Vetäminen

Luupäiselle veturille saattaa joskus apu löytyä vahingossa hyvinkin epäsovinnaisesta keinosta noiden koirakirjojen ja niiden niksejä täällä toistavien teinien neuvojen sijaan. Kerron siis omani.

Anna koiran kulkea vapaasti fleksin nokassa, mutta aina kun koira yltää aivan päähän asti, niin esität pyynnön "jätä yksi askel väliin, ole hyvä". Ja lähes saman aikaisesti pidätät koiraa kulkemasta sen "askeleen" verran. Kun koira on siis jättänyt sen askeleen väliin, niin samantien kiität sanalla "hyvä, kiitos" ja jos se vetämätön hetki jatkuu sekunninkin niin ehdit vielä jatkaa että "hienoa... todella hienoa", ja edelleen kannattaa jatkaa että "kyllä minulla on sitten hieno koira kun noin hyvin tottelee".

Pyrkimys siis etsiä ja tarvittaessa luoda se hetki, jolloin koiraa voi kehua oikeasta käytöksestä sen sijaan että miettii miten ongelmasta pääsee eroon. Tuo vaatii tarkkuutta ja jatkuvuutta, mutta kun koira yks-kaks huomaa mitä ajat takaa, se alkaa itse ruokkia sitä käytöstään saadakseen vieläkin lisää niitä kehuja. Eli sitten siinä vaiheessa kun koira alkaa itse tarjoamaan pidempiä vetämättömiä hetkiä ja matkoja, niin silloin kehu, kehu ja kehu. Kehu sitä vaikkei aina nyt niin ihan tarvettakaan olisi. Mutta ruoki sitä onnentunnetta koirasi sisimmässä kun saa miellyttää sinua.

Samanaikaisesti kun projektin käynnistät, voit sitten myös aloittaa sen jatkokouluttamisen, eli kuinka säädät koirasi etäisyyttä. Meillä koira voi jättää kolme "askelta" kerralla väliin. Ja niissä paikoissa ja silloin harvoin kun koiralla on kiireempi kuin minulla, säädän välimatkaa pyynnöin: "jätä askel väliin... toinen vielä... jätä perkele nyt kolme askelta väliin, ja pidä se!" Tai sitten suoraan "jätä kolme askelta väliin". Tuota siis tapahtuu lähinnä kun koissulla on kiire seurata juoksunartun jälkiä.

Tällä tavalla sain umpiluukalloisen punaturkin lopettamaan henkihievärissä hihnassa vetämisen. Näillä systeemeillä on menty nyt monta vuotta ja korvatkin on koiralla palanneet ihan kuuntelukäyttöön koristeena olemisen sijaan.

kuonopanta ja tukeva hihna, ei mitään fleksiä. Alkaa pysyä käsissä. Päitsillähän sitä hevostakin hallitaan!.
Koira ymmärtää helposti lyhyet , selkeät käskyt, kuten - seis- ja -odota- tai vaikka - tir- , niin kuin hevosta hillitään. Lässytäs " jätäpä kolme askelta väliin" menee ainakin meillä yli korvien.