Lehdet rakastaa kriisiä, lehdet menevät hyvin kaupaksi. Tosin minä en osta, enkä aina viitsi lukea netistäkään. Kun ei edes tiedä mikä on totta. Mutta niin kauan kuin Iltasanomien ja Iltalehden ensimmäinen juttu on urheilua, meillä ei ole mitään hätää!
sitten huolestun kun avaan netistä jomman kumman lehden ja siellä lukee, että venäjän sotilaat tuli rajan yli! Sellaisen jutun kai pitäisi olla totta!
sitten huolestun kun avaan netistä jomman kumman lehden ja siellä lukee, että venäjän sotilaat tuli rajan yli! Sellaisen jutun kai pitäisi olla totta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
On se vaan totista totta!
Tämä tapahtui kylläkin jo yli 70 vuotta sitten.
Mutta hyvä uutinen ei koskaan vanhene.
Toisin kuin uutisten lukijat.
Tilaahan pois.
Siten saat selville minkälainen mainoksen uhri olet.
Älä kilauta kavereille kuitenkaan.
H.
Kyllä, kaikki hienot jutut meinaa jäädä sinne onnettomuus-mässäilyn alle. Mä tykkään tehdä niin kuin sinä, työntää pääni pensaaseen ja jos tuntuu että pyrstö on siltikin sateessa, laitan lisää öljyä höyhenieni päälle.
Muistaakseni joku iltapäivälehti kokeili taannoin pitää positiivisten juttujen päivä? Sitä en vaan muista miten se onnistui.. saiko ne lehteen enemmän kuin sarjikset.
Ja noin niin kuin vakavasti, onhan se kiva olla "kartalla" asioista, mutta jos jo kymmenettä päivää peräkanaa puidaan pelkästään Venäjää ja Israelia, niin ei oikein meinaa kestää sitä ahdistuksen määrää. Ei voi syödä pelkkää kitkerää salaattia, pitää saada jälkiruokaakin välillä.
Kerran kilpailtiin likan kanssa, että kumpi löytää ensimmäisenä lehdestä jonkun positiivisen uutisen.
Parin päivän jälkeen tuli likalta tekstari, että lehtiuutisen mukaan Itämeren lohikanta on nousussa parinkymmenen vuoden vähenemisen jälkeen. Ehkä toimittaja huomasi mokansa, kun sattui tulemaan vahingossa hyvä uutinen ja seuraavana päivänä luki juttua turskamadoista, jotka voivat tarttua ihmiseen. Siihen pläsähti sekin.
Siis turskakanta, eikä lohikanta... Lohilaatikko uunissa...
Huomenta Siivooja, sekin hyvä juttu meni kuin lehmänhäntä :)
Nuo onnettomuudet ja vähän minusta turruttaa ihmismieltä. Eka pahoinpitely-kirjoitus tuntuu niin huonolta, alkaa miettimään miltä sukulaisilta tuntuu, miten toista mahtaa pelottaa... kun tulee kymmenes miettii vaan että jaajaa, taasko tätä.
Tai ruuasta, ei voi sitten tätäkään syödä, vaikka hyvin voisi paitsi raakana.
Aiemmin piti kantaa vaan oman kylän onnettomuuden harteillaan, tänä päivänä tarttis kantaa koko maailman synnit. Olen nähnyt tälläkin saitilla ihmisiä jotka musertuvat sen alle, ei löydä enää mitään kivaa elämästä. Alkaa pelottaa ja ahdistaa.
"Nuo onnettomuudet ja vähän minusta turruttaa ihmismieltä"... nää mun aamusormet....mitä tuo JA siellä tekee? Ei voi tietää ;)