Olenko ainut?

Sä et todellakaan ole ainut yksinäinen..

Mua ei oo koskaan kiusattu fyysisesti, mut henkisesti on erittäin rajustikin.. Nyt elämäni on kuta kuinkin raiteillaan jne.. Koko viime vuosi oli yhtä helvettiä, ex-bestis jätti mut siks, koska olin ja olen vieläkin erilainen. Me oltiin kummiskin oltu bestiksii jo yli 4 vuotta! Oltiin samassa koulussa ja näin hänet joka päivä roikkumassa koulun suosituimpien tyttöjen mukana hymyssä suin ja iloisesti jutellen. Mä katselin kauempaa itku kurkussa. Mulla ei ollut yhtäkään kaveria, koulussa kaikki katteli kummaksuen oman bestiksensä kanssa. Voikohan sanoo, et olin koulun ainut yksinäinen. Jotkut osotteli ja kuiskaili mun mennessä niitten ohi ja kaikkee. Mä elin jossain kuolemanporteilla. Ja masentunut, itseluottamus nollassa, ihan samanlaisessa jamassa olin silloin kuin sä nyt.

Mut sit mä tapasin (n.4 kuukautta sitten) mun kundikamun ja sain itteni tuntemaan itteni mukavaks ja hyväks. Se ymmärs mun jutun hyvin,ku heti alussa sille kerroin ja sano, et se on mun tukena kyllä. Eikä se oo pettäny lupaustaan =)
Nyt mä tunnen itteni vahvaks ja mä haluun olla erilainen, mä oon saanu kavereita ja mun elämä on kaikinpuolin kunnossa. Älä anna niiden kiusaajien päästä niskan päälle, tee niinku ite haluut. Näytä niille, et sä oot vahva ja kestät niitten kritiikin, oo hyvällä päällä :) Mun on tietenkin hyvä sanoo noin, ku tiiän, et se tuntuu masennuksen keskellä iha mahottomalta, mut luota ittees ja sun kykyihis.. Siitä se lähtee!!

Hei!
En tiedä täysin, miltä susta tuntuu, mutta ymmärrän sua aika hyvin. Muakin kiusattiin paljon peruskoulussa. En ensin uskonut mun kiusaajia. Vähitellen kiusaaminen teki musta silti ujomman ja epävarmemman. Häpesin mun ongelmaa, enkä useinkaan puhunut siitä. Usko tai älä, olen alkanut toipua kiusaamisesta!

Sulla ei ole mitään hävettävää. Mitä niin pahaa olisit tehnyt, että ansaitsisit tuollaisen kohtelun? Tuskinpa mitään! Monet viattomat joutuu kärsimään.

Epävarmuus tai turvattomuuden tunne ei oikeuta koskaan kiusaamaan. Ehkä kiusaajat puolustelee käytöstään sillä, että ne pitää kiusattuja erilaisina. Olisko kuitenkaan kiva, jos me kaikki oltais samanlaisia? Ei tietenkään! Päinvastoin on mielenkiintoista, miten monenlaisia ihmisiä on olemassa. Todellisuudessa sun kiusaajat alentaa käytöksellään vain itseään, ei sua.

Älä kärsi yksin, sillä jokainen kiusattu ansaitsee ja tarvitsee tukea. Tietääkö sun vanhemmat ja opettajat sun ongelmasta? Kyllä jotkut välittää susta!

Yritä pärjätä!

itse olin ala-asteen ja yläasteen alun kiusattu. mieli oli täysin maassa ja alko itsetuhoisia ajatuksiakin jo pyörimään. lopulta tajusin, että kiusaajia on oikeastaan vain pari (eikä esimerkiksi koko luokka), jotka saavat jotenkin muut mukaan.

eräänä aurinkoisena päivänä päätin, että se loppuu nyt. ruokavälkällä lähdettiin tapamme mukaan ostarilla käymään ja päätin vetää kiusaajaa turpaan. näin kävikin, sillä yllätys on paras valtti hyökätessä. löin tätä jätkää muutaman kerran päähän kaadettuani tämän ensiksi asfalttiin. paha myöntää, mutta tunsin suurta nautintoa nähdessäni kiusaajan itkevän tuskissaan kolautettuaan pään maahan.

aluksi pelkäsin, että muut saattaisivat puuttua peliin. ei puuttunu, vaan kaikki seisoivat ympärillä täysin hiljaa, ja kun jatkoin matkaani kouluun hiljaisuuden rikkoi tosiaan vain "pääkiusaajan" nyyhkytys.

tän jälkeen ei oo vittuilua kuulunut lainkaan. "väkivalta lopettaa vittuilun" pitää valitettavasti paikkansa. tietenkin suosittelen diplomatiaa viimeiseen asti, mut jos ei oo muuta tehtävissä niin luuvitosta vaan kehiin.

Kiusaamisesta on lähes mahdoton olla välittämättä, ja ymmärrän, jos se suututtaa. Toisaalta sun kiusaajat haluaa varmaankin nähdä sun hätääntyvän ja loukkaantuvan. En usko, että sun kannattaa kostaa. Kostaminen vois aiheuttaa sulle huonon omantunnon ja tuoda ongelmia, joita et ansaitse.

Onneksi moni viisastuu yläasteen jälkeen! Kyllä sä voit selvitä. Mäkin alan selviytyä, vaikken olis uskonut sitä :)

Et varmastikaan ole ainut, jota on kiusattu, se on kyllä todella yleistä.. :'( Mikä on ikävää... Itseäni ei ole ikinä koulukiusattu, mutta suosittelen että kerrot siitä jollekin, ennen kuin se pahenee siihen tilaan, että et enää voi asialle mitään. Kerro jollekin aikuiselle, johon luotat/opettajalle kiusaamisesta, äläkä jätä asiaa kesken!!

Toivon sulle todella jaksamista...

Ööh... Onkoha syytä mix sua kiusataan...? Esim. millanen perhe sul on, onx sul poika/tyttö ystävää tms.? Yleensä ne kiusaajat on vaan kateellisii. Mee ja kysy niilt mix ne kiusaa sua. Kerro vanhemmilles. Koulun vaihtaminen on kai kans vaihtoehto, mut aika viimesenä listal... Yritä pärjäillä! *Kannustava hymy*

Et ole ainut. Minuakin on kiusattu ala-asteesta lähtien ja olen nytten kasilla. Minulla menee koulussa huonosti, koska olen masentunut koko ajan. Koulussa minulla ei ole kuin pari kaveria...

sinun pitäisi kertoa esim. vanhemmillesi tai opettajalle tästä kiusaamisesta. Oletko puhunut tästä kavereittesi kanssa? puhu! se helpottaa!

pitää sanoo julmasti- sie oot ainut idiootti joka vittu haluaa lesoilla sillä ett sitä kiusataan.

Rakas ystävä, et ole ainut jota kiusataan.
Tiedän kokemuksesta,että Jeesus voi auttaa.
Yritän muistaa sinua rukouksissa .
Olisi hyvä jos laittaisit rukouspyyntösi esim;

http://www.radikaali.net/usko/rukouskalenteri.html

tai sitten

www.netmission.fi

Jeesus voi auttaa kiusattuja ja Hän tietää mistä sinusta tuntuu...

voisit myös kirjoittaa mulle;
[email protected]

Itse olin myöskin kiusattu ala-asteen ensimmäiseltä, aina peruskoulun loppuun, yhdeksänteen luokkaan saakka. Sen jälkeen se alkoi hiipumaan, kunnes katosi kokonaan.
Minua kiusattiin yhdestä piirteestä ulkonäössäni. Piirteestä jolle en voinut, enkä voi vieläkään mitään. Ja se oli tarpeeksi "erilainen", jotta jouduin kiusan kohteeksi.
Peruskoulusta on nyt jo vuosia. Mutta vieläkin, kuullessani yhden tietyn sanan, kaikki ne tunteet palaavat mieleeni. Itsetuntoni oli vuosia heikko, en jaksanut edes yrittää mitään ja pelkäsin aina epäonnistuvani ja joutuvani taas pilkan kohteeksi.
Mutta pikkuhiljaa sain itsetuntoani takaisin, seurustelun kautta, ystävien kautta ja uuden koulun kautta. Yhtäkkiä ihmiset vain lopettivat huomauttelun ja lopulta en peiliin katsoessani huomannutkaan mitään erikoista.
Ja vaikka kuinka kuulostaisikin sankaritarinalta, kaikki alkoi mennä hyvin. Minusta tuli itseasiassa erittäin sosiaalinen ja jollain tasolla jopa suosittu ihminen. Kukaan ei enää huomauttanut siitä mitättömästä piirteestä ulkonäössäni, enkä enää itsekään nähnyt sitä ollenkaan. Ennen ajattelin lähes kokoajan asiaa, nyt enää ainoastaan silloin, kun kuulen tietyn sanan.
Kiusaaminen on väärin, mutta vaikeaapa siitä on päästä eroon. Ja tiedän ettei auta yhtään, kun sanon että ota vain päivä kerrallaan, äläkä välitä kiusaajista. Se on paras keino, mutta tiedän kokemuksesta ettei se tahdo onnistua. Harva ihminen on tarpeeksi vahva ollakseen välittämättä.
Kyllä se itsetuntosi vielä kohoaa. Vielä jonakin päivänä. Mutta jos todellakin tuntuu siltä että et jaksa ja kaikki painaa, juttele jollekin ammatti-ihmiselle. Se että joku kuuntelee, auttaa.
Toivon kaikkea parasta sinulle. Voimia sen kaiken kestämiseksi, mitä joudut kohtaamaan.

Jos sua on kiusattu 8 vuotta niin voihan sillon sussaki olla jotain vikaa. Sillä en mä usko et porukka ottaa uriks aina saman tyypin.

Minuakin on kiustattu jonkin verran ala-asteella ja ylä-asteella mutta, sanon sen että, minun kiusaajat myös huomasivat sen myöhemmin että, minä en kuuntele heitä. Ja lisäksi ne ovat säälittäviä jotka kiusaa ne ovat pässejä joka ikinen. Ei asiat kiusaamalla parane. Kiusaajia on moneen lähtöön ja syytä niihin miksi ne kiusaa ei oikein löydy. Ne kaikki sais kuolla jotka kiusaa jos voisin päättää niiten kohtalon olisin tappanut ne kaikki jo heti! Mutta, en voi päättää ja lisäksi minun tapauksessa katsotaan että, kuka viimeisenä nauraa ja se olen minä sillä minä en ole välittänyt niistä pätkääkään antaa vaan kiusata ne huomaa sen kun koulut ovat ohitse että, ne hävisivät ja minä voitin ne eivät saaneet minua vaihtamaan koulua taikka harrastuksiani. Niin se vaan on että, kiusaajat valitsevat kohteensa. Ja kaikki kiusaajat ovat idiootteja. Jos heittää vaan läppää ja sillein niin ei siinä mitään mutta, kun tulee vaan vittuilua kokoajan niin se menee jo ylitse. Parempi on kun antaa tulla sen toisesta korvasta sisään toisesta ja toisesta ulos.

mieti mitkä on sun hyviä ja huonoja puolia. sitten kun sä osaat tiedostaa ne niin voit hyväsyä ittes sellasenaan, koska sillon sä oot se mikä oot ja voit olla ylpee itestäs. sellasta arvostetaan joka tuntee hyvin itsensä. sellasta ei myöskään kiusata koska se on sitä mitä on eikä siihen vaikuta se mitä muut sanoo.

tee sellasia asioita jossa oot hyvä. ja kaikki on hyviä jossain, vaikka joskus voi tuntua siltä että ei osaa mitään, mutta se johtuu ihan siitä kun on niin masentunu niin mikään ei oikeen onnistu. voithan sä kokeilla myös jotain uutta.

onnelliseks ei kuitenkaan voi tulla ihan sekuntissa. masennus vie voimia ja siitä pääseminen vie paljon aikaa. mutta ei kannata masentua siitä että on masentunut.

ja eikä se koulu ikuisesti kestä. peruskoulussa ihmiset on vie niin kakaroita ettei ne oikee ajattele mitä ne tekee. onko sillä sitten niin väliä mitä ne tekee tai sanoo jos ne voi sanoo ihan mitä tahansa?

välitä itsestäs ja muista. mutta älä anna muiden lannistaa sua, vaan pidät omat mielipitees niin ne ei pääse niskan päälle. äläkä usko kaikkee mitä muut sanoo nehän on vaan niiden mielipiteitä. kukaan ei ole toistaan sen parempi. kaikilla on omat ongelmansa.