minun hyvä ystävä kuoli syöpään eilen illalla. HIRVEÄ OLO. tosi ikävä...itkettää...vedän peiton korville.......taas itkettää.. ystävä oli 37 v.
TÄÄ ON KAUHEATA........................
TÄÄ ON KAUHEATA........................
KUOLEMA
IKÄVÄ
6701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vuosi sitten kesällä ystäväni löysi kumppanin, osti asunnon ja aloitti kauan odottamansa elämänvaiheen. Yksinäisyys oli jäänyt, perhettä alettiin perustaa - ja syksyllä löytyi syöpä. Hän eli aika tasan puoli vuotta ensimmäisestä löydöksestä. Teki töitä loppuun asti, meni jouluna naimisiin.
Hän kuoli pari viikkoa häiden jälkeen, juuri ennen 40-vuotispäiviään. Katkerana, hämmentyneenä: miksi silloin, kun toiveet vihdoinkin alkoivat toteutua ja "oikea elämä" oli alkamassa - miksi silloin olikin pakko kuolla?
minäkin menetin avomieheni v.91 (hän oli 37 vuotiaas) aivan yllättäin.Päivä oli maanantai tulimme molemmat töistä n. klo 16.30, avomieheni sairasti diabetestä,neljä piikkiä päivässä.Siispä töistä tultuamme hän söi, otti piikin ja menimme pötkötteleen sängylle vähäksi aikaa ennekuin lähtisimme kauppaan.Enempää kertomatta hän jäi kainalooni n. klo 16.57 eikä siitä enää noussut.Joten tiedän tunteen olen elänyt saman kun sinä varmaan nyt elät.
Voimia Sinulle :)
tahtoisin lohduttaa, mutta tiedän että mitkään sanat eivät riitä.
menetin mieheni auto-onnettomuudessa, tiedän tunteen ja tuskan joka sinulla nyt on sisimmässäsi. Vain aika auttaa sinua hyväksymään tapahtuneen.
Ystävyydestä jäänyt muisto säilyy
ja sanat ovat ikuisia.
Hän elää ja puhuu sinulle elämänsä eilisessä.
Sinä etsit muistoista hänet lähellesi, elämäsi huomisessa.
Muistosta löydät hänet,itke surusi pois ja kerää voimia löytääksesi se huominen.
Kiitos teille kaikille, jotka vastasivat tähän viestiin....., en kylläkään ole nukkunut juuri yhtään....eilen kävin jätäämässä jäähyväiset hänelle...silitin poskea..hiuksia....ooo...miten tähän tottuu???
Siis kauheaa......onnex tää chatti on olemassa,koska en jaksa puhua edes puhelimesa..ja onnex sain tämän viikkoa s.lomaa
tiedän minäkin menetyksen tuskan.
Sanat eivät paljon lohduta,aika vain auttaa.
Jaksa uskoa ,että vielä tulee päivä ,että on helpompi muistaa häntä ,jonka nyt olet menettänyt. Itke sekin on tuskan työntämistä ulos sydämmestä,kirjoita,puhu,jos jaksat ja löydät kuuntelijan,nyt ystäviä tarvitset.
Voimia sinulle ,lämmöllä SkillaN
Hei ystäväni, ajattelen sinua lämmöllä ja rakkaudella! Anna surun tulla kaikkine tunteineen ja itkuineen, käsittele ne pois, anna itsellesi aikaa ja lupa suremiseen.Tulee päivä kun sinulla on kauniit muistot, suru ja ikävä pysyy mutta sen kanssa oppii elämään.
Menetin itse lapseni, ainoan lapseni kaksi vuotta sitten ja teen surutyötäni edelleen.
Voimia sinulle!