menee onko "vika" vai ei?
ei se ainakaan mulle merkkaa sitten yhtään mitään kunhan siitä puheesta nyt selvän saa?
Mulla itelläkin on ärrä-vika,tosin nykyään melko lievä sellainen. Kaverit sanoo ettei edes huomaa sitä,mutta kyllä väkisin tulee vältettyä sanoja joissa muutama ärrä sorahtaa. Pienempänä oli vaikeempaa; haukkumista yms. sai kuulla vähän väliä. Nykyään otan sen rikkautena,se on mun omaa persoonallisuutta,eikä sitä tarttee hävetä>niin vaikealta kuin se kuulostaakin!!!:)
Mullakin on ärrävika...Pienempänä se oli pahempi,mut nykysin sitä kuulee yleensä vain silloin kun esim.jännittää tai on ruokaa suussa(pitää muistaa ettei saispuhuu ruoka suussa...).Ja jos on joku sellanen sana tai lause missä on s ja r peräkkäin(esim.onks Riikka kotona?),niin sillo saattaa kuulla mun puhevian.Ja sit joskus menee vähän senat sakasin kun jänniittää,ettei kukaan kuulis sitä vikaa.
Ole onnellinen vaan, että pääsit mokomasta idiootista ajoissa eroon. Jättää nyt noin typerästä syystä, huh.
Kunhan 10 vuotta vielä kasvat, ei kukaan (ainakaan täysijärkinen) asiasta piittaa tuon taivaallista.
Jos se sinua kovasti kiusaa, voit toki mennä puheterapiaan, itse en kyllä jaksanut siellä kauaa käydä, oli niin turhauttavaa touhua että ajattelin että pihkat, minähän puhun just niinkun huvittaa ja jos joku siitä vetää herneen nenään niin tietääpähän keneen ei ainakaan halua tutustua :-).
Tosin jos haaveilet puhetyöläisen, esim. toimittajan tai opettajan ammatista, kannattaa asia hoitaa. Sinnikkäällä terapialla kuulemma suurin osa puhevioista paranee, mutta motivaation pitää olla kympissä.
Mä en usko että se jättämiseen oli sun puhevika. Jos jätkä oli oikeen täys kusipää niin se saatto sanoo sen syyks vaan loukatakseen sua, syvästi, ja varmaan onnistukin?!? Mun kaverilla on ollu änkytysvika koko kouluajan mut sit se kävi jossain änkytysvikaisten leireillä pari kertaa ja mä en tiiä mitä siellä tehtiin mutta on se kyl itsevarmuutta saanu paljon. Ja änkytyski on vähentyny... Mua ittee pistää vihaks kun jossain esim. uudessa luokassa joku rupee heti matkimaan änkytyksestä, mä en tosiaan voi sietää tommosta kiusaamista, mä oon huomannu kuin pahalta se tuntuu. Kaiken huippu oli kun mun uus jätkäkaveri matki ekaa kertaa nähessään tätä mun kaveria... No toisaalta se ei tienny että kyse oli puheviasta ja kun mä siitä kerroin sille niin se meni halaamaan ja pyysi anteeks. Mut sen mä sanon että nyt ollaan lukiossa ja siellä ihmiset on paljon fiksumpii ja yhtään kertaa en oo kuullu vittuiluu tosta aiheesta. Tsemppii vaan sulle, älä ajattele puhevikaa, ei se tee susta yhtään huonompaa ihmistä!!
Itsellänikin on ärrävika ja monta vuotta sitä yritettiin ala-asteella kitkeä puheterapiassa, mutta tuloksetta. (Oli tosin hauskaa, kun saattoi livahtaa tylsiltä tunneilta hauskan puheterapeutin kanssa ärriä pärisyttelemään :)Loppujen lopuksi en edes halunnut, sillä minusta ex-ärrävikaiset lausuvat ärrän vielä hassummin, oudon korostetusti (ei millään pahalla! :). Sitäpaitsi olen saanut paljon kiitosta siitä, että lausun saksaa hienosti, siinähän är lausutaan yleensä "pehmeästi", vähän kuin ärrävikaisesti.
Sinun ei tosiaan kannata kantaa huolta tuollaisesta asiasta! Minua ei ole kiusattu kuin korkeintaan kerran puheviasta (kaikista muista asioista sen sijaan sitäkin enemmän!), mitä tosin pidän pienoisena ihmeenä. Ei sillä, ettäkö ärrävika olisi minusta jotenkin kiusaamiseen oikeuttava asia, mutta yleensä kiusaajat ovat juuri niin typeriä, että kun mitään muuta aihetta ei keksitä niin tartutaan tuollaiseen...