njoo en tiiä onko tää nyt edes oikealle forumille postattu, mut enpä keksinyt muutakaan, kun pitää jotenki selkiyttää ajatuksia.
tyttöystävä jätti tos loppukeväästä, enkä oo kuullu siitä mitään sen jälkeen kun lähdin inttiin. sen irc-galleria kuvakansiota en viitsi edes vilkaista - ehkä siinä pelossa että sieltä löytyisi kuva uudesta poikaystävästä, tai ehkä siksi että haluan unohtaa. valokuvat hänestä olen joko piilottanut tai heittänyt menemään. kaupungilla näkee lukuisia häntä muistuttavia henkilöitä, ja aina meinaa pää räjähtää.
kuvittelin, että intissä ei tulis ajateltua entistä rakasta, mutta väärässä olin. on päiviä, jolloin ajatukset pyörivät vain tytössä ja erinäisissä mahdollisissa 'skenaarioissa' - mitä ja miten olisin voinut tehdä aiemmin toisin, jotta suhde olisi kestänyt. ahdinkoa ei helpota yhtään se seikka, että tupakavereista suurin osa seurustelee - vapaa-aika osaa tuntua joskus harvinaisen hajottavalta kun puolet tuvasta puhuu kännyköihin ja langan päässä on heille rakas henkilö.
kuvittelin myös, että aika parantaisi haavat. väärässä olin jälleen, mitä enemmän aikaa kuluu viime näkemästä, sitä ikävämpi olo tulee. leireillä vartiovuorot yöllä ulkona kuluvat tähtiä tuijotellessa ja muistellessa yhteisiä iltoja jolloin ihailimme juurikin niitä samoja taivaankappaleita. sitä tulee vaan mietittyä, kuinka jotkut asiat ovat ikuisia ja jotkut liiankin lyhyitä. samalla sitä miettii missäköhän hän on - kenties parempien tähtien alla - ja toisaalta myös kenen kanssa.
noh, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, oli se meidän tapaaminenkin kyllä niin sattumaa, että ei sitä oikein vieläkään meinaa todeksi uskoa. kuka tietää, voihan se seuraava rakas tulla jo seuraavilla lomilla vastaan, tai vuoden päästä - who knows.
ja mitä helvettiä tässä nyt avaudutaan jonnekin keskusteluforumille, teilläki jotka tähän asti jakso on varmasti parempaa tekemistä ku lukee tälläst sontaa. hyvät syksyt vaan kaikille.
tyttöystävä jätti tos loppukeväästä, enkä oo kuullu siitä mitään sen jälkeen kun lähdin inttiin. sen irc-galleria kuvakansiota en viitsi edes vilkaista - ehkä siinä pelossa että sieltä löytyisi kuva uudesta poikaystävästä, tai ehkä siksi että haluan unohtaa. valokuvat hänestä olen joko piilottanut tai heittänyt menemään. kaupungilla näkee lukuisia häntä muistuttavia henkilöitä, ja aina meinaa pää räjähtää.
kuvittelin, että intissä ei tulis ajateltua entistä rakasta, mutta väärässä olin. on päiviä, jolloin ajatukset pyörivät vain tytössä ja erinäisissä mahdollisissa 'skenaarioissa' - mitä ja miten olisin voinut tehdä aiemmin toisin, jotta suhde olisi kestänyt. ahdinkoa ei helpota yhtään se seikka, että tupakavereista suurin osa seurustelee - vapaa-aika osaa tuntua joskus harvinaisen hajottavalta kun puolet tuvasta puhuu kännyköihin ja langan päässä on heille rakas henkilö.
kuvittelin myös, että aika parantaisi haavat. väärässä olin jälleen, mitä enemmän aikaa kuluu viime näkemästä, sitä ikävämpi olo tulee. leireillä vartiovuorot yöllä ulkona kuluvat tähtiä tuijotellessa ja muistellessa yhteisiä iltoja jolloin ihailimme juurikin niitä samoja taivaankappaleita. sitä tulee vaan mietittyä, kuinka jotkut asiat ovat ikuisia ja jotkut liiankin lyhyitä. samalla sitä miettii missäköhän hän on - kenties parempien tähtien alla - ja toisaalta myös kenen kanssa.
noh, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, oli se meidän tapaaminenkin kyllä niin sattumaa, että ei sitä oikein vieläkään meinaa todeksi uskoa. kuka tietää, voihan se seuraava rakas tulla jo seuraavilla lomilla vastaan, tai vuoden päästä - who knows.
ja mitä helvettiä tässä nyt avaudutaan jonnekin keskusteluforumille, teilläki jotka tähän asti jakso on varmasti parempaa tekemistä ku lukee tälläst sontaa. hyvät syksyt vaan kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen samassa tilanteessa ku sä.paitsi oon vasta 16 vuotta.mun rakas jätti mut heinäkuun alussa.....
Mä oon ajatellu, ettei jätkät tunne niinkuin tytöt. Totta kai se on tyhmää, mut kaikki, jotka tunnen (painotan sanaa KAIKKI) on sellasii "hälläväliä". Voi sitä, joka sut jätti.
linjoilla. Yllätyin kans. Mutta toisaalta sehän on yleistystä...silti taidan uskoa että osalla miehistä on tapana ajatella aluksi alapäällään ja sitten myöhemmin yläpäällään. Naispuoliset sitten taas aina sydämmellään. Eikä tie kumpi oikeastaan on se pahempi. Mu hienoa et nämä yläpuolel ajatteli noin, mu toipukaahan nyt jokatapauksessa koska ei se murehtiminen auta eteenpäin.
Olen todella pahoillani teidän molempien tilanteesta, vaikkei se mitään auta. Tämä kuitenkin todistaa että rakastit tyttöäsi ja olet hyvä ihminen kun olet tuntenut näin. Tunnen monia säälittäviä tapauksia miestuttavistani (jopa 20 vuotiaita) jotka eivät ole koskaan olleet rakastuneita. Tunneköyhinä(?) ihmettelevät miksi itken rakastamani miehen perään jopa vuosia. Paskat kliseistä kuten aika parantaa haavat. Rakastin miestä, rakastan edelleen, erostamme yli puoli vuotta, ei ole helpottaakseen. Välillä on päiviä jolloin on parempi, välillä on kuukausia jolloin vain syytän itseäni kaikesta pahasta. Hyvä "kundi" en osaa sanoa muuta kuin että sinun ei pidäkään unohtaa. Tulet muistelemaan häntä vielä vuosia, kenties vielä aikuisenakin. Silloin muistot eivät kuitenkaan satu niin paljon. Ei aika paranna, pitkä aikaväli voi helpottaa. On kuitenkin tekijöitä jotka vain pahentavat. Nähtyäsi hänet, on mahdollista (ainakin minulla) vajota kuukausien masennukseen. On turha miettiä mitä teki väärin, ei se enää helpota. Helpommin sanottu kuin tehty vai mitä. Voihan tietysti olla että hän jätti sinut sen takia koska lähdit armeijaan, ei ehkä olisi kestänyt kipua. Minulla helpotti kuukausiksi kun puhuin "rakastettuni" kanssa. Kerroin totuuden ja yritin pysyä rauhallisena. Itse uskon rakkauden voimaan syvästi. Kun katsoo kuinka paljon se satuttaa, sitten joskus kun löytää uuden rakkaan itselleen, voi miettiä kuinka taivaallista se taas on. Koita soittaa hänelle, ja vain kertoa rakastavasi vielä häntä. Vaikka saisit kylmän vastaanoton, johtuu vain tunteista joita hän ei tahdo paljastaa. Jos kerrot rakkaudestasi, hän tulee ajattelemaan sinua kauan. Usko naisen sanaa. En osaa lohduttaa, toivon että olisin auttanut vähän, toista samassa tilanteessa olevaa. Jos tahdot, vastaan mielelläni jos tahdot tietää vaikka naisen mielipiteen. Älä pidä minua aivan idioottina. Äh, nyt lakkaan selittämästä.
kyllä sä varmasti vielä löydät rakkaan itsellesi
nyt ota luuri kätee ja soita sille tytölle, sopikaa treffit ja jutelkaa asiat selviks! kyl seki ajattelee sua! usko pois.. rakkaus tekee kipeää..rakkaus on vaarallista..