Kokemuksia? Miten pärjätä? Olen aivan loppu! Ensimmäisellä luokalla olen, ja ekaa jaksoa siis edetään. Pelkään olevani pian sairaslomalla, niin kuin viime syksynä... Miten voisin välttää tämän? Haluan vielä jonakin päivänä ylioppilaaksi: nyt vaan tuntuu, ettei minusta ole tähän - ei tässä elämäntilanteessa. Pitäisikö keventää lukujärjestystä ja käydä lukio neljään vuoteen? Mielipiteitä ja kokemuksia olisi ihana lukea. :)
Masennus + Lukio (+syömishäiriö)
Väsynyt_ekaluokkalainen
5284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä jos nyt vaan ottaisit itseäsi niskasta. Ei mullakaan lukiossa ollut kavereita, vanhemmat tappelit ja muutenkin kaikki oli paskaa. Stressasi ja ahdisti ihan helvetisti, mutta selvisin. Vaikeuksista voittoon jne. Käytät muutenkin yhteiskunnan rahoja kun opiskelet siellä, älä tuhlaa niitä lisää norkumalla siellä lisävuosia. Eri asia sitten, jos masennus on oikeesti niin kovaa, että alkaa olla jo fyysisiäkin oireita.
Pistät alkuun ruokavalion kuntoon ja sitten lopetat masentelun.Tämän jälkeen kirja käteen ja menestys ja mammona on taattuja.
Jaa mistä eka vastaaja tietää, onko tällä tyypillä fyysisiä oireita? Ja vaikkei olis, niin miks se ois vasta joku rajapyykki siihen, että "saa olla masentunu". Mä voin kertoo, et lievässäki masennukses voi olla fyysisiä oireita ja kaikissa vakavissa ei sitli ole. Joko et ole itse koskaan ollu masentunu, tai tää on joku harvinaisen typerä trolli. Samaa vois sanoo tokalle vastaajalle.
Mulla muuten on ollu masennukses fyysisiä oireitas, nimittäin päänsärky lisääntyny potenssiin sata! Kuitenkin tä tuntu ihan sivuseikalta ja pikkujutulta verrattuna siihen masennuksen tunteeseen. Syyllistin itseäni ties kunka monta kertaa laiskuudesta, mut toi tunne oli ja pysyi ympäri vuorokauden, vaikka ois mitä muuta tahansa tehny. Koititpa sitten opiskella, väkisin tehä jotain, joka oli ennen ollu hauskaa tai mitä hyvänsä, se EI lähteny. Joten pyydän nyt ystävllisesti tästä asiasta mitään tietämättömiä olemaa hiljaa. Masennus on siitä sairasta ja järjenvastasta, et tietty tuskallinen tunnetila jumiutuu kuin ikuisiksi ajoiksi ilman syytä.
Mut aloittajalle suosittelisin lukion käymistä neljässä vuodessa. Iteki tein näin ja se on auttanu mua. Ja on toki aina olemassa myös psykiatrista apua, joka saattaa helpottaa sun oloa. Kokeile sitä, ellet oo jo niin tehny!
Oon itse nyt lukion kakkosella suht. hyvässä lukiossa, ja mulla on kokemusta noista molemmista sairauksista. Olin huonoimmassa kunnossa silloin, kun tehtiin yhteishaut ja siitä ei ollutkaan kun matka pohjalta "huipulle". Olihan siinä vähän jaksettavaa, kun en ollut saanut lukion ekan luokan joulukuuhun mennessä nostettua kuin ehkä max. 5 kiloa ja muutenkin olin vielä aika alipainoinen.
Lähti nyt vähän aiheesta mutta olihan se vähän työlästä yrittää päästä lukion kursseista kunnialla läpi ja yrittää toipua masennuksesta ja anoreksiasta. Mulle lääkäri ehdotti 3,5 - 4 vuoteen vetämistä, mutta olen itse niin perfektionisti, etten missään nimessä siihen suostunut. Jos oikeesti tuntuu pahalta, niin venytä aluksi sihen 3,5 vuoteen. Yritä etsiä elämäniloa lomista ja lukion ulkopuolisesta elämästä, kyllä se siitä! Otin itse kursseja ekalla yli suositusten, ja syy miksi pystyin siihen oli monet uudet kaverit lukiossa ja he uskalluttivat minut kaikkiin juhliin ja muihin kivoihin vapaa-ajan rientoihin.
Tilanne on nyt paljon parempi, mutta stressistä kyllä kärsitään ja ensi keväänä alkaa jo kirjoitukset. Tsemppiä sulle! :-)
Itse kahlasin tokaluokan läpi samoissa merkeissä. Tunneilla en jaksanut keskittyä ja koearvosanat tippu motivaation lisäksi alas.
Kannattaa priorisoida oma terveys, puhu kavereille / perheelle / ammattilaiselle äläkä jää vellomaan pahaan oloon yksinään. Masennus ei lähde itsestään pois, sitä vastaan pitää tapella :) Mieliala ja kiinnostus koulunkäyntiin minulla ainakin parani huomattavasti kun sain purettua asioita.